Lue keskustelun säännöt.
Millä perusteella kutsut leikkipuistossa olevaa lasta omalle lapsellesi tytöksi tai pojaksi?
08.01.2017 |
Niin, jos et tiedä pienen lapsen sukupuolta, niin miksi et sano esimerkiksi "lapsi" tai "kaveri"?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin lapset ovat lapsia, eivät sukupuolia. (Samaten kaikki muutkin henkilöt.) Niinpä sanon "tyyppi", "lapsi", "henkilö"...
Vaan kun niillä lapsillakin on sukupuoli!
Mää en vaan tajua, kuka loukkaantuu siitä jos joku nimeä tietämätön kutsuu toisen tytärtä tytöksi tai poikaa pojaksi. Siis mikä siinä loukkaa? Oikeasti?Etkö ole yhtään seurannut julkista keskustelua viimeisen vuoden kuluessa? Kouluissa ja päiväkodeissa lapsia ei saa enää erotella tyttöihin ja poikiin, vaan he ovat lapsia. Vessat, suihkuhuoneet ja liikuntatunnit ovat yhteisiä eikä mitään sukupuolijakoa sallita.
Olen toki tästä kuullut, mutta en ole mistään löytänyt seltystä tälle ilmiölle. Että miksi tällainen uusi villitys? Neuvolakortitkin ovat nykyään "sukupuolineutraalisti vihreitä". Miksi ihmeessä??? Sen takia, että joku vähemmistö Vuuen vanhempi loukkaannu? Ihan pimeä juttu. Lapset kuitenkin harvaa poikkeamaa lukuun ottamatta syntyvät tyttöinä tai poikina. Miksi se nykyään halutaan peittää? Biologinen fakta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt lastentarhassa, mutta en tosiaan näiden kaikkien vuosien jälkeen muista koskaan tavanneeni lasta, josta ei olisi nähnyt onko tyttö vain poika.
Sama omien kohdalla leikkipuistoissa tmv. Kaveri sanaa olen vältellyt koska tosiaan helposti lapsi voi tokaista ettei toinen ole hänen kaverinsa. Ja tuleekin itse aiheuttaneeksi isomman ongelman sillä.
"Tyypit" kuulostaa jotenkin oudolta myös, kun pienistä ihmislapsista puhutaan. Tytöt ja pojat on aivan toimivia ilmaisuja, varsinkin jos ei kaikkien nimiä aina kiireen ja touhun keskellä muista luetella...
Olen itse lto ja ottaa päähän, kun kaltaisesi työtoverit väkisin tytöttelevät/pojittelevat ilman syytä, vaikka vanhemmiltakin tulee noottia heidän käytöksestään... Onneksi olette vähemmistöä vuosi vuodelta.
Puhun itse lapsista etunimellä. Jos en tiedä nimeä esim. naapuriryhmän lasten ollessa kyseessä, sanon esim. "hei star wars -paitainen siellä" ja kysyn nimeä. Ja lapsijoukko sukupuolesta riippumatta on vain "lapset".
Mutta nimethän ovat erittäin sukupuolitettuja.
Ihan sama kuin nimittäisi sukupuolen mukaan.
Ei ole lainkaan sama asia. Nimi on lapsen henkilökohtainen "tunniste", tytöttelemällä tai pojittelemalla lapsi liitetään osaksi stereotyyppista joukkoa, johon hän ei välttämättä koe kuuluvansa.
Ja jos kyseessä on vaikka syntymässä tytöksi määritelty ja "tytön nimellä" virallisesti kulkeva lapsi, joka ei tahdo sitä käytettävän, toki häntä kutsun sitten vaikka lapsen valitsemalla lempinimellä. Lapsen huomioiminen yksilönä on tärkeämpää kuin aikuisten jääräpäisyyden huomioiminen. T. sama lto
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin lapset ovat lapsia, eivät sukupuolia. (Samaten kaikki muutkin henkilöt.) Niinpä sanon "tyyppi", "lapsi", "henkilö"...
Vaan kun niillä lapsillakin on sukupuoli!
Mää en vaan tajua, kuka loukkaantuu siitä jos joku nimeä tietämätön kutsuu toisen tytärtä tytöksi tai poikaa pojaksi. Siis mikä siinä loukkaa? Oikeasti?
Se, että
a) lapsilla on NIMI, jota voit käyttää
b) sukupuoli, jonka lapselle OLETAT, ei välttämättä pidä paikkaansa
Siksi lapsi on lapsi tai kaveri tai tyyppi tai mikä hyvänsä, ensisijaisesti kutsutaan omalla nimellä.
Tytöt ja pojat eivät lakkaa olemasta tai muuta sukupuolineutraaliksi massaksi, vaikka heistä ei koko ajan puhuta tyttöinä ja poikina.
Vierailija kirjoitti:
En kutsukaan. Puhun lapsista, kun en tiedä/ei tarvetta nostaa sukupuolta esille.
