Kiitos hakemuksestasi. Saimme 302 hakemusta. Valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.

Tuntuu tosiaan hiukan tyhmältä hakea niin moniin paikkoihin, mutta toisaalta taas ymmärtää tarhaikäisenkin matikalla, että tietty määrä täytyy vaan lähettää, että onnistuu. (Päinvastoin kuin esimerkiksi Ahlroth opettaa, että laatu korvaisi määrän). Piilotyöpaikkoihin valitaan tuttuja, joten jos et kuulu mihinkään "piiriin", niin niitä on hankala saada. Hankala tilanne on monella. Itse esimerkiksi olen jo hiukan epätoivoinen kun ei mätsää ja mietin kuumeisesti edes vähänkään järkeviä liikeideoita.

Mitä mieltä muuten työnantajat olette hakijasta, joka on aiemmin ollut yrittäjä ja sitten epäonnistunut? Koetaanko ex-yrittäjä hankalaksi työntekijäksi?

Tähän liittyen:

https://tyoelama.duunitori.fi/tyohakemus-helvetista/

Onko hänellä joku kultakalan keskittymiskyky? "Vaikka työhakemuksen viimeinen kappale osuisi suoraan ytimeen, rekrytoija on todennäköisesti ehtinyt muodostaa hakijasta mielikuvan, jota ei saa enää hevillä muutettua."

Kertonee rekrytoijan ammattitaidosta, jos ei keskity muodostamaan hakijasta kokonaisuutta. Omalla alalla hakija saattaa päästä töihin yhden rivin hakemuksellakin, jos se vie vaikka hakijan portfoliosivulle. Se on sitten rekrytoijan tehtävä arvioida sopivuus, ei siinä tarvitse kirjoittaa mitä Flemingin tasoisia jännäreitä hakemukseen.

Voi sitä aikaa kun soitettiin vielä töistä, että haluatko tulla meille töihin. Muutaman kuukauden pätkiä, mutta silti.

Kevättalvella 2008 opiskelin ensimmäistä vuotta merkonomiksi ja meillä oli ensimmäinen työssäoppimisjakso silloin. Mistään kesätöistä ei ollut puhetta, mutta kesäkuun alussa soittivat harjoittelupaikastani, että haluaisinko tulla heille kesäksi töihin ja menin toki.

Seuraava harjoittelu oli saman vuoden syksyllä eri paikassa. Vuoden 2009 loppukeväästä soittivat jälleen ensimmäisestä paikasta, että kun viime kesä meni niin kivasti niin tulisitko meille taas kesäksi? Ilman muuta, ja tuosta meni jonkin aikaa niin syksyn harjoittelupaikastani soitettiin ja kysyttiin joutaisinko heille kesätöihin. Nuorena ja naiivina ajattelin, että hitto tämä työn"haku"han on helppoa, kun minun perääni soitellaan ja nyt olisi kaksi paikkaa mistä valita! Jäin kuitenkin tuohon jossa jo olin. Loppuvuodesta sitten sain soiton tuosta toisesta harjoittelupaikastani, että heillä olisi käyttöä jouluapulaiselle ja sain kuukauden homman.

Ensimmäisen työni valmistumisen jälkeen sain taas viimeisestä harjoittelupaikasta, sen jälkeen alkoikin hakemuksien ja taas uusien hakemuksien lähettäminen ja haastattelukutsujen odottaminen... Enää ei soiteltukaan että haluaisitko tulla meille.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos ne 301 alkaakin kysellä työantajalta perusteluja, miksi heitä ei valittu?  ;)

Mitäs jos, tosiaan. Hih. Välttääkseen vastarannan kiisken mainetta harva ryhtyy tivaamaan mitään. Tämä perustelu ilmaistaan sanalla "sopivampi".

