Minusta ei pidetä missään työpaikassa. Koko kouluaika kiusattiin. Milä minussa on vikana?

Vierailija kirjoitti:

Onhan se tietysti vaikeaa, kun ei saa vastakaikua vaikka yrittäisi miten. Nuokin oli tuollaisia keskustelunaiheita, että liittyivät omiin kokemuksiisi. Olisinn itse jotain jutellutkin, en ole sillä tavalla ylimielinen ihminen. Kaikki eivät halua olla mukavia vaan pysyvät omissa ympyröissään, esim juoruilemalla toisille, että "se laittoi 800 euroa kissan hampaisiin!".

Ja vielä paljon enemmän on meitä perisuomalaisia introverttejä, jotka ei tasan juoruta kenestäkään (kun ei yleensäkään puhuta paljon kellekään) , mutta ei myöskään jakseta puhua ylimääräistä, mikä ei ole työn hoitamisen kannalta merkityksellistä.

Mahtaakohan ap:ltä vähän puuttua tilannetajua ja kykyä huomata toisten hienovaraisista eleistä, milloin he eivät halua jutella...  

No tuota kyllä itselläkin löisi vähän tyhjää että mitäs noihin vastata. Jotain yksinkertaisempia ja lyhyempiä juttuja voisi olla helpompi pohtia. Ja kysymyksiin saa ehkä pidemmän vastauksen mutta suomessa nyt ei ole muutenkaan tapana kauheasti jutella. Ja en tiedä miten paljon sun add näkyy semmoisena sähläämisenä, mutta ota se asia niin että ihmiset ärsyyntyvät sähläämiseesi, ei sinuun. Ystävälläni on adhd ja välillä vaan menee hermo siihen kun se väittelee asioista ja jos saa päähänsä että joku asia menee jotenkin niin jankuttaa siitä vaikka miten kauan. Myös möläyttelee joskus kommentteja ulkonäöstä jne. Mutta kyllä silti pitää olla kiva häntäkin kohtaan ja itselläni on varmaan myös add ja olen huomannut ihmisillä välillä menevän hermo minuun jos olen sillä päällä että se näkyy ulospäin enkä vaivu vaan omiin ajatuksiini. 

Tuollaisia työpaikkoja on valitettavasti olemassa. Kun ihmiset eivät puhu kissanhampaanhoidosta, he eivät puhu myöskään työn kannalta olennaisista asioista. Ollaan hiljaa vaan, kun kerran Suomessa ollaan. Hyvä työilmapiiri syntyy juuri 'turhasta' jutustelusta, joka pitää puheyhteyden auki. Silloin on helppo jakaa myös 'tärkeitä' tietoja.

Jutun juju on siinä, että sinun pitää olla kiinnostunut muiden asioista eikä jaaritella omista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että ihmisiä ärsyttää kun puhun heille. Tänään aloitin aamun sanomalla työkaverille "Jännä miten nyt on ihan pirteä vaikka on nukkunut vain 3,5h ja eilen olin nukkunut 9h ja olin tosi väsynyt. Erikoista miten noin menee." hän tuntui ärsyyntyvän tästä, en kyllä tosiaan ymmärrä miksi. Jotenkin mielessäni näin, että tästä olisi kehkeytynyt keskustelu unen eri vaiheista. En tiedä mitä oikein ajattelin, kai se oli tyhmä ajatus. Toinen juttu mistä puhuin oli että "Arvaa mitä maksaa kissan hammashoito? 800 euroa! Huh huh. Mutta täytyy tietysti jotenkin hoitaa että saa tarvittavaa hoitoa. On noi kyllä kalliita." Työkaverin reaktio oli tyyliin "Jaa.". Tässäkin kohtaa ajattelin, että aiheesta kehkeytyy keskustelu eläinten sairaanhoidon tilasta kotikaupungissa ja Suomessa yleisesti. Taas typerä olettamus.

Onko sulle tullut mieleen että vaikka sinä tunnut ihannoinvan sosiaalisuutta ja juttelua, niin ne muut voi haluta olla rauhassa omissa ajatuksissaan, eikä heillä ole mitään halua keskustella töissä muista kuin työasioista?

