Millaisia ovat tuntemanne super-saidat ihmiset? Piheistä piheimmät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräät tuntemani ihmiset eivät halunneet, että lähiomaisen hautajaiset olisivat maksaneet mitään. Itse tehty arkun kukkalaite. Arkulle laskivat yhden ruusun per henkilö. Ketään ei kutsuttu hautajaisiin, ainoastaan rintaperilliset perheineen.

Tietenkin tuhkaus, joka on halvempaa.

Minusta tuo kuulostaa järkevältä. Läheisen poismeno on hyvin stressaavaa, miksi ottaa lisästressiä järjestämällä muille kuin rintaperillisille kokoontumisia? Kävittekö edes katsomassa vainajaa yhtään kertaa ennen poismenoa?

Aivan uskomaton ketju, onko tällasia ihmisiä oikeasti näin paljon... Tuosta lisästressistä, juu, ei tietenkään omaisille lisästressiä, mutta jos sitä haluaa välttää, en ainakaan itse ottaisi hommaksi alkaa  väsäämään arkkua vainajalle.

Käsitin, että tässä oli itse tehty kukkalaite arkun päälle, ei se arkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräät tuntemani ihmiset eivät halunneet, että lähiomaisen hautajaiset olisivat maksaneet mitään. Itse tehty arkun kukkalaite. Arkulle laskivat yhden ruusun per henkilö. Ketään ei kutsuttu hautajaisiin, ainoastaan rintaperilliset perheineen.

Tietenkin tuhkaus, joka on halvempaa.

Minusta tuo kuulostaa järkevältä. Läheisen poismeno on hyvin stressaavaa, miksi ottaa lisästressiä järjestämällä muille kuin rintaperillisille kokoontumisia? Kävittekö edes katsomassa vainajaa yhtään kertaa ennen poismenoa?

Aivan uskomaton ketju, onko tällasia ihmisiä oikeasti näin paljon... Tuosta lisästressistä, juu, ei tietenkään omaisille lisästressiä, mutta jos sitä haluaa välttää, en ainakaan itse ottaisi hommaksi alkaa  väsäämään arkkua vainajalle.

Noooo, tässähän ei tiedetä mikä on ollut vainajan oma toive. Onko halunnut itse vain lähimmät ja sen tuhkauksen.

Nykyisin on aika yleistä, että hautajaisissa viedään arkulle yksi ruusu.

Taloyhtiössä asuva, ei käytä omaa vettä mihinkään, koska se on kuulemma niin kallista. Hakee käyttöveden taloyhtiön saunasta ämpärillä.  Hakee myös ruokaa läheisestä ruokajonosta, vaikka omaisuutta piisaa miljoonatolkulla, eikä perijöitäkään ole omaisuutta odottamassa.

Vierailija kirjoitti:

Taloyhtiössä asuva, ei käytä omaa vettä mihinkään, koska se on kuulemma niin kallista. Hakee käyttöveden taloyhtiön saunasta ämpärillä.  Hakee myös ruokaa läheisestä ruokajonosta, vaikka omaisuutta piisaa miljoonatolkulla, eikä perijöitäkään ole omaisuutta odottamassa.

Suomen valtio kiittää kun potkasee tyhjää.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen oppinut lapsuuden perheestä, että niitä pakastepusseja voi pestä. Mutta minun perheessä tämä ei johtunut piheydestä vaan siitä, että haluttiin säästää luotoa. Muovihan ei ihan helposti maadu.

Meillä ei käytettyjä muovipusseja kylläkään maahan heitetty. Hyvä luonnolle ,että teillä ne uusiokäytettiin.

TLC klo 22 So Freakin Cheap

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheen isä vahti, että vieraatkin käyttävät vessapaperia "yksi ruutu pienellä tai kolme ruutua isolla hädällä". Tätä mantraa hoki vessan oven käydessä.

Oliko perheessä naisia ollenkaan. Kolme ruutua menee jo pussannut pyyhkimiseen, ellei halua sitä käsilleen.... ruskeat alushousut heillä myös

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kunnan töissä, ja maksan kahvista kahvikassaan...

Näimpä. Periaatteessa ihan yhteisöllistä .

Ei kaikkialla voida todellakaan lähteä siitä, että kahvi on ilmaista. Ihan marginaalinen kustannus, mitä kahvikassaan menee.

Sikstoisekseen saa parasta kahvia, kun ite ostaa ja keittää.