Muista erottuva hakemus ei tarkoita punaista pohjaväriä tai kuvaa rivitanssia tanssivista turkooseista marsuista. Muista erottuvasta hakemuksesta lukijalle selviää heti, että hakija on ymmärtänyt, millaista työtä on hakemassa, ja hakija osaa perustella (koulutus, työkokemus, osaaminen ja muut valmiudet kuten esim auto ja ajokortti, jos työtehtävässä autoa ja ajokorttia tarvitaan), miten juuri hän olisi hyvä valinta ko työtehtävään. Hakemuksessa ei luetella kaikkea, mitä osaa vaan ainoastaan ne asiat, joilla on merkitystä haettavan työpaikan kannalta. On aivan sama, oletko empaattinen ja muut huomioonottava, jos haet majakanvartijan paikkaa. CV:ssäsi laitat ensin esim "Alan työkokemus" ja sen alle listaan ne työpaikat, joissa olet tehnyt nyt haettavana olevan alan työtehtäviä. Sen jälkeen "Muu työkokemus", johon listaat muiden alojen työkokemuksesi. Jälkimmäistä ei tarvita ollenkaan, jos sinulla on jo riittävästi oman alan työkokemusta eikä muun alan työkokemuksista mikään ole sellainen, josta voisi katsoa olevan merkittävää hyötyä nyt haettavan työtehtävän hoitamisessa. Mikäli nk downgreidaat, kerro hakemuksessasi, miksi teet näin. Tällaisella hakemuksella erotut niistä, jotka hakevat työtä kuin työtä sen tarkemmin perustelematta, miksi juuri tämä työ tai miksi juuri minut pitäisi valita, ja jotka listaavat hakemukseensa kaikki osaamisensa ja ominaisuutensa ihan riippumatta siitä, onko niillä mitään merkitystä haettavan työtehtävän hoitamisen kannalta. Kuitenkin pitää muistaa, että hyviä hakemuksia tekee varmasti moni muukin ja haastatteluun pääseminen on pitkälti kiinni hyvien hakemusten määrästä suhteessa haastateltavien määrään. Ja mitä enemmän haettava työtehtävä edellyttää osaamista ja työkokemusta, sitä todennäköisemmin eniten osaamista ja työkokemusta omaavat pääsevät haastatteluun asti. 

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen työni valmistumisen jälkeen sain taas viimeisestä harjoittelupaikasta, sen jälkeen alkoikin hakemuksien ja taas uusien hakemuksien lähettäminen ja haastattelukutsujen odottaminen... Enää ei soiteltukaan että haluaisitko tulla meille.

Myös minulle riitti opiskeluaikoina töitä melkein alusta lähtien. Tutkimusaineiston käsittelijä, tutkimusavustaja, tutkimussihteeri... Tuntitöitä oli eri projekteihin niin paljon, kuin vain ehti tehdä. Harmillista, että valmistuminen sulki mahdollisuudet tehdä tuollaisia hommia. Kontaktejakin pääsi syntymään! Ex-esimiehissä riittää nykyisiä eläkeläisiä, ulkomaille lähteneitä, alaa vaihtaneita ja akateemisia työttömiä, joiden kanssa kilpailen samoista työpaikoista ja rahoituksista.

MENKÄÄ TÖIHIN!

Miksi kaikki järkevät neuvot ja kommentit alapeukutetaan?

Työhakemuksissa määrä ei todellakaan korvaa laatua, ellet nyt sitten hae ihan jotain liukuhihnahommaa tms. Jos on työ, jossa tarvitaan vähänkin ammattitaitoa, osaamisella ja persoonalla on väliä ja sen tulee hakemuksessa näkyä. 

Yrittäkää miettiä asiaa työnantajan kannalta: Jos johonkin paikkaan tulee 300 hakemusta, josta vaikka puolella on jonkinlainen sopiva kokemus ja koulutus ja kaikki ovat varmasti hyviä tyyppejä, kaikki haluavat tehdä töitä. Miten valita näistä sadoista se, joka palkataan? Tämä erottaa hyvät hakijat loistavista hakijoista: Loistava hakija tietää mihin on hakemassa, on motivoitunut tekemään juuri sitä työtä juuri siinä yrityksessä johon hakee, tietää missä asioissa on hyvä ja mitä haluaa työtehtävältä, ylipäätään on miettinyt omaa osaamistaan ja työhistoriaansa ja osaa suhteuttaa sen haettavaan tehtävään ja osaa perustella miksi hakee tehtävää ja miksi olisi siinä hyvä. Useimmilta hakijoilta tämä puuttuu; hakemuksessa vain toistetaan cv:n sisältö ja kuvitellaan, että hakemuksen lähettäminen on tarpeeksi suuri motivaation osoitus. 

