Minusta ei pidetä missään työpaikassa. Koko kouluaika kiusattiin. Milä minussa on vikana?

Mulle tuli mieleeni, että kuinka paljon työpaikallasi yleensäkään keskustellaan ja pohditaan muista kuin työasioista? Jos ei kovinkaan paljoa, voi keskustelunaloituksiin saamasi reaktio johtua ihan vain siitä, ettei teillä ole töissä tapana pohdiskella unen laatua tai eläinlääkärikustannuksia. Noin muutoin kuulostaa, että työpaikallasi asiat on huonosti organisoitu (jos kukaan ei tiedä, missä pomo on, milloin asiakkaita tulee jne). Vai onko vain sulla tunne, että et tiedä näitä asioita, mutta muut vaikuttavat tietävän? Jos näin, niin syynä voi olla sun add.

Sinussa ei välttämättä ole mitään vikaa. Voi olla, että aikaisempien kielteisten kokemuksiesi perusteella tulkitset myös uudet ihan neutraalit tilanteet kielteisiksi. Jos toinen kertoo aamulla minulle, että on pirteä, niin en varmaan osaisi vastata mitään, muuta kuin kiva juttu. Itse kun olen aamuisin aina väsynyt. Samoin, jos minulle, jolla ei ole lemmikkieläimiä puhuu niistä, niin voin kuunnella, mutta mitään en osaa itse siitä aiheesta sanoa muuta kuin: "Jaa", "Olipa kallista" yms. pientä.

Nuo kommenttisi liittyvät Sinun elämääsi. Miten, kysyitkö työkavereilta, että miten ovat nukkuneet, tai ovatko he yllättyneet jostakin palvelun hinnasta. Sitten olisit voinut kertoa omasta yöstäsi, ja ihmetellä miten tuntuu pirteältä, vaikka on nukkunut vähän, tai siitä kissan hammashoidon hinnasta, joka pöyristytti Sinua. Yleensä ei kannata ylipäätään odottaa pitkää keskustelua. Keskustelut tulevat, jos ovat tullakseen. toiset eivät välttämättä jaksa keskustella esim. aamuisin ( kuten minä), toiset taas ovat hyvin väsyneitä iltapäivisin.

Ja sitten: Jos työpaikan kullttuuri on huono esim. informaation suhteen, niin kannattaa miettiä, viitsiikö siellä olla. Omalla työpaikallani valitettavasti on huonohko ilmapiiri, kun muutaman työkaverin mielestä  siellä ei saisi nauraa, hymyillä yms, koska heillä menee henkisesti huonosti. ( huom. emme ole hautaustoimistossa töissä, joss ei varmaankaan olisi hyvä nauraa asiakkaitten kuullen.) Samoin kyttäävät toisten työaikoja yms, ( meillä on liukuva työaika ja lähes täysin erilaiset työn ruuhkahuiput ja työnkuvat) asioita jotka eivät heille kuulu, vaan ovat työntekijöiden ja pomon keskeisiä asioita.

Itsellä on monta hyvää puolta, miksi silti roikun työpaikassani, ja todellakin välttelen näitä ilman myrkyttäjiä, mutta mieti sinä, että kannattaako olla työpaikassa, jossa täytyy tietää asioista, vaikka niitä ei voisi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mieleeni, että kuinka paljon työpaikallasi yleensäkään keskustellaan ja pohditaan muista kuin työasioista? Jos ei kovinkaan paljoa, voi keskustelunaloituksiin saamasi reaktio johtua ihan vain siitä, ettei teillä ole töissä tapana pohdiskella unen laatua tai eläinlääkärikustannuksia. Noin muutoin kuulostaa, että työpaikallasi asiat on huonosti organisoitu (jos kukaan ei tiedä, missä pomo on, milloin asiakkaita tulee jne). Vai onko vain sulla tunne, että et tiedä näitä asioita, mutta muut vaikuttavat tietävän? Jos näin, niin syynä voi olla sun add.

