Kamalin työpaikkasi?

Ei noin pahaa kokemusta ole, mutta vuosia vuosia sitten olin erään kaupungin työterveysasemalla tth:na. Ensimmäisenä päivänä ylihoitaja haukkui suunnilleen jokaisen työntekijän minulle, joten ei ole kauhean vaikea päätellä, mitä hän minusta höpisi muille. En ollut kauan tuolla hommissa.

Vierailija kirjoitti:

Millainen on ollut kaikkein kamalin työpaikkasi?

Olin itse vuosia sitten töissä ketjuvaatekaupassa. Tarinan kannalta tärkeää: en ole ruma, en erikoisen näköinen, pukeuduin siististi ja meikkasin. Heti ensimmäisenä päivänä muutama työntekijä katseli arvostelevasti päästä varpaisiin ja tuhahteli kun esittelin itseni ja yritin vähän jutella. Tämä jatkuikin sitten koko 4 kuukautta kestävän työsuhteen ajan... Kahdeksasta työntekijästä kaksi oli minua kohtaan, onneksi, ihan mukavia. Harmikseni toinen heistä oli vielä harvoin töissä oleva osa-aikatyöntekijä.

Kun kysyin työni alkuvaiheessa (ensimmäinen viikko) voisinko auttaa jossakin, vastaus oli "noemmävittutiiä." Jos lounaalle mennessä taukohuoneessa oli joku näistä ilkeistä työkavereista kun tulin syömään, he nousivat nopeasti pois pöydästä ja lähtivät ulos tupakalle/minne tahansa muualle. Jopa kassalla ja liikkeen puolella naikkoset antoivat mielipiteensä minusta näkyä aika selkeästi. Alkoi tuntua että asiakkaatkin huomaavat tämän jännitteen ja inhottavan ilmapiirin. Kysyin kerran varovasti toiselta mukavalta työntekijältä että olenko kenties sanonut jotain pahasti tai tehnyt jotain pahaa, kun saan osakseni tällaista kohtelua. "Täällä on aina ollu tämmönen meininki" oli vastaus. Aha. Ei kai siinä sitten.

Halusin olla ahkera ja antaa hyvän kuvan itsestäni, joten päädyin piakkoin "yleiseksi nakkikoneeksi". Hoidin siis lähes kaikki ikävät paskahommat muiden työntekijöiden jutellessa ja naureskellessa keskenään. Myymäläpäällikölle (oli harvoin liikkeen puolella) sanottiin minun vain laiskottelevan ja seisovan tyhjän panttina kassalla. Kun jouduin puhutteluun asiasta, myymäläpäällikkö uskoi tietysti vuosia töissä olleita ihmisiä ennemmin kuin minua, vasta palkattua nuorta tyttöä. En uskaltanut hirveästi edes alkaa väittelemään vastaan.

Kun siinä sitten muutaman kuukauden joka päivä sain itkeä töihin lähtöä, tajusin niellä ylpeyteni ja ottaa loparit. Varmasti monen mielestä tyhmä veto luopua halutusta ja paperilla hyvästä työpaikasta, mutta jos olisin siellä ollut pidempään olisin varmasti masentunut ja tuhonnut mielenterveyteni.

Pahoittelut sekavasta tekstistä, nousi vähän tunteet pintaan tekstiä kirjoittaessa.

Ymmärrän. Minä kituutin liian pitkään ja nyt en edes pysty hakemaan töitä. Kaksi kuukautta meni itkiessä. Ennen olin se jolla oli uskomaton itsevarmuus ja sain ihan jokaisen työpaikan mitä hain. En pysty olemaan työnhakija tässä tilassa. En ole se mikä olen aina ollut. Jotain rikottiin eikä sitä pysty korjaamaan. Mä toivon että edes jotkut ymmärtävät mitä tekivät. Katumuksen jälkiä on jo ilmassa, mutta kuten äitini sanoi, niin älä päästä niitä helpolla. Kerro suoraan minkä shokin aiheuttivat. Läheiseni ymmärtävät että jotain todella pahaa tehtiin, eikä se ole pelkkää omaisuuden tuhoamista vaan muutenkin todella törkeää kohtelua.

