Olen miettinyt häipymistä, jättäisin lapset miehelle
Elämäni on vailla tarkoitusta, olen joka päivä vihainen. En saa tehdä mitään ilman lapsia. Esikoinen on kolme, kuopus yksivuotias. Tulevaisuus näyttää mustalta, en jaksa enää. Onko lapsille suurempi trauma että lähden, vai se että huudan heille joka päivä inhoavani heitä. En saa nukkua yölläkään kun kuopus valvottaa.
Kommentit (49)
Mulla on ollut elämässä kaikenlaisia vaiheita. On ollut päihdeongelmaa, väkivaltaa, masennusta jne. jne. IKINÄ en ole heittäytynyt sellaiseen oman p*rsereiän ympärillä pyörivään narsismiin, jossa ottaisin oikeudekseni purkaa pahaa oloani puolustuskyvyttömiin lapsiin. HÄVETKÄÄ ja kasvakaa aikuisiksi ja ottakaa ITSE vastuu omasta elämästänne. Ap:n tapauksessa se alkaa hakeutumisesta mielenterveyspalveluiden piiriin.
Tee hyvä ihminen lapsestasi lastensuojeluilmoitus. Ja lapset heti päiväkotiin.
Aikuisen ei ole tarkoitus elää vain "lapsimaailmassa". Se on vissi se, aikuiselta hajoaa pää. Maailmalla laajennettu suku hoitaa lapsia jotta vanhemmat pääsevät omiin juttuihinsa. Näin ei ole Suomessa. Lapsien hoito aina ensin äidin vastuulla ja sitten ehkä joskus myös isän jos isä armossaan suo.
Neuvolasta tai muilta "ammatti-ihmisiltä" et todellakaan saa mitään apua.
Ihan ensimmäiseksi, päivähoitohakemus. Kun teet tänään lapset on muutaman kuukauden päästä hoidossa. Siitähän vapautuu sulle iso osa päivää.
Toiseksi voi muuttaa miehen kanssa eri asuntoihin, mies pitää lapset vaikka 2 pvä / viikko. Sen ajan saat kokonaan vapaaksi. Ota voimaa siitä.
Te jotka sanotte että ap:n pitäisi tutkituttaa päänsä; ei todellakaan pitäisi. Kyllä jokaihmisellä on oikeus olla muutakin kuin 24/7/365 äiti. Hulluksihan siinä tulee jos alunalkaen normaali ihminen oli. Ette taida tietää mitä on olla yksin ahdistavassa tilanteessa.
Äitiys ei lopu jos lapset on isällä/ hoidossa/ jossain muualla mutta jostain ne voimat siihen äitiyteen on revittävä.
Vierailija kirjoitti:
Ei Voi muuta kuin halveksia näitä luuseri- äitejä, joilta puuttuu turnauskestävyys, ts. eivät kestä arkea ja eivät pysty kantamaan vastuuta lapsistaan. Mä oon muuten se yh- isä jonka lasten äiti häippäs just tossa kohtaa, jopa lasten iät täsmälleen samat. Näin jälkeen päin olen kyllä onnellinen että äiti häippäs....lienee sekä mun että lasyen etu. Siis Hyvä homma et äiti häippäs mut luuseri mikä luuseri. Se on muuten kumma että kun nainen ryssii hommansa niin sitä ryhdytään heti kuoliaaksi ymmärtämään.
Ehkä lastesi äiti oli itsekäs ,tai sitten vain masentunut ja univelkainen ja pelkäsi tekevänsä jotain itselleen ja lapsilleen ja lähti siksi. Sinä et ainakaan vaikuta kovin "tukena olevalta" mieheltä, vaan itseriittoiselta itsensä jalustalle nostavalta paskakasalta, näin kommenttisi perusteella.
Ja koittakaa nyt ymmärtää, että psykiatriset sairaudet, kuten masennus, ovat SAIRAUKSIA, joista ihminen ei parane eräänä aamuna päättämällä "olen iloinen" . Mm.masennus näkyy aivokuvista. Ja siihen on hoitokeinoja , jos sairastunut ei itse osaa hakea apua, pitää läheisten hakea sitä apua.
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankkiminen pitäisi laittaa luvanvaraiseksi toiminnaksi. Mielenterveydeltään epävakaille ei annattasi ollenkaan lupaa hankkia lapsia. Yhteiskunta säästäisi pitkän pennin.
