Vanhempi mies ja epävarmuus

Riippuu, mitä ap itse toivoo. Jos haluaa tehdä lapsia seuraavien muutaman vuoden sisällä ja mies on samoilla linjoilla (hänen biologinen kellonsa saattaa tikittää), go for it. Jos ette kumpikaan halua lapsia - koskaan tai ainakaan yli 5 vuoteen, go for it. Toisinsanoen, jos teillä on samanlaisia toiveita tulevaisuudelta TAI ette ole kumpikaan kiinnostunut tulevaisuuden suunnittelusta tai sitoutumisesta, niin yhdessäolossa ei ole mitään estettä.

Ehkäpä kaverisi ovat itse jotain vauvakuumeilijoita, jotka haluavat pariutua ja tehdä heti ekan vastaantulevan, sopivan miehen kanssa lapsen ja se määrittelee heidän parisuhdestandardejaan? Vai oletko sinä se vauvakuumeilija ja kaverisi tietävät, että olet haihattelija, joka liian naiivisti uskoo tämän miehen haluavan lapsia kanssasi ja ystäväsi tietävät, että tulet pettymään heti, kun mies paljastaa, ettei ole kiinnostunut lapsista?

Ja vaikka mies haluaisi pian lapsia ja sinä et, et itse menetä siinä mitään, koska olet nuori ja voit vain sitten erota ja jatkaa elämääsi, jos lapsenteosta (tai muusta isosta sitoutumisjutusta) tulee ylitsepääsemätön juttu. Sehän on ihan sama minkä ikäisen kanssa kukakin seurustelee, koska suurin osa parisuhteista päättyy eroon ennemmin tai myöhemmin, oli niitä lapsia tai ei.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi ovat tavanneet miehen? Näkevät että asia on juuri niin että mies on pillun perässä ja et huomaa...

No eikö vähän jokainen 16-75 vuotias mies ole pilden perässä? Kyllä se varmasti kaikille yhtä lailla kelpaa. En nyt keksi miksi ap:n pitäisi elää niin kuin hänen kaverit toivovat. Ja mitä sitten jos suhde loppuu? Niin se voisi loppua vaikka olisi täsmälleen saman ikäinenkin, miksi sellaista asiaa pitäisi etukäteen stressata? Miksi ei vain voisi elää niin kuin hyvältä tuntuu ja katsoa päivä kerrallaan eteenpäin?

Irrottaudu ap siis hieman niistä kamuistasi, älä nyt hylkää heitä, mutta sano selkeästi, että katsot tämän tien nyt ilman muiden pahoja supinoita ja jos he eivät osaa pitää suutaan tukossa, niin joudut ottamaan hieman etäisyyttä. Elämäsi on sinun, kavereiden elämä on heidän elämäänsä ja sinäkään et varmaan tunge mielipiteitäsi ystäviesi suhdevirityksiin. Tuo ikä on nyt sellaista aikaa, jossa napanuora pitää osata kavereiden välillä nätisti katkaista ja alkaa tekemään ikiomia päätöksiä. Olet niin nuori vielä, että maailma on sinulle kokonaan auki ja siinä ei kannata mitään kiviriippaa kavereiden muodossa perässään vetää.

JUST tästä syystä ei kannata keski-ikäisiin miehiin sekaantua. Sanoa nyt 20-VUOTIAALLE että jätä kaverisi ja rupea istumaan rivarissa keski-ikäisen kanssa katselemassa televisiota tai seinää kun tämä ravaa kavereidensa kanssa rassaamassa jotain peräkärryjä. Ja viimeistään nuoruus loppuu siihen kun 32 vee painostaa sen kaveripiiristään ja nuorten elämästä erotetun mimmin tekemään parin vuoden sisään lapsia. EI NÄIN. Nuoruus on vain kerta eikä sitä saa enää takaisin. Näitä pillipiipareita ei todellakaan kannata kuunnella.

