8.lk valinnaisaineet, vanhemman dilemma

Itse aloitin jo ala-asteen vitosella lukemaan saksaa. Ihan vapaaehtoisesti vielä, mutta ärsytti kyllä kun se oli sitten jotenkin pakollisena aineena koko ylä-asteen. Luin sitä siis yhteensä viisi vuotta, numerot olivat aina 7-9. Lopputulos: nykyään osaan sanoa saksaksi tasan kolme lausetta :) ei todellakaan kannata pakottaa jos ei itse halua!!

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan pidä paikkaansa, että pitkän kielen lukijat vievät lyhyessä ällät. Meillä nämä lyhyen kirjoittajat ovat saaneet arvosanoja C ja M. Sen sijaan lukiossa aloittanut sai yo- kokeesta 2 pistettä vaille täydet pisteet. Tarvitaan lahjakkuutta ja työtä. Yläkoulun todistukseen ei valinnaiskielen arvosanaa päättötodistukseen tarvitse ottaa. Suosittelen valinnaiskieltä. Aikuisena uuden kielen oppiminen on vaikeampaa kuin lapsena. T. Kielten ope

Niin. Yksi oppilas. Jolla lahjoja ja joka tehnyt töitä.

Tässä on kyse ei-motivoituneesta kasin oppilaasta. Ja tässähän ei ole kyse lapsena aloitetusta opiskelusta, vaan yläkoululaisesta, 14-16-vuotiaasta. Ei hän enää sen sulavammin opi kuin 16-18-vuotias.

Valinnaisaineiden tarkoitus on löytää oppilaalle sellaisia aineita, joista hän on kiinnostunut ja joita hän on motivoitunut opiskelemaan ja joiden kautta hän löytää vahvuutensa ja saa onnistumiskokemuksia. Tärkeintä kuitenkin on, että ne valinnaisaineet ovat oppilaalle sellaisia "virkistäviä välipaloja", odotettuja hetkiä näiden "pakkoaineiden" keskellä.

Muistathan, että valinnaisaineista ei pääse eroon, jos kasilla huomaakin, ettei aineen opiskelu onnistu. Sitä on puurrettava ysin loppuun asti. Jotkut oppilaat, jotka ovat ottaneet vanhempien painostuksesta esim. juurikin kielen, ovat jääneet luokalle kasilla, kun on tullut ehdot valinnaisaineesta.

Minä luin yläasteella montaa kieltä aina muutaman vuoden mm. venäjä ja ranska. Ihan turhaa puuhaa. Kannattaa panostaa englantiin. Sen kun osaa hyvin, pääsee jo pitkälle.

Tuossa iässä oppii kieliä jotenkin ihan eri tavalla kuin aikuisena. Aikuisena ei opi niin syvällisesti. (Varmaan joku herkkyysikä menee ohi) Itse luin pitkän enkun aikuisena ja kirjoitin magnan. Silti en osaa kunnolla. Opin ruotsin ja pitkän saksan koulussa jotenkin syvällisemmin.

Lapseni koulussa oli niin, että ylimäöräisestä kielestä ei oo pakko edes ottaa numeroa tokariin. Saa ottaa myös hyväksytty-merkinnän. Tällöin ei laske keskiarvoa. Lapseni ei halunnut ylimääräistä kieltä. Ei myöskään ohjelmointia ja toetokoneenkäyttöä. En sitten pakottanut. Otti käsityön ja musiikin. Aivan turhia aineita. Heidän koulussaan ovat turhia. Musassa ope kuulemma laittaa levyn pyörimään ja tekee jotain itsekseen tietsikalla. Ei esiintymisiäbei mitään. Käsityössä on tehnyt penaaleja, tyynyliinoja ja muuta ihan helppoa. Ei oo oppinut mitään uutta. (Olis tehny vaikka kauluspaidan tai housut, mutta ei.)

Kaikki riippuu motivaatiosta. Minä kirjoitin neljästä kielestä L:n, näistä yksi alkoi kolmosluokalla, toinen seiskalla, kolmas kasilla ja neljäs lukiossa. Kaveri kirjoitti vielä viidennenkin kielen, hän oli opiskellut sitä kansalaisopistossa, kun koulussa ei tarjottu opetusta kyseisestä kielestä.