Kyllä se on ihan päivittäistä, ettei työkaveritkaan tiedä mistään mitään. Monet on suorastaan kiukkuisia siitä että tieto ei kulje. - Ap

Ehkä elämä yrittää opettaa sua olemaan miettimättä niin paljon mitä muut ajattelee. Ei ainakaan kannata mitenkään erityisesti yrittää miellyttää koska jos oleminen ja juttelu ei tuu luontevasti se näkyy ja voi olla vähän vaivaannuttavaa. En tiedä, itse olen aika salliva sellaista harmitonta erilaisuutta kohtaan, että jos nyt ootkin jotenkin erilainen kuin muut niin jos osaat käyttäytyä fiksusti niin ei oo mun mielestä syytä huoleen. Jos joku on nuiva niin siinähän on sitten.

joo, ei kannata ottaa itseensä jos toinen ei jaksa keskustella. Se ei välttämättä liity mitenkään sinun. Kaikille käy tuollaista että yrittää iskeä jollekin jutunjuurta mutta ei saa mitään vastakaikua.

Aloitit pari keskustelua, johon vastapuoli ei ehkä jaksanut reagoida, jos asia ei koskettanut häntä tai liittynyt häneen. En näe, että sinua kiusattiin tai sinusta ei pidetä. Kyseiset aiheet eivät vaan kiinnostaneet keskustelukumppaniasi.

Jos minulle tulisi joku kertomaan, että "tapoin tuossa jahtikaudella pari hirvenvastaa, valutin niistä veret metsässä ja raahasin ne autolle" ajatuksenani olisi "YÖK!" enkä jatkaisi keskustelua. Ei, EN tarkoita, että sinun kommenttisi olivat tuota tasoa, mutta aina toisen keskustelunaiheet eivät jaksa inspiroida.

Ei sinussa ole mitään vikaa. Keskity jatkossa töihin ja kysy toisen osapuolen kuulumisia. Ihmiset rakastavat puhua itsestään.

Meillä on töissä yksi henkilö joka ilmeisesti luulee olevansa jotenkin syrjitty. Hänelle ei voi heittää mitä vaan läppää eikä voi olla eri mieltä asioista tai hän ottaa ne itseensä ja murehtii pitkään. Toisekseen tämä työkaveri saattaa alkaa selittää omia asioitaan, kuten lemmikin hammaslääkärilaskuja minulle tai muille. Mua ei töissä kiinnosta semmoista kuunnella, näytän ärtymyseni. Ap sä mietit liikaa.

Veikkaan että työkaveria alkoi pelottaa, että keskittymishäiriöinen työkaveri 3,5 h yöunilla aiheuttaa lisää ongelmia työpäivään. Eläinlääkärikuluista taas voi olla vaikea puhua jos ei itsellä eläimiä ole. Epäilen kyllä että tiedonkulun ongelmat ja työntekijöiden yleinen ärtymys siitä vaikuttavat melko laajasti työhyvinvointiin teillä. Et varmasti ole ainoa samalla tavalla asiat kokeva... Koulukiusaamistausta tietysti ohjaa sinut tulkitsemaan nämä tilanteet kuin vikaa olisi sinussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mieleeni, että kuinka paljon työpaikallasi yleensäkään keskustellaan ja pohditaan muista kuin työasioista? Jos ei kovinkaan paljoa, voi keskustelunaloituksiin saamasi reaktio johtua ihan vain siitä, ettei teillä ole töissä tapana pohdiskella unen laatua tai eläinlääkärikustannuksia. Noin muutoin kuulostaa, että työpaikallasi asiat on huonosti organisoitu (jos kukaan ei tiedä, missä pomo on, milloin asiakkaita tulee jne). Vai onko vain sulla tunne, että et tiedä näitä asioita, mutta muut vaikuttavat tietävän? Jos näin, niin syynä voi olla sun add.