Vierailija kirjoitti:

Mummi laittoi käytetyt talouspaperit kuivumaan ja käytti ne uudelleen. Mummi oli todella rikas mutta ei ikinä käyttänyt rahojaan. Ei siis todellakaan olis ollu rahasta pulaa.

Kuulin dementoituneesta naisesta, joka laittoi käytetyt wc-paperit kuivumaan.

Kotihoito hävitti niitä käydessään hänen luonaan.

Mukava lukea tätä palstaa .

Mun äiti oli hyvin tarkka rahasta kun olin lapsi. Ihan hyvä ominaisuus mutta ajoittain se tarkkuus meni vähän överiksi.

Emme olleet köyhiä, joten ei olisi tarvinnut aivan niin saita olla.

Koskaan ei saanut lapsena yhtäkään sellaista vaatetta mitä olisi itse toivonut. Tai mikä olisi edes ollut suurinpiirtein sopivan kokoinen. Kaikki KAIKKI ostettiin alennusmyynnistä mahdollisimman halvalla, tyylistä ja laadusta viis ja aina runsaasti liian isoina. Tottakai tällainen aiheutti naureskelua muiden lasten taholta koulussa. Koin suoranaista kiusaamista tästä syystä ja väittäisin että minulle jäi jonkun asteiset traumat siitä siitä. Häpesin itseäni ja halpoja, liian isoja vaatteita pahasti.

Meillä olisi ollut kyllä rahaa ostaa nättejä ja sopiviakin vaatteita, mutta äiti piti huolen että saimme vain rumia ja naurettavan isoja vaatteita. Ihan kuin äidillä olisi ollut pakkomielle siitä että meillä lapsilla ei saa olla kivoja ja sopivia vaatteita, eikä ainakaan muodikkaita. Vaikka samalla rahalla olisi saanut nätin ja muodin mukaisen vaatteen äiti valitsi mielummin ruman.

Oman lapsen kanssa olen tosi tarkka että saa sellaisia vaatteita mistä itse tykkää ja jotka ovat sopivia. Toki ostan

hänelle kirpputorieilta ja käytettynä paljon, mutta nättejä, ehjiä, muodikkaita vaatteita.

Rikkaat ihmiset käyttävät hyväkseen muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräät tuntemani ihmiset eivät halunneet, että lähiomaisen hautajaiset olisivat maksaneet mitään. Itse tehty arkun kukkalaite. Arkulle laskivat yhden ruusun per henkilö. Ketään ei kutsuttu hautajaisiin, ainoastaan rintaperilliset perheineen.

Tietenkin tuhkaus, joka on halvempaa.

Minusta tuo kuulostaa järkevältä. Läheisen poismeno on hyvin stressaavaa, miksi ottaa lisästressiä järjestämällä muille kuin rintaperillisille kokoontumisia? Kävittekö edes katsomassa vainajaa yhtään kertaa ennen poismenoa?

Aivan uskomaton ketju, onko tällasia ihmisiä oikeasti näin paljon... Tuosta lisästressistä, juu, ei tietenkään omaisille lisästressiä, mutta jos sitä haluaa välttää, en ainakaan itse ottaisi hommaksi alkaa  väsäämään arkkua vainajalle.

Ymmärsin että kukkalaite oli itsetehty, ei arkku.

Jos joku arkun valmistaa osoittaa se mielestäni välittämistä eikä piheyttä. Noista ihmisistä en tiedä mutta tuhkauksella voi olla monelle muitakin syitä kuin säästöt ja usein edesmennyt on itse esittänyt toiveen millaiset hautajaiset ja keitä sinne haluaa. Yksi ruusu jokaiselta on mielestäni myös kaunista ja symbolista, ei välttämättä nuukuutta.

Arkun teko olisi todellakin haastavaa. Vaatii ammatti-ihmisen tai jonkun jolla on aikaa käyttää kymmeniä tai satoja tunteja puusepän töiden harjoitteluun jotta osaa tehdä arkun omin käsin. Sellainen ammatti-ihmisen ajankäyttö on kaikkea muuta kuin piheyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs kollega, joka ei tuo koskaan työpaikalle mitään tarjottavia, kerää itselleen kotiinviemisiksi työajan lähestyessä loppua muiden tuomia tarjottavia. Kerää muiden tuomia karkkeja taskuihinsa Hän ei kuulu kahviporukkaan, mutta on jäänyt kiinni kahvin salajuomisesta. Perui illanviettoon tulonsa, kun ilmeni, että omavastuu täydestä juhlaruoasta ja viineistä onkin peräti 10 euroa.