Ja hyödyttömistä kirjoituksista tilanteessa, jossa aloittaja tarvitsee selkeästi apua, pitäisi maksaa veroja.
Aloittaja, nyt mars mars neuvolaan, ihan mihin tahansa ja kerrot tilanteesta. Uumoilen, että iso syy tässä on se, että et pysty nukkumaan. Pitkäaikainen univaje sekoittaa pään tehokkaasti. Missä on lasten isä? Voisiko hän hetkeksi ottaa enemmän vastuuta lapsista, jotta voisit edes nukkua?
Oli sulla mikä tahansa masennus, kilpirauhasvika tai mikä vaan, niin siihen on saatavissa apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakattuaan matkalaukun
vilkaistuaan vielä lastenhuoneeseen
Ulko-oven hiljaa sulkee, ei tahdo muita herättääVaatiiko se rohkeutta, suuren määrän katkeruutta kuitenkin
jättää mies ja lapset keskenänsä
ja elää omaa elämääJa nyt viimein kun mä lähden
teen sen sydämeni tähden
vaikka syvältä se vielä kouraiseeOma pikku vaimo rakas
enää palaakaan ei takas
Jätin avaimet ja kirjeen pöydälle
kerro terveiset lapsilleHän lähtee vaikka lähtiessään
tuntee piston sydämessään viiltävän
Tärkeintä on lähteminen
muistaa jonkun sanoneenLinja-autoasemalla, pikavuoro-kyltin alla seistessään
silmäkulmastansa pyyhkii
huomaamattaan kyyneleenJa nyt viimein kun mä lähden
teen sen sydämeni tähden
vaikka syvältä se vielä kouraiseeOma pikku vaimo rakas
enää palaakaan ei takas
Jätin avaimet ja kirjeen pöydälle
kerro terveiset lapsilleVaikea kirjoittaa posket täynnä oksennusta... Laulun "sankarilla" ei ole sydäntä, joten sen tähden hän ei voi lähteä.
Laulussahan pikkuvaimo rakas nimenomaan lähtee ja jättää lapset miehelle?
Kyllä ,arki pienten lasten kanssa on todella rankkaa, ja helpottaa ajan myötä, mutta ap :n ajatukset sen suhteen kuullostavat masentuneen ihmisen ajatuksilta. Ja hän tarvitsee hoidon lisäksi myös aikaa itselleen ja tauon hengähtää. Lapsille päiväkotipaikka, hoitoon sukulaisille tai ystäville aika-ajoin ja äidille tukea mielialaoireisiin ja kilpirauhashormonien mittaus.
Mielestäni tämä äiti kaipaa tukea ,ei haukkumista ja syyllistämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Voi muuta kuin halveksia näitä luuseri- äitejä, joilta puuttuu turnauskestävyys, ts. eivät kestä arkea ja eivät pysty kantamaan vastuuta lapsistaan. Mä oon muuten se yh- isä jonka lasten äiti häippäs just tossa kohtaa, jopa lasten iät täsmälleen samat. Näin jälkeen päin olen kyllä onnellinen että äiti häippäs....lienee sekä mun että lasyen etu. Siis Hyvä homma et äiti häippäs mut luuseri mikä luuseri. Se on muuten kumma että kun nainen ryssii hommansa niin sitä ryhdytään heti kuoliaaksi ymmärtämään.
Ehkä lastesi äiti oli itsekäs ,tai sitten vain masentunut ja univelkainen ja pelkäsi tekevänsä jotain itselleen ja lapsilleen ja lähti siksi. Sinä et ainakaan vaikuta kovin "tukena olevalta" mieheltä, vaan itseriittoiselta itsensä jalustalle nostavalta paskakasalta, näin kommenttisi perusteella.
Ja koittakaa nyt ymmärtää, että psykiatriset sairaudet, kuten masennus, ovat SAIRAUKSIA, joista ihminen ei parane eräänä aamuna päättämällä "olen iloinen" . Mm.masennus näkyy aivokuvista. Ja siihen on hoitokeinoja , jos sairastunut ei itse osaa hakea apua, pitää läheisten hakea sitä apua.
Äiti hylkää perheensä, saa osakseen ymmärrystä ja ensimmäisenä oletetaan mielenterveysongelmia. Tilanteesta turhautunutta miestä haukutaan. Jännä, ettei tällaista näy koskaan toisin päin.
