Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon miehen lapselta tulee sietää?
Nina
02.01.2017 |
Miehelläni on erittäin hemmoteltu lapsi. Todellakin, mitä tahansa pyytää niin asiat menevät juuri niin. Osaa myös teeskennellä erittäin hyvin.On miehen ainut lapsi, joten tietää myöskin, miten tärkeä on.
Voi sanoa vaikka mitä loukkaavia asioita toisille/käyttäytyä huonosti muita kohtaan, mutta tähän ei saisi puuttua.
En nyt ala tässä edes kaikkea luettelemaan, mutta lapsi on hyvin nenäkäs, sellainen lällättelijätyyppi. Kuvittelee olevansa jonkin sortin kingi, kotona ja kaveripiirissä. Suuttuu jos asiat ei mene kuten haluaa. Piilottelee/varastaa muiden tavaroita jne. Jos kukaan ei näe, hänen mielestään on ihan ok vaikka varastaa toisen lompakosta.
Tästä syystä mulla on aina hänen kanssaan sellainen olo, että en voi rentoutua, kun ei tiedä, mikä tavara voi taas kadota...:/
Mies on sitä mieltä, ettei mun tulisi puuttua hänen lapsensa kasvatukseen. Esim. tänään lapsi sanoi pöydässä ennen kuin edes koski ruokaansa:"Saanko oksentaa. Hyi yäk." Ja isä ei todellakaan sano mitään.
Mitä te olette mieltä? Pitäisikö mun todellakin tiukemmin alkaa torumaan lasta, silläkin uhalla, että isä vetää herneen nenäänsä? Onko tää tuhoon tuomittu suhdekin, jos mies antaa lapsensa tehdä mitä vain?
Lapsi myös nukkuu isänsä vieressä kaikki yöt, on täysin selvä, että hän nukkuu siinä, en minä, jos sänkyyn ei kolmea vaikka mahdu. Poika tietää tämän, ja todellakin vahvistaa hänen kingi-fiilistään.
Härnää koiraamme jatkuvasti, niin että koira murisee pojalle, vaikka kenellekään muulle ei murise. Sen sijaan että silittäisi koiraa, melkein lyö tätä. Väittää sitten, ettei muka tehnyt mitään, kun koira murisee."Mä vaan halasin." Niin varmaan.
Siis ehkä saitte kuvan käyttäytymisestä?
Näen suurimpana syynä käyttäytymiseen sen, että lasta hemmottelevat kaikki läheiset. Jos käyttäytyy väärin, ei toruta. Saa hyppiä kaikkien silmille jatkuvasti ja olla röyhkeä. Kuitenkin on isin, äidin, mummin ja kummien oma pikku kultamussukka, jota ei sovi torua, ettei mussukka vaan pahoita mieltään.
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Just tuo ettei mies toru lasta mitenkään. Tänäänkään ei mies mitään sanonut siihenkään kun lapsi haukkui ruokaani todella rumasti. Jos mun lapsi tekisi noin hän lähtisi armotta ruokapöydästä miettimään sanomisiaan. Tän lapsen kohdalla en vaan voi toimia kuten toimisin vaikka omien lasteni kanssa (tosin eivät he tuollaisia edes puhu...), koska mies suuttuu.Kerran kun puutuin johonkin asiaan niin kyllä sain palautetta toisen lapsen "ojentamisesta". Moni sanoi mulle, että olisi onnellinen kun joku yrittää kasvattaa lasta...
Ja meidän koira on niin superkiltti ja ihana, että oikein sattuu kun lapsi kohtelee sitä noin. Ajaa takaa ja yrittää väkisin vetää syliin tms. kun koira nukkuu ja kiusaa muutenkin. Totta kai sanon, että älä tee noin, mutta eipä tunnu auttavan kun ei voi tarpeeksi ponnekkaasti sanoa kun sittenhän puuttuisin toisen lapsen kasvatukseen.
Alkaa kyllä todella oikeasti kyllästyttää tää tilanne.