Tämä ei tarkoita että työn pitäisi olla valtava intohimo, vaan voi ihan hyvin ajatella että työ on vain työtä, ei siitä tarvitse olla erityisesti motivoitunut. Jos ajattelee näin, tuskin silti hakee ihan kaikkia mahdollisia työpaikkoja joita on tarjolla, vaan jotkut tekijät silloinkin vaikuttavat (oma osaaminen jne.), ja niitä asioita kannattaa hakemuksessa tuoda esille.

Olen itse valmistunut yliopistosta ihan huuhaa-alalta kymmenisen vuotta sitten, sukuni ekana maisterina ilman sen kummempia verkostoja, introverttina en niitä yliopistolla juurikaan edes luonut. Kesätöissä olin muun muassa hampurilaispaikassa ja siivoojana, ekaan alan työhön pääsin vasta vähän valmistumista ennen harjoittelun myötä. Valmistumisen jälkeen kymmenen vuotta tein pätkätöitä milloin missäkin (omalla alalla toki) eli työnhausta on todella kokemusta, mutta voin kertoa että kannattaa todellakin panostaa laatuun, ei määrään! Yleensä kun hain uutta työtä, ehdin lähettää muutaman kuukauden aikana 5-10 hakemusta, joista noin puolesta pääsiin haastatteluun ja siitä taas noin puolessa minut valittiin. En mitenkään saata uskoa, että prosentit olisivat samat, jos olisin lähettänyt 50-100 hakemusta.

Viime kesänä parin kuukauden työnhaun jälkeen vakituisen työpaikan, minut valittiin noin 250 hakijan joukosta. Mulla ei ollut minkäänlaisia verkostoja ko. yritykseen, en tuntenut sieltä ketään ja haku oli avoin eli bongasin ilmoituksen Oikotieltä, mutta hyvän ja perustellun hakemuksen myötä pääsin jatkoon haastatteluihin.  Tsemppiä siis! Miettikää vähän ja oikeasti uskokaa näitä rekrytoijien vinkkejä! Ei siitä ainakaan haittaa voi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki järkevät neuvot ja kommentit alapeukutetaan?

Työhakemuksissa määrä ei todellakaan korvaa laatua, ellet nyt sitten hae ihan jotain liukuhihnahommaa tms. Jos on työ, jossa tarvitaan vähänkin ammattitaitoa, osaamisella ja persoonalla on väliä ja sen tulee hakemuksessa näkyä. 

Yrittäkää miettiä asiaa työnantajan kannalta: Jos johonkin paikkaan tulee 300 hakemusta, josta vaikka puolella on jonkinlainen sopiva kokemus ja koulutus ja kaikki ovat varmasti hyviä tyyppejä, kaikki haluavat tehdä töitä. Miten valita näistä sadoista se, joka palkataan? Tämä erottaa hyvät hakijat loistavista hakijoista: Loistava hakija tietää mihin on hakemassa, on motivoitunut tekemään juuri sitä työtä juuri siinä yrityksessä johon hakee, tietää missä asioissa on hyvä ja mitä haluaa työtehtävältä, ylipäätään on miettinyt omaa osaamistaan ja työhistoriaansa ja osaa suhteuttaa sen haettavaan tehtävään ja osaa perustella miksi hakee tehtävää ja miksi olisi siinä hyvä. Useimmilta hakijoilta tämä puuttuu; hakemuksessa vain toistetaan cv:n sisältö ja kuvitellaan, että hakemuksen lähettäminen on tarpeeksi suuri motivaation osoitus. 

