Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HYI, miksei tuo poika saanut säärivamman hoitotoimenpiteeseen kunnon puudutusta (Elossa 24)
06.01.2017 |
Eilisen jaksossa oli kauheaa tulehtuneen pohjevamman rassausta ja nuori mies ihan tuskissaan! Olisi luullut että kivunlievitys olisi helppo hoitaa tuollaiseen. Ja sitten se äijä siinä vaan selitteli että "kuule muuten tää olis pitänyt hoitaa leikkaussalissa, että nyt saatiin parissa minuutissa homma tehtyä."
Toisaalta hyvä että näkyy tätäkin realiteettia että potilaan olosta viis veisataan. Paha mieli jäi nuorukaisen puolesta!
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo olisi kipulääkettä tarvinnut. Tyypillinen kirurgi, joka näki vai haavan ja unohti potilaan. Kandejakin näytti olevan seuraamassa toimenpidettä, joten varmaan näyttämisen halua oli. Itse hoitajana olisin puuttunut ja sanonut lääkärille asiasta.
Julkisen terveydenhuollon tarkoituksena ei ole olla potilaalle mahdollisimman mukava kokemus, vaan hoitaa potilaat kuntoon. Ei ihminen mene siitä rikki jos joskus vähän sattuu, akuutti tilanne on ohi muutamassa minuutissa ja seuraavana päivänä asialle jo nauretaan.
Oikeat hoitovirheet on tietysti asia erikseen, en tarkoita että pitäisi miten tahansa koheltaa mutta se, että pyydetään puudutusta, nukutusta ja vahvoja kipulääkkeitä yhden haavan hoidon ajaksi ei ole tarkoituksenmukaista.
Eiköhän yksityisellä saa vaatia maksavana asiakkaana tajun kankaalle vaikka laastarin laiton ajaksi ettei tarvitse nähdä pisaraakaan verta.
No on tullut huomattua.
Hoitaa kuntoon tarkoittanee tässä sitä, että se yksittäinen asia hoidetaan kuntoon, ei potilasta kokonaisuutena. Voisi tulla loppujen lopuksi halvemmaksi, jos niin isoa osaa ihmisistä ei traumatisoitaisi. Se on kiva se, jos pystyt seuraavana päivänä vaan nauramaan koko asialle, mä en pysty. Mut on "raiskattu" siihen malliin, että mielenterveys on kärsinyt paljon sen takia. Olen sitten varmaan vaan heikompaa ainesta, en kunnon sisukas suomalainen, joka kestää kaiken hammasta purren.
En ymmärrä miten ihminen voi traumatisoitua siitä että joku lääkärin toimenpide on aiheuttanut kipua? En tosin itse ole juurikaan käynyt muualla kuin hammaslääkärissä, missä on joskus vähän vihlaissut enkä koe traumatisoituneeni siitä mitenkään.
Helmikuussa on taas aika hammaslääkäriin, tiedän että voi sattua mutta sinne nyt vaan on mentävä ja tunnin päästä kävelee ulos hymy huulilla vaikka olisi vähän sattunutkin, mutta ompahan hampaat taas paikattu.
Miksi sitten edes viitsit kommentoida ketjuun asiasta josta sinulla ei ole mitaan kokemusta?
Tule sitten takaisin tanne kertomaan milta tuntui kun kanyylin laitto osuikin janteeseen eika suoneen. Tai kun hampaan poiston jalkeen vuosit verta niin etta vietiin ambulanssilla sairaalaan kun verenpaine tippui huolestuttaviin lukemiin.
Suomalainen sairaanhoito on kuin jostain keskiajalta mutta kun se on "ilmaista" niin eihan siita voi valittaa. Kun itse maksaa vakuutuksensa niin voi jo vaatia kunnollista vastinetta rahoilleen.
Eri asia. Jos kanyyli ei osu suoneen tai hampaan poisto menee pieleen niin se on eri asia, kuin että esimerkiksi hampaan poisto tai haavan hoito aiheuttaa kipua joka tuntuu ikävältä.
Pointtini oli se, että julkisella puolella, ei ole tarkoituksenmukaista käyttää paljon aikaa siihen että toimenpide olisi potilaalle esim. täysin kivuton, jos sen saa tehtyä parissa minuutissa vaikka se vähän sen hetken sattuukin. En ymmärrä miten se voi traumatisoida ketään tai aiheuttaa lääkärikammoa niin että mädätetään hampaat suuhun jos kyseessä on aikuinen ihminen.
Asiat on vaan hoidettava siitä huolimatta että se ei ole täysin mukava kokemus. Ja kyllä, jos menee yksityiselle niin sieltä tietysti voi vaatia maksavana asiakkaana vaikka mitä. Julkisella kuitenkin tarkoituksena on hoitaa se haava tai hammas tai mikä tahansa kuntoon tarkoituksenmukaisimmalla menetelmällä, vaikka se vähän potilaaseen sattuisikin tai tuntuisi inhottavalta. Se ei kuitenkaan kovin pitkään kestä ja sen jälkeen asia on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun minua valmisteltiin hätäsektioon epäonnistuneen alatiesynnytyksen jälkeen synnytyssalissa. Huone tuli täyteen porukkaa, kukaan ei kertonut mitään mitä tapahtuu jne. ja lopulta sisään marssi lääkäri, joka tutki käsiäni. Sain häneltä neuvoksi, että aina ennen toimenpiteitä kannattaa pestä käsiä lämpimän veden alla, jotta saadaan kanyyli laitettua ongelmitta. :DDDDDDDDDDDD Jotenkin niin suomalaista!!
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun minua valmisteltiin hätäsektioon epäonnistuneen alatiesynnytyksen jälkeen synnytyssalissa. Huone tuli täyteen porukkaa, kukaan ei kertonut mitään mitä tapahtuu jne. ja lopulta sisään marssi lääkäri, joka tutki käsiäni. Sain häneltä neuvoksi, että aina ennen toimenpiteitä kannattaa pestä käsiä lämpimän veden alla, jotta saadaan kanyyli laitettua ongelmitta. :DDDDDDDDDDDD Jotenkin niin suomalaista!!
Seuraavaa hätäsektiota ajatellen oikein hyödyllinen neuvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo olisi kipulääkettä tarvinnut. Tyypillinen kirurgi, joka näki vai haavan ja unohti potilaan. Kandejakin näytti olevan seuraamassa toimenpidettä, joten varmaan näyttämisen halua oli. Itse hoitajana olisin puuttunut ja sanonut lääkärille asiasta.
Julkisen terveydenhuollon tarkoituksena ei ole olla potilaalle mahdollisimman mukava kokemus, vaan hoitaa potilaat kuntoon. Ei ihminen mene siitä rikki jos joskus vähän sattuu, akuutti tilanne on ohi muutamassa minuutissa ja seuraavana päivänä asialle jo nauretaan.
Oikeat hoitovirheet on tietysti asia erikseen, en tarkoita että pitäisi miten tahansa koheltaa mutta se, että pyydetään puudutusta, nukutusta ja vahvoja kipulääkkeitä yhden haavan hoidon ajaksi ei ole tarkoituksenmukaista.
Eiköhän yksityisellä saa vaatia maksavana asiakkaana tajun kankaalle vaikka laastarin laiton ajaksi ettei tarvitse nähdä pisaraakaan verta.
No on tullut huomattua.
Hoitaa kuntoon tarkoittanee tässä sitä, että se yksittäinen asia hoidetaan kuntoon, ei potilasta kokonaisuutena. Voisi tulla loppujen lopuksi halvemmaksi, jos niin isoa osaa ihmisistä ei traumatisoitaisi. Se on kiva se, jos pystyt seuraavana päivänä vaan nauramaan koko asialle, mä en pysty. Mut on "raiskattu" siihen malliin, että mielenterveys on kärsinyt paljon sen takia. Olen sitten varmaan vaan heikompaa ainesta, en kunnon sisukas suomalainen, joka kestää kaiken hammasta purren.
En ymmärrä miten ihminen voi traumatisoitua siitä että joku lääkärin toimenpide on aiheuttanut kipua? En tosin itse ole juurikaan käynyt muualla kuin hammaslääkärissä, missä on joskus vähän vihlaissut enkä koe traumatisoituneeni siitä mitenkään.
Helmikuussa on taas aika hammaslääkäriin, tiedän että voi sattua mutta sinne nyt vaan on mentävä ja tunnin päästä kävelee ulos hymy huulilla vaikka olisi vähän sattunutkin, mutta ompahan hampaat taas paikattu.
Miksi sitten edes viitsit kommentoida ketjuun asiasta josta sinulla ei ole mitaan kokemusta?
Tule sitten takaisin tanne kertomaan milta tuntui kun kanyylin laitto osuikin janteeseen eika suoneen. Tai kun hampaan poiston jalkeen vuosit verta niin etta vietiin ambulanssilla sairaalaan kun verenpaine tippui huolestuttaviin lukemiin.
Suomalainen sairaanhoito on kuin jostain keskiajalta mutta kun se on "ilmaista" niin eihan siita voi valittaa. Kun itse maksaa vakuutuksensa niin voi jo vaatia kunnollista vastinetta rahoilleen.
Eri asia. Jos kanyyli ei osu suoneen tai hampaan poisto menee pieleen niin se on eri asia, kuin että esimerkiksi hampaan poisto tai haavan hoito aiheuttaa kipua joka tuntuu ikävältä.