Tee eläinsuojeluilmoitus ja heti! Se on sinun velvollisuutesi, tämän jälkeen juokset niin kauas kuin mahdollista ja jätät miehesi nukkumaan poikansa viereen vaikka loppuelämäkseen. Miksi sinä altistat omat lapsesi sille, että oma äiti antaa uuden ukon kohdella täysin eri lailla omaa lastaan kuin heitä. Sinulla on vastuu omista lapsistasi ja siitä, että kaikilla lapsilla on samat oikeudet ja velvollisuudet yhteisen katon alla. En ikinä tekisi sitä omalle tyttärelleni, kukaan ukko ei ole hanta tärkeämpi!
Nyt on onneksi sellanen voisi (valitettavasti) sanoa onnekas tilanne, että en tuu lasta kovin paljon nyt näkeen kun meillä muuttu lasten tapaamiset sillä tavalla, että yleensä lapsensa ei oo hänellä kun meillä mahdollisuus tavata. En haluaisi ajatella näin, mutta toisaalta en jaksa tuota möykkäämistä yms. Sekin vielä kun ei lapsi ole hetkeäkään paikallaan. Jos vaikka menee pöytään istumaan on ihan pakko hakata ensin miljoona kertaa tuolilla pöytään.
Ja huom. tässä kyse ei ole siitä, etteikö lapsi saisi huomiota ja sitä pitäisi jotenkin hakea. Isänsä antaa ehkä sitä liikaakin. Heillä on yhteisiä harrastuksia, ja isä lähtee vaikka koska tekemään vaikka mitä lapsen kanssa, jos lapsi ehdottaa. Emme myöskään tosiaan asu yhdessä. Enkä ihan heti muuttaisikaan...mun mielestä lapsilla täytyy olla samat säännöt ja en mä voi omiani kohtaan olla ankarampi kuin hänen poikaansa kohtaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee eläinsuojeluilmoitus ja heti! Se on sinun velvollisuutesi, tämän jälkeen juokset niin kauas kuin mahdollista ja jätät miehesi nukkumaan poikansa viereen vaikka loppuelämäkseen. Miksi sinä altistat omat lapsesi sille, että oma äiti antaa uuden ukon kohdella täysin eri lailla omaa lastaan kuin heitä. Sinulla on vastuu omista lapsistasi ja siitä, että kaikilla lapsilla on samat oikeudet ja velvollisuudet yhteisen katon alla. En ikinä tekisi sitä omalle tyttärelleni, kukaan ukko ei ole hanta tärkeämpi!
Onpas sisimmältään onneton lapsi! Kukaan ei ole asettanut hänelle rajoja ja siksi käyttäytyy kuin Euroopan omistaja. Et tietenkään voi puuttua muuten lapsen kasvatukseen, mutta omassa kodissasi ei sinun tarvitse sietää mitä vain häneltä. Tee selväksi säännöt, mitä teillä noudatetaan, esim. miten ruokapöydässä käyttäydytään. Tee nämä asiat selväksi myös miehellesi ja mikäli hänelle ei käy, lähteköön muualle. Et sinä voi olla loputtomiin kynnysmattona ja alistua mihin vain. Pakko sanoa: miehesi tuntuu aika vässykältä, jos hän nukkuu pojan kanssa ja antaa hänen muutenkin terrorisoida yhteisessä kodissanne!
