Millä perusteella kutsut leikkipuistossa olevaa lasta omalle lapsellesi tytöksi tai pojaksi?

Nimen perusteella, muuten nimitän kaveriksi

Käytän sanoja kuten: poika- tai tyttöoletettu. Alan käyttämään noita sanoja heti kun lapsi on siinä iässä, että ymmärtää ne. Eihän ihmisen/lapsen sukupuolta voi päätellä kysymättä.

Jos en tunne niin puhunkin aina kaverista.

Tai "väistähän pienempää"jne.

99,9 % tapauksista on täysin selviä. Ei tarvetta kiertää päivänselvää asiaa.

koska nykyään ei ole kohteliasta erotella tyttöjä ja poikia niin kutsu nimellä Henkilö. =)

Käytän ensisijaisesti nimeä ja toissijaisesti sanaa kaveri. En puhu tytöistä ja pojista kuin harvoin. Jos tyttärelläni on tyttöpuolisia kavereita kylässä niin huudan heillekin "Hei lapset/tyypit/jokaisennimen" enkä koskaan tytöttele joukkoa.

Sanon kaveri. Meidän lasta sanotaan viikottain tytöksi, vaikka on musta talvihaalari. Punanen pipo ja kengät riittää näköjään :D

Koska hänellä on tyttömäiset/poikamaiset vaatteet, pitkät/lyhyet hiukset, tyttömäiset/poikamaiset piirteet. Jos lapsi ei koe olevansa sitä sukupuolta jota näyttää olevan, se ei ole enää minun ongelmani.

Täh? Jos on selkeästi tyttö tai poika, saatan sanoa niin. Jos en tiedä, puhun lapsesta. Ainakin muistaakseni. En puhu kavereista koska vastaus tulis varmaan ettei tuo oo mun kaveri, en tunne sitä..

Naurettavaa tehdä tuostakin asiasta ongelma.

Jos lapsen omalle aikuiselle on hirmu tärkeää, että käytetään lapsen sukupuolta kuvaavaa termiä. Muuten sanon "katos minne kaveri menee" tai "annapas toisellekin lapio"tms.

T: Leikkipuiston työntekijä

Joku random tyyppi hiekkalaatikolla ei ole kaveri. Poika/tyttö kuvaa paremmin tilannetta. Joskus sopii myös toinen-sana

Mulla on tytär jolla lyhyet hiukset ja jota nimitellään pojaksi jopa uimahallin saunassa! Itse yritän kutsua kaikkia lapsia nimeltä jos se vaan on tiedossa. Muuten puhun kavereista/lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Koska hänellä on tyttömäiset/poikamaiset vaatteet, pitkät/lyhyet hiukset, tyttömäiset/poikamaiset piirteet. Jos lapsi ei koe olevansa sitä sukupuolta jota näyttää olevan, se ei ole enää minun ongelmani.

Joo minäkin sanon aina pitkähiuksisia ihmisiä miehiksi ja lyhythiuksisia naisiksi :D Hyvä järjestelmä sulla!

En kutsukaan. Puhun lapsista, kun en tiedä/ei tarvetta nostaa sukupuolta esille.

Oma lapseni on tietääkseni tyttö ja hänestä puhun tilanteen mukaan tyttönä tai lapsena. Pääasisssa kutsun häntä kuitenkin etunimellä. Kysyn myös muiden lasten nimet puhutellakseni heitä.

Eihän aikuisistakaan puhuta koko ajan vain sukupuolensa edustajana!

Jaa että siitäkin voi mielenstä pahoittaa. Alan tästä lähitien kutsumaan leikkipuistossa tyttöjä ja poikia nimityksillä kakara, mukula, ipana. 

Vierailija kirjoitti:

Joku random tyyppi hiekkalaatikolla ei ole kaveri. Poika/tyttö kuvaa paremmin tilannetta. Joskus sopii myös toinen-sana

Oisko "lapsi" mitään? Ei musta haalari tai vihreät saappaat tee minunkaan tytöstäni poikaa! Ei vaan huvita ostaa pelkkää pinkkiä, ettei vahingossa aina kutsuttaisi pojaksi.

Ottaa kyllä päähän nämä "sukupuoli on tärkeintä ihmisessä" -ääliöt!

Olen työskennellyt lastentarhassa, mutta en tosiaan näiden kaikkien vuosien jälkeen muista koskaan tavanneeni lasta, josta ei olisi nähnyt onko tyttö vain poika.  

Sama omien kohdalla leikkipuistoissa tmv. Kaveri sanaa olen vältellyt koska tosiaan helposti lapsi voi tokaista ettei toinen ole hänen kaverinsa. Ja tuleekin itse aiheuttaneeksi isomman ongelman sillä. 

"Tyypit" kuulostaa jotenkin oudolta myös, kun pienistä ihmislapsista puhutaan. Tytöt ja pojat on aivan toimivia ilmaisuja, varsinkin jos ei kaikkien nimiä aina kiireen ja touhun keskellä muista luetella...

Ihmistä ei saa erotella rasistisesti sukupuolen tai etnisen taustan ym. mukaan vaan kaikki ovat henkilöitä. Se on hyvä opettaa heti alusta lapsille.

Mun mielestä on vaan hauskaa, että niin monet kokee olevansa meedioita tän sukupuoli asian suhteen. Siis jos on kyse pienistä lapsista, joista sitä ei vaan erota oikeasti mitenkään. En minäkään kutsu vieraita ihmisiä "väistäppäs tuota naista/miestä" :D