Pointtini oli se, että julkisella puolella, ei ole tarkoituksenmukaista käyttää paljon aikaa siihen että toimenpide olisi potilaalle esim. täysin kivuton, jos sen saa tehtyä parissa minuutissa vaikka se vähän sen hetken sattuukin. En ymmärrä miten se voi traumatisoida ketään tai aiheuttaa lääkärikammoa niin että mädätetään hampaat suuhun jos kyseessä on aikuinen ihminen.
Asiat on vaan hoidettava siitä huolimatta että se ei ole täysin mukava kokemus. Ja kyllä, jos menee yksityiselle niin sieltä tietysti voi vaatia maksavana asiakkaana vaikka mitä. Julkisella kuitenkin tarkoituksena on hoitaa se haava tai hammas tai mikä tahansa kuntoon tarkoituksenmukaisimmalla menetelmällä, vaikka se vähän potilaaseen sattuisikin tai tuntuisi inhottavalta. Se ei kuitenkaan kovin pitkään kestä ja sen jälkeen asia on kunnossa.
Itselläni ei ole minkäänlaista lääkäri- tai toimenpidekammoa, mutta kyllä ärsyttää tällaiset "ammattilaiset", jotka eivät ymmärrä miten joillekin tulee pelkoja. Vaikka sinulle ei tulisikaan, niin totta tosiaan jollekin muulle voi tulla! Ei me kaikki olla samasta puusta veistettyjä. Olet varmaan juuri sitä tyyppiä, joka ei ymmärrä miten toisella on esim. keliakia kun eihän minulla itsellänikään ole. Tai miten voi olla mahdollista, että tuo pitää kaalikääryleistä kun se on inhottavinta mitä olemassa on. Koska MINÄ olen totaalinen järjen ääni.
Mua järkytti se kun se lääkäri tunki mätäpaiseen puhkaisun jälkeen sormensa sinne reikään ja sanoi jotain että "Kato sormi meni tänne" (tms) ja muljutteli sormeaan siellä ja poika kärvisteli tuskissaan. Mielestäni ei ollut asiallista käytöstä, ja tosi kovakouraiselta näytti sen lääkärin toiminta muutenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo olisi kipulääkettä tarvinnut. Tyypillinen kirurgi, joka näki vai haavan ja unohti potilaan. Kandejakin näytti olevan seuraamassa toimenpidettä, joten varmaan näyttämisen halua oli. Itse hoitajana olisin puuttunut ja sanonut lääkärille asiasta.
Julkisen terveydenhuollon tarkoituksena ei ole olla potilaalle mahdollisimman mukava kokemus, vaan hoitaa potilaat kuntoon. Ei ihminen mene siitä rikki jos joskus vähän sattuu, akuutti tilanne on ohi muutamassa minuutissa ja seuraavana päivänä asialle jo nauretaan.
Oikeat hoitovirheet on tietysti asia erikseen, en tarkoita että pitäisi miten tahansa koheltaa mutta se, että pyydetään puudutusta, nukutusta ja vahvoja kipulääkkeitä yhden haavan hoidon ajaksi ei ole tarkoituksenmukaista.
Eiköhän yksityisellä saa vaatia maksavana asiakkaana tajun kankaalle vaikka laastarin laiton ajaksi ettei tarvitse nähdä pisaraakaan verta.
No on tullut huomattua.
Hoitaa kuntoon tarkoittanee tässä sitä, että se yksittäinen asia hoidetaan kuntoon, ei potilasta kokonaisuutena. Voisi tulla loppujen lopuksi halvemmaksi, jos niin isoa osaa ihmisistä ei traumatisoitaisi. Se on kiva se, jos pystyt seuraavana päivänä vaan nauramaan koko asialle, mä en pysty. Mut on "raiskattu" siihen malliin, että mielenterveys on kärsinyt paljon sen takia. Olen sitten varmaan vaan heikompaa ainesta, en kunnon sisukas suomalainen, joka kestää kaiken hammasta purren.
En ymmärrä miten ihminen voi traumatisoitua siitä että joku lääkärin toimenpide on aiheuttanut kipua? En tosin itse ole juurikaan käynyt muualla kuin hammaslääkärissä, missä on joskus vähän vihlaissut enkä koe traumatisoituneeni siitä mitenkään.
Helmikuussa on taas aika hammaslääkäriin, tiedän että voi sattua mutta sinne nyt vaan on mentävä ja tunnin päästä kävelee ulos hymy huulilla vaikka olisi vähän sattunutkin, mutta ompahan hampaat taas paikattu.
No se on kuule sun onni ettet ymmärrä. Kuten itse sanotkin, niin etpä ole oikeastaan mitään pahempaa joutunut edes kokemaan.
Ensinnäkin monille traumat on luotu jo lapsena, jolloin niistä on todella vaikea päästä eroon kun ne ovat niin syvällä keho- ja tunnemuistissa. Mulle esim. on pikkulapsena tehty asioita, jotka terveyden ulkopuolella olisivat raiskauksia. Kärsin post-traumaattisen stressin oireista ja koko lapsuuteni mietin päivittäin suoranaisen kuvotuksen ja lamaantuneen pelon vallassa sitä, että en voi koskaan joutua sairaalaan koska siellä tehdään väkivaltaa, riistetään itsemääräämisoikeus ja olet pelkkä esine.
Siitä huolimatta onnistuin nuorena aikuisena vähitellen liennyttämään järkyttävää, koko mielenterveyteen vaikuttavaa pelkotilaa ja koin jo olevani suht "normaali", kunnes päädyin operaatioon, jossa mulla meni taas kaikki luottamus. Mm. väitettiin etukäteen homman olevan kivuton, mitä se ei todellakaan ollut. Ilmeisesti tämä kivuttomuususkomus oli niin vahva henkilökunnalla, että tuskanhuudotkaan eivät herättäneet reaktiota vaan hommaa jatkettiin.
Suurin osa ihmisistä on laumasieluja, jotka omaksuvat ympäristönsä asenteet ja toimintatavat kuin automaattisesti niitä sen enempää pohtimatta. Tai sitten se "pohdinta" on näennäistä, niiden ympäristön "oikeiden totuuksien" toistamista. Tämä näkyy terveydenhuollossa. Siellä on nimenomaan se kovanaamakulttuuri, josta joku alalta lähtenyt tuolla puhuikin hyvin. Se on se vallalla oleva kulttuuri, eikä se hevillä muutu kun aina useampi ihminen ennemmin omaksuu ympäristönsä toimintatavat kuin alkaa kyseenalaistaa niitä.
En toki ole tyhmä ja ymmärrän, ett resurssit ovat rajalliset. Eli ei nyt tosiaan jokaista laastarin laittoa varten voida ruveta nukuttamaan, jos nyt liioitellaan. Olisi kuitenkin hyvä miettiä asioita pidemmälle, sillä ihmisten traumatisoituminen vaikeuttaa hoitoa jatkossa. Siinä missä vaikkapa kunnon rauhoittavien suominen johonkin pieneen, mutta potilasta ahdistavaan toimenpiteeseen olisi ollut aika pieni panostus ja lisännyt luottamusta, niin pelkojen huomioimatta jättäminen voi hyvin helposti johtaa jatkossa siihen, että tarvitaan se nukutus, että pystytään tekemään mitään.
En oikeastaan edes tiedä miksi kirjoitan tämän, koska vaikutat juuri sellaiselta, että jos sinä et jotain koe niin ei voi kukaan muukaan kokea. Mutta siltä varalta jos aivan oikeasti yrität ymmärtää, niin halusin selventää asiaa. Yksi oleellinen asia on myös se turvattomuus, ei pelkästään kipu. Se koko tilanne, kun sinuun ei suhtauduta ihmisenä, tai kipua ja pelkoa vähätellään juuri tuohon sinun tapaasi. Ainakin mulla se kammo on loppuviimein sosiaalinen. Pelkään sitä paikkaa, sitä tilannetta, niitä tunnekylmiä ihmisiä, sitä että itsemääräämisoikeutta ei ole ja sinuun suhtaudutaan kuin esineeseen. Kipu on vain yksi osa kokemusta. Jos ei tarvitsisi olla siinä tilanteessa, niin kestäisin kyllä kivun vaikkei se mukavaa olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo olisi kipulääkettä tarvinnut. Tyypillinen kirurgi, joka näki vai haavan ja unohti potilaan. Kandejakin näytti olevan seuraamassa toimenpidettä, joten varmaan näyttämisen halua oli. Itse hoitajana olisin puuttunut ja sanonut lääkärille asiasta.
Julkisen terveydenhuollon tarkoituksena ei ole olla potilaalle mahdollisimman mukava kokemus, vaan hoitaa potilaat kuntoon. Ei ihminen mene siitä rikki jos joskus vähän sattuu, akuutti tilanne on ohi muutamassa minuutissa ja seuraavana päivänä asialle jo nauretaan.
Oikeat hoitovirheet on tietysti asia erikseen, en tarkoita että pitäisi miten tahansa koheltaa mutta se, että pyydetään puudutusta, nukutusta ja vahvoja kipulääkkeitä yhden haavan hoidon ajaksi ei ole tarkoituksenmukaista.
Eiköhän yksityisellä saa vaatia maksavana asiakkaana tajun kankaalle vaikka laastarin laiton ajaksi ettei tarvitse nähdä pisaraakaan verta.
No on tullut huomattua.
