Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää eri elämää miehen kanssa
08.01.2017 |
Miehellä on täysin eri vuorokausirytmi. Minä olen töissä ma-pe klo 7-15 Tekee töitä ma-la iltaisin klo 16-00, joskus tuplavuoroja eri paikoissa. En näe miestä ikinä kuin aamuyöstä, kun se kömpii nukkumaan töistä tultuaan ja silloinkin murisee ja valittaa univaikeuksia. Minä herään kello 5 jälkeen lähteäkseni töihib ja miehen unet ovat tosi pätkittäiset siihen asti kun hän vie lapsen aamulla päiväkotiin. Sen jälkeen tulee takausin kotiin jatkamaan nukkumista iltapäivään asti, että jaksaa mennä taas iltavuoroon. Nukkuu vapaapäivinäkin iltapäivään. Minä herään lapsen kanssa viikonloppuisin kello 7-8 aikoihin ja näännyn tylsyyteen, että mies on puolet päivästä nukkumassa.
Meillä ei ole juuri mitääb läheisyyttä miehen kanssa. Vihaan tätä liittoa monesta syystä... miehen poissaolevuus, hapannaamaisuus... sängyssä saa aina aamuyöstä pelätä saanko iskun kyynärpäästä vai nyrkistä, jos vahingossakaan eksyn liian lähelle miestä. Häneen ei saa koskea, ei kuulemma saa nukuttua, silloinkin jos joskus vähän sietää minua vieressään niin tunnen miten kireänä hän on, aina jos yritän vähän mennä hänen lähelle nukkumaan, niin vedän peittoa varmuuden vuoksi naaman suojaksi... jos se huitaiseekin ärtyneenä. Jos olen itse nukkumassa kun se tulee nukkumaan, havahdun siihen yleensä, niin saattaa riuhkaista peittoa tai komentaa tylysti pois edestä, että mahtuu itse nukkumaan...
Herään aamulla, mies nukkuu... ellei satu olemaan hereillä... kulkee kuin zombi eikä edes tervehdi aina, ehkä murahtaa... lähden töihin yksin, teen yksinäistä työtä, haen lapsen päiväkodista ja menen tyhjään kotiin... tai joskus mies on juuri lähdössä töihin... ehkä sanotaan hei ja moi... miehellä ei ole aikaa ja kiinnostusta jäädä jorisemaan mitään useimmiten... vietän illan yksin lapsen kanssa, laitan sen nukkumaan, olen hetken ihan yksin ja menen nukkumaan. Parin tunnin päästä saatan herätä kun mies tulee mutta jatkan nukkumista. En noteeraa miestä. Minunkin herättävä taas klo 5... mies murahtelee ja tiuskii kun torkutan...
Miehellä ei mitään kiinnostusta vaihtaa alaa tai työaikojaan. Hänen vuorokausirytmiin iltatyö sopii täydellisesti. Perhe-elämää ei juurikaan ole... paitsi että se herää näihin aikoihin... sitten haahuilee pari tuntia ja syö "aamupalansa" kello 15-16 mennessä... ehkä lähtee omille asioilleen ja omiin kaveriprojekteihin loppuillaksi... senkin ajan mitä on kotona niin kulkee useimmiten napit korvilla ja selaa älypuhelinta ja chatteja, herraa ei saa häiritä, jos sanoo jotain niin ehkä vastaa, luultavasti ei... tai murahtaa sen kymmenennen sanomisen jälkeen. Joka asiaa saa lypsämällä lypsää, on semmoinen hiljainen mies joka ei puhu... paitsi jos haluaa jotain... kavereille jaksaa puhua tuntikausia puhelimessa yötä myöten. Kun hän nukkuu, pitää olla hiljaa. Jos me lapsen kanssa yritetään nukkua, niin äyskii vaan että senkus nukutte ja jatkaa itsekkäitä kaveripuheluita joskus vielä puolen yön jälkeenkin... jos hetkeksi lopettaa ja alan taas tavoitella unta niin kohta alkaa uusi puhelu...
Puhuminen ei kiinnosta sitä. Mikä minä olen häntä estämään?