Sellaisia työpaikkoja, missä ei tarjota firman puolesta kahvia, ei pitäisi olla edes olemassa. En ymmärrä miten joku voi halveksia työntekijöitään niin paljon, ettei viitsi edes kahvihuoneeseen kahvia ostaa. Tällaiset pomot ovat psykopaattinarsisteja, jotka pitäisi lukita pöpilään, eikä heidän pitäisi olla johtamassa minkäänlaista firmaa.

Juu tätä en kanssa tajua. Olen monesti naureskellut ja hämmästellyt kavereideni työpaikkoja, kun ovat kertoneet juurikin tällaisesta kahvikassasta. Kuinka saita saa työnantaja olla, jos ei edes kahvia viitsi tarjota työntekijöilleen, vaan täytyy pitää jotain kahvikassaa? Koko idea kuulostaa jo ihan hullulta, sillä ainakin meillä on töissä (vakuutusyhtiö) kahvia ihan niin paljon tarjolla kuin jaksaa juoda. Ja monesti on pullaa ja voileipääkin firman puolesta.

Julkisella puolella naisvaltaisilla aloilla (sairaalat ja koulut) kaikki rahat säästetty niin ettei henkilökunnalle ole mitään tarjottavaa, ei pikkujouluja eikä kahveja. Miesvaltaisella puolella samaan aikaan, samassa kapungissa (tekninen osasto, katu ja kunnossapito) taas kahvihuoneessa tarjoilu pelaa ja pikkujouluja juhlitaan kaupungin pikkiin hotellissa, jonne bussikuljetus järjestetty.

Olin aikaisemmin valtiolla töissä virastossa jossa sukupuolijakauma oli pitkälti 50-50 ja kyllä siellä oli myös samanlainen kahvirinki, itse työntekijät kävivät vuorottain ostamassa kahvia ja jos jotain känttyä halusi kylkeen niin se oli itse ostettava. Jos joku oli eläköitymässä tai muuten vain lähdössä niin kerättiin kolehti kakkuun ja läksiäislahjaan. Tykytoiminnasta tai pikkujouluista ei tietoakaan.

Eipä ole ikävä, yksityisellä kahvit tuodaan tilauksesta kaappiin ja kaikkea mukavaa tehdään työkavereiden kesken firman laskuun. Älytöntä kitsastelua, ymmärrän että verorahoista ne julkisen puolen tarjoilut menevät mutta kyllä nyt luulisi varaa olevan muutamaan kahvipakettiin. Mielestäni kohtuullinen työsuhde-etu on saada edes kahvit työpaikan tarjoamana. 

Olen työskennellyt VTT:llä, yliopistolla sekä lähes 20 vuotta isossa teknologiayrityksessä miesvaltaisella alalla. Kaikissa on itse maksettu kahvit ja pyöritetty kahvikassasysteemiä isomalla tai pienemmällä porukalla. Pikkujoulut on joko tarjottu tai vähintäänkin ollut jotain tukea pikkujouluihin kaikissa paikoissa, mutta oli kyllä välillä sellaisia lamavuosia, että tuki pikkujouluihin ainakin yrityspuolella oli olematonta tai kokonaan puuttuvaa. Yrityksissä homma on tiukentunut, ensin leikattiin 90-luvun lamassa ja varsinainen nikkuuden vakiintuminen, ainakin omalla alallani tapahtui 2010-luvun taotteessa. Jotain laivaseminaareja tai muita työn ohessa järjestettyjä ryyppäjäisiä ei ole enää, ainakaan tällä alalla ylemmän toimihenkilön tasolla, millä itse työskentelen.

Olen myös teknologia-alalla töissä (mutta varmaan erilaisten asioiden parissa kuin sinä) ja meillä on itsestäänselvää että työnantaja maksaa kahvit aina. Ja on maksettukin niin pienissä nyrkkipajoissa kuin isoissa konserneissa. Jos joku ei maksaisi kahveja, ei kukaan vakavasti otettava työntekijä olisi sellaisessa paikassa töissä. Ei siksi etteikö olisi rahaa sitä omaa kahviaan maksaa, vaan siksi mitä se kertoo työntekijöiden arvostuksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs kollega, joka ei tuo koskaan työpaikalle mitään tarjottavia, kerää itselleen kotiinviemisiksi työajan lähestyessä loppua muiden tuomia tarjottavia. Kerää muiden tuomia karkkeja taskuihinsa Hän ei kuulu kahviporukkaan, mutta on jäänyt kiinni kahvin salajuomisesta. Perui illanviettoon tulonsa, kun ilmeni, että omavastuu täydestä juhlaruoasta ja viineistä onkin peräti 10 euroa.