Hei ap,
tää on ilmeisesti melko yleinen ilmiö, että eroisät eivät pysty edes kasvattamaan lasta, koska lapselle on hyvitettävä loputtomasti erosta ja varottava, ettei sille tule paha mieli. Mieheni ja poikansa suhteessa ja kasvatuksessa on hyvinkin samoja piirteitä: vierekkäin nukkuivat käsi kädessä kunnes poika oli 8 v., pojalle on aina energiajuomia, cokista ja herkkuja joka päiväksi kaapissa kun hän tulee (on siis joka toinen viikko), jos herkut ja juomat loppuu niin iskä lähtee vaikka klo 21 ABC:ltä hakemaan lisää. Saa kalliita pelejä ja pelivarusteita aina kun haluaa, nekin lähdetään hakemaan vaikka yötä myöten. Ei ole nukkumaanmenoaikoja eikä koulunkäynnistä kysytä tai läksyjä valvota vaikka pojalla on koulussa vaikeuksia. Puhumattakaan, että tarvitsisi tehdä yhtään mitään kotitöitä, edes omaa huonetta raivata, iskä raivaa kyllä. Sairaspäiviä koulusta ottaa jos vähän "väsyttää" eli on yön valvonut pelatessa. Onkin kuin kalmankalpea olmi mustilla silmänalusilla, ulkona käy vaan pakolliset. Poika ei tervehdi ketään muuta kuin isäänsä, hänellä ei ole muita kuin pelikavereita, piiloutuu huoneeseensa jos joku tulee kylään, eikä hänen kanssaan ole ikinä yritetty edes lomalla käydä, koska hän ei kommunikoi muiden kuin isänsä kanssa, joten minä olen sen verran rajannut, että en viitsis lomailla tämän toistensa kanssa kuiskailevan parivaljakon kanssa. Menkööt iskä ja poika kahdestaan. Kaikki ruoka on tietysti yök ja iskä kiltisti laittaa hampparia ja nugettia ja ranskalaisia tai pitsaa joka päivä, ettei lapsi kärsi nälkää. OK. Kuten tuolla aikaisemmin joku sanoi, niin mielenkiinnolla odotan minkälainen nuori mies tästä kehkeytyy. Minähän en voi mitenkään puuttua lapsen kasvatukseen, koska jos sanallakaan vihjaan mitään kritiikkiä, niin saan hirmu vihat niskaani ja olen lapsenvihaajahirviö. Joten nielen ja olen hiljaa. Kiitän luojaani, ettei se ainakaan "pahasti" hauku tai silmille hypi, vaikka ilmiselvästi mikään mitä hänen eteensä teen ei ole riittävästi tai hyvää. Joululahjatkin on jääneet pakkauksiinsa, pipot ja hanskat käyttämättä (koska ne oli minulta), annan lahjakortteja, jotta voi itse mieleistänsä ostaa.
Miehen mielestä on minun vastuullani muodostaa suhde tähän huoneessaan lymyilevään olentoon, joka ei puhu tai ota katsekontaktia, mutta olen yrittänyt selittää, ettei se taida olla kontaktissa kenenkään muunkaan kanssa, joten taitaa olla yli minun ymmärrykseni ja kykyjeni. Yritän olla suuttumatta siitä, että hän ei minulle puhu, ei tervehdi, ei kiitä, odottaa vaan että täytän jääkaappia enkä puutu hänen asioihin. Murrosikäinen on tämä sankari tällä hetkellä, toivottavasti ei rupea hyppimään silmille tai kiukkuamaan, silloin kyllä muutan muualle. Alussa yritin kovasti, pelattiin lautapelejä ja vein vaikka minne ja ostelin "lahjuksia" jne. huomiosta hän kyllä piti ja sitä saakin isältään etenkin todella paljon, mutta kerran sitten erehdyin toisten lasten kiusaamisesta ja haukkumisesta torumaan, ja sen jälkeen olen ollut "vitun homo" ja "paska ämmä", joten arvelin parhaaksi olla ottautumatta mitenkään kasvatukseen. Että tämmöstä. Paitsi, että tällainen tilannehan on tosi paha, kun ei voi ottaa kantaa kun siitä saa vihat niskaansa, ja sekin jos ei ottaudu on väärin sitten. Ole tässä sitten jotenkin. Yritän positiivisesti puhua ja kysellä ja käytännön asiat jätän isänsä hoidettavaksi.
Miksi puutut toisen lastenkasvatukseen kun et ole omillesikaan paikalla kun ajattelet vain itseäsi aina ensin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tapauksen, jossa vanhemmat antoivat esikoislapselle perheessä liian suuren vallan ja kasvattivat kunnon pikkutyrannin. Toisia ei tarvinnut ottaa huomioon, pienempää sisarusta sai komennella ja pompottaa mielin määrin ja lapsi sai määrätä jopa siitä, millaisia huonekaluja ostettiin. Rajat jäivät karkin syönnin rajoittamiseen, pyöräilykypärän käyttöön tms. sääntöihin, mutta toisten huomioon ottamista tai käytöstapoja ei opetettu, ahneuteen, ilkeyteen, pahan puhumiseen ja manipulointiin ei kiinnitetty mitään huomiota. Koulussakaan ei oikein löytynyt kavereita, jotka sopeutuisivat vallanhimoisen ja komentelevan lapsen tahtoon, joka osasi vain määrätä, mutta muuten sosiaaliset taidot olivat täysin puutteelliset.