Tämä ei tarkoita että työn pitäisi olla valtava intohimo, vaan voi ihan hyvin ajatella että työ on vain työtä, ei siitä tarvitse olla erityisesti motivoitunut. Jos ajattelee näin, tuskin silti hakee ihan kaikkia mahdollisia työpaikkoja joita on tarjolla, vaan jotkut tekijät silloinkin vaikuttavat (oma osaaminen jne.), ja niitä asioita kannattaa hakemuksessa tuoda esille.

Olen itse valmistunut yliopistosta ihan huuhaa-alalta kymmenisen vuotta sitten, sukuni ekana maisterina ilman sen kummempia verkostoja, introverttina en niitä yliopistolla juurikaan edes luonut. Kesätöissä olin muun muassa hampurilaispaikassa ja siivoojana, ekaan alan työhön pääsin vasta vähän valmistumista ennen harjoittelun myötä. Valmistumisen jälkeen kymmenen vuotta tein pätkätöitä milloin missäkin (omalla alalla toki) eli työnhausta on todella kokemusta, mutta voin kertoa että kannattaa todellakin panostaa laatuun, ei määrään! Yleensä kun hain uutta työtä, ehdin lähettää muutaman kuukauden aikana 5-10 hakemusta, joista noin puolesta pääsiin haastatteluun ja siitä taas noin puolessa minut valittiin. En mitenkään saata uskoa, että prosentit olisivat samat, jos olisin lähettänyt 50-100 hakemusta.

Viime kesänä parin kuukauden työnhaun jälkeen vakituisen työpaikan, minut valittiin noin 250 hakijan joukosta. Mulla ei ollut minkäänlaisia verkostoja ko. yritykseen, en tuntenut sieltä ketään ja haku oli avoin eli bongasin ilmoituksen Oikotieltä, mutta hyvän ja perustellun hakemuksen myötä pääsin jatkoon haastatteluihin.  Tsemppiä siis! Miettikää vähän ja oikeasti uskokaa näitä rekrytoijien vinkkejä! Ei siitä ainakaan haittaa voi olla. 

Minä teen aina juuri niin kuin sinä tuossa kirjoitat. Kokemus ja koulutus on kunnossa, ja perustelut jne. Mutta ilmeisesti sitten persoonani on paska, kun minua ei palkata? En kyllä tosin tiedä mikä olisi se oikeanlainen persoona, jollaisia halutaan palkata :( . 

Vain 300 hakemusta ja työttömiä on sentään satoja tuhansia! Tuet pois, niin jo alkaa työnhaku kiinnostaa!

Vierailija kirjoitti:

Vain 300 hakemusta ja työttömiä on sentään satoja tuhansia! Tuet pois, niin jo alkaa työnhaku kiinnostaa!

Kyllä nyt pari tuhatta hakemusta pitäisi tulla! Saatanan lusmut!

Vaikka tilanne tuntuisi välill toivottamalta niin perksi ei anneta.

Eihän sitä koskaan tied mitä tapahtuu.

Mahtaa niillä valituilla olla hyvä fiilis D:

Kokemus ja henkilön toiveet on kohdattava yrityksen tarpeet. Jos olet tottunut myymään isoja hienoja projekteja voi olla järkytys joutua myymään vaikka liikelahjoja tms. Jos olet seurustellut myydessä isojen pomojen kanssa niin yhtäkkiä se onkin pikkutuhma pomomies tai sihteeri joka ostaa 50 liikelahjaa.

Työntekijän on sovittava asiakkaille ja tiimiin johon tulee

Vierailija kirjoitti:

Kokemus ja henkilön toiveet on kohdattava yrityksen tarpeet. Jos olet tottunut myymään isoja hienoja projekteja voi olla järkytys joutua myymään vaikka liikelahjoja tms. Jos olet seurustellut myydessä isojen pomojen kanssa niin yhtäkkiä se onkin pikkutuhma pomomies tai sihteeri joka ostaa 50 liikelahjaa.

