Miksi riitaannun ihmisten kanssa
jos olen heidän kanssaan tekemisissä paljon? Alkaa vaan ärsyttää jotkut asiat ihmisessä enkä tavallaan pääse eroon tästä asiasta joka aiheuttaa ärsytyksen ja sitten leimahtaa. Ei koske työkavereita vaan muita ystävyyssuhteita.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Noin suppeilla tiedoilla ei pysty sanomaan.
Mitä haluat tietää lisää?
Kuvaile joku riitatilanne eli mitä kukin sanoo alusta loppuun.
Mä ainakin riitaannun ihmisten kanssa koska sanon suoraan (mielestäni) faktat.
Olen yrittänyt opetella pois tavasta mutta joskus se tulee esille.
Myöskin inhoan tekopyhyyttä, joten kun paljastan sen keskustelussa, toinen suuttuu ja väittää riidanhaastajaksi.
Ilmeisesti pitäisi olla hiljaa aina ja hymistellä.
Nää "olen vain suorapuheinen ja voimakastahtoinen"-ihmiset on kokemukseni mukaan järjestään erittäin epäkohteliaita ja ikäviä ihmisiä. Itse olen luonteeltani liian kiltti ja ahdistun suunnattomasti tällaisten ihmisten seurassa.
A) et kunnioita toisen ihmisen rajoja
B) pidät oikeudestasi sanoa mitä haluat, välittämättä toisten tunteista
C) neuvot ja ojennat muita jatkuvasti
D) tiedät, mikä on oikea tapa elää, kaikki muut on vääriä
Äitinä on tuollainen. Yleensä klinkit johtuvat siitä, että äitini on aika tiukka periaatteinensa. Pitää ehkä liian lujaa kiinni niistä, eikä myötäile. Usein myös olen havainnut, että äitini saattaa olettaa asioita ilman todenperäisyyden tarkistamista.
Vierailija kirjoitti:
Nää "olen vain suorapuheinen ja voimakastahtoinen"-ihmiset on kokemukseni mukaan järjestään erittäin epäkohteliaita ja ikäviä ihmisiä. Itse olen luonteeltani liian kiltti ja ahdistun suunnattomasti tällaisten ihmisten seurassa.
word. kiva että joku sanoo tämän ääneen.
olen itse ollut aiemmin liiankin suorapuheinen (nuorena, yhdistän tämän omalla kohdalla siihen että maailmankuva oli muutenkin suppea), mutta kun ikää on tullut lisää on kasvanut myös herkkyys ja kohteliaisuus muita kohtaan. minuakin ahdistaa nykyään liian "kovat" ihmiset tosi paljon, varsinkin kun heillä tuntuu olevan se näkemys että pärjätäkseen pitäisi olla samanlainen kuin he.
Tarkoittaako se suoraansanominen vain negatiivisten asioiden esilletuomista vai pystyykö tämä rehellinen ihminen myös antamaan kehuja, jos ei niin enpä puhuisi suoraansanomisesta vaan kyseessä aggressioiden purkaminen.
Itsellä samaa ongelmaa mut minä olen omasta mielestäni se joka joutunut antamaan enemmän ystävyyssuhteen ylläpitoon ja lopulta kun olen jättänyt tekemättä kaikkeni on kuihtunut yhteydenpito
Kerro meille noista asioista, jotka ärsyttää.
Kyllä mä huomaan että tiivis yhdessäolo saa näkemään ihmisen huonot puolet niin, että itseä alkaa ärsyttää. Mutta kukaan meistä ei ole täydellinen. Joko valitset sellaiset ihmiset seuraksesi, joiden huonot puolet ei ärsytä liikaa tai sitten mietit, onko lopulta kukaan sellainen, joka ei alkaisi jossain vaiheessa ärsyttämään.
Vierailija kirjoitti:
A) et kunnioita toisen ihmisen rajoja
B) pidät oikeudestasi sanoa mitä haluat, välittämättä toisten tunteista
C) neuvot ja ojennat muita jatkuvasti
D) tiedät, mikä on oikea tapa elää, kaikki muut on vääriä
Älykkään ihmisen ongelmia. Pitäisi vain malttaa pitää suu kiinni ja nyökytellä kun muut puhuvat mitä sattuu. Olen tosin oppinut tämän taidon hyvin, mutta ikävää kun ei voi sanoa omaa mielipidettään läheskään kaikista asioista.
Mulla on vähän sama mut työpaikoilla. Jos koen että mua kiusataan tai esim mun tekemästä työstä joku toinen ottaa ansiot niin en voi olla sanomatta. Usein teen tän vielä tunteenpuuskassa. Joskus myös jotain tekijänoikeuksiin liittyviä riitoja ollut. Harmittaa kyllä mutta en ole vaan voinut olla sanomatta.
Sepä se. Riippuu paljon siitä mitä ja miten muille puhuu. Toinen on se,että on hyvä ihmistuntija eli sillon ei tule juurikaan riitoja koska osaa pitää mölyt mahassaan ja jos tulee niin ottaa opiks eli ei ole tekemisissä.
