Minkä ikäisenä muutitte/aiotte muuttaa omilleen, mikä on raja?

18 olin ja 20 alkaa olla raja, mitä omiin lapsiin tulee.

up

Muutin 21v. Omille lapsille ei ole mitään rajaa. 

Muutin kun lähdin opiskelemaan lukion jälkeen, olin hieman alle 19 v (marraskuussa syntynyt).

21v, muutin suoraan ulkomaille.

Olin 15v kun lähdin opiskelemaan 70km päähän kaupunkiin.

18-21v. Muut on lievästi outoja... Toki sivukyläläisyys, kun ei edes amista, tekee noita n.16v jatko.opiskelun takia aina.

Eka kerran muutin 16 v. toiselle puolelle Suomea kaverin kans kämppiksiksi, kun lähin toisen asteen kouluun opiskelemaan. Ala oli kuitenkin mulle väärä, huomasin siinä opiskellessa, ja muutin lukuvuoden jälkeen takas isän luo. 19 v. muutin uudestaan pois kotoa ja taas melko kauas. Oon ollu aikuisikäni aika itsenäinen ihminen, joka rakastaa sitä että saa päättää omista asioistaan itse, joten on aina ihmetyttäny ne, joita ei haittaa että napanuora on vielä lähempänä kolmeakymppiä katkasematta.

7.jatkaa. En ole mieltäny noita yläasteen jälkeen opiskelija.asuntoihin muuttaneita koskaan omille muuttanneisiin.

18-vuotiaana muutin.

Olin pari kk vajaa 16. En halunnut paikkakunnan lukioon niin muutin 15-vuotiaana noin 100km päähän Ouluun, kun pääsin Madetojalle.

Minut "häädettiin" melkein heti kun täytin 18v pois kotoa koska äidin uusi mies muutti tilalleni. Olisin halunnut edes kaksoistutkintoni käydä loppuun ennen kotoa pois muuttamista. Mutta mitäpä siihen voi sanoa kun olin silloin jo "aikuinen"

Olin 20, kun muutin omilleni.

Itse muutin pois kotoa 24-vuotiaana. En sitä ennen seurustellut vakavasti ja asuin ja kävin koulua Helsingissä. Vanhemmille sopi että asun kotona, niin miksi olisin kuussa laittanut satoja euroja asumiseen?

Itse olin 16 joskus 90-luvulla.

Olin 17 kun muutin pois kotoa.

Ensimmäistä kertaa 15v opiskelun perässä, totaalinen itsenäisyys heti 18v. Jos olisin tiennyt paremmin, olisin hommannut itseni helvettiin sieltä aikoja sitten.

80-luvulla lähdettiin heti, kun lukio oli käyty. Ammattikoululaiset heti, kun oli paperit taskussa ja työpaikka. Ja ne, jotka ei opiskelleet mitään kansalaiskoulun jälkeen, hankki lapsia ja/tai muutti yhteen jonkun kanssa, meni naimisiin, usein tässä järjestyksessäkin, ovet paukkuen lähtivät lapsuudenkodistaan. Ja oppivat nopeasti, kuinka olla ja elää, eli ei siinä mitään.

Itse lähdin heti kirjoitusten jälkeen ulkomaille töihin vuodeksi ja sitten opiskelemaan Suomeen. 

Omat lapseni saavat lähteä sitten, kun hyväksi näkevät. Ensimmäinen lähti 18-vuotiaana opiskelemaan, toinen 19-vuotiaana. Kolmas lähtee varmaan ensi syksynä myös korkeakouluopintoihin toiseen kaupunkiin. Eka oli liian nuori, toinen ok. Riippuu luonteesta ja elämänhallintataidoista.

Olin 17-v.

20-vuotiaana muutin ja omasta mielestäni se oli vihoviimeinen hetki silloin, olin kurkkuani myöten täynnä kotielämää ja haaveillut jo useita vuosia muutosta. Ei kotona mitenkään paha ollut, halusin vaan olla itsenäinen enkä jakaa enää koko elämääni vanhempieni kanssa.