Työntekijän on sovittava asiakkaille ja tiimiin johon tulee

Aika vanhanaikainen ajatusmaailma, että suurempi liikkuva rahamäärä olisi jotenkin "parempi" tai että miljoonien erp-kauppias ei sopeutuisi liikelahjamyyjäksi. Tiedän muutamia kokeneita kaiffareita, jotka ovat siirtyneet hiukan Walter Whiten tapaan miljoonabisneksistä myymään kympin autopesuja (hiukan kärjistäen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki järkevät neuvot ja kommentit alapeukutetaan?

Työhakemuksissa määrä ei todellakaan korvaa laatua, ellet nyt sitten hae ihan jotain liukuhihnahommaa tms. Jos on työ, jossa tarvitaan vähänkin ammattitaitoa, osaamisella ja persoonalla on väliä ja sen tulee hakemuksessa näkyä. 

Yrittäkää miettiä asiaa työnantajan kannalta: Jos johonkin paikkaan tulee 300 hakemusta, josta vaikka puolella on jonkinlainen sopiva kokemus ja koulutus ja kaikki ovat varmasti hyviä tyyppejä, kaikki haluavat tehdä töitä. Miten valita näistä sadoista se, joka palkataan? Tämä erottaa hyvät hakijat loistavista hakijoista: Loistava hakija tietää mihin on hakemassa, on motivoitunut tekemään juuri sitä työtä juuri siinä yrityksessä johon hakee, tietää missä asioissa on hyvä ja mitä haluaa työtehtävältä, ylipäätään on miettinyt omaa osaamistaan ja työhistoriaansa ja osaa suhteuttaa sen haettavaan tehtävään ja osaa perustella miksi hakee tehtävää ja miksi olisi siinä hyvä. Useimmilta hakijoilta tämä puuttuu; hakemuksessa vain toistetaan cv:n sisältö ja kuvitellaan, että hakemuksen lähettäminen on tarpeeksi suuri motivaation osoitus. 

Tämä ei tarkoita että työn pitäisi olla valtava intohimo, vaan voi ihan hyvin ajatella että työ on vain työtä, ei siitä tarvitse olla erityisesti motivoitunut. Jos ajattelee näin, tuskin silti hakee ihan kaikkia mahdollisia työpaikkoja joita on tarjolla, vaan jotkut tekijät silloinkin vaikuttavat (oma osaaminen jne.), ja niitä asioita kannattaa hakemuksessa tuoda esille.

Olen itse valmistunut yliopistosta ihan huuhaa-alalta kymmenisen vuotta sitten, sukuni ekana maisterina ilman sen kummempia verkostoja, introverttina en niitä yliopistolla juurikaan edes luonut. Kesätöissä olin muun muassa hampurilaispaikassa ja siivoojana, ekaan alan työhön pääsin vasta vähän valmistumista ennen harjoittelun myötä. Valmistumisen jälkeen kymmenen vuotta tein pätkätöitä milloin missäkin (omalla alalla toki) eli työnhausta on todella kokemusta, mutta voin kertoa että kannattaa todellakin panostaa laatuun, ei määrään! Yleensä kun hain uutta työtä, ehdin lähettää muutaman kuukauden aikana 5-10 hakemusta, joista noin puolesta pääsiin haastatteluun ja siitä taas noin puolessa minut valittiin. En mitenkään saata uskoa, että prosentit olisivat samat, jos olisin lähettänyt 50-100 hakemusta.

Viime kesänä parin kuukauden työnhaun jälkeen vakituisen työpaikan, minut valittiin noin 250 hakijan joukosta. Mulla ei ollut minkäänlaisia verkostoja ko. yritykseen, en tuntenut sieltä ketään ja haku oli avoin eli bongasin ilmoituksen Oikotieltä, mutta hyvän ja perustellun hakemuksen myötä pääsin jatkoon haastatteluihin.  Tsemppiä siis! Miettikää vähän ja oikeasti uskokaa näitä rekrytoijien vinkkejä! Ei siitä ainakaan haittaa voi olla. 

Minä teen aina juuri niin kuin sinä tuossa kirjoitat. Kokemus ja koulutus on kunnossa, ja perustelut jne. Mutta ilmeisesti sitten persoonani on paska, kun minua ei palkata? En kyllä tosin tiedä mikä olisi se oikeanlainen persoona, jollaisia halutaan palkata :( . 