Itse olin joskus työharjottelussa H&M:llä ja samaistun APn kertomukseen. Ihan noin rajua meno ei ollut mutta porukka oli just tollasta ylimielistä ja hitaasti (ei ollenkaan) lämpiävää

Olivatko kyseiset liikkeet Helsingissä? Ajatella että nämä työntekijät on valittu satojen ellei jopa tuhansien työnhakijoiden joukosta. Nämä työntekijät ovat siis alan kermaa.

Vierailija kirjoitti:

Olivatko kyseiset liikkeet Helsingissä? Ajatella että nämä työntekijät on valittu satojen ellei jopa tuhansien työnhakijoiden joukosta. Nämä työntekijät ovat siis alan kermaa.

Mä olin yksi vastanneista enkä ollut vaatemyyjä vaan asiakaspalvelukoordinaattori ja koulutustausta maisteri.

Vierailija kirjoitti:

Olivatko kyseiset liikkeet Helsingissä? Ajatella että nämä työntekijät on valittu satojen ellei jopa tuhansien työnhakijoiden joukosta. Nämä työntekijät ovat siis alan kermaa.

Helppohan se on hyvillä papereillä ja tyylikkäällä ulkonäöllä työhaastattelussa tehdä vaikutus persettä nuolemalla.

Lounasravintola/pitopalvelu. Yrittäjä kertoi työntekijöiden sairaslomat,perhe asiat ym. ympäri kyliä. Yksi suosikki,joka sai toivomansa lomat ja työvuorot. Asiakkaita haukuttiin kovaan ääneen ja arvosteltiin,myös tilaisuuksissa nähdyt asia juoruttiin eteenpäin. Karsea tapaus. Suosittelen miettimään,mistä tarjoilut tilaa juhliinsa.

Vierailija kirjoitti:

Lounasravintola/pitopalvelu. Yrittäjä kertoi työntekijöiden sairaslomat,perhe asiat ym. ympäri kyliä. Yksi suosikki,joka sai toivomansa lomat ja työvuorot. Asiakkaita haukuttiin kovaan ääneen ja arvosteltiin,myös tilaisuuksissa nähdyt asia juoruttiin eteenpäin. Karsea tapaus. Suosittelen miettimään,mistä tarjoilut tilaa juhliinsa.

kerro ihmees nimi ni ei tilata sit sielt ainakaa...

Olin myyntineuvottelijana (=puhelinmyyjänä) 19-vuotiaana reilun kuukauden, kun en muutakaan työtä silloin tuntunut saavan. Työ nyt tietysti itsessään oli ihan hirveestä tuubaa, voitte nyt varmaan kuvitella. Suurin osa työntekijöistä oli teiniäiti-tyyppisiä parikymppisiä tyttöjä ja se kyttäyksen määrä oli ihan uskomaton. Pomolla oma suosikki, joka kiersi pomon kanssa haukkumassa ja kyyläämässä muita. Lopulta palkkaa ei tullut palkkapäivänä. Isompi pomo lupasi, että se tulee ihan lähipäivinä, ja että me saadaan ensi hätään lahjakortteja ruokakauppaan, ja että sit kun rahaa tulee niin meille työntekijöille jaetaan palkat ensin ja sitten vasta heille pomoihmisille. Ei tippunut eikä lirissyt mitään, muutaman päivän odotin ja irtisanoin itseni. Sittenpä sain tapella Kelan kanssa kuukausia, että tuleeko karenssi. Onneksi oli tarjota tiliote, josta ilmeni, että palkkaa ei ole maksettu.

Samat teemat näissä pyörii:

- Palkoissa ja provisioissa vedätetään

- Kahvitauot kellotetaan sekunnilleen ja ylityöt sitten kätevästi "unohtuu"

- Suoranaiset työturvallisuusriskit ja ne kuitataan todennäköisesti tyyliin "pojat on poikii"

- Ollaan niin ketteriä ja agileita, että Excel ja AaTeeKoo on uusinta hottia

- Etätyöläisiin ei luoteta, "ei ne kuitenkaan tee töitä"

- Harjoittelijoiden kierrätys

- Työtehtävää pidetään lähtökohtaisesti niin huonona, että oletuksena on, että työntekijä vaihtuu säännöllisesti

Klaukkalassa yksi päiväkoti!

