Unihalvaus

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan teistä unihalvauksen kokeneista pystynyt "lähtemään liikkeelle"?

Itse olen useamman kerran luullut halvauksen aikana että pääsin sängystä ylös ja konttasin toiseen huoneeseen mutta kun keskittyminen herpaantui niin olin taas sängyssä halvaantuneena. Tuntui kuin kuminauha olisi vetänyt takaisin sänkyä kohti.

Tämä alkoi kiinnostaa vasta kun luin joltain hömppäsivustolta että unihalvauksesta pääsisi ruumista irtautumis kokemukseen kunhan kuvittelisi köyden sängyn yläpuolelle ja lähtisi kiipeämään sitä köyttä.

Olen kerran nähnyt tällaisen unen, ja siinä kyllä huidoin; ongelmana oli, etten tiennyt osuinko, kun hahmo oli näkymätön tai pelkkää sysimustaa!

Mulla on ollut elämäni aikana monta unihalvausta, ja näitä tulee erityisesti äärimmäisessä väsymyksessä. Pelottavin oli ehdottomasti se kerta, kun kuulin paholaisen naurua, joka vain koveni ja koveni. En siis tajunnut, että se on unihalvaus, joten siks varmaan oli niin kamalaa. Ja myös sen takia, että kun luulin heränneeni siitä, niin se nauru jatkuikin, vaikka olin jo istumassa. Paniikissa istuin puoli tuntia ennen kuin mieli alkoi rauhoittumaan. Yleensä unihalvaukseni alkaa siten, että silmät alkaa väsymyksestä mennä kiinni ja alkaa kuulumaan ääntä sitä kovempaa mitä enemmän silmät menee kiinni. Paniikissa aina yritän sit saada kehon heilahtamaan, jotta unihalvauskin katkeaa. Usein onnistuu, ellei väsymys oo niin suurta etten yksinkertaisesti pysty estämään nukahtamista. Oon kuitenkin huomannu sen että unihalvauksia pystyy kontrolloimaan jos siis tajuaa että nyt on unihalvaus päällä. Mulla se toimii siten, että pakotan itseni rauhalliseksi hengittämällä rauhallisesti vaikka kuinka pelottaisi. Yleensä siihen raukeaa unihalvaukset. En tiiä mistä ihmeestä se johtuu.

Tapahtui kun olin jotain 13 v. Aamusella isäni metelöi keittiössä (ei nyt niin pahasti, mutta kuitenkin) ja mua ärsytti. Päätin mennä jatkamaan unia saunan hiljaisuuteen. (Vähän erikoista, mutta niin...) Makasin selälläni lauteella ja sitten tuli tunne että pääni takana, jonne en siis nähnyt, olisi jokin pahantahtoinen olento. Sitten tuntui kuin näkymättömät kädet olisivat hyväilleet kylkiäni (kihelmöi) ja lopuksi asettuneet kaulalleni ja pysyneet siinä jonkin aikaa. Sitten kohtaus loppui. Kohtauksen aikana liikuttelin kieltä, kun olin lukenut että se on ainoa kohta jota voisi liikuttaa. Jos joskus vielä tulee unihalvaus niin aion niin taas tehdä. Jotenkin siinä konkretisoi itselleen että unihalvaus tämä on, mikä vähän rauhoittaa.

(Sauna on semmonen tavallinen uudessa talossa oleva, eikä mikään creepy kummitusepäilyksiä aiheuttava.)

Hyviä kuvauksia, kiitos jakamisesta.

Onko joku kokenut halvauksen, kun ei ole nukkumassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan teistä unihalvauksen kokeneista pystynyt "lähtemään liikkeelle"?

Itse olen useamman kerran luullut halvauksen aikana että pääsin sängystä ylös ja konttasin toiseen huoneeseen mutta kun keskittyminen herpaantui niin olin taas sängyssä halvaantuneena. Tuntui kuin kuminauha olisi vetänyt takaisin sänkyä kohti.

Tämä alkoi kiinnostaa vasta kun luin joltain hömppäsivustolta että unihalvauksesta pääsisi ruumista irtautumis kokemukseen kunhan kuvittelisi köyden sängyn yläpuolelle ja lähtisi kiipeämään sitä köyttä.

KYLLÄ! Tämän aivan unohdin! Joskus tosiaan on ollut niin, että luulen pääseväni liikkeelle, konttaan esim. hädissäni poikaystävän luokse pyytämään apua ja ihmettelen miksi se ei käänny mua päin eikä auta. Sitten avaan taas silmät ja tajuan olevani edelleen sängyssä ja halvauksen kourissa. Tällainen on ollut tosi pelottavaa, mutta en ollut tuolloin vielä keksinyt sitä hengityksen pidättämistä.