Minulla oli/on tämä ongelma. Saan helposti haastattelukutsuja (en toki ole ainut haastateltava) ja usein pääsen jopa toiselle kierrokselle, mutta tarjousta ei tule. Haastatteluihin pukeudun siististi, olen ryhdikäs ja yritän olla hymyilevä ja avoin. Silti persoona jotenkin tuntuu mättävän..feedback kysyttäessä on silti aina positiivista.

Mieslukija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki järkevät neuvot ja kommentit alapeukutetaan?

Työhakemuksissa määrä ei todellakaan korvaa laatua, ellet nyt sitten hae ihan jotain liukuhihnahommaa tms. Jos on työ, jossa tarvitaan vähänkin ammattitaitoa, osaamisella ja persoonalla on väliä ja sen tulee hakemuksessa näkyä. 

Yrittäkää miettiä asiaa työnantajan kannalta: Jos johonkin paikkaan tulee 300 hakemusta, josta vaikka puolella on jonkinlainen sopiva kokemus ja koulutus ja kaikki ovat varmasti hyviä tyyppejä, kaikki haluavat tehdä töitä. Miten valita näistä sadoista se, joka palkataan? Tämä erottaa hyvät hakijat loistavista hakijoista: Loistava hakija tietää mihin on hakemassa, on motivoitunut tekemään juuri sitä työtä juuri siinä yrityksessä johon hakee, tietää missä asioissa on hyvä ja mitä haluaa työtehtävältä, ylipäätään on miettinyt omaa osaamistaan ja työhistoriaansa ja osaa suhteuttaa sen haettavaan tehtävään ja osaa perustella miksi hakee tehtävää ja miksi olisi siinä hyvä. Useimmilta hakijoilta tämä puuttuu; hakemuksessa vain toistetaan cv:n sisältö ja kuvitellaan, että hakemuksen lähettäminen on tarpeeksi suuri motivaation osoitus. 

Tämä ei tarkoita että työn pitäisi olla valtava intohimo, vaan voi ihan hyvin ajatella että työ on vain työtä, ei siitä tarvitse olla erityisesti motivoitunut. Jos ajattelee näin, tuskin silti hakee ihan kaikkia mahdollisia työpaikkoja joita on tarjolla, vaan jotkut tekijät silloinkin vaikuttavat (oma osaaminen jne.), ja niitä asioita kannattaa hakemuksessa tuoda esille.

Olen itse valmistunut yliopistosta ihan huuhaa-alalta kymmenisen vuotta sitten, sukuni ekana maisterina ilman sen kummempia verkostoja, introverttina en niitä yliopistolla juurikaan edes luonut. Kesätöissä olin muun muassa hampurilaispaikassa ja siivoojana, ekaan alan työhön pääsin vasta vähän valmistumista ennen harjoittelun myötä. Valmistumisen jälkeen kymmenen vuotta tein pätkätöitä milloin missäkin (omalla alalla toki) eli työnhausta on todella kokemusta, mutta voin kertoa että kannattaa todellakin panostaa laatuun, ei määrään! Yleensä kun hain uutta työtä, ehdin lähettää muutaman kuukauden aikana 5-10 hakemusta, joista noin puolesta pääsiin haastatteluun ja siitä taas noin puolessa minut valittiin. En mitenkään saata uskoa, että prosentit olisivat samat, jos olisin lähettänyt 50-100 hakemusta.

Viime kesänä parin kuukauden työnhaun jälkeen vakituisen työpaikan, minut valittiin noin 250 hakijan joukosta. Mulla ei ollut minkäänlaisia verkostoja ko. yritykseen, en tuntenut sieltä ketään ja haku oli avoin eli bongasin ilmoituksen Oikotieltä, mutta hyvän ja perustellun hakemuksen myötä pääsin jatkoon haastatteluihin.  Tsemppiä siis! Miettikää vähän ja oikeasti uskokaa näitä rekrytoijien vinkkejä! Ei siitä ainakaan haittaa voi olla. 