Sellaisia työpaikkoja, missä ei tarjota firman puolesta kahvia, ei pitäisi olla edes olemassa. En ymmärrä miten joku voi halveksia työntekijöitään niin paljon, ettei viitsi edes kahvihuoneeseen kahvia ostaa. Tällaiset pomot ovat psykopaattinarsisteja, jotka pitäisi lukita pöpilään, eikä heidän pitäisi olla johtamassa minkäänlaista firmaa.

Juu tätä en kanssa tajua. Olen monesti naureskellut ja hämmästellyt kavereideni työpaikkoja, kun ovat kertoneet juurikin tällaisesta kahvikassasta. Kuinka saita saa työnantaja olla, jos ei edes kahvia viitsi tarjota työntekijöilleen, vaan täytyy pitää jotain kahvikassaa? Koko idea kuulostaa jo ihan hullulta, sillä ainakin meillä on töissä (vakuutusyhtiö) kahvia ihan niin paljon tarjolla kuin jaksaa juoda. Ja monesti on pullaa ja voileipääkin firman puolesta.

Julkisella puolella naisvaltaisilla aloilla (sairaalat ja koulut) kaikki rahat säästetty niin ettei henkilökunnalle ole mitään tarjottavaa, ei pikkujouluja eikä kahveja. Miesvaltaisella puolella samaan aikaan, samassa kapungissa (tekninen osasto, katu ja kunnossapito) taas kahvihuoneessa tarjoilu pelaa ja pikkujouluja juhlitaan kaupungin pikkiin hotellissa, jonne bussikuljetus järjestetty.

Olin aikaisemmin valtiolla töissä virastossa jossa sukupuolijakauma oli pitkälti 50-50 ja kyllä siellä oli myös samanlainen kahvirinki, itse työntekijät kävivät vuorottain ostamassa kahvia ja jos jotain känttyä halusi kylkeen niin se oli itse ostettava. Jos joku oli eläköitymässä tai muuten vain lähdössä niin kerättiin kolehti kakkuun ja läksiäislahjaan. Tykytoiminnasta tai pikkujouluista ei tietoakaan.

Eipä ole ikävä, yksityisellä kahvit tuodaan tilauksesta kaappiin ja kaikkea mukavaa tehdään työkavereiden kesken firman laskuun. Älytöntä kitsastelua, ymmärrän että verorahoista ne julkisen puolen tarjoilut menevät mutta kyllä nyt luulisi varaa olevan muutamaan kahvipakettiin. Mielestäni kohtuullinen työsuhde-etu on saada edes kahvit työpaikan tarjoamana. 

Olen työskennellyt VTT:llä, yliopistolla sekä lähes 20 vuotta isossa teknologiayrityksessä miesvaltaisella alalla. Kaikissa on itse maksettu kahvit ja pyöritetty kahvikassasysteemiä isomalla tai pienemmällä porukalla. Pikkujoulut on joko tarjottu tai vähintäänkin ollut jotain tukea pikkujouluihin kaikissa paikoissa, mutta oli kyllä välillä sellaisia lamavuosia, että tuki pikkujouluihin ainakin yrityspuolella oli olematonta tai kokonaan puuttuvaa. Yrityksissä homma on tiukentunut, ensin leikattiin 90-luvun lamassa ja varsinainen nikkuuden vakiintuminen, ainakin omalla alallani tapahtui 2010-luvun taotteessa. Jotain laivaseminaareja tai muita työn ohessa järjestettyjä ryyppäjäisiä ei ole enää, ainakaan tällä alalla ylemmän toimihenkilön tasolla, millä itse työskentelen.

En tiedä koska olet ollut työelämässä, mutta minä olen ollut viimeiset 20v VTT:llä ja välissä myös teollisuudessa. Ja työnantaja on tarjonnut kahvit työntekijöille joka paikassa (kahviautomaatit).

Kierrän myös paljon teollisuutta ja kyllä sielläkin työnantajan kustantamat kahviautomaatit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Siis pikkasenkin isommissa firmoissa.

Mulla oli eräs kaveri joka oli upporikkaasta perheestä. Hänen käyttötilillään oli aina kymmeniä tuhansia euroja. Itseensä hän tuhlasi täysin järjettömiä summia rahaa.