Kun vanhemmat erosivat ja molemmat alkoivat myöhemmin elää uusperheissä, kävikin niin, että vasta etävanhemman uusperheessä lapselle laitettiin rajoja ja hän joutui ensimmäisen kerran elämässään ottamaan toiset huomioon kotioloissa. Nyt ei enää voinutkaan ahmia ruokapöydästä neljää pihviä, ei määrätä lomapaikasta, olohuoneen verhoista tai televisio-ohjelmista. Oli kova paikka, kun ei koko ajan saanutkaan omaa tahtoaan läpi eikä koko ajan ylistetty vain tämän yhden lapsen saavutuksia. Toisaalta oli äärimmäisen terveellistä, kun lapsi ei saanutkaan itse koko ajan määrätä kaikesta, vaan perheessä olikin nyt aikuinen, joka ei alistunut lapsen määräysvallan alle ja muita lapsia, jotka eivät suostuneet pompoteltaviksi kuten oma alistettu pikkusisarus.
Vuodet kuluivat, aika monta lomaa meni uusperheessä pilalle ainakin osittain yhden lapsen kiukutellessa ja tämän vanhemman mennessä siihen mukaan, ja vaikka aika monta parisuhdekeskustelua käytiin aiheesta, silti pysyttiin yhdessä. Mutta kas kummaa, vuosien kuluessa lapsi alkoi käyttäytyä ihan asiallisesti uusperheen toista vanhempaa ja muita lapsia kohtaan, sai kavereita koulusta, nuorempi sisaruskaan ei enää alistunut pompoteltavaksi, kun oli saanut siihen tukea perheen toiselta aikuiselta. Ja yllättävää, myöhemmin tämä lapsi pyysi anteeksi oikuttelujaan yhdeltä asianosaiselta ja nyt aikuisena on ihan mukava, seurustelee, opiskelee ja menestyy. Tosin pompottaa edelleen vanhempiaan ja omaa kumppaniaan.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,
tää on ilmeisesti melko yleinen ilmiö, että eroisät eivät pysty edes kasvattamaan lasta, koska lapselle on hyvitettävä loputtomasti erosta ja varottava, ettei sille tule paha mieli. Mieheni ja poikansa suhteessa ja kasvatuksessa on hyvinkin samoja piirteitä: vierekkäin nukkuivat käsi kädessä kunnes poika oli 8 v., pojalle on aina energiajuomia, cokista ja herkkuja joka päiväksi kaapissa kun hän tulee (on siis joka toinen viikko), jos herkut ja juomat loppuu niin iskä lähtee vaikka klo 21 ABC:ltä hakemaan lisää. Saa kalliita pelejä ja pelivarusteita aina kun haluaa, nekin lähdetään hakemaan vaikka yötä myöten. Ei ole nukkumaanmenoaikoja eikä koulunkäynnistä kysytä tai läksyjä valvota vaikka pojalla on koulussa vaikeuksia. Puhumattakaan, että tarvitsisi tehdä yhtään mitään kotitöitä, edes omaa huonetta raivata, iskä raivaa kyllä. Sairaspäiviä koulusta ottaa jos vähän "väsyttää" eli on yön valvonut pelatessa. Onkin kuin kalmankalpea olmi mustilla silmänalusilla, ulkona käy vaan pakolliset. Poika ei tervehdi ketään muuta kuin isäänsä, hänellä ei ole muita kuin pelikavereita, piiloutuu huoneeseensa jos joku tulee kylään, eikä hänen kanssaan ole ikinä yritetty edes lomalla käydä, koska hän ei kommunikoi muiden kuin isänsä kanssa, joten minä olen sen verran rajannut, että en viitsis lomailla tämän toistensa kanssa kuiskailevan parivaljakon kanssa. Menkööt iskä ja poika kahdestaan. Kaikki ruoka on tietysti yök ja iskä kiltisti laittaa hampparia ja nugettia ja ranskalaisia tai pitsaa joka päivä, ettei lapsi kärsi nälkää. OK. Kuten tuolla aikaisemmin joku sanoi, niin mielenkiinnolla odotan minkälainen nuori mies tästä kehkeytyy. Minähän en voi mitenkään puuttua lapsen kasvatukseen, koska jos sanallakaan vihjaan mitään kritiikkiä, niin saan hirmu vihat niskaani ja olen lapsenvihaajahirviö. Joten nielen ja olen hiljaa. Kiitän luojaani, ettei se ainakaan "pahasti" hauku tai silmille hypi, vaikka ilmiselvästi mikään mitä hänen eteensä teen ei ole riittävästi tai hyvää. Joululahjatkin on jääneet pakkauksiinsa, pipot ja hanskat käyttämättä (koska ne oli minulta), annan lahjakortteja, jotta voi itse mieleistänsä ostaa.