Kyllä se on ihan päivittäistä, ettei työkaveritkaan tiedä mistään mitään. Monet on suorastaan kiukkuisia siitä että tieto ei kulje. - Ap

Huono johtaminen ja organisoinnin puute ei ole työpaikallasi sinun vikasi ja voi olla, että tuo mainitsemasi kiukkuisuus asiantilasta on yksi syy, miksi työkavereita ei kiinnosta keskustella erilaisista asioista. Varsinkaan asioista, jotka eivät koske heitä. Ei kyse ole siis siitä, etteikö sinusta pidettäisi.

Jos suoraan sanon, niin minä en näe tuollaisia juttuja varsinaisesti keskustelunavauksina vaan semmoisena tylsänä, täti-ihmiselle tyypillisenä taivasteluna ("Voi kauHEE kun KUVITELKAAS voi hirvee JUU niin kun ON kallista HUH HUH") johon on vaikea oikeasti sanoa mitään muuta kuin "jaa". Tuosta on helppo jatkaa keskustelua ainoastaan liitymällä ihmettelykuoroon, enkä jaksa sellaista tyhjänpäiväistä päivittelyä yleensä yhtään. Se ei ole sinällään henkilökohtainen loukkaus.

Mielekkääksi keskustelunavaukseksi sopii paremmin se,  että esittäisit siihen edes jonkun näkökannan, vaikka markkinatilanteesta, hoidon kestosta/laadusta suhteessa ihmisten hoitoon, pienituloisten oikeudesta/mahdollisuudesta kalliin lemmikin pitämiseen tai mitä tahansa mistä nyt voi olla mielipiteitä. Tuollainen sutkauttelu (hirrveän kallista mutta pakkohan se on maksaa) ei ole keskustelua koska kaikki kai ovat lähtökohtaisesti sitä mieltä että 800e on paljon rahaa ja että lääkärissä on käytävä jos tarvis on.

Minusta ei ole myöskään "erikoista" eikä "jännää" että toisena päivänä väsyttää ja toisena ei. Valitettavasti. Unirytmeistä saisi  kiinnostavaa keskustelua, mutta se että "eilen väsytti mutta tänään ei" ei vielä riitä oikein sellaisen pohjaksi.

Kiusaamista en tietenkään hyväksy, se on aina väärin.

Luulen, että aiemmat vastaajat ovat oikeilla jäljillä siinä, että koulukiusauskokemus värittää tilannetta. Se on täysin luonnollista ja niin käy kaikille kiusaamisen uhreille.

Kaikki ihmiset eivät välttämättä ole sina juttutuulella. Osalla voi olla itselläkin haasteita sosiaalisen kanssakäymisen suhteen, eikä heidän mahdollinen tylyys liity sinuun. Minkälaisissa tilanteissa yrität keskustella? Esimerkiksi kahvilla tai lounaalla yleensä juttelu sujuu hyvin, mutta kesken työpäivän suurinosa miettii niitä työjuttuja eivätkä ole kiinnostuneet "small talkista". Kahvillakin, jos työkaveri lukee lehteä tai selaa puhelintaan, niin hän haluaa olla rauhassa.

Hmm, kyllä meilläkin katsottaisiin pitkään jos joku alkaisi selittää jotain nukkumisiaan tai eläinlääkärilaskujaan töissä. Täällä on kulttuuri, että puhutaan vain työasiaa, äärimmäisen harvoin mitään muuta. Ja seon juuri hyvä niin. (Miesvaltainen työpaikka, epäsosiaalisen introvertin onni ; ) )