Vituttaa tämä erirytmisyys... ei edes syödä samaa ruokaa yhtä aikaa samassa pöydässä paitsi harvoin jos itse olen valmis hyökkäämään pöytään just silloin kun satun näkemään että nyt se syö... mutta se älypuhelin ja napit korvilla pitää olla silloinkin.
Kommentit (30)
Ainoa kysymys mikä tästä heräsi on, että miksi haluat jatkaa tuossa "liitossa"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta en oikein osaa sanoa, mutta tartun tuohon että mies joutuu heräämään parin tunnin yöunien jälkeen viemään lasta päiväkotiin ja menee sitten jatkamaan unia. Ei ihme, jos on kokoajan väsynyt ja ärtyinen eikä mikään kiinnosta jos unet on jatkuvasti katkonaisia.
Olisiko ihan mahdoton ajatus että sinä veisit lapsen päiväkotiin?
Minäkin jäin miettimään, että miksi haluat jatkaa? Äläkä vaan sano, että lapsen takia, sillä se on tuossa tilanteessa ihan todella huono tekosyy.
Ei minunkaan määritelmää. Usein ajattelen että lapsen yhteishuolto kuitenkin toimii ja edes lapsi näkee isäänsä päivittäin aamuisin. Parisuhde onkin ihan jäässä. Hammasta kiristellen siedän sunnuntaipäivät kun se on miehen ainoa vapaapäivä ja siitäkään en tiedä meinaako viihtyä kotona edes ne pari iltapäivän tuntia yhdessä vai onko sopinut taas kavereiden kanssa jotain. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei herranen aika! Miksi sinä et vie lasta että mieskin saisi nukkua!? Eipä ole ihme että käyttäytyy noin ja on uniongelmia, mieti vähän!
En kyllä tuollaisessa suhteessa näe tulevaisuutta. Pärjäisit lapsen kanssa kahden paljon paremmin eikä tarvitsisi koko ajan huomioida miehen negatiivita ja poissaolevaa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ihan mahdoton ajatus että sinä veisit lapsen päiväkotiin?
Yksikin hyvä syy, miksi minun pitäisi tehdä sekin? Niin kauan kuin mies on samassa taloudessa edellytän edes jotain osallistumista arkeen. Minä kuitenkin vietän lapsen kanssa illat niin mies voi olla ne aamun pari tuntia lapsesta vastuussa. Mielestäni reilu peli. Tekee jonkin verran kotitöitä kyllä... jos viitsii. Yksi hyvä puoli noissa miehen iltatöissä on se, että jos lapsi on sairaana, ei minun tarvitse ottaa palkatonta vapaata, koska meillä ei makseta sairaan lapsen hoidosta. Tosin silloinkin lapsi puuhailee omiaan sinne iltapäivään asti kunnes isänsä viitsii herätä. Lapsi etsii itse ruokansa kaapeista ja viihdyttää itse itseään... Ap
Mies siirtyi herättyään makkarista olkkariin. Minä lähdin olkkarista makkariin. Mies somettaa olkkarissa, minä makkarissa. Lapsi käynyt vähän väliä kiusaamassa minua ja kerjäämässä huomiota. Käsken mennä isänsä luo. Isänsä käskee minun luo. Ei yhtään kiinnosta olla tuolla olkkarissa ja tuijottaa toisen selkää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäiskö teidän vaan laittaa sängyt eri huoneisiin? Sama kuin kuorsausproblematiikassa, nukkuminen sama/eri huoneissa on turha tabu jossa voisi järki voittaa.
Jokaisella on oikeus nukkua hyvin. Yleensä jumittunut tilanne vaatii jonkun muutoksen. Toivottavasti lapsi ei masennu uupumuksen ilmapiirissä.
Jos mies ei ole valmis työvuoromuutoksiin, niin noinhan se menee. Teidän vaan pitää ottaa puheeksi miten vietätte yhteiset vapaa-ajat.
Mulla huonot unet vaikuttaa todella paljon ja häiriinnyn nykyään pienestäkin, enkä saa enää nukuttua.