Heittäisinköhän kateellisuuskortin sinulle? Jep, heitän. Nuoruudessa on aikaa kokeilla erilaisia juttuja, nuorempia miehiä, oman ikäisiä miehiä ja vanhempia miehiä. Kokeilu ei tarkoita sitoutumista, mutta siitä voi tulla oikein kivaakin kun ei turhia stressaa. Sinä vastaaja olet varmasti juuri tällainen max. 19 vuotias, jonka kokemukset elämästä ovat aika lailla vähissä ja nyt ruikutat siellä omaa miehenkaipuutasi. Olet nolo. :D

Väärin. Olen nelikymppinen nainen ja kylläpä olisi surkeaa jos olisin jättänyt ihanan ja huolettoman, villin ja vapaan nuoruuden väliin ja tullut jonkun viittä vaille setämiehen kavereista ja elämästä erottaneeksi keski-ikäisen elämään. Jolla on toki aikansa, mutta sitten vasta kun siihen on aidosti valmis eikä jonkun 12 vuotta itseään vanhemman manipuloimana.

Mitä väliä kun tuo suhde tuskin kestää puolta vuotta kauempaa? Sen jälkeen ap voi palata takaisin elämään nuoruuttaan kaikessa rauhassa. 

Miksi ei voisi kestää?

Tottakai parikymppiselle kaverit ovat tärkeitä, mutta ainakin minä löysin mieheni 22 vuotiaana ja hänen kanssaan olen nyt 20 vuotta ollut yhdessä. Ensimmäiset viisi vuotta elimme nuoruutta yhdessä, asuimme ulkomailla muutaman vuoden ja matkustelimme paljon, ryyppäsimme, lähdimme kahden tunnin varoitusajalla telttailemaan jonnekin missä näytti kivalta ja vaikka mitä. Myös ystäväni olivat samanlaisessa elämäntilanteessa ja matkan varrelta löysimme ystäviä lisää mieheni kanssa. Aloin viettää nuoruuttani oikeastaan jo 12 vuotiaana, joten olin ehtinyt seurustella ja riehua omien ystävieni kanssa jo todellakin tarpeeksi, sitä aikaa ei ikävä tullut.

Ap:lle siis: anna mennä vain! Katso mitä tulee ja muista, että sinulla on päätösvalta omaan elämääsi, ei kenelläkään muulla ihmisellä. Ei ystävilläsi, ei miehellä, ei vanhemmillasi, vain ja ainoastaan sinulla. Jäät ikuisesti katumaan jos et nyt katso tuota korttia. N42

Vierailija kirjoitti:

Tottakai parikymppiselle kaverit ovat tärkeitä, mutta ainakin minä löysin mieheni 22 vuotiaana ja hänen kanssaan olen nyt 20 vuotta ollut yhdessä. Ensimmäiset viisi vuotta elimme nuoruutta yhdessä, asuimme ulkomailla muutaman vuoden ja matkustelimme paljon, ryyppäsimme, lähdimme kahden tunnin varoitusajalla telttailemaan jonnekin missä näytti kivalta ja vaikka mitä. Myös ystäväni olivat samanlaisessa elämäntilanteessa ja matkan varrelta löysimme ystäviä lisää mieheni kanssa. Aloin viettää nuoruuttani oikeastaan jo 12 vuotiaana, joten olin ehtinyt seurustella ja riehua omien ystävieni kanssa jo todellakin tarpeeksi, sitä aikaa ei ikävä tullut.

Ap:lle siis: anna mennä vain! Katso mitä tulee ja muista, että sinulla on päätösvalta omaan elämääsi, ei kenelläkään muulla ihmisellä. Ei ystävilläsi, ei miehellä, ei vanhemmillasi, vain ja ainoastaan sinulla. Jäät ikuisesti katumaan jos et nyt katso tuota korttia. N42

Ristiriitainen viesti siinä mielessä että ap ei tule lähtemään kahden tunnin varoitusajalla mihinkään tai asumaan paria vuotta ulkomailla koska hänen vuosikymmenen vanhempi miehensä on töissä. Sehän tässä juuri on pointti että tällainen nuoruuden huolettomuus ja vapaus on näissä kuvioissa herkästi mennyttä. Se mitä ehdotat on käytännössä että ap siirtyy kaksi vuotta ennen kuin edes tapasit miehesi suoraan siihen maailmaan missä olet itse nyt.