Kyllä ainakin mun työpaikalla jos joku alkaisi tuollaisia selittää, niin ainakin oma reaktio olisi sisäisesti, että omituinen höpöttäjä, mutta päälle yrittäisin olla peruskohtelias ja vastaisin jotain "joo" tai "aivan".

Ongelmanahan on ollut se, että aiemmin sain työkavereilta palautetta siitä että olen liian hiljaa, liian introvertti. :D On valitettu siitä jos hiljaa itsekseni luen uutisia. Aina toitotetaan että pitää olla sosiaalinen ja ulospäin suuntautuva, se tuntuu olevan meillä tosi tärkeää. Pitäisi vaan jotenkin maagisesti tietää mikä on liian vähän ja mikä liian paljon. Luonnostaan olen yleensä se joka vetäytyy omaan nurkkaansa kahville. Nykyisin sitten kun olen oikein opetellut juttelemaan niitä näitä, ei sekään ole hyvä! Huoh.

Meillä on aamuisin aina 20-30 minuuttia aikaa pelkästään kahvitella ja jutella, olen koittanut silloin jotain jutella. Muilla tauoilla ei sitten niin kiinnosta, vaan haluan olla rauhassa. Teen jatkossa niin kuin minulle on luontaista, sanon huomenta ja alan näpräämään puhelinta kahvikuppi toisessa kädessä. Puhukoot jos haluavat, vastaan kohteliaasti, mutten minäkään sitten rupea enää esittämään kiinnostunutta heidän askartelupaskarteluista. :D - Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia työpaikkoja on valitettavasti olemassa. Kun ihmiset eivät puhu kissanhampaanhoidosta, he eivät puhu myöskään työn kannalta olennaisista asioista. Ollaan hiljaa vaan, kun kerran Suomessa ollaan. Hyvä työilmapiiri syntyy juuri 'turhasta' jutustelusta, joka pitää puheyhteyden auki. Silloin on helppo jakaa myös 'tärkeitä' tietoja.

Ei pidä mielestäni paikkaansa ollenkaan. Olen it-alalla töissä, ainoa nainen firmassa. Ei täällä kukaan puhu muuta kuin työasioita, mutta niistä työasioista ei ole mitään ongelmaa puhua kun asiaa on. Hommat hoituvat kyllä tehokkaasti ja kommunikaatio työasioista pelaa.

Ole oma itsesi. Jos joku hyppii silmille niin sano, ellei ole koeaika.

Rupea kusipääksi, niin palkka nousee ja kaikki on sen jälkeen sun kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Teen jatkossa niin kuin minulle on luontaista, sanon huomenta ja alan näpräämään puhelinta kahvikuppi toisessa kädessä. Puhukoot jos haluavat, vastaan kohteliaasti, mutten minäkään sitten rupea enää esittämään kiinnostunutta heidän askartelupaskarteluista. :D - Ap

Tämä on varmasti parasta. Ei sinua ole sinne palkattu seuraa pitämään vaan tekemään työt. Kunhan hommasi hoidat, saat olla persoonaltasi juuri sellainen kuin olet. 

Itse en edes käy missään yhteiskahvitteluissa, koska minua ei huvita. Käyn myös aina yksin lounaalla, koska tarvitsen introverttina tauoillani rauhaa ja yksinoloa. Ja mulle on ihan sama mitä ne muut siitä ajattelee. Tiedän olevani arvostettu asiaosaaja sekä asiakkaiden että esimieheni parissa, ja jos siinä sivussa olen vähän eksentrinen nörtti-introvertti niin se on vain lisätodiste erityisestä guruudesta :D

Vierailija kirjoitti:

Itsekin hieman add kirjoitti:

Minusta nuo on ihan hyviä puheita hyvän ystävän kanssa, mutta ei minuakaan kiinnostaisi jos joku aloittaisi keskustelun noin. Arvaisin, että tyyppi haluaa paasata ajatuksiaan jostain suomen eläinhoidon epäkohdista. Ei kyllä kiinnosta yhtään ja minullakin on eläimiä.