Sinulla voi olla masennus. Pta yhteyttä neuvolaan.
Luin itkien kommentit.. mies nukkuu lasten kanssa joten saisin nukkua yksin toisessa huoneessa, en vaan saa iltaisin unta ja heräilen lasten ääniin enkä nukahda heti uudelleen. Pelkään ottaa yhteyttä mihinkään, saan masennuslääkereseptin ja vähän sääliä. Se ei auta siihen että joudun selviytymään päivästä toiseen lasten kanssa. Mies ei suostu maksamaan pk maksuja eikä päiväkotiin noin vain edes pääse, 4kk jonotusaika sanottiin kun tiedustelin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Luin itkien kommentit.. mies nukkuu lasten kanssa joten saisin nukkua yksin toisessa huoneessa, en vaan saa iltaisin unta ja heräilen lasten ääniin enkä nukahda heti uudelleen. Pelkään ottaa yhteyttä mihinkään, saan masennuslääkereseptin ja vähän sääliä. Se ei auta siihen että joudun selviytymään päivästä toiseen lasten kanssa. Mies ei suostu maksamaan pk maksuja eikä päiväkotiin noin vain edes pääse, 4kk jonotusaika sanottiin kun tiedustelin. Ap
Masennuslääke voi tilanteessasi ollakin paikallaan. Niin tai näin, hae apua NYT.
Meillä oli vähän vastaava tilanne. Menimme perheneuvolaan ja äidille määrättiin yksi vapaailta, jolloin hän saa tehdä ihan mitä haluaa, kotona tai muualla. Mies hoitaa lapset nukkumaan asti. Viikonloppuna 4 tunnin oma vapaa. Homma toimi loistavasti.
Kiitos hyvistä ja pahoista kommenteista, saitte mut ottamaan yhteyttä neuvolaan. Laitoin viestiä omalle neuvolantädille. On ainakin avunpyyntö heitetty.. ap
Mies ei suostu maksamaan pk-maksuja? Nyt herätys!
Lähde vetämään. Oikeesti. Teet itsellesi palveluksen! Joskus on ihan tervettä ajatella itseään ja tehdä jotain VAIN itsensä hyväksi. Jos ukkosi, ja lapsesi myöhemmin, eivät ymmärrä tekemääsi päätöstä, he eivät oikeasti välitä sinusta.
Oi voi. Mulla on omat lapset jo koululaisia ja nyt olisi aikaa ja halua auttaa jotain pikkulapsiperhettä. Ottaisin mielelläni taaperoita kyläilemään ja samalla vanhemmat saisivat hetken hengähtää.
Sullla on idiootti mies. Mä sanoisin sun miehelle että seuraavaksi kun hänellä on loma (kesä tai talvi, tai kevät) sinä lähdet viikoksi vaikka vanhempiesi luokse tai sukulaisille tai kavereille tai edes kolmeksi päiväksi. Mies kertokoon sen jälkeen onko se päiväkotipaikka sittenkin tarpeen.
Niin ja hei, rupea katsomaan itsellesi työpaikkaa.. ja jätät sen hakemuksen sinne päiväkotiin.
Tässä esimerkkikommentti alimmalta ,itseriittoiselta pohjasakalta.
Kun äiti ei jaksa ,univelan tai masennuksen takia, huudellaan "itsepä lapsia hankit"
Niinkuin masentuneelle voisi huudella
"Ota itseäsi niskasta kiinni".
Jokainen meistä tarvitsee jossain vaiheessa elämässään tukea ja apua. Se on normaalia ihmiselämää. Ja silloin se on läheisten tai yhteiskunnan vastuulla kannatella ja antaa sitä tukea. Ei kukaan halua olla paska äiti ja jättää omia lapsiaan.
Itsekin äiti, sittemmin mielialaoireisiin sairastunut, tiedän, että kun se olo on musta ja kaikki motivaatio hukasssa kaikkeen, niin siihen ei siinä vaiheessa auta nämä oman elämänsä ilman sairauksia ja vaikeuksia eläneiden narsistien ylimieliset huutelut.
Nyt kun itse on kunnossa, niin ymmärtää, että oli sairas silloin kun oli aivan mustia ajatuksia.
Ja silloin pitää itse myöntää se, ja hakea sitä apua ,ruokavaliosta ja ravintolisistäkin on hyötyä ,ja uni pitää ehdottomasti saada kuntoon.