Hoitaa kuntoon tarkoittanee tässä sitä, että se yksittäinen asia hoidetaan kuntoon, ei potilasta kokonaisuutena. Voisi tulla loppujen lopuksi halvemmaksi, jos niin isoa osaa ihmisistä ei traumatisoitaisi. Se on kiva se, jos pystyt seuraavana päivänä vaan nauramaan koko asialle, mä en pysty. Mut on "raiskattu" siihen malliin, että mielenterveys on kärsinyt paljon sen takia. Olen sitten varmaan vaan heikompaa ainesta, en kunnon sisukas suomalainen, joka kestää kaiken hammasta purren.
En ymmärrä miten ihminen voi traumatisoitua siitä että joku lääkärin toimenpide on aiheuttanut kipua? En tosin itse ole juurikaan käynyt muualla kuin hammaslääkärissä, missä on joskus vähän vihlaissut enkä koe traumatisoituneeni siitä mitenkään.
Helmikuussa on taas aika hammaslääkäriin, tiedän että voi sattua mutta sinne nyt vaan on mentävä ja tunnin päästä kävelee ulos hymy huulilla vaikka olisi vähän sattunutkin, mutta ompahan hampaat taas paikattu.
Miksi sitten edes viitsit kommentoida ketjuun asiasta josta sinulla ei ole mitaan kokemusta?
Tule sitten takaisin tanne kertomaan milta tuntui kun kanyylin laitto osuikin janteeseen eika suoneen. Tai kun hampaan poiston jalkeen vuosit verta niin etta vietiin ambulanssilla sairaalaan kun verenpaine tippui huolestuttaviin lukemiin.
Suomalainen sairaanhoito on kuin jostain keskiajalta mutta kun se on "ilmaista" niin eihan siita voi valittaa. Kun itse maksaa vakuutuksensa niin voi jo vaatia kunnollista vastinetta rahoilleen.
Eri asia. Jos kanyyli ei osu suoneen tai hampaan poisto menee pieleen niin se on eri asia, kuin että esimerkiksi hampaan poisto tai haavan hoito aiheuttaa kipua joka tuntuu ikävältä.
Pointtini oli se, että julkisella puolella, ei ole tarkoituksenmukaista käyttää paljon aikaa siihen että toimenpide olisi potilaalle esim. täysin kivuton, jos sen saa tehtyä parissa minuutissa vaikka se vähän sen hetken sattuukin. En ymmärrä miten se voi traumatisoida ketään tai aiheuttaa lääkärikammoa niin että mädätetään hampaat suuhun jos kyseessä on aikuinen ihminen.
Asiat on vaan hoidettava siitä huolimatta että se ei ole täysin mukava kokemus. Ja kyllä, jos menee yksityiselle niin sieltä tietysti voi vaatia maksavana asiakkaana vaikka mitä. Julkisella kuitenkin tarkoituksena on hoitaa se haava tai hammas tai mikä tahansa kuntoon tarkoituksenmukaisimmalla menetelmällä, vaikka se vähän potilaaseen sattuisikin tai tuntuisi inhottavalta. Se ei kuitenkaan kovin pitkään kestä ja sen jälkeen asia on kunnossa.
Itselläni ei ole minkäänlaista lääkäri- tai toimenpidekammoa, mutta kyllä ärsyttää tällaiset "ammattilaiset", jotka eivät ymmärrä miten joillekin tulee pelkoja. Vaikka sinulle ei tulisikaan, niin totta tosiaan jollekin muulle voi tulla! Ei me kaikki olla samasta puusta veistettyjä. Olet varmaan juuri sitä tyyppiä, joka ei ymmärrä miten toisella on esim. keliakia kun eihän minulla itsellänikään ole. Tai miten voi olla mahdollista, että tuo pitää kaalikääryleistä kun se on inhottavinta mitä olemassa on. Koska MINÄ olen totaalinen järjen ääni.
No itsehän siinä pilaa terveytensä jos ei voi mennä lääkäriin ettei vaan tarvitse kipua tuntea. Ja ainahan nämä herkät lumihiutaleet voivat mennä yksityiselle puudutettavaksi ja paijattavaksi.
Tulee vaan mieleen joku viisivuotias lapsi joka kiljuu lattialla "mä en haluu mennä lääkäriin siellä SATTUUUU!!!" Aikuinen ihminen voi "purra hammasta" sen aikaa jos vähän sattuu ja jatkaa elämäänsä eikä kehittää siitä ylitsepääsemätöntä pelkotilaa. Varmaan nämä traumatisoitujat on lapsena vanhemmat käärineet tiukasti pumpuliin ja huolehtineet ettei tarvitse minkään valtakunnan vastoinkäymistä ikinä kokea.
Sitten kun aikuisiällä lääkärissä vähän pohkeesta nipistää niin ollaankin jo terapian tarpeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo olisi kipulääkettä tarvinnut. Tyypillinen kirurgi, joka näki vai haavan ja unohti potilaan. Kandejakin näytti olevan seuraamassa toimenpidettä, joten varmaan näyttämisen halua oli. Itse hoitajana olisin puuttunut ja sanonut lääkärille asiasta.
Julkisen terveydenhuollon tarkoituksena ei ole olla potilaalle mahdollisimman mukava kokemus, vaan hoitaa potilaat kuntoon. Ei ihminen mene siitä rikki jos joskus vähän sattuu, akuutti tilanne on ohi muutamassa minuutissa ja seuraavana päivänä asialle jo nauretaan.
Oikeat hoitovirheet on tietysti asia erikseen, en tarkoita että pitäisi miten tahansa koheltaa mutta se, että pyydetään puudutusta, nukutusta ja vahvoja kipulääkkeitä yhden haavan hoidon ajaksi ei ole tarkoituksenmukaista.
Eiköhän yksityisellä saa vaatia maksavana asiakkaana tajun kankaalle vaikka laastarin laiton ajaksi ettei tarvitse nähdä pisaraakaan verta.
No on tullut huomattua.
Hoitaa kuntoon tarkoittanee tässä sitä, että se yksittäinen asia hoidetaan kuntoon, ei potilasta kokonaisuutena. Voisi tulla loppujen lopuksi halvemmaksi, jos niin isoa osaa ihmisistä ei traumatisoitaisi. Se on kiva se, jos pystyt seuraavana päivänä vaan nauramaan koko asialle, mä en pysty. Mut on "raiskattu" siihen malliin, että mielenterveys on kärsinyt paljon sen takia. Olen sitten varmaan vaan heikompaa ainesta, en kunnon sisukas suomalainen, joka kestää kaiken hammasta purren.
En ymmärrä miten ihminen voi traumatisoitua siitä että joku lääkärin toimenpide on aiheuttanut kipua? En tosin itse ole juurikaan käynyt muualla kuin hammaslääkärissä, missä on joskus vähän vihlaissut enkä koe traumatisoituneeni siitä mitenkään.
Helmikuussa on taas aika hammaslääkäriin, tiedän että voi sattua mutta sinne nyt vaan on mentävä ja tunnin päästä kävelee ulos hymy huulilla vaikka olisi vähän sattunutkin, mutta ompahan hampaat taas paikattu.
No se on kuule sun onni ettet ymmärrä. Kuten itse sanotkin, niin etpä ole oikeastaan mitään pahempaa joutunut edes kokemaan.
Ensinnäkin monille traumat on luotu jo lapsena, jolloin niistä on todella vaikea päästä eroon kun ne ovat niin syvällä keho- ja tunnemuistissa. Mulle esim. on pikkulapsena tehty asioita, jotka terveyden ulkopuolella olisivat raiskauksia. Kärsin post-traumaattisen stressin oireista ja koko lapsuuteni mietin päivittäin suoranaisen kuvotuksen ja lamaantuneen pelon vallassa sitä, että en voi koskaan joutua sairaalaan koska siellä tehdään väkivaltaa, riistetään itsemääräämisoikeus ja olet pelkkä esine.
Siitä huolimatta onnistuin nuorena aikuisena vähitellen liennyttämään järkyttävää, koko mielenterveyteen vaikuttavaa pelkotilaa ja koin jo olevani suht "normaali", kunnes päädyin operaatioon, jossa mulla meni taas kaikki luottamus. Mm. väitettiin etukäteen homman olevan kivuton, mitä se ei todellakaan ollut. Ilmeisesti tämä kivuttomuususkomus oli niin vahva henkilökunnalla, että tuskanhuudotkaan eivät herättäneet reaktiota vaan hommaa jatkettiin.
Suurin osa ihmisistä on laumasieluja, jotka omaksuvat ympäristönsä asenteet ja toimintatavat kuin automaattisesti niitä sen enempää pohtimatta. Tai sitten se "pohdinta" on näennäistä, niiden ympäristön "oikeiden totuuksien" toistamista. Tämä näkyy terveydenhuollossa. Siellä on nimenomaan se kovanaamakulttuuri, josta joku alalta lähtenyt tuolla puhuikin hyvin. Se on se vallalla oleva kulttuuri, eikä se hevillä muutu kun aina useampi ihminen ennemmin omaksuu ympäristönsä toimintatavat kuin alkaa kyseenalaistaa niitä.