Miehen mielestä on minun vastuullani muodostaa suhde tähän huoneessaan lymyilevään olentoon, joka ei puhu tai ota katsekontaktia, mutta olen yrittänyt selittää, ettei se taida olla kontaktissa kenenkään muunkaan kanssa, joten taitaa olla yli minun ymmärrykseni ja kykyjeni. Yritän olla suuttumatta siitä, että hän ei minulle puhu, ei tervehdi, ei kiitä, odottaa vaan että täytän jääkaappia enkä puutu hänen asioihin. Murrosikäinen on tämä sankari tällä hetkellä, toivottavasti ei rupea hyppimään silmille tai kiukkuamaan, silloin kyllä muutan muualle. Alussa yritin kovasti, pelattiin lautapelejä ja vein vaikka minne ja ostelin "lahjuksia" jne. huomiosta hän kyllä piti ja sitä saakin isältään etenkin todella paljon, mutta kerran sitten erehdyin toisten lasten kiusaamisesta ja haukkumisesta torumaan, ja sen jälkeen olen ollut "vitun homo" ja "paska ämmä", joten arvelin parhaaksi olla ottautumatta mitenkään kasvatukseen. Että tämmöstä. Paitsi, että tällainen tilannehan on tosi paha, kun ei voi ottaa kantaa kun siitä saa vihat niskaansa, ja sekin jos ei ottaudu on väärin sitten. Ole tässä sitten jotenkin. Yritän positiivisesti puhua ja kysellä ja käytännön asiat jätän isänsä hoidettavaksi.
Ensinnäkin tuo on mitä törkeintä lapsensa laiminlyöntiä. Hirviöisä pilaa lapsensa koko elämän. Hänen tehtävänsä olisi olla AIKUINEN, ei tuollainen omia traumojaan vaaliva nössö. Toiseksi, minä en ikipäivänä katsoin omassa kodissani tuollaista. Jos mies ei suostuisi yhteistyöhön lapsensa kasvatuksen suhteen, saisi lähteä. Sinäkin olet liian kiltti kun et ole osoittanut miehelle rajojasi, mikä sulle käy ja mikä ei käy. Lopettaisin positiivisen puhumisen ja sanoisin että tämä asia muuttuu nyt tai sinä lähdet. Tosin murrosikäistä on jo aika vaikea kasvattaa. Mut veikkaus on että syrjäytyvä nuori. Ilman ponnisteluja ja pettymyksiä lapsi ei voi saada kiinni omasta elämästään. Et varaudu tuon riippuvuussuhteen jatkumiseen hamaan hautaan. Eroisät ovat usein todellakin surkeita kasvattajia, ja siksi nuo 50/50 jaetut hoitovuorot ovat täysin surkea ratkaisu, kaiken muun lisäksi. Kyllä äitien kannattaa lapsia hankkiessaan miettiä, kuinka monta lasta hän itse henkkoht pystyy elättämään ja kasvattamaan. Ja miehen osallisuus on sitten plussaa jos sitä on. Ja olen itsekin uusperheen äiti. MIehen lapset olivat aluksi kaoottisia ja huusivat ja temppuilivat joka asiasta, mutta lopettivat kun sanoin, ettei täällä ole kuin yksi ruokalaji kerrallaan, enkä minä ainakaan pompi mihinkään suuntaan senttiäkään kenenkään oikkujen takia. Ja mies on opetellut ihan itsekin jämäkkyyttä. Eikä meillä tehdä mitään lohtumössöruokaa. Jos on nälkä, niin kyllä se oikeakin ruoka maistuu. Jos ei ole, niin sitten on syömättä. Myös meillä lapset olivat tottuneet siihen, että aikuiset nukkuvat heidän vieressään ja menevät nukkumaan silloin kun lapset käskee. Sekin loppui kuin seinään, eikä kukaan vaurioitunut, mitenkään. Tsemppiä. Vain sinä voit määritellä sen mitä haluat omaan elämääsi. Jos uskallat....