En ihmettelis jos sun mies on kiukkuinen tuollaisella nukkumisrytmillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin ottais päähän, jos toinen torkuttaisi kun saisin vielä nukkua.
Tuota se on vuorotyötä tekevän kanssa.
t. Yövuoroa tekevä sairaanhoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erilliset makuuhuoneet jolloin kumpikin saa nukkua rauhassa. Minustakin outoa että miehen täytyy
viedä lapset hoitoon kesken uniensa..
Mikset anna miehen nukkua rauhassa, jos hänellä kerran on univaikeuksia? Ei ihme että saat kyynärpäästä, menisi minullakin hermot jos olisi muutenkin vaikea nukkua ja toinen vielä tunkisi jatkuvasti iholle. Ei kukaan jaksa jos ei saa nukkua!
Onko teidän liitossa rakkautta? Onko seksiä? Sanoit, ettei läheisyyttä ja yhteistä aikaa juurikaan ole. Rakastatteko toisianne? Miltä tuntuisi, jos mies ei olisikaan siellä murahtelemassa, soittelemassa kavereilleen, kiskomassa peittoasi ja tönimässä sinua sängyssä? Olisiko sinun ja lapsesi elämä helpompaa vai vaikeampaa?
Vastaile ajatuksella näihin kysymyksiin. Jos koet, että toivoa on, muuttakaa nyt ihmeessä ainakin eri huoneisiin nukkumaan ja hankkikaa kunnon korvatulpat ja pimennysverhot, että kumpikin saa nukkua kunnolla silloin kun nukkuma-aika on. Itse en kestäisi noin totaalista erirytmisyyttä, mutta jotkut toki kestävät, jos parisuhde antaa enemmän kuin ottaa.
Musta kuulostaa, ettei teidän ongelmat johdu vain eri työajoista, vaan teillä ei yksinkertaisesti ole halua/ jaksamista järjestää aikaa toisillenne eikä perheen yhdessäololle edes vapaapäivinä. Miehelle kaverit menevät sinun edellesi. Sinun sijassasi harkitsisin eroa.
Vierailija kirjoitti:
jätä se siika!
🐟
No, niin nyt olisi jo siikakin jätettävä.
Ei tuossa ole kuin kaksi vaihtoehtoa: joko puhutte tai eroatte. Jos mies ei suostu purkamaan tilannetta yrityksistäsi huolimatta, niin eroatte. Kadut myöhemmin, jos et tee jotain liikettä nyt. Usko pois, tämä on myös lapsen parhaaksi.
Tämä on aivan kuin minun elämästäni. Sillä erotuksella, että minä huolehdin lapsesta 24/7 eli myös aamuisin. Ihmettelen noita arvostelijoita, joiden mielestä miehen ei tulisi osallistua edes aamuisin. Jos mulla olisi tuo mahdollisuus, niin todellakin vaatisin osallistumista.
Mun ukko on rahtari, eli ajaa rekkaa. Lähtee illalla klo 19, tulee aamuisin klo 9-10. Nukkuu 17.30 saakka, lapsi näkee isää illalla hetken.
Mies samanlainen, ei viihdy lapsen kanssa. Kerran oli jättänyt yksin kun mä jouduin olemaan töissä pyhäpäivänä. Vähän alle kaksivuotiaan! Ja on ehdottanut usein, että lapsi voisi olla yksin kotona muutaman tunnin.
Sama täällä, eli vain sunnuntain kotona ja kiristelen hampaita! Olemme lähes aina eri huoneissa, nytkin. Lapsi kulkee huoneiden väliä. Nukumme eri huoneissa myöskin.
Oikein perhehelvetti. Erota pitäisi, mutta sitten lapsen yhteys katkeaa varmasti tuollaiseen isään. Koitan sinnitellä niin kauan kun pystyn.
N41
Tuo ei kyllä täytä ainakaan minun määritelmääni parisuhteesta. Meksikossa eri vuoroissa työskentelevät raksamiehet nukkuvat ja syövät aivan samanlaisissa järjestelyissä, eikä se tarkoita, että he olisivat suhteessa keskenään.