Olin ryhmässä, missä tein ihan joka asian kuulemma väärin.

En osannut siellä yhtään mitään kahden muun työntekijän mukaan.

Paloin niin loppuun, että kävin psykologin luona ja unissa tein itsemurhia.

Harmi kun en muista päiväkodin nimeä. Olisin tasan sen laittanut nyt tähän.

Ammattikorkea. Hierarkia, nokkimisjärjestys, kuppikunnat, huono henki. Mukavimmat opettajat olivat ne, jotka pysyivät poissa opettajain huoneesta kokonaan. Itse hallinto-osastolla, jossa järjestys oli vielä pahempi kuin opettajien keskuudessa. Osa opettajista tosi ylimielisiä, osa tosi mukavia. Pari vaihtoi amikseen ja viihtyi siellä paremmin, kertoo varmaan jotain sekin. Itse olin harjoittelussa amiksen puolella ja siellä oli paljon viihtyisämpää oppilasaineksesta huolimatta. Nyt olen yksityisessä pikkuyrityksessä ja viihdyn, vaikka pomo onkin jämähtänyt kahdeksankymmentäluvulle. 

Vierailija kirjoitti:

- Kahvitauot kellotetaan sekunnilleen ja ylityöt sitten kätevästi

Joo. Cittarilla kahvi/lounastauko alkaa just sillon kun lähdet siitä KASSALTA. Kävelet ison kaupan päästä päähän taukotilaan, matkalla asiakkaat pysäyttää ja kyselee, ja perille päästyäsi 20 min tauosta on jäljellä 5 min. "Ihan oma syy."

Nykyinen, töihin pitää tulla 10min etuajassa sen takia, että voi laittaa tietokoneen päälle ja vaihtaa sisäkengät jalkaan. Tästä ajasta ei makseta palkkaa, mutta jos jätän tulematta on huuto varmaa. Myös ruokatauko kellotetaan minuutilleen ja ruokatauon aikana pitäisi vastata puhelimeen jos asiakas soittaa. Palkkataso on selvästi heikompi kuin alan keskiarvopalkka. Pomo on todella ailahteleva, yhtenä päivänä kehuu ja juttelee mukavia, seuraavana päivänä haukkuu pystyyn kun olen niin tyhmä. Pomo haluaa aina kaikki ilmaiseksi, mutta olettaa vain parasta. Tekee itse paljon virheitä, mutta ei ikinä tunnusta niitä. Jos joku muu tekee virheen on pomo haukkumassa ja uhkailemassa potkuilla.

Haen työ- ja opiskelupaikkoja työn ohessa ja lähden samantien kun saan jommankumman.

Huonoin työilmapiiri on ollut kauppaoppilaitoksessa, joka myöhemmin liitettiin osaksi ammattikorkeakoulua. Joukossa oli toki ihan OK-tyyppejä, mutta vieläkin ihmetyttää muutaman opettajan touhu. Käytännössä he pyörittivät taustalla koko tivolia omine vaateineen. Miespuolinen rehtori oli heidän kanssaan aivan helisemässä. Ei ihme, että vaihtuvuus tuntiopettajien keskuudessa oli suuri. Viran saaneet lehtorit sitten saikuttivat. Itse pakenin kahden vuoden jälkeen muihin töihin.

Torimyyjänä. Itselläni ei ollut sitä ennen yhtään kassa- tai asiakaspalvelukokemusta. Mitään perehdytystä ei kuitenkaan tullut: "ala hommiin vain". Vessassa ei mielellään saanut käydä ja ruokataukokin taisi olla max. 15 minuuttia. Pomo oli ilkeä ja huusi, kun en heti ymmärtänyt jotakin.

Arvostan ahkeruutta ja "paskahommien" tekijöitä, mutta tätä työtä jaksoin vain yhden päivän. Hotellisiivous ja puhelinmyynti oli lastenleikkiä tuohon verrattuna..