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no, lapsi menee aina etusijalle, ja tietysti sen uuden parisuhteen edelle, koska parisuhde on vaan aikuisten välinen sopimus. Lapsi tarvitsee omien vanhempiensa jakamattoman huomion ja läheisyyden. Kun ero tulee lapsen koti on LAPSEN, eikä sen uuden sutturan koti. Joten lapsen paikka on luonnollisesti isänsä turvallisessa sylissä öisin. Ja lapsi on turvaton jopa aikuisuuteen saakka eron takia, joten uusioperhe ei ikinä tule onnistumaan, jos nainen vaatii lapselle kuuluvaa huomiota itselleen. Sehän on oikeastaan sairasta ja itsekeskeistä tältä perheeseen tunkeutujalta. Naiset, etsikää itsellenne sinkkumies ilman lapsia. Alkuperäinen ydinperhe ei koskaan lakkaa olemasta, se vaan hajaantuu kahteen osoitteeseen. Ei ulkopuolinen voi perheen sääntöjä alkaa sanella tai määräillä toisen kotona. Uusi puoliso ei voi ymmärtää toisen lasta, hänen historiaansa, syntymäänsä, vauva-aikaansa, persoonallisuuttaan eikä hänen tule täten myöskään kasvatukseen puuttua millään muotoa. Paras olisi, jos isät näkisivät näitä naikkosia silloin, kun lapset ovat jossain muualla MIELUISESSA paikassa, koska uutta naista ei tulisi milloinkaan laittaa lapsen edelle. Ja totta kai lapsi haetaan toisesta kodista, jos lapsi näin haluaa, koska milloinkaan ei tulisi olla huomioimatta lapsen hätää olla isin lähellä. Älkää työntykö lasten isän kanssa seurustelemaan, ellette ensisijaisesti halua kunnioittaa lapsen ja isän ainutkertaista suhdetta. Siihen ei tarvitse ulkopuolisten tuppautua väliin.
Siis kyllä mä torun lasta, varmaan kaikista eniten mitä kukaan lähipiiristä toruu!
Isän kanssa menee yleensä näin: Lapsi kysyy:"Voinko ottaa jätskin"? Isä:"Älä ota nyt." Lapsi: "No mä otan kuitenkin." Lapsi menee pakastimelle ottamaan jäätelön. Tällaisessa tilanteessa isä ei sano mitään ja antaa lapsen ottaa jäätelön. Toteaa vain lakonisesti, että kylläpä hyvin tottelet. Minä sanon lapselle:"Ei sun saanut ottaa jäätelöä, vie se takaisin." "Kyllä iskä antaa mun ottaa jäätelön." Ja lapsi saa sen jäätelön todellakin pitää.
Niin että kyllä olen yrittänyt! Mutta toivottomalta tuntuu, jollei isä ole tuossa mukana ja suorastaan arvostelee minua siitä, jos yritän kasvattaa hänen lastaan. Minä olen itse asiassa se aikuinen, joka olen yrittänyt (enkä siis tietenkään näe lasta kuin ihan muutamana päivänä/pari vk) ja yritän pitää rajoja, mutta se ei oikein onnistu, jos isä vetää herneen nenään ja lähtee pojan kanssa esim. minun luotani tällaisissa tilanteissa. "No niin Perttu, lähdetääns sitten." Ja näistä tilanteista riidellään me aikuiset sitten keskenämme aika kauankin, juuri näistä poikaan liittyvistä asioista. Kun mua ärsyttää niin tuo kun lapsella ei oo mitään rajoja, saa tehdä mitä haluaa, voi hyppiä kaikkien silmille jne. Tosiaan pieni Euroopan omistaja. Tajusin juuri, että suurin osa meidän riidoista kulminoituvat pojan käyttäytymiseen...