Minä teen aina juuri niin kuin sinä tuossa kirjoitat. Kokemus ja koulutus on kunnossa, ja perustelut jne. Mutta ilmeisesti sitten persoonani on paska, kun minua ei palkata? En kyllä tosin tiedä mikä olisi se oikeanlainen persoona, jollaisia halutaan palkata :( . 

Minulla oli/on tämä ongelma. Saan helposti haastattelukutsuja (en toki ole ainut haastateltava) ja usein pääsen jopa toiselle kierrokselle, mutta tarjousta ei tule. Haastatteluihin pukeudun siististi, olen ryhdikäs ja yritän olla hymyilevä ja avoin. Silti persoona jotenkin tuntuu mättävän..feedback kysyttäessä on silti aina positiivista.

Tämä on kyllä ärsyttävää, saanut todella monesta hyvästä paikasta hopeasijoituksen. Kuulemma mitään ei varsinaisesti ollut vikaa, parempi onni ensi kerralla. Yhdessä paikassa kävin kolme kertaa haastattelussa  suht kaukana paikkakunnalta ja psykologin arvioinneissa, mutta ei. Kai luonteeni on niin haastava, että ei natsaa.

Vierailija kirjoitti:

Mieslukija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki järkevät neuvot ja kommentit alapeukutetaan?

Työhakemuksissa määrä ei todellakaan korvaa laatua, ellet nyt sitten hae ihan jotain liukuhihnahommaa tms. Jos on työ, jossa tarvitaan vähänkin ammattitaitoa, osaamisella ja persoonalla on väliä ja sen tulee hakemuksessa näkyä. 

Yrittäkää miettiä asiaa työnantajan kannalta: Jos johonkin paikkaan tulee 300 hakemusta, josta vaikka puolella on jonkinlainen sopiva kokemus ja koulutus ja kaikki ovat varmasti hyviä tyyppejä, kaikki haluavat tehdä töitä. Miten valita näistä sadoista se, joka palkataan? Tämä erottaa hyvät hakijat loistavista hakijoista: Loistava hakija tietää mihin on hakemassa, on motivoitunut tekemään juuri sitä työtä juuri siinä yrityksessä johon hakee, tietää missä asioissa on hyvä ja mitä haluaa työtehtävältä, ylipäätään on miettinyt omaa osaamistaan ja työhistoriaansa ja osaa suhteuttaa sen haettavaan tehtävään ja osaa perustella miksi hakee tehtävää ja miksi olisi siinä hyvä. Useimmilta hakijoilta tämä puuttuu; hakemuksessa vain toistetaan cv:n sisältö ja kuvitellaan, että hakemuksen lähettäminen on tarpeeksi suuri motivaation osoitus. 

Tämä ei tarkoita että työn pitäisi olla valtava intohimo, vaan voi ihan hyvin ajatella että työ on vain työtä, ei siitä tarvitse olla erityisesti motivoitunut. Jos ajattelee näin, tuskin silti hakee ihan kaikkia mahdollisia työpaikkoja joita on tarjolla, vaan jotkut tekijät silloinkin vaikuttavat (oma osaaminen jne.), ja niitä asioita kannattaa hakemuksessa tuoda esille.

Olen itse valmistunut yliopistosta ihan huuhaa-alalta kymmenisen vuotta sitten, sukuni ekana maisterina ilman sen kummempia verkostoja, introverttina en niitä yliopistolla juurikaan edes luonut. Kesätöissä olin muun muassa hampurilaispaikassa ja siivoojana, ekaan alan työhön pääsin vasta vähän valmistumista ennen harjoittelun myötä. Valmistumisen jälkeen kymmenen vuotta tein pätkätöitä milloin missäkin (omalla alalla toki) eli työnhausta on todella kokemusta, mutta voin kertoa että kannattaa todellakin panostaa laatuun, ei määrään! Yleensä kun hain uutta työtä, ehdin lähettää muutaman kuukauden aikana 5-10 hakemusta, joista noin puolesta pääsiin haastatteluun ja siitä taas noin puolessa minut valittiin. En mitenkään saata uskoa, että prosentit olisivat samat, jos olisin lähettänyt 50-100 hakemusta.