Toisaalta taas toinen kaveri jäi luokalle, kun ei päässyt kasilla alkaneesta valinnaiskielestä läpi.

Antakaa lasten itsensä valita ne valinnaisaineet, toki niin, että ne ovat lapsen opiskelumahdollisuuksien rajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki riippuu motivaatiosta. Minä kirjoitin neljästä kielestä L:n, näistä yksi alkoi kolmosluokalla, toinen seiskalla, kolmas kasilla ja neljäs lukiossa. Kaveri kirjoitti vielä viidennenkin kielen, hän oli opiskellut sitä kansalaisopistossa, kun koulussa ei tarjottu opetusta kyseisestä kielestä.

Toisaalta taas toinen kaveri jäi luokalle, kun ei päässyt kasilla alkaneesta valinnaiskielestä läpi.

Antakaa lasten itsensä valita ne valinnaisaineet, toki niin, että ne ovat lapsen opiskelumahdollisuuksien rajoissa.

Ja te kirjoititte koska?

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä oppii kieliä jotenkin ihan eri tavalla kuin aikuisena. Aikuisena ei opi niin syvällisesti. (Varmaan joku herkkyysikä menee ohi) Itse luin pitkän enkun aikuisena ja kirjoitin magnan. Silti en osaa kunnolla. Opin ruotsin ja pitkän saksan koulussa jotenkin syvällisemmin.

Lapseni koulussa oli niin, että ylimäöräisestä kielestä ei oo pakko edes ottaa numeroa tokariin. Saa ottaa myös hyväksytty-merkinnän. Tällöin ei laske keskiarvoa. Lapseni ei halunnut ylimääräistä kieltä. Ei myöskään ohjelmointia ja toetokoneenkäyttöä. En sitten pakottanut. Otti käsityön ja musiikin. Aivan turhia aineita. Heidän koulussaan ovat turhia. Musassa ope kuulemma laittaa levyn pyörimään ja tekee jotain itsekseen tietsikalla. Ei esiintymisiäbei mitään. Käsityössä on tehnyt penaaleja, tyynyliinoja ja muuta ihan helppoa. Ei oo oppinut mitään uutta. (Olis tehny vaikka kauluspaidan tai housut, mutta ei.)

Saisiko tähän jotain linkkiä tutkimuksiin? Siis siihen että tuossa iässä on kielten oppimisen herkkyyskausi. On nimittäin sen verran uusi väite, että haluaisin nähdä, miten se on selvitetty.

Jos lapsi varmuudella tietää, ettei mene kauppakorkeakouluun, ei kolmatta kieltä tarvita. Jotkut teknillisen korkeakoulun linjat edellyttävät saksan opiskelua, mikäli kieltä ei ole esim. lukiossa opiskeltu. Yläkoulun oppimäärää ei todellakaan saada kiinni lukion kahdessa kurssissa ja nämä kaksi kurssia ovat niin täynnä asiaa, että osa opiskelijoista keskeyttää kielen jo ekan tai tokan kurssin jälkeen. Aiemmin yläkoulun oppimäärää vastasi neljä tai viisikin kurssia eli lyhyt kieli on lukiossa aloitettuna entistä työläämpi. T. Kielten ope

Googlaile itse! Kieli-ikkuna sulkeutuu noin kolmetoistavuotiaana. Olen keski-ikäinen nainen ja jo lukiossa opin, että esim. äidinkieltä ei opi enää tietyn herkkyyskauden jälkeen. Ei ole uusi väite. Ruotsi aikaistettiin tämän tutkimustuloksen vuoksi! Kannattaa lukea lehtiä ja sivistää itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki riippuu motivaatiosta. Minä kirjoitin neljästä kielestä L:n, näistä yksi alkoi kolmosluokalla, toinen seiskalla, kolmas kasilla ja neljäs lukiossa. Kaveri kirjoitti vielä viidennenkin kielen, hän oli opiskellut sitä kansalaisopistossa, kun koulussa ei tarjottu opetusta kyseisestä kielestä.