Mitä luulet, jos joku koittaa aloittaa sinulle vastaavanlaisen keskustelun, niin kiinnostutko itse? Koitatko miettiä, että ahaa, hän halua puida nyt uneni yhteiskunnallisia näkökulmia?

Siis jos töissä aloittaisi.

Jos keskustelu olisi jatkunut, olisin todennäköisesti sanonut kutakuinkin näin "On mielenkiintoista ajatella, että vireystilaan vaikuttaa unen määrän lisäksi paljon se, missä vaiheessa unta herää." Yritin keskustella unesta yleisellä tasolla. Koen sellaisen smalltalkina, vaikka monien mielestä se ei sitä ole.

Omien kavereiden kanssa puheenaiheet menee lapsuuden traumoista salaliittoteorioiden pohtimiseen. Jotenkin se tulee ihan luonnostaan ja tuntuu hassulta, että jollekin ihmiselle nukkumisesta puhuminen olisi liian lähentelevää. Sitten on tietysti minullakin ystäviä, joiden kanssa emme puhu henkilökohtaisia asioita. Heidän tapaamisensa on mielestäni jotenkin hirveän kuluttavaa, ehkä juuri siksi että pitää koko ajan hillitä omaa luonnettaan ja koittaa keksiä sopivaa puhumista.

Koitan parhaani mukaan ymmärtää, että useimmat ihmiset töissä (ja ystäväsuhteissakin) eivät halua jakaa juuri mitään itsestään. En suoraan sanottuna ymmärrä sitä yhtään, mutta ymmärrän sen kyllä että minä olen tässä se poikkeavasti ajatteleva. En usein edes keksi miten voisin aloittaa keskustelua muuten kuin kertomalla ensin oman kokemukseni tai näkökantani asiaan. - Ap

Kuten joku tuolla sanoikin, minustakin tuollaiset keskustelunaloitukset vaikuttavat lähinnä tätien jaarittelulta. Lisäksi aloitat aina keskustelun puhumalla itsestäsi ja omista kokemuksistasi , se voi ärsyttää joitakin. Ehkä sinun kannattaisi vaikka yrittää kysyä työkavereilta jotakin, mutta ei kuitenkaan liian tungettelevasti. Esimerkiksi kahvihuoneessa yleisesti aloittaa keskustelun: onko kukaan käynyt siinä uudessa ravintolassa x? Ja siitä sitten voi jatkaa keskustelua yleisesti ravintoloista. 

Ehkä olet liian kiltti ja se, että välität mitä muut ajattelee näkyy päälle päin? Jos ihmisestä oikein huokuu, että hän on todella ns. "tossukka", niin se johtaa yleensä siihen, että muut kohtelevat huonosti, vaikka olisi miten mukava tyyppi. Epäreilua, mutta niin se vaan menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin hieman add kirjoitti:

Minusta nuo on ihan hyviä puheita hyvän ystävän kanssa, mutta ei minuakaan kiinnostaisi jos joku aloittaisi keskustelun noin. Arvaisin, että tyyppi haluaa paasata ajatuksiaan jostain suomen eläinhoidon epäkohdista. Ei kyllä kiinnosta yhtään ja minullakin on eläimiä.

Mitä luulet, jos joku koittaa aloittaa sinulle vastaavanlaisen keskustelun, niin kiinnostutko itse? Koitatko miettiä, että ahaa, hän halua puida nyt uneni yhteiskunnallisia näkökulmia?

Siis jos töissä aloittaisi.

Jos keskustelu olisi jatkunut, olisin todennäköisesti sanonut kutakuinkin näin "On mielenkiintoista ajatella, että vireystilaan vaikuttaa unen määrän lisäksi paljon se, missä vaiheessa unta herää." Yritin keskustella unesta yleisellä tasolla. Koen sellaisen smalltalkina, vaikka monien mielestä se ei sitä ole.