Olen huomannut että ihmisiä ärsyttää kun puhun heille. Tänään aloitin aamun sanomalla työkaverille "Jännä miten nyt on ihan pirteä vaikka on nukkunut vain 3,5h ja eilen olin nukkunut 9h ja olin tosi väsynyt. Erikoista miten noin menee." hän tuntui ärsyyntyvän tästä, en kyllä tosiaan ymmärrä miksi. Jotenkin mielessäni näin, että tästä olisi kehkeytynyt keskustelu unen eri vaiheista. En tiedä mitä oikein ajattelin, kai se oli tyhmä ajatus. Toinen juttu mistä puhuin oli että "Arvaa mitä maksaa kissan hammashoito? 800 euroa! Huh huh. Mutta täytyy tietysti jotenkin hoitaa että saa tarvittavaa hoitoa. On noi kyllä kalliita." Työkaverin reaktio oli tyyliin "Jaa.". Tässäkin kohtaa ajattelin, että aiheesta kehkeytyy keskustelu eläinten sairaanhoidon tilasta kotikaupungissa ja Suomessa yleisesti. Taas typerä olettamus.

Onko sulle tullut mieleen että vaikka sinä tunnut ihannoinvan sosiaalisuutta ja juttelua, niin ne muut voi haluta olla rauhassa omissa ajatuksissaan, eikä heillä ole mitään halua keskustella töissä muista kuin työasioista?

Kyllä ainakin mun työpaikalla jos joku alkaisi tuollaisia selittää, niin ainakin oma reaktio olisi sisäisesti, että omituinen höpöttäjä, mutta päälle yrittäisin olla peruskohtelias ja vastaisin jotain "joo" tai "aivan".

Luulen että yrität liikaa ja se näkyy.

Mitäs jos aloittaisit aamut sanomalla työkaverille "huomenta!"

Ja sitten vasta puhuisit itsestäsi.

Minusta nuo on ihan hyviä puheita hyvän ystävän kanssa, mutta ei minuakaan kiinnostaisi jos joku aloittaisi keskustelun noin. Arvaisin, että tyyppi haluaa paasata ajatuksiaan jostain suomen eläinhoidon epäkohdista. Ei kyllä kiinnosta yhtään ja minullakin on eläimiä.

Mitä luulet, jos joku koittaa aloittaa sinulle vastaavanlaisen keskustelun, niin kiinnostutko itse? Koitatko miettiä, että ahaa, hän halua puida nyt uneni yhteiskunnallisia näkökulmia?

Itsekin hieman add kirjoitti:

Minusta nuo on ihan hyviä puheita hyvän ystävän kanssa, mutta ei minuakaan kiinnostaisi jos joku aloittaisi keskustelun noin. Arvaisin, että tyyppi haluaa paasata ajatuksiaan jostain suomen eläinhoidon epäkohdista. Ei kyllä kiinnosta yhtään ja minullakin on eläimiä.

Mitä luulet, jos joku koittaa aloittaa sinulle vastaavanlaisen keskustelun, niin kiinnostutko itse? Koitatko miettiä, että ahaa, hän halua puida nyt uneni yhteiskunnallisia näkökulmia?

Siis jos töissä aloittaisi.

Luultavasti sinulla on jonkinlainen sosiaalisten tilanteiden hahmottamishäiriö. Et ehkä osaa lukea ihmisistä, milloin he ovat juttutuulella ja milloin he haluavat olla rauhassa. Luultavasti et myöskään osaa valita keskustelunaihetta ja sävyä tilanteen ja ihmisen mukaan. Tällaisten ihmisten seura on usein tosi kuluttavaa, työkaverisi eivät luultavasti jaksa puheitasi.

En halua sanoa tätä millään pahalla. Tilanne ei ole oma syysi ja luultavasti sinulla on muita vahvuuksia, keskity niihin! Vietä aikaa oikeiden ystäviesi kanssa ja suhtaudu työkaverihin neutraalisti. 

Onhan se tietysti vaikeaa, kun ei saa vastakaikua vaikka yrittäisi miten. Nuokin oli tuollaisia keskustelunaiheita, että liittyivät omiin kokemuksiisi. Olisinn itse jotain jutellutkin, en ole sillä tavalla ylimielinen ihminen. Kaikki eivät halua olla mukavia vaan pysyvät omissa ympyröissään, esim juoruilemalla toisille, että "se laittoi 800 euroa kissan hampaisiin!".

Ongelmasi on että elät Suomessa.