Oma lapseni on tietääkseni tyttö ja hänestä puhun tilanteen mukaan tyttönä tai lapsena. Pääasisssa kutsun häntä kuitenkin etunimellä. Kysyn myös muiden lasten nimet puhutellakseni heitä.
Eihän aikuisistakaan puhuta koko ajan vain sukupuolensa edustajana!
Mut kyllä aikuisistakin puhutaan, jos ei nimeä tai muuta tiedetä et "se tumma nainen kassalla" tai "pitkä mies naapurista".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kutsukaan. Puhun lapsista, kun en tiedä/ei tarvetta nostaa sukupuolta esille.
Oma lapseni on tietääkseni tyttö ja hänestä puhun tilanteen mukaan tyttönä tai lapsena. Pääasisssa kutsun häntä kuitenkin etunimellä. Kysyn myös muiden lasten nimet puhutellakseni heitä.
Eihän aikuisistakaan puhuta koko ajan vain sukupuolensa edustajana!
Mut kyllä aikuisistakin puhutaan, jos ei nimeä tai muuta tiedetä et "se tumma nainen kassalla" tai "pitkä mies naapurista".
Kai puhut kaupan kassasta "tummana naisena" hänen kuullensa. Tai huudat naapurille "mies!" jos sattuu jotakin asiaa olemaan eikä nimi muistu mieleen.
Koska siitähän tässä on kysymys. Ei minua haittaa, vaikka kutsut poikiani tytöiksi silloin, kun he eivät ole paikalla. Mutta kyllä se vähän haittaa, jos kutsut mustahaalarista, valkopipoista poikaa tytöksi päin naamaa pelkästään siksi, että hänellä on kauniit siniset silmät ja pitkät ripset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on vaan hauskaa, että niin monet kokee olevansa meedioita tän sukupuoli asian suhteen. Siis jos on kyse pienistä lapsista, joista sitä ei vaan erota oikeasti mitenkään. En minäkään kutsu vieraita ihmisiä "väistäppäs tuota naista/miestä" :D
Ihan mielenkiinnosta, miten sitten kutsut vieraita ihmisiä? Väistäpäs tuota henkilöä, vai?
"Hei, väistetäänpäs HÄNTÄ hieman."
"Annetaan hänen mennä ensin."
"Tässä on yksi ihminen ennen meitä."
Mitä pronominia käyttäisit englanniksi? Käyttäisitkö him tai her? Entä jos henkilö haluaakin olla xe?
Nimen ja vanhanaikaisena pukeutumisen kun se vaaleanpunainen on tyttöväri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt lastentarhassa, mutta en tosiaan näiden kaikkien vuosien jälkeen muista koskaan tavanneeni lasta, josta ei olisi nähnyt onko tyttö vain poika.
Sama omien kohdalla leikkipuistoissa tmv. Kaveri sanaa olen vältellyt koska tosiaan helposti lapsi voi tokaista ettei toinen ole hänen kaverinsa. Ja tuleekin itse aiheuttaneeksi isomman ongelman sillä.
"Tyypit" kuulostaa jotenkin oudolta myös, kun pienistä ihmislapsista puhutaan. Tytöt ja pojat on aivan toimivia ilmaisuja, varsinkin jos ei kaikkien nimiä aina kiireen ja touhun keskellä muista luetella...
Vähän epäilen sun kokemuksesi määrää jos ei ole eteen sattunut yhtään epäselvää tai väärin arvattua. Mulle niitä on tullut vastaan ihan vain äitinä vaikka kuinka monta, esim. lapsen kerhokavereista yhden (biologista) sukupuolta en tiedä edelleenkään vaikka tiedän nimen. Ja omista lapsista on molemmista veikattu pieleen monta monta kertaa, esim. poika valkoisessa paidassa ja peruspunaisissa housuissa = tyttö, tyttö ruskeissa housuissa ja oranssissa paidassa = poika. Mustaa haalaria käyttävän esikoisen sukupuoli määräytyy pipon mukaan :D Autoleikissä se muuttui aina taaperona pojaksi, kun taas jos kuopus isosiskoa matkien puki helmet aamulla niin häntä tytöteltiin koko aamu avoimessa päiväkodissa - vaikka pojan nimikin on isolla tarralla selässä. En mä usko että he tuon vuoksi ovat aikuisena terapian tarpeessa, mutta se on ihan tarpeetonta yhden ominaisuuden jatkuvaa esille tuomista.
Ilmankin pärjää:
Hei, annatko toiselle vähän tilaa?
Se on tuon sinitakkisen auto, kysy häneltä saako lainata?
Emmi, hän oli tässä ensin, odota vuoroa.
Sinähän voit kysyä vaikka tuolta lapselta tulisko se mukaan pelaamaan?
Etkö ole yhtään seurannut julkista keskustelua viimeisen vuoden kuluessa? Kouluissa ja päiväkodeissa lapsia ei saa enää erotella tyttöihin ja poikiin, vaan he ovat lapsia. Vessat, suihkuhuoneet ja liikuntatunnit ovat yhteisiä eikä mitään sukupuolijakoa sallita.