En toki ole tyhmä ja ymmärrän, ett resurssit ovat rajalliset. Eli ei nyt tosiaan jokaista laastarin laittoa varten voida ruveta nukuttamaan, jos nyt liioitellaan. Olisi kuitenkin hyvä miettiä asioita pidemmälle, sillä ihmisten traumatisoituminen vaikeuttaa hoitoa jatkossa. Siinä missä vaikkapa kunnon rauhoittavien suominen johonkin pieneen, mutta potilasta ahdistavaan toimenpiteeseen olisi ollut aika pieni panostus ja lisännyt luottamusta, niin pelkojen huomioimatta jättäminen voi hyvin helposti johtaa jatkossa siihen, että tarvitaan se nukutus, että pystytään tekemään mitään.
En oikeastaan edes tiedä miksi kirjoitan tämän, koska vaikutat juuri sellaiselta, että jos sinä et jotain koe niin ei voi kukaan muukaan kokea. Mutta siltä varalta jos aivan oikeasti yrität ymmärtää, niin halusin selventää asiaa. Yksi oleellinen asia on myös se turvattomuus, ei pelkästään kipu. Se koko tilanne, kun sinuun ei suhtauduta ihmisenä, tai kipua ja pelkoa vähätellään juuri tuohon sinun tapaasi. Ainakin mulla se kammo on loppuviimein sosiaalinen. Pelkään sitä paikkaa, sitä tilannetta, niitä tunnekylmiä ihmisiä, sitä että itsemääräämisoikeutta ei ole ja sinuun suhtaudutaan kuin esineeseen. Kipu on vain yksi osa kokemusta. Jos ei tarvitsisi olla siinä tilanteessa, niin kestäisin kyllä kivun vaikkei se mukavaa olisikaan.
Älä syytä terveydenhoitohenkilökuntaa siitä jos sinulla on jotain lapsuudesta jääneitä traumoja ja estoja, vaan mene terapiaan ja hoida itsesi kuntoon. Ymmärrät varmaan että siellä sairaalassa on muitakin potilaita ja aikataulu sen mukainen. Kun toimenpideaika on varattu ja valmisteltu, se tehdään eikä pelleillä että "en minä nyt uskallakaan" kun potilaan mieli muuttuu viisitoista kertaa kävellessä sairaalan aulasta osastolle. Eikä niitä operaatioita voi keskeyttää sen takia, että sinuun sattuu ja huutaisit kurkku suorana.
Jos on ns. suolet pihalla ja homma kesken niin pakkohan se on hoitaa loppuun saakka vaikka potilas huutaisi ja rimpuilisi ties miten, tarvittaessa pidetään lujemmin kiinni. Muuten sinä tai omaisesi olisit syyttämässä hoitovirheestä kun aiheutuisi suurempia ongelmia tai kuolisit jos toimenpide pitäisi keskeyttää huutosi takia. Nukutus on melko äärimmäinen toimenpide eikä sitä lähdetä ainakaan julkisella tekemään vain siksi, ettet uskalla muuten.
Kun valitat, että "sinuun suhtaudutaan esineenä", kannattaa muistaa, että ne lääkärit ja hoitajat tekevät vain työtään ja näkevät joka päivä kymmeniä potilaita, sinä et ole mitenkään "uniikki kappale". Hoitohenkilökunta ei edes muista sinua kun seuraava potilas tulee sisään. Lääkäri on siellä paikkaamassa sen haavan tai mitä varten ikinä oletkaan sinne mennyt. Ei kiireisissä sairaaloissa ole lääkärillä aikaa huolehtia turvattomuuden tunteestasi tai huomioida kaikenlaisia pelkojasi ja tunnetilojasi joita lääkäri ei voi mistään tietää.
Huvittavaa muuten, että puhut siitä miten sinulta "riistetään itsemääräämisoikeus" ja sitten kuitenkin haluat rauhoittavilla "vintin pimeäksi" toimenpiteiden ajaksi. Miten itsemääräämisoikeutesi siinä paranee kun makaat taju kankaalla ja hoitohenkilökunta voi "ronkkia" sinua miten haluaa ilman että edes tiedä siitä mitään?
Vierailija kirjoitti:
Emme tiedä onko potilas kieltäytynyt voimakkaista lääkkeistä. Esim. entiset narkkarit eivät halua edes puudtusainetta koska pelkäävät retkahtamista.
Mitä ihmettä oikein hourailet? Että narkkarit retkahtaa PUUDUTUSAINEESTA? Ääliö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo olisi kipulääkettä tarvinnut. Tyypillinen kirurgi, joka näki vai haavan ja unohti potilaan. Kandejakin näytti olevan seuraamassa toimenpidettä, joten varmaan näyttämisen halua oli. Itse hoitajana olisin puuttunut ja sanonut lääkärille asiasta.
Julkisen terveydenhuollon tarkoituksena ei ole olla potilaalle mahdollisimman mukava kokemus, vaan hoitaa potilaat kuntoon. Ei ihminen mene siitä rikki jos joskus vähän sattuu, akuutti tilanne on ohi muutamassa minuutissa ja seuraavana päivänä asialle jo nauretaan.
Oikeat hoitovirheet on tietysti asia erikseen, en tarkoita että pitäisi miten tahansa koheltaa mutta se, että pyydetään puudutusta, nukutusta ja vahvoja kipulääkkeitä yhden haavan hoidon ajaksi ei ole tarkoituksenmukaista.
Eiköhän yksityisellä saa vaatia maksavana asiakkaana tajun kankaalle vaikka laastarin laiton ajaksi ettei tarvitse nähdä pisaraakaan verta.
No on tullut huomattua.
Hoitaa kuntoon tarkoittanee tässä sitä, että se yksittäinen asia hoidetaan kuntoon, ei potilasta kokonaisuutena. Voisi tulla loppujen lopuksi halvemmaksi, jos niin isoa osaa ihmisistä ei traumatisoitaisi. Se on kiva se, jos pystyt seuraavana päivänä vaan nauramaan koko asialle, mä en pysty. Mut on "raiskattu" siihen malliin, että mielenterveys on kärsinyt paljon sen takia. Olen sitten varmaan vaan heikompaa ainesta, en kunnon sisukas suomalainen, joka kestää kaiken hammasta purren.
En ymmärrä miten ihminen voi traumatisoitua siitä että joku lääkärin toimenpide on aiheuttanut kipua? En tosin itse ole juurikaan käynyt muualla kuin hammaslääkärissä, missä on joskus vähän vihlaissut enkä koe traumatisoituneeni siitä mitenkään.
Helmikuussa on taas aika hammaslääkäriin, tiedän että voi sattua mutta sinne nyt vaan on mentävä ja tunnin päästä kävelee ulos hymy huulilla vaikka olisi vähän sattunutkin, mutta ompahan hampaat taas paikattu.
No se on kuule sun onni ettet ymmärrä. Kuten itse sanotkin, niin etpä ole oikeastaan mitään pahempaa joutunut edes kokemaan.
Ensinnäkin monille traumat on luotu jo lapsena, jolloin niistä on todella vaikea päästä eroon kun ne ovat niin syvällä keho- ja tunnemuistissa. Mulle esim. on pikkulapsena tehty asioita, jotka terveyden ulkopuolella olisivat raiskauksia. Kärsin post-traumaattisen stressin oireista ja koko lapsuuteni mietin päivittäin suoranaisen kuvotuksen ja lamaantuneen pelon vallassa sitä, että en voi koskaan joutua sairaalaan koska siellä tehdään väkivaltaa, riistetään itsemääräämisoikeus ja olet pelkkä esine.
Siitä huolimatta onnistuin nuorena aikuisena vähitellen liennyttämään järkyttävää, koko mielenterveyteen vaikuttavaa pelkotilaa ja koin jo olevani suht "normaali", kunnes päädyin operaatioon, jossa mulla meni taas kaikki luottamus. Mm. väitettiin etukäteen homman olevan kivuton, mitä se ei todellakaan ollut. Ilmeisesti tämä kivuttomuususkomus oli niin vahva henkilökunnalla, että tuskanhuudotkaan eivät herättäneet reaktiota vaan hommaa jatkettiin.
Suurin osa ihmisistä on laumasieluja, jotka omaksuvat ympäristönsä asenteet ja toimintatavat kuin automaattisesti niitä sen enempää pohtimatta. Tai sitten se "pohdinta" on näennäistä, niiden ympäristön "oikeiden totuuksien" toistamista. Tämä näkyy terveydenhuollossa. Siellä on nimenomaan se kovanaamakulttuuri, josta joku alalta lähtenyt tuolla puhuikin hyvin. Se on se vallalla oleva kulttuuri, eikä se hevillä muutu kun aina useampi ihminen ennemmin omaksuu ympäristönsä toimintatavat kuin alkaa kyseenalaistaa niitä.
En toki ole tyhmä ja ymmärrän, ett resurssit ovat rajalliset. Eli ei nyt tosiaan jokaista laastarin laittoa varten voida ruveta nukuttamaan, jos nyt liioitellaan. Olisi kuitenkin hyvä miettiä asioita pidemmälle, sillä ihmisten traumatisoituminen vaikeuttaa hoitoa jatkossa. Siinä missä vaikkapa kunnon rauhoittavien suominen johonkin pieneen, mutta potilasta ahdistavaan toimenpiteeseen olisi ollut aika pieni panostus ja lisännyt luottamusta, niin pelkojen huomioimatta jättäminen voi hyvin helposti johtaa jatkossa siihen, että tarvitaan se nukutus, että pystytään tekemään mitään.