Kerran kun annoin halvauksen tulla enkä yrittänyt herätä, tapahtui jotain todella hämmentävää. Nousin nimittäin istumaan ja leijuin kirjahyllyn päälle ja katselin nukkuvaa itseäni. Sitten leijuin huoneen ovelle, avasin sen ja lähdin olohuoneeseen. Sitten taas heräsin sängystä ja ymmärsin etten tietenkään ollut oikeasti käynyt missään tai nähnyt itseäni.

Uskon että tuossa on kyse jostain mielikuvasta, kuvitelmasta että muka näen itseni, koska voin helposti saada nytkin mielikuvan siitä miltä näyttäisin kun makaan sängyssä. Ja asuntoniki osaan kuvitella mielessäni. En siis oikeasti usko mihinkään ruumiista irtautumiseen, vaikka se siinä tilanteessa siltä tuntuukin. :D

Mielikuvasi sekä kokemuksesi sijainnistasi ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.

... muuten deluusiokin olisi sama asia, kuin tavallinen aistimus.

Minulla on ollut aikuisiässä yksi unihalvaus. 

Heräsin osittain, mutten pystynyt liikkumaan. Makasin kyljelläni, ja tunsin siinä korvassa, joka ei ollut tyynyä vasten, kutisevaa tuntemusta kuin korvakäytävässä olisi ollut vettä. Samalla kuulin terävän, sihahtavan kuiskauksen "takanasi!". Se muistutti äitini ääntä. Tila oli pelottava, mutta aloin tajuta että kyseessä on unihalvaus, kun en pystynyt kääntymään.

Jotkut aivojen osat olivat vielä unessa (ja näkivät painajaista), jotkut osat olivat hereillä ja havainnoivat ympäristöä. 

Minusta tuntuu että tämä "unihalvaus" on vaan keksitty ihmisten rauhoittelemiseksi. Kumminkin on olemassa oikeita pahoja henkiolentoja, jotka voivat hyvinkin käydä kuvatuilla tavoilla ottamassa ihmisiä haltuunsa. Jos minulle joskus sattuisi tuollaista, turvautuisin mieluummin manaajaan kuin rauhoittelisin itseäni uskottelemalla että unihalvaus on joku "tieteellinen" selitys asialle.

Nostellaas vanhaa.  Nukuin yöllä ja näin jotain ihan tavallista sekoa unta, yhtäkkiä säpsähdin hereille silmät auki. Huoneen nurkassa näin jonkinlaisen vihreän pääkallomaisen hahmon ja samalla tuntui kun jokin olisi puristanut ranteista ja vetänyt kohti. En pystynyt liikkumaan ja suusta tuli vain ulinaa. Puoliso havahtui tähän ja tönäisi, silloin heräsin täysin ja pystyin liikkumaan, hahmo nurkassa oli katulampun heijastus seinässä. 

Joskus teininä koulun jälkeen sohvalla päivätorkkuja ottaessa usein tunsin nukahtavani mutta silti tietoisuus jäi ikäänkuin päälle. Toisinaan sillä hetkellä putosin sohvan läpi syvään kuoppaan ja jouduin pyristelemään saadakseni silmät avattua ja palatakseni todellisuuteen.

Kerran aina silmät suljettuani ja unen ollessa tuloillaan alkoi ympärillä jokin keskustelu aivan kuin olisivat olleet siinä samassa tilassa. Miehen ja naisen jutustelua mutten silti saanut selvää mistä puhuivat. Avasin silmät ja tyhjä asunto, suljin silmät ja hetken päästä sama pölötys jatkui.

Noita kai tapahtuu joskus stressaavassa elämäntilanteessa, esim surutyössä. Pelottavaa on, että se kokemus on niin fyysinen.

Itse näin kuinka makuuhuoneeni ovi auksi ja syöpään sairastanut työkaverini tuli huoneeseen. Ehkä olin huolissani hänestä ja näin hänet siksi  unihalvauksen aikana. Hän parani kyllä syövästä ja elää varmaan vieläkin. Eli ei niiden halvausten  tapahtumien tarvitse mitään enteitä olla.

Toisen kerran näin kuolleen omaiseni tulevan huoneeseen, hän talutti polkupyörää. Oikeastaan se oli todella kamalaa, koska herättyäni taas ymmärsin, että hän oli kuollut.

Nuo kaksi kertaa olen sen unihalvauksen kokenut, enkä kolmatta haluaisi kokea.Noistakin on todella pitkä aika.