Miten psyykata itsensä tähän yhteiseloon ilman rakkautta?
Juyri tällä hetkellä erilleen muutto ei mahdollista. Ensin pitää saada työ- ja asuntoasiat kuntoon.
Minun tunteeni miestä kohtaan täysin kuolleet miehen käytöksen vuoksi. En avaa asiaa sen enempää, mutta termi "yksin parisuhteessa" kertoo tilanteen. Nyt on harteilla liikaa kannettavaa, ihan liikaa.
Lapsia on ja siksi tilanne myös hankala, koska en voi yksin tehdä kaikkia päätöksiä.
Tuntuu vain, ettei psyyke enää kestä :( Miten jaksan siihen asti, kunnes asiat sillä mallilla, että voin muuttaa pois?
Kommentit (5)
Niin, kyllähän tuo kaikki kannattaa pitää hänelle salaisuutena, että yllättyy sitten kunnolla.
Eikä missään tapauksessa ainakaan ryhtyä keskustelemaan asioista ja tilanteista, sillä siitähän voisi jopa tulla jotain uusia ajatuksia tai jotain.
Ja onhan se nyt lapsillekin parempi että saavat rampata asuntojen väliä ja tutustua venhempien uusiin ja ihmeellisiin kumppaniehdokkaisiin.
Maksa paha hyvällä. Rakkaus on myös tahdonasia. Melkein kaiken voi korjata.
Ja missä kohdin mainitsin, että tilanteesta ei olisi keskusteltu? Olen ottanut asian esille MONTA kertaa. Ei tässä yllätystä haudota. Mies ei vain näe toiminnassaan mitään väärää. Minkäs teet. Elämä se on mullakin elettävänä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja missä kohdin mainitsin, että tilanteesta ei olisi keskusteltu? Olen ottanut asian esille MONTA kertaa. Ei tässä yllätystä haudota. Mies ei vain näe toiminnassaan mitään väärää. Minkäs teet. Elämä se on mullakin elettävänä.
Ap
No mitä se nyt sitten on tehnyt?
Miten kauan menee että pääset muuttamaan pois?