Lue keskustelun säännöt.
Mitä kertoisit haastettelussa ensirakkaudestasi ja mitä ensirakkautesi sinusta?
06.09.2025 |
Omalla kohdalla ensirakkaus ei voisi kertoa mitään, koska hän on kuollut. En tiedä mihin kuoli, kun ei olla pidetty yhteyttä.
Minä kertoisin, että hän oli niin komea, että lähes henki salpautui, kun näin hänet ekan kerran DJ:n kopissa. Hänkin katsoi heti suoraan minuun ja hymyili. Mun ystävä oli hänen tuttavansa, mentiin juttelemaan ja se oli siinä.
En ehkä ollut hänelle niin iso juttu kuin hän oli minulle. Jouduin jättämään hänet, kun hän muutti ulkomaille töihin puoleksi vuodeksi enkä uskonut, että hän olisi ollut uskollinen. Hän otti päätöksen vastaan mukisematta, emmekä enää sen jälkeen jutelleet mistään tärkeästä koskaan.
Hän särki sydämeni.
Kommentit (42)
Hän oli komea ja mukava poika. Monet muutkin tytöt ala-asteellamme tykkäsivät hänestä. Olin hänen kanssaan vähän niin kuin kaverikin ja epäilin, että tunteet saattoivat ehkä olla molemminpuolisia.
Yläasteella en enää ollut häneen rakastunut emmekä olleet paljoa tekemisissä. Kerran hän luuli, että olin humalassa, vaikka olin selvin päin enkä ollut koskaan ollut humalassa.
Nykyään hän on kuulemma perheenisä. En osaa sanoa, mitä hän sanoisi minusta jos kysyttäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaunis naapurin äijän sukulaistyttö.
Tuli kysymään apua, kun ei saaneet autoa käyntiin.
Ihastuin ja autotallin takana yhdyttiin.
Sittemmin ei olla puheissa oltu.
Äijä kuollut ja talo myyty.
Jännä, että ensirakkautena voidaan tosiaan pitää kaukorakkauttakin tai lapsena koettua. Itse ajattelin, että ensirakkaus on suhde, jossa olen ollut rakastunut.
Tuo kertomani ei ollut ensimmäinen suhteeni, mutta ensimmäinen sellainen, missä olin oikeasti rakastunut - siis silleen kuolettavan vakavasti ja todellisesti. Ja tuska oli jälkikäteen sen mukainen.
Hän oli myös ensimmäinen mies, jonka kanssa asuin yhdessä, tavatessa olin 17v. (ja joo, ravintolassa väärennetyillä papereilla). Ap
Oltiin eri jengeis, hänen nimensä oli Romeo, minun Julia, kasvot kuin enkelillä tällä ujolla pojalla, minäkin olin vain ujo tyttö. Terveisiä Leonardo Di Capriolle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä, että ensirakkautena voidaan tosiaan pitää kaukorakkauttakin tai lapsena koettua. Itse ajattelin, että ensirakkaus on suhde, jossa olen ollut rakastunut.
Tuo kertomani ei ollut ensimmäinen suhteeni, mutta ensimmäinen sellainen, missä olin oikeasti rakastunut - siis silleen kuolettavan vakavasti ja todellisesti. Ja tuska oli jälkikäteen sen mukainen.
Hän oli myös ensimmäinen mies, jonka kanssa asuin yhdessä, tavatessa olin 17v. (ja joo, ravintolassa väärennetyillä papereilla). Ap
Yleensä ensirakkaudella tarkoitetaan sitä kun joku on rakastunut ensimmäistä kertaa. Riippumatta siitä johtaako se suhteeseen vai ei.
Vierailija kirjoitti:
En antaisi haastattelua aiheesta.
Mä voisin kertoa, mutta en kertoisi hänen nimeään, hän oli siihen aikaan jonkin sortin julkkis. Tuskinpa moni edes tiesi, että asuimme yhdessä, koska suhde ei ollut kovin pitkä, alle vuoden.
Mutta mitäpä näitä nuoruuden haikeita muistoja salailemaan, kaikilla on sellaisia. Ideana oli minusta ihan kiva lehtijutun aihe. Kaksi ihmistä voi muistaa asiat aivan eri tavalla. Pelkäänpä, että minua olisi voinut pitää aikamoisena ilkimyksenä siksi, että otin poikaystäväni hyvin kevyesti ennen ensirakkauttani. Ei ollut kokemusta sydänsuruista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä, että ensirakkautena voidaan tosiaan pitää kaukorakkauttakin tai lapsena koettua. Itse ajattelin, että ensirakkaus on suhde, jossa olen ollut rakastunut.
Tuo kertomani ei ollut ensimmäinen suhteeni, mutta ensimmäinen sellainen, missä olin oikeasti rakastunut - siis silleen kuolettavan vakavasti ja todellisesti. Ja tuska oli jälkikäteen sen mukainen.
Hän oli myös ensimmäinen mies, jonka kanssa asuin yhdessä, tavatessa olin 17v. (ja joo, ravintolassa väärennetyillä papereilla). Ap
Yleensä ensirakkaudella tarkoitetaan sitä kun joku on rakastunut ensimmäistä kertaa. Riippumatta siitä johtaako se suhteeseen vai ei.