En oikeastaan edes tiedä miksi kirjoitan tämän, koska vaikutat juuri sellaiselta, että jos sinä et jotain koe niin ei voi kukaan muukaan kokea. Mutta siltä varalta jos aivan oikeasti yrität ymmärtää, niin halusin selventää asiaa. Yksi oleellinen asia on myös se turvattomuus, ei pelkästään kipu. Se koko tilanne, kun sinuun ei suhtauduta ihmisenä, tai kipua ja pelkoa vähätellään juuri tuohon sinun tapaasi. Ainakin mulla se kammo on loppuviimein sosiaalinen. Pelkään sitä paikkaa, sitä tilannetta, niitä tunnekylmiä ihmisiä, sitä että itsemääräämisoikeutta ei ole ja sinuun suhtaudutaan kuin esineeseen. Kipu on vain yksi osa kokemusta. Jos ei tarvitsisi olla siinä tilanteessa, niin kestäisin kyllä kivun vaikkei se mukavaa olisikaan.
Älä syytä terveydenhoitohenkilökuntaa siitä jos sinulla on jotain lapsuudesta jääneitä traumoja ja estoja, vaan mene terapiaan ja hoida itsesi kuntoon. Ymmärrät varmaan että siellä sairaalassa on muitakin potilaita ja aikataulu sen mukainen. Kun toimenpideaika on varattu ja valmisteltu, se tehdään eikä pelleillä että "en minä nyt uskallakaan" kun potilaan mieli muuttuu viisitoista kertaa kävellessä sairaalan aulasta osastolle. Eikä niitä operaatioita voi keskeyttää sen takia, että sinuun sattuu ja huutaisit kurkku suorana.
Jos on ns. suolet pihalla ja homma kesken niin pakkohan se on hoitaa loppuun saakka vaikka potilas huutaisi ja rimpuilisi ties miten, tarvittaessa pidetään lujemmin kiinni. Muuten sinä tai omaisesi olisit syyttämässä hoitovirheestä kun aiheutuisi suurempia ongelmia tai kuolisit jos toimenpide pitäisi keskeyttää huutosi takia. Nukutus on melko äärimmäinen toimenpide eikä sitä lähdetä ainakaan julkisella tekemään vain siksi, ettet uskalla muuten.
Kun valitat, että "sinuun suhtaudutaan esineenä", kannattaa muistaa, että ne lääkärit ja hoitajat tekevät vain työtään ja näkevät joka päivä kymmeniä potilaita, sinä et ole mitenkään "uniikki kappale". Hoitohenkilökunta ei edes muista sinua kun seuraava potilas tulee sisään. Lääkäri on siellä paikkaamassa sen haavan tai mitä varten ikinä oletkaan sinne mennyt. Ei kiireisissä sairaaloissa ole lääkärillä aikaa huolehtia turvattomuuden tunteestasi tai huomioida kaikenlaisia pelkojasi ja tunnetilojasi joita lääkäri ei voi mistään tietää.
Huvittavaa muuten, että puhut siitä miten sinulta "riistetään itsemääräämisoikeus" ja sitten kuitenkin haluat rauhoittavilla "vintin pimeäksi" toimenpiteiden ajaksi. Miten itsemääräämisoikeutesi siinä paranee kun makaat taju kankaalla ja hoitohenkilökunta voi "ronkkia" sinua miten haluaa ilman että edes tiedä siitä mitään?
Jäikö jotenkin epäselväksi, että mistä ne traumat alun perinkin ovat syntyneet? Tätä juuri tarkoitan. Terveydenhuolto on jonkinlainen koskematon ja itsevaltias elin, jolla on oikeus kohdella ihmisiä miten vaan. Sitten jos joku traumatisoituu, niin sanotaan juuri noin. "Mitäs traumatisoiduit, koita nyt hoitaa itses kuntoon, sinä onneton tapaus. Älä meitä syytä, kun vika on selvästi sussa." Tyypillinen individualistinen kulttuuri, jossa kaikki on aina yksilön vikaa, ja järjestelmä on virheetön.
Muuten en viitsi ruveta kanssasi vänkäämään yhtään sen enempää, ei tästä tule lasta eikä paskaa. Tai ehkä sitä paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo olisi kipulääkettä tarvinnut. Tyypillinen kirurgi, joka näki vai haavan ja unohti potilaan. Kandejakin näytti olevan seuraamassa toimenpidettä, joten varmaan näyttämisen halua oli. Itse hoitajana olisin puuttunut ja sanonut lääkärille asiasta.
Julkisen terveydenhuollon tarkoituksena ei ole olla potilaalle mahdollisimman mukava kokemus, vaan hoitaa potilaat kuntoon. Ei ihminen mene siitä rikki jos joskus vähän sattuu, akuutti tilanne on ohi muutamassa minuutissa ja seuraavana päivänä asialle jo nauretaan.
Oikeat hoitovirheet on tietysti asia erikseen, en tarkoita että pitäisi miten tahansa koheltaa mutta se, että pyydetään puudutusta, nukutusta ja vahvoja kipulääkkeitä yhden haavan hoidon ajaksi ei ole tarkoituksenmukaista.
Eiköhän yksityisellä saa vaatia maksavana asiakkaana tajun kankaalle vaikka laastarin laiton ajaksi ettei tarvitse nähdä pisaraakaan verta.
No on tullut huomattua.
Hoitaa kuntoon tarkoittanee tässä sitä, että se yksittäinen asia hoidetaan kuntoon, ei potilasta kokonaisuutena. Voisi tulla loppujen lopuksi halvemmaksi, jos niin isoa osaa ihmisistä ei traumatisoitaisi. Se on kiva se, jos pystyt seuraavana päivänä vaan nauramaan koko asialle, mä en pysty. Mut on "raiskattu" siihen malliin, että mielenterveys on kärsinyt paljon sen takia. Olen sitten varmaan vaan heikompaa ainesta, en kunnon sisukas suomalainen, joka kestää kaiken hammasta purren.
En ymmärrä miten ihminen voi traumatisoitua siitä että joku lääkärin toimenpide on aiheuttanut kipua? En tosin itse ole juurikaan käynyt muualla kuin hammaslääkärissä, missä on joskus vähän vihlaissut enkä koe traumatisoituneeni siitä mitenkään.
Helmikuussa on taas aika hammaslääkäriin, tiedän että voi sattua mutta sinne nyt vaan on mentävä ja tunnin päästä kävelee ulos hymy huulilla vaikka olisi vähän sattunutkin, mutta ompahan hampaat taas paikattu.
Miksi sitten edes viitsit kommentoida ketjuun asiasta josta sinulla ei ole mitaan kokemusta?
Tule sitten takaisin tanne kertomaan milta tuntui kun kanyylin laitto osuikin janteeseen eika suoneen. Tai kun hampaan poiston jalkeen vuosit verta niin etta vietiin ambulanssilla sairaalaan kun verenpaine tippui huolestuttaviin lukemiin.
Suomalainen sairaanhoito on kuin jostain keskiajalta mutta kun se on "ilmaista" niin eihan siita voi valittaa. Kun itse maksaa vakuutuksensa niin voi jo vaatia kunnollista vastinetta rahoilleen.
Eri asia. Jos kanyyli ei osu suoneen tai hampaan poisto menee pieleen niin se on eri asia, kuin että esimerkiksi hampaan poisto tai haavan hoito aiheuttaa kipua joka tuntuu ikävältä.
Pointtini oli se, että julkisella puolella, ei ole tarkoituksenmukaista käyttää paljon aikaa siihen että toimenpide olisi potilaalle esim. täysin kivuton, jos sen saa tehtyä parissa minuutissa vaikka se vähän sen hetken sattuukin. En ymmärrä miten se voi traumatisoida ketään tai aiheuttaa lääkärikammoa niin että mädätetään hampaat suuhun jos kyseessä on aikuinen ihminen.
Asiat on vaan hoidettava siitä huolimatta että se ei ole täysin mukava kokemus. Ja kyllä, jos menee yksityiselle niin sieltä tietysti voi vaatia maksavana asiakkaana vaikka mitä. Julkisella kuitenkin tarkoituksena on hoitaa se haava tai hammas tai mikä tahansa kuntoon tarkoituksenmukaisimmalla menetelmällä, vaikka se vähän potilaaseen sattuisikin tai tuntuisi inhottavalta. Se ei kuitenkaan kovin pitkään kestä ja sen jälkeen asia on kunnossa.
Itselläni ei ole minkäänlaista lääkäri- tai toimenpidekammoa, mutta kyllä ärsyttää tällaiset "ammattilaiset", jotka eivät ymmärrä miten joillekin tulee pelkoja. Vaikka sinulle ei tulisikaan, niin totta tosiaan jollekin muulle voi tulla! Ei me kaikki olla samasta puusta veistettyjä. Olet varmaan juuri sitä tyyppiä, joka ei ymmärrä miten toisella on esim. keliakia kun eihän minulla itsellänikään ole. Tai miten voi olla mahdollista, että tuo pitää kaalikääryleistä kun se on inhottavinta mitä olemassa on. Koska MINÄ olen totaalinen järjen ääni.
No itsehän siinä pilaa terveytensä jos ei voi mennä lääkäriin ettei vaan tarvitse kipua tuntea. Ja ainahan nämä herkät lumihiutaleet voivat mennä yksityiselle puudutettavaksi ja paijattavaksi.