Iss:n henkilöstöravintola Vantaalla, jossa oli kiero ja ilkeä pomo.

Jouduin sairaslomalle masennuksen takia, ja osastolle, koska itsemurha-aikeita. Pomo pommittaa tekstareilla sairauslomatodistusta, vaikka lääkärille oli aika vasta seuraavana päivänä. Sanoin useaan otteeseen asian olevan hoidossa, ja todistus tulossa, kunhan saan sen huomenna. En halunnut tilannettani tarkemmin ko. esimiehelle avata, koska tiesin tasan tarkkaan, että juorut alkaa lentämään tämän naisen toimesta. Pomo vaahtos, että minun olisi oltava toimitusjohtajan määräyksestä seuraavana aamuna töissä, jos todistusta ei heti tule. Laitoin viestin, että olen tällä hetkellä sairaalassa. En olisi halunnut sitä kertoa, eikä minun tietoturvani mukaan olisi tarvinnutkaan. Edelleen pomo viestittää: "Olisit voinut heti kertoa."

Ohjeistusta somessa toimimiseen on tullut. Firmasta ei saa puhua ikävään sävyyn somessa, tai IP-osotteet ronkitaan esiin.

Eräs hypermarket. Olen tästä ennenkin kertonut tällä palstalla, mutta en löytänyt enää sitä keskustelua. Työporukka paljastui todella kaksinaamaiseksi ja myrkylliseksi, esittivät kauhean mukavia ja sitten puhuttiin paskaa ja juoruiltiin selän takana. Tutustuin itseäni hieman nuorempaan työkaveriin, itse olin 20-vuotias, ja erehdyin paljastamaan hänelle henkilökohtaisia asioitani (luotin ko. henkilöön, hän oli ystävällinen ja avautui itsekin joistain asioista). Lopputulos: hän kertoi juttuni eteenpäin työpaikan pahimmalle juoruajalle ja väritti sitä erittäin räikeästi. Pari vuotta lähtöni jälkeen kuulin tutulta, jolla oli kaverin kaveri tjsp siellä työpaikalla, että osa työporukasta oli yrittänyt saada minulle potkut tämän paisutellun juorun takia. Ja kyseessä ei siis alun perin ollut mikään iso juttu, saatika sellainen, josta voisi mitenkään antaa potkut. Edelleen vituttaa asioida ko. kaupassa, vaikka irtisanoutumisestani on jo yli neljä vuotta.

Olen kirjoittanut tästä toiseenkin keskusteluun, mutta hirvein työpaikkani oli muuan kahvilaketju, jossa meininki oli samanlaista kuin ap:n kuvauksessa. Sain ala-arvoista kohtelua paikan muilta työntekijöiltä (kaikki tyttöjä, tietenkin). Tuo asenne alkoi heti ekana päivänä, kun kysyttäessä kerroin että "mä olen vielä opiskelija, tää on mulle vain osa-aikatyötä". Kaikki muut olivat vakkareita, mutta silloin en vielä tiennyt sitä - muuten olisin muotoillut sanani toisin. Eräs työkavereista alkoikin sitten viitata minuun "yliopistotyttönä".

Minulle laitettiin kaikki ikävimmät hommat, vaikka niiden kanssa olisi kuulunut vuorotella. Koko ajan hoputettiin toimimaan nopeammin, ja sitten kun toimin, työnjälki oli huolimatonta ja haukut tuli taas. Haukkujen lisäksi nuo työkaverit eivät juuri puhuneetkaan minulle. Aluksi yritin tehdä tuttavuutta, mutta kun heitä ei kiinnostanut, aloin keskittyä vain työntekoon ja vastailin ainostaan puhuteltaessa. 

En edes tajua miten kestin töissä viisi kuukautta. Päällikkö kutsui minut lopulta takahuoneeseen keskustelemaan ja kertoi, että minut erotetaan. Vastasin ihan suoraan, että ei haittaa, koska olisin joka tapauksessa lopettanut pian itse. Minulla ei ollut ikinä ennen ollut yhtä kevyt olo, kun lähdin kotiin siitä paikasta.