Aivan, mutta mielsin sen intuitiivisesti eri tavalla. Ap
En mitään. Ensirakkauteni ei voinut sietää minua. Hän tuskin kertoisi minusta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No viimeisimpien tietojen mukaan hänellä on hieman hämärtyneitä ja valheellisia muistoja minusta, joten kertoisi varmaan valheita. Uskoo niihin kuitenkin itse. Käyttää kai jotain lääkitystä, joten ei ehkä ole itse ihan kartalla mielensä temppuilusta. En tiedä tarkalleen hänen tilaansa, mutta ongelmia tuntuu olevan.
Itse kertoisin että oli söpö, ja minä nuori ja tyhmä. Tein niinkuin muutkin eli seukkasin, enkä miettinyt asiaa sen enempää. Jos olisin nyt samassa tilanteessa niin en alkaisi koskaan seurustelemaan tai tapailisi miehiä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Ensirakkauteni ei voinut sietää minua. Hän tuskin kertoisi minusta mitään.
Miten itse tänä päivänä näet tuon kokemuksen ja ihmisen? Ensirakkaus kai on useimmille aika vavisuttava kokemus riippumatta siitä saako vastarakkautta.
Kuten kirjoitin, en välttämättä usko, että olin ihan niin kova juttu omalle ensirakkaudelleni kuin hän oli minulle. Hän oli 10 vuotta vanhempi ja hyvin suosittu naisten keskuudessa. Olen kuitenkin varma siitä, että hänkin oli minuun rakastunut. Kävimme hänen äitinsä luona ja rakkaan mummon luona, joka oli hänelle tärkeä hahmo. Ensirakkauteni oli aika sulkeutunut ja niin olin itsekin siihen aikaan. En koskaan esimerkiksi sanonut hänelle, että rakastan sinua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin hyvin rakastunut häneen. Olimme nuoria ja kokemattomia. Tein paljon virheitä. Kumpikaan meistä ei halunnut luopua isoista unelmistamme, ja ne unelmat veivät meitä osin eri suuntiin. Olen tavannut elämässäni monia miehiä hänen jälkeensä, mutta ehkä ketään en ole rakastanut enempää. Mieleni valtaa yhä suru, kun mietin eroamme ja siihen johtaneita syitä. Toivoisin, että hän tietäisi miten pahoillani olen kaikesta.
Onpa todella hämmentävää, miten eri tavalla ihmiset määrittelevät ensirakkauden! Tässäkin ketjussa kaksi ensimmäistä viestiä ei minun mielestäni kerro rakkaudesta lainkaan, mutta se on tietenkin ihan yksilöllinen kokemus.
-sivusta huutelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin hyvin rakastunut häneen. Olimme nuoria ja kokemattomia. Tein paljon virheitä. Kumpikaan meistä ei halunnut luopua isoista unelmistamme, ja ne unelmat veivät meitä osin eri suuntiin. Olen tavannut elämässäni monia miehiä hänen jälkeensä, mutta ehkä ketään en ole rakastanut enempää. Mieleni valtaa yhä suru, kun mietin eroamme ja siihen johtaneita syitä. Toivoisin, että hän tietäisi miten pahoillani olen kaikesta.
Minkä ikäisiä olitte, kun tuo tapahtui? Mitä virheitä teit? Ilmeisesti ei ole mahdollista selvittää miten hänellä on elämä mennyt? Ap
Vierailija kirjoitti:
No viimeisimpien tietojen mukaan hänellä on hieman hämärtyneitä ja valheellisia muistoja minusta, joten kertoisi varmaan valheita. Uskoo niihin kuitenkin itse. Käyttää kai jotain lääkitystä, joten ei ehkä ole itse ihan kartalla mielensä temppuilusta. En tiedä tarkalleen hänen tilaansa, mutta ongelmia tuntuu olevan.
Itse kertoisin että oli söpö, ja minä nuori ja tyhmä. Tein niinkuin muutkin eli seukkasin, enkä miettinyt asiaa sen enempää. Jos olisin nyt samassa tilanteessa niin en alkaisi koskaan seurustelemaan tai tapailisi miehiä ollenkaan.
Muisti on itse asiassa todella epäluotettava. Siis tutkitusti, silminnäkijähavainnot eivät ole aina kovinkaan luotettavia ihmissuhteista puhumattakaan. On mukana omakuva, jota voi olla tarve vaalia toisen kustannuksella, voi muistaa väärin tai tietoisestikin valehdella. Monilla on tästä kokemusta lapsuuden- ja nuoruudenmuistojen osalta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onpa todella hämmentävää, miten eri tavalla ihmiset määrittelevät ensirakkauden! Tässäkin ketjussa kaksi ensimmäistä viestiä ei minun mielestäni kerro rakkaudesta lainkaan, mutta se on tietenkin ihan yksilöllinen kokemus.