Omien kavereiden kanssa puheenaiheet menee lapsuuden traumoista salaliittoteorioiden pohtimiseen. Jotenkin se tulee ihan luonnostaan ja tuntuu hassulta, että jollekin ihmiselle nukkumisesta puhuminen olisi liian lähentelevää. Sitten on tietysti minullakin ystäviä, joiden kanssa emme puhu henkilökohtaisia asioita. Heidän tapaamisensa on mielestäni jotenkin hirveän kuluttavaa, ehkä juuri siksi että pitää koko ajan hillitä omaa luonnettaan ja koittaa keksiä sopivaa puhumista.

Koitan parhaani mukaan ymmärtää, että useimmat ihmiset töissä (ja ystäväsuhteissakin) eivät halua jakaa juuri mitään itsestään. En suoraan sanottuna ymmärrä sitä yhtään, mutta ymmärrän sen kyllä että minä olen tässä se poikkeavasti ajatteleva. En usein edes keksi miten voisin aloittaa keskustelua muuten kuin kertomalla ensin oman kokemukseni tai näkökantani asiaan. - Ap

Tästä viestistä viimeistään käy selväksi, että et ymmärrä sosiaalisia tilanteita ja niiden rekistereitä. Työkaverin kanssa puhellessa kaikkein tärkeintä on se, että molemmat haluavat tehdä juttelulla toisen olon mukavaksi. Voi olla tarkoitus esimerkiksi osoittaa kiinnostusta kysymällä jotain, luottamusta kertomalla jotain tai luoda yhteishenkeä nauramalla yhdessä jollekin jutulle. Mikä näyttäytyy yhdentekevänä höpöttelynä, on itse asiassa monimutkainen laumakäyttäytymisen ilmiö.  Joskus taas vaihdetaan informaatiota, ja silloin kommunikaation funktio on erilainen.

Sosiaalisesti lahjakkaat ihmiset saavat muut tuntemaan olon heidän seurassaan hyväksi, olivat he sitten ekstro- tai introverttejä temperamentiltaan.

Tuollaiset valmiiksi harjoitellut töksäykset mihinkään liittymättömästä aiheesta saavat ihmiset hämilleen. He eivät ymmärrä, miksi otat asian puheeksi tai mihin pyrit. Jossakin luontevassa tilanteessa ihmiset varmasti juttelisivat kahvihuoneessa aivan vapautuneesti unen laadusta tai eläinlääkärilaskuista.

Mulla on työkaveri joka alkaa kanssa selittää mitä milloinkin. Aiheissa ei mitään vikaa, mutta hän selittää ne min pitkään ja yksityiskohtaisesti että minun pitäisi mennä jo. Tai sitten minulla ei ole niihin mitään kosketuspintaa. Kissan eläilääkärilaskuun osaisin juuri sanoa vain "jaa" kun en käytä eläinlääkäriä eikä ole kissaa. Sen sijaan jos olisit kertonut miten huolissaan olit kissastasi ja kuinkahan se pärjää siellä kotona nyt yksin, siihen olisin kyllä voinut reagoida kun olen äiti.

Työpaikalla ei välttämättä ole yhtään ihmistä jonka kanssa synkkaa hyvää huomenta enempää. Ihan normaalia vaikka kurjaa.

Meidän työpaikalla ei ole älypuhelinten yleistymisen myötä juteltu enää aikoihin mistään. Kahvitauolla on katse tiukasti puhelimessa kiinni ja jos keskustelua yrittää viritellä parhaimmillaan saattaa vastaukseksi saada "joo", yleensä ei edes sitä.

Muutama vuosi sitten oli tilanne eri, silloin keskusteltiin tauoilla vähän kaikesta. Niitä aikoja kaivaten.

Vierailija kirjoitti:

Puhukoot jos haluavat, vastaan kohteliaasti, mutten minäkään sitten rupea enää esittämään kiinnostunutta heidän askartelupaskarteluista. :D - Ap

Hmm... jos haluaisit kuitenkin yrittää niin voisitko yrittää etsiä jonkun, jonka jutuista olisit edes marginaalisesti kiinnostunut, ja yrittää kuunnella ja lyhyesti kommentoida/kysellä niistä? 