Ei tuo ikäero nyt niin kummallinen ole. Eri asia olisi lähemmäs 20vuotta ikäeroa ja mies eronnut kera lapsien. Siinä ei välttämättä maailmat kohtaisi. Yksi kuvaamani kaltainen uusi pari tiedossa eikä heille kovin kummoista tulevaisuutta tuttavapiirissä arvailla. Siideripissiksestä varmaan on kivaa kun keski-ikäinen mies osaa olla kohteliaampi kuin klopit ja oppinut petipuuhatkin. Ei se pelkkä hekuma pitkälle kanna. Ja ihastuneena/rakastuneena mies iästä huolimatta on niiiiin hellua ja huomaavaista että. Kun aivokemiat tasaantuu niin sitten ollaankin tasan mulkvisteja hamaan tappiin. Arvatenkin on liekeissä tuntiessaan itsensä muka miehekkäämmäksi kuin ikäistensä seurassa jotka ei välttämättä vähästä hätkähdä. Mutta tässä tapauksessa ei nyt ihan näin isoa kulttuurishokkia ole odotettavissa. Ihmiset ovat kehitystasoltaan sitäpaitsi kovin erilaisia. Parikymppinen voi olla hyvinkin kypsä ja vakaa siinä missä joku kolmi-nelikymppinen hyvinkin ailahteleva/epävakaa ja hukassa oman itsensä kanssa. Eiköhän aloittajan pitäisi itse tykönään tämä asia parhaiten tietää. Liekkö otettu vanhemman "miehen" huomiosta vai mikä tässä nyt on jutun juuri?

Anna palaa ap, jos sinusta tuntuu hyvältä ja oikealta, niin jatka ihmeessä. Itse tapailen lähes 15v vanhempaa miestä ja samaa kuraa saan niskaan ystäviltäni tai siis sain, kunnes tein erittäin selväksi että kyseessä on minun elämäni, minun suhteeni, enkä anna kenenkään puuttua siihen. Tiedostamme ikäeromme ja siihen liittyvät ongelmat, mutta viihdymme toistemme seurassa ja seksikin sujuu, joten miksi ihmeessä jättäisin ihanan miehen pelkästään ikäeron vuoksi? Voi olla että suhde joskus loppuu ja sydänsuruja seuraa, mut niin voisi käydä kenen tahansa kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Mistäpä sitä etukäteen tiedää, mihin se johtaa. Mun vanhemmilla oli just ton verran ikäeroa ja olivat monessa jutussa ihan eri planeetalta.

Ja mun vanhemmat, joilla myös saman verran ikäeroa, ovat olleet yhdessä nyt lähes 40 vuotta. Hyvin menee heillä edelleen.

Ap, oletko puhunut miehelle epävarmasta olostasi? Kun mietit asioita liikaa, se varmasti alkaa jossakin vaiheessa näkyä ulospäin. Kertomasi mukaan mies vaikuttaa ymmärtäväiseltä, joten puhukaa tämä asia selväksi yhdessä. Ihan turhaan yksin pyörittelet asiaa mielessäsi.

Näyttää siltä, että minulla olisi tilausta suhteeseen, jossa se nainen olisi minua 25 vuotta nuorempi.

Toisaalta tunnen häneen vetoa, sillä hänessä on paljon sellaista mitä arvostan, mutta kuitenkin pysyn hänestä etäällä ja jarruttelen, sillä pidän tilannetta hiukan turhan monimutkaisena.

Pysyvä suhde olisi kyseessä.

.