Mutta kun kyse oli vaikka nyyttäreistä, nainen toi aina halvimman mahdollisen tuomisen ja vei sen mukanaan kun lähti. Meillä oli yhteinen kirppispöytä, eikä hän meinannut millään haluta maksaa omaa osuuttaan. Lopulta pitkin hampain maksoi monessa osassa tuon parin kympin maksun ja senkin vasta kun pyysin. Ravintolassa syödessämme yritti kaikin keinoin saada mua maksamaan myös oman laskunsa, mikä tuntui oudolta ottaen huomioon että hän oli saattanut ostaa samana päivänä tonnilla vaatteita.

Meillä meni välit oikeastaan tästä syystä, että naisen oli niin hirveän vaikea osallistua mihinkään sellaisiin kuluihin jotka olivat yhteisiä tai jotka eivät suoraan hyödyttäneet häntä.

Vierailija kirjoitti:

Rikkaat ihmiset käyttävät hyväkseen muita.

Niinhän nekin,jotka maksattavat veronmaksajilla vuokransa ja toimeentulonsa. Get over it.

Entinen hyvä ystäväni on erittäin pihi ihminen. Olin hänellä kerran yökylässä ja kävin aamulla ihan normaalisti suihkussa. Kesken suihkun hän tuli oveen koputtamaan, että lopeta suihku, kun tulee niin iso vesilasku. Joopa joo, en edes ollut kauan suihkussa, joitain minuutteja.

Nykyään ei enää olla läheisiä, mutta tavattiin hiljattain kerran. Käytiin syömässä ja kahvilla ja koko ajan hänen piti valittaa, kuinka kallista kaikki on. Ja oli kallista tulla paikallekin julkisilla ja sähköpotkulautaa ei ainakaan voida käyttää, kun se on niin kallista. No, siinähän sitten on kiva kuolinvuoteella ihastella pankkitilin saldoa, kun elämä on jäänyt elämättä pihiyden takia.

Vierailija kirjoitti:

Edesmennyt sukulaistäti. Tietysti kaikki klassiset voi- ja jugurttipurkkien säästämiset, kahvipakkauksista askarrellut kassit ja teipillä korjaillut silmälasin sangat ja sähköjohdot. Muutti vanhoilla päivillä ulkomailta takaisin Suomeen ja raahasi mukanaan kaikki vanhat sähkölaitteet jotka eivät edes sopineet täkäläisiin pistorasioihin, mutta poiskaan ei voinut heittää. Kun jääkaapin pakastelokero hajosi, ei raaskinut korjauttaa tai ostaa uutta vaan paikkaili lokeroa kömpelösti jesarilla, sillä seurauksella että koko lokero jäätyi lopulta umpeen, ja varmaan se näkyi sähkölaskussakin. Ei raaskinut ostaa kasveille lannoitetta vaan pissasi kukkaruukkuihin, ja koko kämppä haisi emäksiselle mummopissalle. Veti vessan vain isomman hädän jälkeen. Kun kerran talvella alkoi pumpusta ottaa, ei tietenkään voinut soittaa ambulanssia tai taksia vaan lähti rollaattorin kanssa terveyskeskukseen kaupungin toiselle puolelle, ei sitten ollut vissiin sillä kertaa mitään vakavaa.

Kiinniti huomioa tuo kukkaruukkuun pissaminen. Aika touhua

Varakas perhe, jonka lapselle ei osteta edes 5 e leluja tai tavaroita, joita haluaa. Suvun kesäpaikassa näitä toivottuja tavaroita lainataan kysymättä toisen perheen lapselta ja sitten näiden pihien lapsi oireilee rikkomalla lainaamassa tavarat. Rikotut kamat sitten katoavat, tai korjataan teipillä ym. mutta asiasta ei vahingossakaan mainita mitään, ei pahoitella eikä korvata.

Jos kyseessä satasen tavara sanotaan vaan ettei voi tietää kun ei oltu näkemässä ja lapsi kieltää rikkoneensa. (Kouluikäinen, joka kertoo nähneensä, jonkun ison tumman hahmon hiippaileen esineen luo). Korvaaminen olisi ihan paskasumma näille, kun taas vastapuolella raha on tiukassa ja nämä kyllä tietävät sen.

Kyseessä perhe ja lapsi, jolle vaihdettiin vain kolme vaippaa päivässä.