Mutta oot varmasti hyvä tyyppi ja sulla on kavereitakin jonka kanssa voi puhua kaikesta, mikä on kuitenkin paljon tärkeämpää. Meillä kaikilla on omat heikkoutemme ja small talk -taitojen puute ei mielestäni tee kenestäkään mitenkään huonoa ihmistä :)

Voi kun kuulostaa valitettavan tutulta :(

T. Toinen add, jolla ei juuri ystäviä muutenkaan

Samanlaisia kokemuksia täälläkin, eikä ole edes todettu ADD:tä :(

Ihan sama joku duuni. Menet sinne, teet hommat, otat rahat tilille ja palaat kotiin. Samaa toistat eläkkeelle asti. Mua ei ainakaan kiinnosta työkaverit tai niiden mielipiteet pätkän vertaa. Siinähän ulisevat. Itse teen omat hommani huolella, ja se riittää minulle. Turhaa hukata aikaa märehtimiseen. Mietit liikaa, se on se ongelma. Suurin osa ihmisistä on nykyään ankeita kiukuttelijoita, eikä se ole sinun vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin hieman add kirjoitti:

Minusta nuo on ihan hyviä puheita hyvän ystävän kanssa, mutta ei minuakaan kiinnostaisi jos joku aloittaisi keskustelun noin. Arvaisin, että tyyppi haluaa paasata ajatuksiaan jostain suomen eläinhoidon epäkohdista. Ei kyllä kiinnosta yhtään ja minullakin on eläimiä.

Mitä luulet, jos joku koittaa aloittaa sinulle vastaavanlaisen keskustelun, niin kiinnostutko itse? Koitatko miettiä, että ahaa, hän halua puida nyt uneni yhteiskunnallisia näkökulmia?

Siis jos töissä aloittaisi.

Jos keskustelu olisi jatkunut, olisin todennäköisesti sanonut kutakuinkin näin "On mielenkiintoista ajatella, että vireystilaan vaikuttaa unen määrän lisäksi paljon se, missä vaiheessa unta herää." Yritin keskustella unesta yleisellä tasolla. Koen sellaisen smalltalkina, vaikka monien mielestä se ei sitä ole.

Omien kavereiden kanssa puheenaiheet menee lapsuuden traumoista salaliittoteorioiden pohtimiseen. Jotenkin se tulee ihan luonnostaan ja tuntuu hassulta, että jollekin ihmiselle nukkumisesta puhuminen olisi liian lähentelevää. Sitten on tietysti minullakin ystäviä, joiden kanssa emme puhu henkilökohtaisia asioita. Heidän tapaamisensa on mielestäni jotenkin hirveän kuluttavaa, ehkä juuri siksi että pitää koko ajan hillitä omaa luonnettaan ja koittaa keksiä sopivaa puhumista.

Koitan parhaani mukaan ymmärtää, että useimmat ihmiset töissä (ja ystäväsuhteissakin) eivät halua jakaa juuri mitään itsestään. En suoraan sanottuna ymmärrä sitä yhtään, mutta ymmärrän sen kyllä että minä olen tässä se poikkeavasti ajatteleva. En usein edes keksi miten voisin aloittaa keskustelua muuten kuin kertomalla ensin oman kokemukseni tai näkökantani asiaan. - Ap

Puhut liian monimutkaisia! Small talo on ihan eri asia kuin syvällinen keskustelu. Ei mitään luentoja ja monimutkaisia lauserakenteira vaan yritä enemmän tyyliin 'huomenta mitä kuuluu?' tai kahvitauolla 'mitäs aiot viikonloppuna tehdä?' 'Oletko ollut kattomassa Rogue Onen'' 'Onko kesäsuunnitelmia jo tehty' tms - sellaisia kysymyksiä mihin on helppo vastata ilman pelkoa siitä että joutuu pohtimaan jotain kissan hampaiden hoitokustannuksia puolta tuntia JA lopeta myös jaarittelu - ei liikaa lisäkysymyksiä / romaaninkerrontaa kun ihmisillä on muutakin tehtävää ja ajateltavaa.