Olen ns. hiljainen ja huomaamaton. Joskus, kun sanon keskustelussa jotain, niin...

Ap, oletko joutunut koskaan taistelemaan ääni- tai mielipidetilasta? Joskus sitä vaan joutuu sitä tekemään. Varsinkin jos on kasvanut kovaäänisten sisarusten kanssa, tätä pitää ihan luonnollisena. Harjoittele itsesi esiintuomista, jos huomaat että jäät ihan syyttä suotta toisten jalkoihin. Älä ole liian kaunosieluinen vaan jämäkkä, itseensä uskova ihminen. Viljele myös huumoria. Etsi itsestäsi vielä särmää, niin etköhän saa äänesi kuuluville.

Möykkäämiseen kannattaa toki puuttua, se ei ole parasta kommunikointia.

Miksi roikutte tuollaisissa keskustelupiireissä missä teillä on vain kuuntelijan rooli? Eikö senkin ajan voisi käyttää paremmin vaikka hyvän kirjan parissa tai vaikka täällä aihe vapaalla. En haluaisia pahoittaa mieltäni että jatkuvasti minua kohdeltaisiin kuin ilmaa.

Minä ambivertti (intro- ja extrovertin välimuoto) ihminen olen kyllä oppinmut ottamaan ryhmässä kaikki huomioon. Ja on yksi samantyyppinen tapaus, jossa ryhmässä pohdittiin jotain englannin kielen käännöstä ja ryhmän hiljaisin vieressäni sanoi, mikä se on. Noh minä sitten sanoin kovaan ääneen toistin mikä se oli. Muut katsoivat minua iloisesti ja kehuivat, mutta minä, joka lapsena olin hiljainen ja ujo tiesin tilanteen niin sanoin, että Maija sen tiesi, en minä. Kaikki todella jäi suu auki. Monesti jos joku on aina hiljaa, eikä juuri paljoa sano mitään, niin tulee tunne, ettei he tiedä mistä puhutaan, koska me extrovertit ollaan hiljaa ja kuunnellaan vain jos aihe on meille uusi tai tuntematon. Työelämässä tulee paljon ryhmäjuttuja vastaan ja ainakin minä vetäjänä seuraan tilannetta ja huolehdin, että ne moottoriturvat ois hiljaa ja muutkin sais äänensä kuuluviin.

Jos haluaa olla ryhmässä mukana, vaikkei olisi asiaa, niin esim. istumatapa on sanatonta viestintää. Kokeilkaa ensi kerralla olla nojautuneena eteenpäin, vaikkette mitään sanoisi. Usein hiljaiset nojaa taaksepäin ja menevät ikäänkuin kasaan. Pitäsi vain rohkeasti tulla muiden lähelle. Sanattoman viestinnän kirjoja löytyy monia ja ovat ainakin minusta mielenkiintoisia ja auttaneet minut ujosta rohkeaksi. Edelleen sisimmässäni olen ujo, mutta olen ainakin muiden mukana ja otan osaa keskusteluun. Moni erehtyy pitämään minua extroverttina, mutten välttis ole.

Jokin aika sitten oli kaverillani illanistujaiset, johon menin poikaystäväni kanssa. Jo ovella aistin, että illasta tulee kammottava ilta minun kannaltani: Kaksion olohuone, jonka sivupöydällä olevalta tietokoneelta tuleva musiikki soi juuri sen verran liian lujalla, että tiesin ääneni hukkuvan siihen. Ihmisiäkin oli juuri sen verran, että kyseessä ei ollut ruokapöytään mahtuva rauhallinen joukko, mutta ei toisaalta niin isokaan, että se muotoutuisi pienemmiksi keskusteluryhmiksi juhlien sisällä. Pitäisi siis olla kuuluva ääni ja suulas kaikkien paikallaolijoiden kaveri muutenkin, jotta pysyisi ryhmässä "esillä", sen sijaan että päätyy istumaan hiljaa sohvalla ahdistuneena koko illan. Arvatkaa vaan kumpi minulle kävi? Pari kertaa illassa yritin sanoa, kysyä tai kommentoida jotakin, mutta ääneni ei vaan kuulunut hälyssä, tai sitten jos vähän kuuluikin niin jouduin kiusallisesti toistamaan asioita "huutaen" jotta kaikki varmasti kuulisivat sillä kertaa. Tuli nolo fiilis, kun joku lähelläni oleva ihminen huomasi kun yritin heittää jonkin kuulumattomiin jääneen kommentin, ja tällöin vähän ivallisesti hymyili ja symppasi katseellaan suuntaani. Odotin vain tilaisuuden päättymistä ja olin todella huonotuulinen pari päivää tapahtuneen jälkeen. :( 

Olen välillä se jota ei kuulla, välillä kälättävä ja keskeyttävä suupaltti. Rippuu seurasta, puheenaiheesta ja omasta mielentilasta. Luonteeltani olen ääri-introvertti ja keskustelutilanteet ovat aika kuormittavia.

En pysty keskittämään tarkkaavaisuuttani oikeastaan muihin kuin seurueen aktiivisimpiin. On monesti tullut vähän nolojakin tilanteita, kun olen kokonaan unohtanut, että Maija ja Liisakin ovat porukassa mukana kun kumpikaan ei puhu mitään. Tällöin vaikka jossain lounaspöydässä voin kuvitella, että en oikeasti kuule mitä joku hiljainen sanoo. Ihan samalla tavalla tarkkaavaisuuteni on suunnattu niin, etten samalla kuuntele naapuripöydän keskusteluja.