Minulla on vähän samaa. En tosin sano mitä sylki suuhun tuo enkä ajattele, että minulla on joku ihmeellinen oikeus sanoa mitä ajattelen tai "olla rehellinen". Mutta liian usein herään siihen, että ajattelin jostakin ihmisestä, en nyt pahaa, mutta en hyvääkään. Että jossain ahdistaa joku, tai sitten olen vain rehellisesti kateellinen enkä pääse siitä yli. Mutta näitäkään en sano ihmisille koskaan. Ne tilanteet joista riidat syntyvät on jotenkin ihan ihmeellisiä.
Vaikea tähän kirjoittaa ilman pelkoa tulla tunnistetuksi, ja vaikea selittää lyhyesti. Mutta usein on käynyt niin, että olen jotenkin kokenut olevani altavastaajana, tai toisen tunteiden ja huolien jatkuvana vastaanottajana. Kun olen sitten itse yrittänyt puhua omista tunteista (ei helppoa minulle), koen etten saa samanlaista vastakaikua kuin mitä itse toiselle annan. Itse vilipittömästi haluan kuunnella, haluan lohduttaa, haluan auttaa ratkaisemaan pulmia jos toinen sitä tarvitsee. Mutta usein tosiaan koen olevani se, jonka huolia ei haluta kuunnella tai niitä lytätään (tyyliin hyvähän sun on koska ---). Ja koen olevani myös usein altavastaajana tilanteissa, joissa arki väsyttää ja en jaksa samalla tavalla olla läsnä koko ajan. Tulee tunne, että en saa samanlaista ymmärrystä ja "armoa" kuin joku muu.
No joo. Olen hankala persoona, sen olen saanut kuulla. Kun en ole avoin. Vaikea olla, jos oma kokemus on että avoimuudesta tulee henkisesti turpaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
A) et kunnioita toisen ihmisen rajoja
B) pidät oikeudestasi sanoa mitä haluat, välittämättä toisten tunteista
C) neuvot ja ojennat muita jatkuvasti
D) tiedät, mikä on oikea tapa elää, kaikki muut on vääriäÄlykkään ihmisen ongelmia. Pitäisi vain malttaa pitää suu kiinni ja nyökytellä kun muut puhuvat mitä sattuu. Olen tosin oppinut tämän taidon hyvin, mutta ikävää kun ei voi sanoa omaa mielipidettään läheskään kaikista asioista.
Ei, vaan matalan tunneälykkyyden ongelma. Ei osaa lukea ja johtaa toisen ihmisen tunteita. Ja jotta voisi johtaa toisen tunteita, ensin pitäisi osata hallita ja ymmärtää omia tunteita.
Aina voi toisille sanoa, mitä itse ajattelee. Pointti on siinä, MITEN sen sanoo. Jos osaa nauraa itselleen ja alentaa itsensä muiden edessä, niin kukaan ei suutu, tyyliin "olen vissiin aika yksinkertainen, koska minun mielestäni...".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
A) et kunnioita toisen ihmisen rajoja
B) pidät oikeudestasi sanoa mitä haluat, välittämättä toisten tunteista
C) neuvot ja ojennat muita jatkuvasti
D) tiedät, mikä on oikea tapa elää, kaikki muut on vääriäÄlykkään ihmisen ongelmia. Pitäisi vain malttaa pitää suu kiinni ja nyökytellä kun muut puhuvat mitä sattuu. Olen tosin oppinut tämän taidon hyvin, mutta ikävää kun ei voi sanoa omaa mielipidettään läheskään kaikista asioista.
Ei, vaan matalan tunneälykkyyden ongelma. Ei osaa lukea ja johtaa toisen ihmisen tunteita. Ja jotta voisi johtaa toisen tunteita, ensin pitäisi osata hallita ja ymmärtää omia tunteita.
Aina voi toisille sanoa, mitä itse ajattelee. Pointti on siinä, MITEN sen sanoo. Jos osaa nauraa itselleen ja alentaa itsensä muiden edessä, niin kukaan ei suutu, tyyliin "olen vissiin aika yksinkertainen, koska minun mielestäni...".
Ei se mikään tunneälykkyyden ongelma ole. Voi tasan tarkkaan tietää, että mikä olisi järkevä tapa toimia sen kannalta, että ei loukkaa muiden tunteita, mutta pitää silti totuudessa pysymistä arvokkaampana asiana ja siten puuttuu väärään tietoon. Ei tuollainen lähestymistapa ainakaan yhtään paranna tilannetta jos päädytään siihen, että toinen on kuitenkin väärässä. Silloin jos olet sanonut itseäsi yksinkertaiseksi, niin miksi se sitten tekee sen, joka on väärässä?
Sä et osaa ilmaista itseäsi rakentavasti. Yksinkertaista.
Sinulla on huono itsetunto. Pelkäätkö että sinulle nauretaan?
Noin suppeilla tiedoilla ei pysty sanomaan.