Toisaalta taas toinen kaveri jäi luokalle, kun ei päässyt kasilla alkaneesta valinnaiskielestä läpi.

Antakaa lasten itsensä valita ne valinnaisaineet, toki niin, että ne ovat lapsen opiskelumahdollisuuksien rajoissa.

Ja te kirjoititte koska?

Miten se liittyy asiaan?

Yläkoulussa opiskellun valinnaisen kielen päättöarvosanaa ei tarvitse ottaa päättötodistukseen, vaan voi valita suoritusmerkinnän. Tällöin huonokaan arvosana ei vaikuta jatko-opintoihin. Keskiarvon alenemispelkojen takia ei kannata jättää kieltä opiskelematta.

T. Yläkoulun kieltenope

Älä pakota kielen opiskeluun. Jos ei ole motivaatiota sitä kohtaan, niin voi tulokset olla huonot. Ja samalla vaikuttaa muiden kielten/yleensäkin muiden aineiden opiskeluun.

Kartoita lapsen jatko-opintosuunnitelmia ja kerro edellä mainittuja faktoja. Jos valinnaiskieli menee heikosti yläkoulussa, saman kielen voi aloittaa alusta lukiossa ja se on helpompi, kun kuitenkin jo vähän osaa.

Heh toivottavasti ei saada kasaan ryhmään opiskelemaan 3. kieltä. Meillä nimittäin kävi niin venäjänopiskelijoiden kanssa ettei ryhmää saatu kasaan joten sitä ei sitten ollut.

Kun ei tiedä, mistä valita. Kieliä ei ainakaan. 

Ohjaa hänet valitsemaan jotain yleishyödyllistä, joka tukee hänen kasvua ja kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla ja jossa tiedät hänen kuitenkin pärjäävän kohtuullisesti. Esim. oma aktiiviurheilijani ei tarvitse ylimääräistä liikuntaa, joten hän valitsee valinnaisiksi ohjelmointia/retkeilyä/käsitöitä tms. muuta, jota EI osaa hyvin.  

Kielitaidon näkökulmasta yläkoulun muutamalla viikkotunnilla ei ole mitään merkitystä. Hän voi valita kielen myöhemminkin. 

Itse ovat valinneet. Esikoisella oli liikuntaa, kotitaloutta ja jotain ohjelmointia. Nuorempi luki espanjaa, jota jatkoi lukiossa. Lisäksi oli palloilua ja leivontaa.

Molemmat opiskelevat tällä hetkellä matematiikkaa yliopistossa, että ei tuo espanja mitään ekstraa tuonut.

Vierailija kirjoitti:

Ohjaa hänet valitsemaan jotain yleishyödyllistä, joka tukee hänen kasvua ja kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla ja jossa tiedät hänen kuitenkin pärjäävän kohtuullisesti. Esim. oma aktiiviurheilijani ei tarvitse ylimääräistä liikuntaa, joten hän valitsee valinnaisiksi ohjelmointia/retkeilyä/käsitöitä tms. muuta, jota EI osaa hyvin.  

Kielitaidon näkökulmasta yläkoulun muutamalla viikkotunnilla ei ole mitään merkitystä. Hän voi valita kielen myöhemminkin. 

Eiköhän hän ole jo valintansa tehnyt. Aloitus on kahdeksan vuotta vanha.

Meillä liikuntaa, liikuntaa ja vielä kerran liikuntaa (eli tyyliin kaikki mahdolliset), puukäsityötä, kotitaloutta, retkeilykurssi jne... eli kaikkea missä ei tarvi lukea kokeisiin ;) Vapaasti olen antanut valita ja kannustanut noihin tuollaisiin. Aloitti a2 kielenä ruotsin nelosella, vähän vanhempien päätöksestä, itse ei oikein tiennyt haluaako vai ei, mutta halusi lopettaa yläasteelle mennessä sen (enkä sanonut vastaan, annoin itse päättää) eli nyt sitten voi valita noita kivoja aineita, kun ei ole ruotsia valinnaisena. Ysillä on poika nyt ja keskiarvo 8,9 tais olla kasin keväällä.