Tulee vaan mieleen joku viisivuotias lapsi joka kiljuu lattialla "mä en haluu mennä lääkäriin siellä SATTUUUU!!!" Aikuinen ihminen voi "purra hammasta" sen aikaa jos vähän sattuu ja jatkaa elämäänsä eikä kehittää siitä ylitsepääsemätöntä pelkotilaa. Varmaan nämä traumatisoitujat on lapsena vanhemmat käärineet tiukasti pumpuliin ja huolehtineet ettei tarvitse minkään valtakunnan vastoinkäymistä ikinä kokea.
Sitten kun aikuisiällä lääkärissä vähän pohkeesta nipistää niin ollaankin jo terapian tarpeessa.
Hyi helvetti kuinka tunnekylmää, empatiakyvytöntä ja suorastaan sosiopaattista tekstiä. Olet varmaan hoitoalalla? Tosiaan ollaan huomattu, että potilaan homma on purra hammasta ja olla täysin vaivaton henkilökunnalle. Kipu on aina liioiteltua ja kivulias potilas ansaitsee vain vittuilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sepä se juuri onkin ongelma, ettei järjestelmässä toimiva työntekijä useinkaan tunnusta potilaan todellisia pelon, hädän tms. tunteita edes olemassaoleviksi. Ajatellaankohan sitten, että jos esitetään että kaikki menee hyvin, niin potilas lähtee siihen mukaan? Voidaan jopa käydä läpi toimenpiteessä vaikean kiputrauman kärsineen ihmisen kanssa hänen potilaskertomuksensa läpi ja lopuksi todeta ihan pokkana, että mikään näissä papereissa ei osoita, että sinun toimenpiteesi olisi ollut jotenkin erityisen vaikea. Viis siitä, että potilas on kokenut tapahtuman erityisen kivuliaana.
Minä en koskaan unohda niitä kahta hoitajaa jotka olivat vierelläni kahdessa eri kivuliaassa toimenpiteessä eri kerroilla. He pitivät minua kädestä, silittelivät olkavarresta, katsoivat silmiin ja sanoivat että pärjään hyvin ja ei kestä enää kauan. Toimenpiteen jälkeen tarjosivat nenäliinan ja vettä, ja tuolin jossa istua ja hengähtää, antoivat mahdollisuuden puhua. Ihania hoitajia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo olisi kipulääkettä tarvinnut. Tyypillinen kirurgi, joka näki vai haavan ja unohti potilaan. Kandejakin näytti olevan seuraamassa toimenpidettä, joten varmaan näyttämisen halua oli. Itse hoitajana olisin puuttunut ja sanonut lääkärille asiasta.
Julkisen terveydenhuollon tarkoituksena ei ole olla potilaalle mahdollisimman mukava kokemus, vaan hoitaa potilaat kuntoon. Ei ihminen mene siitä rikki jos joskus vähän sattuu, akuutti tilanne on ohi muutamassa minuutissa ja seuraavana päivänä asialle jo nauretaan.
Oikeat hoitovirheet on tietysti asia erikseen, en tarkoita että pitäisi miten tahansa koheltaa mutta se, että pyydetään puudutusta, nukutusta ja vahvoja kipulääkkeitä yhden haavan hoidon ajaksi ei ole tarkoituksenmukaista.
Eiköhän yksityisellä saa vaatia maksavana asiakkaana tajun kankaalle vaikka laastarin laiton ajaksi ettei tarvitse nähdä pisaraakaan verta.
No on tullut huomattua.
Hoitaa kuntoon tarkoittanee tässä sitä, että se yksittäinen asia hoidetaan kuntoon, ei potilasta kokonaisuutena. Voisi tulla loppujen lopuksi halvemmaksi, jos niin isoa osaa ihmisistä ei traumatisoitaisi. Se on kiva se, jos pystyt seuraavana päivänä vaan nauramaan koko asialle, mä en pysty. Mut on "raiskattu" siihen malliin, että mielenterveys on kärsinyt paljon sen takia. Olen sitten varmaan vaan heikompaa ainesta, en kunnon sisukas suomalainen, joka kestää kaiken hammasta purren.
En ymmärrä miten ihminen voi traumatisoitua siitä että joku lääkärin toimenpide on aiheuttanut kipua? En tosin itse ole juurikaan käynyt muualla kuin hammaslääkärissä, missä on joskus vähän vihlaissut enkä koe traumatisoituneeni siitä mitenkään.
Helmikuussa on taas aika hammaslääkäriin, tiedän että voi sattua mutta sinne nyt vaan on mentävä ja tunnin päästä kävelee ulos hymy huulilla vaikka olisi vähän sattunutkin, mutta ompahan hampaat taas paikattu.
No se on kuule sun onni ettet ymmärrä. Kuten itse sanotkin, niin etpä ole oikeastaan mitään pahempaa joutunut edes kokemaan.
Ensinnäkin monille traumat on luotu jo lapsena, jolloin niistä on todella vaikea päästä eroon kun ne ovat niin syvällä keho- ja tunnemuistissa. Mulle esim. on pikkulapsena tehty asioita, jotka terveyden ulkopuolella olisivat raiskauksia. Kärsin post-traumaattisen stressin oireista ja koko lapsuuteni mietin päivittäin suoranaisen kuvotuksen ja lamaantuneen pelon vallassa sitä, että en voi koskaan joutua sairaalaan koska siellä tehdään väkivaltaa, riistetään itsemääräämisoikeus ja olet pelkkä esine.
Siitä huolimatta onnistuin nuorena aikuisena vähitellen liennyttämään järkyttävää, koko mielenterveyteen vaikuttavaa pelkotilaa ja koin jo olevani suht "normaali", kunnes päädyin operaatioon, jossa mulla meni taas kaikki luottamus. Mm. väitettiin etukäteen homman olevan kivuton, mitä se ei todellakaan ollut. Ilmeisesti tämä kivuttomuususkomus oli niin vahva henkilökunnalla, että tuskanhuudotkaan eivät herättäneet reaktiota vaan hommaa jatkettiin.
Suurin osa ihmisistä on laumasieluja, jotka omaksuvat ympäristönsä asenteet ja toimintatavat kuin automaattisesti niitä sen enempää pohtimatta. Tai sitten se "pohdinta" on näennäistä, niiden ympäristön "oikeiden totuuksien" toistamista. Tämä näkyy terveydenhuollossa. Siellä on nimenomaan se kovanaamakulttuuri, josta joku alalta lähtenyt tuolla puhuikin hyvin. Se on se vallalla oleva kulttuuri, eikä se hevillä muutu kun aina useampi ihminen ennemmin omaksuu ympäristönsä toimintatavat kuin alkaa kyseenalaistaa niitä.
En toki ole tyhmä ja ymmärrän, ett resurssit ovat rajalliset. Eli ei nyt tosiaan jokaista laastarin laittoa varten voida ruveta nukuttamaan, jos nyt liioitellaan. Olisi kuitenkin hyvä miettiä asioita pidemmälle, sillä ihmisten traumatisoituminen vaikeuttaa hoitoa jatkossa. Siinä missä vaikkapa kunnon rauhoittavien suominen johonkin pieneen, mutta potilasta ahdistavaan toimenpiteeseen olisi ollut aika pieni panostus ja lisännyt luottamusta, niin pelkojen huomioimatta jättäminen voi hyvin helposti johtaa jatkossa siihen, että tarvitaan se nukutus, että pystytään tekemään mitään.
En oikeastaan edes tiedä miksi kirjoitan tämän, koska vaikutat juuri sellaiselta, että jos sinä et jotain koe niin ei voi kukaan muukaan kokea. Mutta siltä varalta jos aivan oikeasti yrität ymmärtää, niin halusin selventää asiaa. Yksi oleellinen asia on myös se turvattomuus, ei pelkästään kipu. Se koko tilanne, kun sinuun ei suhtauduta ihmisenä, tai kipua ja pelkoa vähätellään juuri tuohon sinun tapaasi. Ainakin mulla se kammo on loppuviimein sosiaalinen. Pelkään sitä paikkaa, sitä tilannetta, niitä tunnekylmiä ihmisiä, sitä että itsemääräämisoikeutta ei ole ja sinuun suhtaudutaan kuin esineeseen. Kipu on vain yksi osa kokemusta. Jos ei tarvitsisi olla siinä tilanteessa, niin kestäisin kyllä kivun vaikkei se mukavaa olisikaan.
Älä syytä terveydenhoitohenkilökuntaa siitä jos sinulla on jotain lapsuudesta jääneitä traumoja ja estoja, vaan mene terapiaan ja hoida itsesi kuntoon. Ymmärrät varmaan että siellä sairaalassa on muitakin potilaita ja aikataulu sen mukainen. Kun toimenpideaika on varattu ja valmisteltu, se tehdään eikä pelleillä että "en minä nyt uskallakaan" kun potilaan mieli muuttuu viisitoista kertaa kävellessä sairaalan aulasta osastolle. Eikä niitä operaatioita voi keskeyttää sen takia, että sinuun sattuu ja huutaisit kurkku suorana.
Jos on ns. suolet pihalla ja homma kesken niin pakkohan se on hoitaa loppuun saakka vaikka potilas huutaisi ja rimpuilisi ties miten, tarvittaessa pidetään lujemmin kiinni. Muuten sinä tai omaisesi olisit syyttämässä hoitovirheestä kun aiheutuisi suurempia ongelmia tai kuolisit jos toimenpide pitäisi keskeyttää huutosi takia. Nukutus on melko äärimmäinen toimenpide eikä sitä lähdetä ainakaan julkisella tekemään vain siksi, ettet uskalla muuten.