-sivusta huutelija
Ethän sinä voi tietää, minkälaiset tunteet jollakin randomilla kirjoittajalla on ollut jotain henkilöä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin hyvin rakastunut häneen. Olimme nuoria ja kokemattomia. Tein paljon virheitä. Kumpikaan meistä ei halunnut luopua isoista unelmistamme, ja ne unelmat veivät meitä osin eri suuntiin. Olen tavannut elämässäni monia miehiä hänen jälkeensä, mutta ehkä ketään en ole rakastanut enempää. Mieleni valtaa yhä suru, kun mietin eroamme ja siihen johtaneita syitä. Toivoisin, että hän tietäisi miten pahoillani olen kaikesta.
Minkä ikäisiä olitte, kun tuo tapahtui? Mitä virheitä teit? Ilmeisesti ei ole mahdollista selvittää miten hänellä on elämä mennyt? Ap
Noin kaksikymppisiä kummatkin. Tiedän kyllä suurin piirtein miten hänellä menee elämässään. Olen toisinaan tekemisissä hänen veljensä vaimon kanssa. Olisi kuitenkin liian tuskallista olla yhteydessä suoraan häneen itseensä. Eikä niistä virheistä sen enempää. En halua palata niihin.
Vierailija kirjoitti:
Olin hyvin rakastunut häneen. Olimme nuoria ja kokemattomia. Tein paljon virheitä. Kumpikaan meistä ei halunnut luopua isoista unelmistamme, ja ne unelmat veivät meitä osin eri suuntiin. Olen tavannut elämässäni monia miehiä hänen jälkeensä, mutta ehkä ketään en ole rakastanut enempää. Mieleni valtaa yhä suru, kun mietin eroamme ja siihen johtaneita syitä. Toivoisin, että hän tietäisi miten pahoillani olen kaikesta.
Kannattaa tiedostaa myös että nuorena oma hormonitoiminta on erilainen, eli henkilö ei välttämättä ollut yhtään sen rakastettavampi kuin muutkaan, vaan itse rakastavampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin hyvin rakastunut häneen. Olimme nuoria ja kokemattomia. Tein paljon virheitä. Kumpikaan meistä ei halunnut luopua isoista unelmistamme, ja ne unelmat veivät meitä osin eri suuntiin. Olen tavannut elämässäni monia miehiä hänen jälkeensä, mutta ehkä ketään en ole rakastanut enempää. Mieleni valtaa yhä suru, kun mietin eroamme ja siihen johtaneita syitä. Toivoisin, että hän tietäisi miten pahoillani olen kaikesta.
Minkä ikäisiä olitte, kun tuo tapahtui? Mitä virheitä teit? Ilmeisesti ei ole mahdollista selvittää miten hänellä on elämä mennyt? Ap
Noin kaksikymppisiä kummatkin. Tiedän kyllä suurin piirtein miten hänellä menee elämässään. Olen toisinaan tekemisissä hänen veljensä vaimon kanssa. Olisi kuitenkin liian tuskallista olla yhteydessä suoraan häneen itseensä. Eikä niist
Okei, ymmärrän.
Itsestäni olisi todella hauska tavata ensimmäinen poikaystävä, johon olin kovasti ihastunut (siis eri tyyppi kuin ensirakkaus). Hänetkin jätin, siksi, koska tapasin ensirakkauteni. Mutta jatkoimme ystävinä, sen olin kyllä täysin unohtanut, mutta viime kesänä löysin kaapin perukoilta kirjeitä, joita hän oli silloin tällöin kirjoitellut mulle suhteen jälkeen vielä kaksi vuotta suhteemme päättymisen jälkeenkin. Ja olin jättänyt vastaamatta. Varmaan siksi, kun oli niin paljon muuta tekemistä ja sydänsuruja.
Mutta jos ajattelen jälkeenpäin, niin on sääli, ettei pidetty enää yhteyttä, koska hänen kirjeensä naurattavat edelleen. Miten olenkin osannut aina valita niin nasevasti ja hauskasti itseään ilmaisevia miehiä, aviomieheni on aivan samanlainen. Ja kaikki poikaystäväni ovat kuin samasta puusta veistettyjä ulkoisesti.
Joku kertoi tämän ihastuspoikaystävän kuulumisia ja ilmeisesti hänellä on mennyt todella hyvin. Jos jutut pitävät paikkansa. Voisin vaikka antaa hänelle hänen omat kirjeensä, niin hän näkisi silmäyksen omaan nuoruuteensa, jonka todennäköisesti on myöskin unohtanut. Hänkin oli minua vanhempi kuusi tai seitsemän vuotta ja olin vasta 15, kun seurustelin hänen kanssaan. Ap
Tuskin muistaisi minua, ensirakkaus oli lyhyt leiriromanssi (ei kuitenkaan rippileirillä), syttyi, hehkui ja melkein sammuikin viikossa, koska välimatkaa meillä oli yli 100 km ja ikää 16v. Kirjoiteltiin (aikana ennen puhelinta aina kädessä) ja pari kertaa soiteltiin, yritettiin järjestää tapaamistakin, mutta koulu alkoi ja romanssista tuli pelkkä suloinen muisto.