Miten niin liikunta muka piristää? Olen urheiltuani aina ihan kuollut koko loppupäivän.

Liikunta piristää. urheilu väsyttää.  hölkkäily pururadalla on eri asia kuin koittaa pysyä alisa vainion perässä

Itselläni sama juttu. Teen fyysistä työtä ja jos lähden työpäivän jälkeen lenkille, olen aivan loppu. Kotona en jaksa tehdä mitään muuta kuin möllöttää.

Ei liikunta kaikkia piristä. On vaan tosiasia, että osa ihmisistä ei koskaan koe mitään piristävää saatika sitä hyvää oloa liikunnan jälkeen, mitä niin monet hehkuttaa.

Puhutaanko nyt puolen tunnin kävelylenkistä raikkaassa ilmassa ja auringossa, vai kahden tunnin hikitreenistä salilla? 

Taitaa olla ravintopuoli sulla huonolla mallilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei liikunta kaikkia piristä. On vaan tosiasia, että osa ihmisistä ei koskaan koe mitään piristävää saatika sitä hyvää oloa liikunnan jälkeen, mitä niin monet hehkuttaa.

No onko pikkasen epäreilua *tana! En saa liikunnasta mitään hyvänolontunnetta. Vain väsymystä ja pikanttia pahantuulisuutta.

Ravinto kuntoon. Miten uni? Vaikuttaa nimittäin nämä kaksi asiaa melkoisen paljon väsymykseen niin reenin jälkeen kuin ennenkin reeniä. Myös ylirasitus kannattaa ottaa huomioon. 

Mun työpäivä on kaksiosainen. Aamulla neljä tuntia, päivällä "siesta" ja illalla 3-4 tuntia töitä. Muut duunikaverit käy siinä päivällä hiihtämässä, kuntosalilla, uimassa tms. Minä juuri ja juuri jaksan käydän koiran kanssa päivälenkillä, jos meinaan vielä jaksaa illan painaa töissä. Mulle tulee liikunnasta pää kipeäksi, en haluaisi olla loppupäivää töissä pää kipeenä, siksi harrastan vasta illalla jos harrastan (useimmiten en, koska se on niin vastenmielistä). Mulle ei ole koskaan tullut minkäänlaisesta liikunnasta sellaista euforista hyvän olon tunnetta, mitä kaikki aina mainostaa. Mulle tulee vaan kuuma, kutittaa, hiestyminen on inhottavaa, päätä alkaa särkeä, joka paikkaan sattuu ja jos ei mitään muuta niin sitten ainakin vaan vituttaa kun tuli tuhlattua kallisarvoista aikaa turhuuteen ja tuli taas niin nihkeä fiilis.

Mulla liian tehoton liikunta väsyttää. Letkeä kävelylenkki sopii päiviin kun haluaa nukahtaa hyvin. Jos haluan päivästä energisen, kunnon liikunta (esim. salitreeni, ryhmäliikuntatunti) on paras aloitus.

Syöt väärin. Keho menee maitohapoille, tarviit sopivaa ravintoa.

jumalauta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei liikunta kaikkia piristä. On vaan tosiasia, että osa ihmisistä ei koskaan koe mitään piristävää saatika sitä hyvää oloa liikunnan jälkeen, mitä niin monet hehkuttaa.

No onko pikkasen epäreilua *tana! En saa liikunnasta mitään hyvänolontunnetta. Vain väsymystä ja pikanttia pahantuulisuutta.

Joku väitti, että riippuu lajista. Oletko kokenut usean tyyppistä liikuntaa?

Piristyminen on usein  pitemmän tähtäimen seuraus, kun yleiskunto nousee, ei hengästy enää niin herkästi esim. portaissa kuin ennen, nukkuu paremmin ja herää virkeämpänä. Tottakai heti sen treenin jälkeen on ihan poikki. 

Jokin on pielessä, jos noin paljon väsyttää. Toki liikunnan pitää väsyttää, mutta hyvällä tavalla.

Syötkö ja juotko tarpeeksi ennen ja jälkeen treenin? Mitä liikuntaa harrastat? Kuinka usein/pitkään/säännöllisesti? Ehditkö palautua ja nukutko riittävästi? Onko muu elämä stressaavaa?

Riippuu lajista. Mulle kuntosaliharjoittelu ei vaan sovi. Ihan hemmetin väsynyt siitä rääkistä, kroppa huutaa lepoa ja ruokaa, ja vaikka se sitä saa, ei tunnu mikään riittävän. Vapautin itseni fitness-trendistä ja totesin, että pitkät, rauhalliset kävelylenkit on mun juttu. Tekee hyvää keholle ja mielelle.

On ihan totta että osalla liikunta aiheuttaa herkemmin kunnon endorfiiniryöpyn kuin toisilla. Ihan aivokemiallisia eroja on ihmisten välillä. Usein himoliikkujilla tuo hyvänolontunne tulee herkemmin tai voimakkaammin, jolloin liikuntaa tietty myös harrastaa mielellään.

 Tietysti liikunta on kropalle hyödyksi myös monella muulla tavalla vaikka siitä ei saisikaan kiksejä. 

Sitähän on tutkittu, että toiset eivät saa koskaan liikunnasta hyvää oloa. Onneksi en kuulu heihin.

Minä miettisin sinuna ap ihan ekana sitä, miten syöt ja tankkaat ennen urheilua. Vatsa täynnä ja toisaalta myöskään ihan tyhjänä ei kannata rehkiä, sun verensokeri laskee liikaa. Ota mukaan kunnon urheilijuomaa, jota juot harjoituksen aikana maltilla ja päälle hyvin.

Toinen on sykemittari. Jos rehkit yli, niin mehut menee. Sykkeen kannattaa olla 60-80% maksimisykkeestä, joka lasketaan 205-ikävuodet jaettuna kahdella. Eli kolmekymppisellä syke olisi hyvä olla välillä 114-152. Välillä voi ottas tiukempaa ja sitten palautella, mutta siis koko aikaa ei pidä paahtaa yli.

Kolmas on lajivalinta. Jos teet jotakin epämotivoivaa ja tylsää, niin sekin jo vaikuttaa. Mukaansatempaava laji taas innostaa ihan toisella tavalla.

Neljäs on palautuminen. Joka päivä ei rehkitä, välillä pitää olla palautusharjoittelua pienellä teholla ja lepoa.

Ja tosi on kyllä sekin, että kaikki eivät saa samalla lailla endorfiineja urheilusta. Useimmat kumminkin, ja kaikki jossakin määrin.

Minullakin on liian kovan harjoittelun jälkeen uuvahtanut olo, mutta kyllä se endorfiinitunnekin tulee vähän ajan päästä, muutaman tunnin kuluttua viimeistään.