Kun valitat, että "sinuun suhtaudutaan esineenä", kannattaa muistaa, että ne lääkärit ja hoitajat tekevät vain työtään ja näkevät joka päivä kymmeniä potilaita, sinä et ole mitenkään "uniikki kappale". Hoitohenkilökunta ei edes muista sinua kun seuraava potilas tulee sisään. Lääkäri on siellä paikkaamassa sen haavan tai mitä varten ikinä oletkaan sinne mennyt. Ei kiireisissä sairaaloissa ole lääkärillä aikaa huolehtia turvattomuuden tunteestasi tai huomioida kaikenlaisia pelkojasi ja tunnetilojasi joita lääkäri ei voi mistään tietää.
Huvittavaa muuten, että puhut siitä miten sinulta "riistetään itsemääräämisoikeus" ja sitten kuitenkin haluat rauhoittavilla "vintin pimeäksi" toimenpiteiden ajaksi. Miten itsemääräämisoikeutesi siinä paranee kun makaat taju kankaalla ja hoitohenkilökunta voi "ronkkia" sinua miten haluaa ilman että edes tiedä siitä mitään?
Jäikö jotenkin epäselväksi, että mistä ne traumat alun perinkin ovat syntyneet? Tätä juuri tarkoitan. Terveydenhuolto on jonkinlainen koskematon ja itsevaltias elin, jolla on oikeus kohdella ihmisiä miten vaan. Sitten jos joku traumatisoituu, niin sanotaan juuri noin. "Mitäs traumatisoiduit, koita nyt hoitaa itses kuntoon, sinä onneton tapaus. Älä meitä syytä, kun vika on selvästi sussa." Tyypillinen individualistinen kulttuuri, jossa kaikki on aina yksilön vikaa, ja järjestelmä on virheetön.
Muuten en viitsi ruveta kanssasi vänkäämään yhtään sen enempää, ei tästä tule lasta eikä paskaa. Tai ehkä sitä paskaa.
Eli siis sinusta olisi esimerkiksi parempi että olisit vammautunut tai kuollut jo lapsena sen takia ettei jotain toimenpidettä olisi tehty ettei vaan lapsi traumatisoidu? Ei lastenkaan kohdalla voi jättää tarpeellisia toimenpiteitä tekemättä, kyseessä on kuitenkin pahimmassa tapauksessa kyseisen ihmisen henki.
Lasten traumatisoitumiseen suuri vaikutus on vanhemmilla ja kasvatuksella, toisten lapset tuntuu traumatisoituvan jo suurinpiirtein siitä että lääkäri mittaa verenpaineen. Se, että lapsi on pidetty pumpulissa koko ikänsä ei ole hoitohenkilökunnan vika, joka tekee toimenpiteen joka on välttämätön lapsen terveyden kannalta.
Vai pitäisikö viisivuotiaan saada päättää itse hoidetaanko tulehtunut haava joka sattuu, vai annetaanko tulehduksen levitä ja pahentua? Sitten voisi taas syyttää lääkäriä siitä ettei hoidettu ja koko jalka on nyt amputoitava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo olisi kipulääkettä tarvinnut. Tyypillinen kirurgi, joka näki vai haavan ja unohti potilaan. Kandejakin näytti olevan seuraamassa toimenpidettä, joten varmaan näyttämisen halua oli. Itse hoitajana olisin puuttunut ja sanonut lääkärille asiasta.
Julkisen terveydenhuollon tarkoituksena ei ole olla potilaalle mahdollisimman mukava kokemus, vaan hoitaa potilaat kuntoon. Ei ihminen mene siitä rikki jos joskus vähän sattuu, akuutti tilanne on ohi muutamassa minuutissa ja seuraavana päivänä asialle jo nauretaan.
Oikeat hoitovirheet on tietysti asia erikseen, en tarkoita että pitäisi miten tahansa koheltaa mutta se, että pyydetään puudutusta, nukutusta ja vahvoja kipulääkkeitä yhden haavan hoidon ajaksi ei ole tarkoituksenmukaista.
Eiköhän yksityisellä saa vaatia maksavana asiakkaana tajun kankaalle vaikka laastarin laiton ajaksi ettei tarvitse nähdä pisaraakaan verta.
No on tullut huomattua.
Hoitaa kuntoon tarkoittanee tässä sitä, että se yksittäinen asia hoidetaan kuntoon, ei potilasta kokonaisuutena. Voisi tulla loppujen lopuksi halvemmaksi, jos niin isoa osaa ihmisistä ei traumatisoitaisi. Se on kiva se, jos pystyt seuraavana päivänä vaan nauramaan koko asialle, mä en pysty. Mut on "raiskattu" siihen malliin, että mielenterveys on kärsinyt paljon sen takia. Olen sitten varmaan vaan heikompaa ainesta, en kunnon sisukas suomalainen, joka kestää kaiken hammasta purren.
En ymmärrä miten ihminen voi traumatisoitua siitä että joku lääkärin toimenpide on aiheuttanut kipua? En tosin itse ole juurikaan käynyt muualla kuin hammaslääkärissä, missä on joskus vähän vihlaissut enkä koe traumatisoituneeni siitä mitenkään.
Helmikuussa on taas aika hammaslääkäriin, tiedän että voi sattua mutta sinne nyt vaan on mentävä ja tunnin päästä kävelee ulos hymy huulilla vaikka olisi vähän sattunutkin, mutta ompahan hampaat taas paikattu.
No se on kuule sun onni ettet ymmärrä. Kuten itse sanotkin, niin etpä ole oikeastaan mitään pahempaa joutunut edes kokemaan.
Ensinnäkin monille traumat on luotu jo lapsena, jolloin niistä on todella vaikea päästä eroon kun ne ovat niin syvällä keho- ja tunnemuistissa. Mulle esim. on pikkulapsena tehty asioita, jotka terveyden ulkopuolella olisivat raiskauksia. Kärsin post-traumaattisen stressin oireista ja koko lapsuuteni mietin päivittäin suoranaisen kuvotuksen ja lamaantuneen pelon vallassa sitä, että en voi koskaan joutua sairaalaan koska siellä tehdään väkivaltaa, riistetään itsemääräämisoikeus ja olet pelkkä esine.
Siitä huolimatta onnistuin nuorena aikuisena vähitellen liennyttämään järkyttävää, koko mielenterveyteen vaikuttavaa pelkotilaa ja koin jo olevani suht "normaali", kunnes päädyin operaatioon, jossa mulla meni taas kaikki luottamus. Mm. väitettiin etukäteen homman olevan kivuton, mitä se ei todellakaan ollut. Ilmeisesti tämä kivuttomuususkomus oli niin vahva henkilökunnalla, että tuskanhuudotkaan eivät herättäneet reaktiota vaan hommaa jatkettiin.
Suurin osa ihmisistä on laumasieluja, jotka omaksuvat ympäristönsä asenteet ja toimintatavat kuin automaattisesti niitä sen enempää pohtimatta. Tai sitten se "pohdinta" on näennäistä, niiden ympäristön "oikeiden totuuksien" toistamista. Tämä näkyy terveydenhuollossa. Siellä on nimenomaan se kovanaamakulttuuri, josta joku alalta lähtenyt tuolla puhuikin hyvin. Se on se vallalla oleva kulttuuri, eikä se hevillä muutu kun aina useampi ihminen ennemmin omaksuu ympäristönsä toimintatavat kuin alkaa kyseenalaistaa niitä.
En toki ole tyhmä ja ymmärrän, ett resurssit ovat rajalliset. Eli ei nyt tosiaan jokaista laastarin laittoa varten voida ruveta nukuttamaan, jos nyt liioitellaan. Olisi kuitenkin hyvä miettiä asioita pidemmälle, sillä ihmisten traumatisoituminen vaikeuttaa hoitoa jatkossa. Siinä missä vaikkapa kunnon rauhoittavien suominen johonkin pieneen, mutta potilasta ahdistavaan toimenpiteeseen olisi ollut aika pieni panostus ja lisännyt luottamusta, niin pelkojen huomioimatta jättäminen voi hyvin helposti johtaa jatkossa siihen, että tarvitaan se nukutus, että pystytään tekemään mitään.
En oikeastaan edes tiedä miksi kirjoitan tämän, koska vaikutat juuri sellaiselta, että jos sinä et jotain koe niin ei voi kukaan muukaan kokea. Mutta siltä varalta jos aivan oikeasti yrität ymmärtää, niin halusin selventää asiaa. Yksi oleellinen asia on myös se turvattomuus, ei pelkästään kipu. Se koko tilanne, kun sinuun ei suhtauduta ihmisenä, tai kipua ja pelkoa vähätellään juuri tuohon sinun tapaasi. Ainakin mulla se kammo on loppuviimein sosiaalinen. Pelkään sitä paikkaa, sitä tilannetta, niitä tunnekylmiä ihmisiä, sitä että itsemääräämisoikeutta ei ole ja sinuun suhtaudutaan kuin esineeseen. Kipu on vain yksi osa kokemusta. Jos ei tarvitsisi olla siinä tilanteessa, niin kestäisin kyllä kivun vaikkei se mukavaa olisikaan.