Viime kesänä parin kuukauden työnhaun jälkeen vakituisen työpaikan, minut valittiin noin 250 hakijan joukosta. Mulla ei ollut minkäänlaisia verkostoja ko. yritykseen, en tuntenut sieltä ketään ja haku oli avoin eli bongasin ilmoituksen Oikotieltä, mutta hyvän ja perustellun hakemuksen myötä pääsin jatkoon haastatteluihin.  Tsemppiä siis! Miettikää vähän ja oikeasti uskokaa näitä rekrytoijien vinkkejä! Ei siitä ainakaan haittaa voi olla. 

Minä teen aina juuri niin kuin sinä tuossa kirjoitat. Kokemus ja koulutus on kunnossa, ja perustelut jne. Mutta ilmeisesti sitten persoonani on paska, kun minua ei palkata? En kyllä tosin tiedä mikä olisi se oikeanlainen persoona, jollaisia halutaan palkata :( . 

Minulla oli/on tämä ongelma. Saan helposti haastattelukutsuja (en toki ole ainut haastateltava) ja usein pääsen jopa toiselle kierrokselle, mutta tarjousta ei tule. Haastatteluihin pukeudun siististi, olen ryhdikäs ja yritän olla hymyilevä ja avoin. Silti persoona jotenkin tuntuu mättävän..feedback kysyttäessä on silti aina positiivista.

Tämä on kyllä ärsyttävää, saanut todella monesta hyvästä paikasta hopeasijoituksen. Kuulemma mitään ei varsinaisesti ollut vikaa, parempi onni ensi kerralla. Yhdessä paikassa kävin kolme kertaa haastattelussa  suht kaukana paikkakunnalta ja psykologin arvioinneissa, mutta ei. Kai luonteeni on niin haastava, että ei natsaa.

Minä olen miettinyt että sen on sitten pakko johtua elekielestä(sanaton viestintä) tai lärvistä/kemioista. Psykoarvioinneissa nähnyt muita töitä hakevia ja eivät hekään täydellisiä olemukseltaan ole olleet.

Vierailija kirjoitti:

Niin, kenenköhän vika tämäkin taas on? Muiden hakijoiden, työnantajan vai ehkä valtion?

Et ollu paras, et tullut valituksi. Yksinkertaista. Miksi siis et ollut paras?

Ehkä olisi aika keskittyä itsensä kehittämiseen, eikä inistä kun joku oli taas parempi. Ei tässä maailmassa pärjää, jos tyytyy nykytilanteeseen, eikä pyri jatkuvasti paremmaksi työntekijäksi. Eivät yritykset palkkaa ihmisiä, jotka eivät osoita minkäänlaista motivaatiota ja kykyä kehittyä.

Älä lässytä pösilö. Semmoista kurssia ei olekaan jolla saisin itseni 20v nuoremmaksi. Ongelma on siinä että rekryfirmat ja yritykset rikkovat surutta lakia ikäsyrjinnästä kun siitä ei jää kiinni ja sillä ei ole mitään seurauksia. Mitään syytä tälle syrjinnälle ei sinänsä ole, pelkkä rekryporukan ennakkoasenne joka on suurtyöttömyyden myötä saatu levitettyä aika tehokkaasti joka alalle ja firmaan.

Sekään ei hirveästi auta asenteen korjaamisessa että lehtiin poimitaan säännönmukaisesti joku työnantaja vinkumaan ettei mitenkään löydy osaavaa työvoimaa kun työtä pitäisi tehdä "yrittäjähenkisesti" eli mahdollisimman paljon ilmaiseksi ja toisaalta työttömistä otetaan esimerkiksi joku krooninen lorvi joka pystyisi kyllä tekemään töitäkin mutta ei tunnu löytyvän sitä kouluttamattomalle sopivaa ministerinpalkkaista siistiä osa-aikaista sisätyötä alle 100m kodista. 

up