Älä syytä terveydenhoitohenkilökuntaa siitä jos sinulla on jotain lapsuudesta jääneitä traumoja ja estoja, vaan mene terapiaan ja hoida itsesi kuntoon. Ymmärrät varmaan että siellä sairaalassa on muitakin potilaita ja aikataulu sen mukainen. Kun toimenpideaika on varattu ja valmisteltu, se tehdään eikä pelleillä että "en minä nyt uskallakaan" kun potilaan mieli muuttuu viisitoista kertaa kävellessä sairaalan aulasta osastolle. Eikä niitä operaatioita voi keskeyttää sen takia, että sinuun sattuu ja huutaisit kurkku suorana.
Jos on ns. suolet pihalla ja homma kesken niin pakkohan se on hoitaa loppuun saakka vaikka potilas huutaisi ja rimpuilisi ties miten, tarvittaessa pidetään lujemmin kiinni. Muuten sinä tai omaisesi olisit syyttämässä hoitovirheestä kun aiheutuisi suurempia ongelmia tai kuolisit jos toimenpide pitäisi keskeyttää huutosi takia. Nukutus on melko äärimmäinen toimenpide eikä sitä lähdetä ainakaan julkisella tekemään vain siksi, ettet uskalla muuten.
Kun valitat, että "sinuun suhtaudutaan esineenä", kannattaa muistaa, että ne lääkärit ja hoitajat tekevät vain työtään ja näkevät joka päivä kymmeniä potilaita, sinä et ole mitenkään "uniikki kappale". Hoitohenkilökunta ei edes muista sinua kun seuraava potilas tulee sisään. Lääkäri on siellä paikkaamassa sen haavan tai mitä varten ikinä oletkaan sinne mennyt. Ei kiireisissä sairaaloissa ole lääkärillä aikaa huolehtia turvattomuuden tunteestasi tai huomioida kaikenlaisia pelkojasi ja tunnetilojasi joita lääkäri ei voi mistään tietää.
Huvittavaa muuten, että puhut siitä miten sinulta "riistetään itsemääräämisoikeus" ja sitten kuitenkin haluat rauhoittavilla "vintin pimeäksi" toimenpiteiden ajaksi. Miten itsemääräämisoikeutesi siinä paranee kun makaat taju kankaalla ja hoitohenkilökunta voi "ronkkia" sinua miten haluaa ilman että edes tiedä siitä mitään?
Jäikö jotenkin epäselväksi, että mistä ne traumat alun perinkin ovat syntyneet? Tätä juuri tarkoitan. Terveydenhuolto on jonkinlainen koskematon ja itsevaltias elin, jolla on oikeus kohdella ihmisiä miten vaan. Sitten jos joku traumatisoituu, niin sanotaan juuri noin. "Mitäs traumatisoiduit, koita nyt hoitaa itses kuntoon, sinä onneton tapaus. Älä meitä syytä, kun vika on selvästi sussa." Tyypillinen individualistinen kulttuuri, jossa kaikki on aina yksilön vikaa, ja järjestelmä on virheetön.
Muuten en viitsi ruveta kanssasi vänkäämään yhtään sen enempää, ei tästä tule lasta eikä paskaa. Tai ehkä sitä paskaa.
Eli siis sinusta olisi esimerkiksi parempi että olisit vammautunut tai kuollut jo lapsena sen takia ettei jotain toimenpidettä olisi tehty ettei vaan lapsi traumatisoidu? Ei lastenkaan kohdalla voi jättää tarpeellisia toimenpiteitä tekemättä, kyseessä on kuitenkin pahimmassa tapauksessa kyseisen ihmisen henki.
Lasten traumatisoitumiseen suuri vaikutus on vanhemmilla ja kasvatuksella, toisten lapset tuntuu traumatisoituvan jo suurinpiirtein siitä että lääkäri mittaa verenpaineen. Se, että lapsi on pidetty pumpulissa koko ikänsä ei ole hoitohenkilökunnan vika, joka tekee toimenpiteen joka on välttämätön lapsen terveyden kannalta.
Vai pitäisikö viisivuotiaan saada päättää itse hoidetaanko tulehtunut haava joka sattuu, vai annetaanko tulehduksen levitä ja pahentua? Sitten voisi taas syyttää lääkäriä siitä ettei hoidettu ja koko jalka on nyt amputoitava.
Voi hyvänen aika mitä päättelyä...
Vierailija kirjoitti:
Mua järkytti se kun se lääkäri tunki mätäpaiseen puhkaisun jälkeen sormensa sinne reikään ja sanoi jotain että "Kato sormi meni tänne" (tms) ja muljutteli sormeaan siellä ja poika kärvisteli tuskissaan. Mielestäni ei ollut asiallista käytöstä, ja tosi kovakouraiselta näytti sen lääkärin toiminta muutenkin...
En nähnyt tuota jaksoa, mutta tähän kommenttina, kun moni on täällä haukkunut sitä, että lääkäri tunki sormensa paiseen sisälle: Juuri niin kuuluukin tehdä! Paise avataan ja sitten reiästä laitetaan sormi sisään ja tunnustellaan paiseen sisäosat (eli pyöräytetään sormea paiseen sisällä), että saadaan varmasti joka nurkka tyhjennettyä mädästä. Paiseen sisällä oleva mätä on hyvin usein lokeroitunut ja jos paise vain viilletään auki eikä sormella (tai pienen paiseen kyseessä ollessa jollakin pienemmällä välineellä) tunnustella sisältä, osa lokeroista jää avaamatta ja paise parantuu paljon huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua järkytti se kun se lääkäri tunki mätäpaiseen puhkaisun jälkeen sormensa sinne reikään ja sanoi jotain että "Kato sormi meni tänne" (tms) ja muljutteli sormeaan siellä ja poika kärvisteli tuskissaan. Mielestäni ei ollut asiallista käytöstä, ja tosi kovakouraiselta näytti sen lääkärin toiminta muutenkin...
En nähnyt tuota jaksoa, mutta tähän kommenttina, kun moni on täällä haukkunut sitä, että lääkäri tunki sormensa paiseen sisälle: Juuri niin kuuluukin tehdä! Paise avataan ja sitten reiästä laitetaan sormi sisään ja tunnustellaan paiseen sisäosat (eli pyöräytetään sormea paiseen sisällä), että saadaan varmasti joka nurkka tyhjennettyä mädästä. Paiseen sisällä oleva mätä on hyvin usein lokeroitunut ja jos paise vain viilletään auki eikä sormella (tai pienen paiseen kyseessä ollessa jollakin pienemmällä välineellä) tunnustella sisältä, osa lokeroista jää avaamatta ja paise parantuu paljon huonommin.
Lääkäri olisi voinut kertoa tämän hoitotilanteessa.
Tuossa tilanteessa ei varmaan sille itse kivulle olisi voinut tehdä enempää, koska tulehtunut kudos ei puudu. Mutta sen sijaan potilaan kohtelu tuntui kamalalta.
Sormen tunkemiselle haavaan on perusteensa, mutta potilaalle ja ohjelman katsojalle se perustelu näytti olevan "kokeillaan, mitä tänne voi työntää", eikä paiseen tutkiminen. Ja jos makaa kivuissaan ja lääkäri näyttää tuottavan lisää kipua vain huvikseen ilman mitään järkisyytä, niin paniikkihan siitä tulee.
Myös kivussa tsemppaaminen olisi helpottanut asiaa. Jos ei kummemmin halua empatiaa esittää, niin vähintään voi todeta, että enää vähän aikaa, kannattaa laskea vaikka sadasta alaspäin niin toimenpide on jo ohi tmv.
Nämä tällaiset asiat eivät edes vie yhtään ylimääräistä työaikaa, jos ne ottaisi vain rutiiniin automaattisesti mukaan. Potilaan kannalta voi olla tärkeää jo se, että henkilökunta myöntää toimenpiteen olevan kivulias, jolloin tulee vähintään sellainen tunne, että henkilökuntakin haluaa tilanteen olevan äkkiä ohi.
Ainahan pojat valittaa jos vähän koskee. Me naiset synnytetään hampaat irvessä ja ennenvanhaan varsinkin. Johan iso kirjakin sanoo kivulla sinun on synnyttävän
Suomalainen sairaalahoito on huipputasoa ja ylipäätään koko terveydenhoito. Olen käynyt eräässä maassa sairaalassa ja voi kauhistus en olisi uskaltanut mennä potilaaksi.
Alue: Aihe vapaa
Minulle tehtiin elokuussa gastroskopia Tyksissä - ilman nielun puudutusta saati humautusta. Kivuliashan ei tuo toimenpide ole, mutta koko ajan joutui yökkäämään niin että monta päivää oli kyljet hyvin kipeänä. Kaksi hoitajaa oli pitämässä minua kiinni jo ennen kun letku tungettiin nurkkuun, joka varmaan jo kertoo toimenpiteestä jotain. Näin pahaa refluksia sairastavana närästyskipu oli loppu päivän niin kamalaa, että teki mieli soittaa ambulanssi. Sairastan myös migreeniä, joten kovakin kipu on tuttua enkä ole kauhean kipuherkkä. Normisti nuo närästyskivut ovat suht iisejä kestää, kolme kertaa puolen vuoden sisään kivut olleet niin kovia että ambulanssia olisin tarvinnut, mutta en viitsinyt soittaa koska eivät kai olisi mitään kivunlievitystä ym. antaneet varmaan näissäkään tapauksissa. Että näin suuri luotto näihin sairaaloihin on.