Viime kesänä kävi sellainenkin tilanne, että tämä poika ja minun lapseni sekä tietysti minä ja mies oltiin metsäretkellä ja tyttäreni löysi hienon kiven. No tietenkin miehen poika olisi sen halunnut, vaikkei hänelle sillä samanlaista merkitystä ollutkaan kuin tytölleni, ja tyttönihän se oli, hänhän sen löysi. Alkoi kärttämään, että anna se mulle, haluan vain katsoa sitä, ja totta kai kun tyttäreni antoi pojan katsoa kiveä, tämä heitti kiven metsään. Voin sanoa, että esimerkiksi tuossa tilanteessa huusin niin kovaa, että koko seutu raikasi! Miten toiselle ihmiselle tärkeille asioille ei noin saa tehdä jne. Siitäkin poika pääsi pälkähästä, isänsä ei sanonut mitään! Vain minä huusin pojalle asiasta. Ja kun sattui kuin ihmeen kautta löytämään kiven, isä koki ettei tästä nyt pojalle mitään tarvi sanoa (siis pojan ei tarvitse ikinä juuri pyytää anteeksikaan), asiahan on ihan ok!
Muutama pv sitten taas poika otti ja piilotti puhelimeni ja kyllä todellakin siitäkin sai kuulla.
Eli kyllä minä poikaa ojentelenkin, kun tarve vaatii, mutta sen voin sanoa, että tuntuu hieman turhauttavalta jne kun ei lapsen isän mielestä pikkukullan käytöksessä olisi mitään huomauttamisen sijaa!
Ja nyt, kun luen teidän kommentteja, alkaa yhä enemmän tuntumaan siltä, että mitä järkeä tässä on. En voi kuin toivoa pojan osalta, että vanhemmat ja lähipiiri tulevat järkiinsä tai koulussa havahdutaan lapsen ongelmiin ja sitä kautta saisi apua.
Mun lasteni isällä on naisystävä, joka viettää aikaa heidän kanssaan, eikä mua haittaa yhtään! En ymmärrä, mistä näitä tällaisia isin uutta naisystävää vihaavia viestejä oikein sinkoilee, ihme katkeruutta tuntuu olevan ihmisillä. Ei minua haittaa, että tämä nainen viettää lasteni kanssa aikaa.
Meillä on joka tapauksessa muuttumassa aikataulut siten, että lapset ovat meillä aina yhtä aikaa n. viikon, joten meidän ei ole silloin mikään pakko tavata toisiamme, voimme siis tavata toisiamme silloin kun lapsia ei ole kummallakaan.
Tosin tässä vaihtoehdossa ei sitten pojalla niitä kasvattajia ja rajan asettajia enää kovin paljon lähipiirissä näy, mutta sanoihan tässäkin ketjussa muutamat, että asiahan ei minulle kuulu mitenkään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee kaksi konkreettista neuvoa mieleen:
Ensinnäkin. Onko sinun ap pakko viettää öitä miesystäväsi kodissa silloin kun miehen lapsi on siellä? Sain käsityksen, ettei lapsi ole siellä aina. Jospa olet tuon ajan omien lastesi (joita sinulla jonkun viestin mukaan oli) kanssa. Ole miesystäväsi kanssa silloin kun miehen lapsi on äidillään. Erittäin kätevä ratkaisu!
Toiseksi. Älä vaan tee yhteistä lasta miehen kanssa!!! Aika harvoin on ihmisellä tilanne, että pystyy näkemään että millainen toinen olisi vanhempana. Sinä olet nähnyt miesystäväsi toiminnan isänä ja ei ole vakuuttanut. Älä tee lapsia hänen kanssaan!
Joo, tarkoitus onkin, että tapaamme tulevaisuudessa silloin kun lapsia ei ole meillä. Mun mielestä paljon parempi vaihtoehto. Viikonloppuisin tulemme olemaan omien lastemme kanssa keskenään.
Ap
> jos herkut ja juomat loppuu niin iskä lähtee vaikka klo 21 ABC:ltä hakemaan lisää. Saa kalliita pelejä ja pelivarusteita aina kun haluaa, nekin lähdetään hakemaan vaikka yötä myöten.
Joo, tutulta kuulostaa. Myöskin jos poika haluaa jotakin hullua juttua just vaikka keskellä yötä tehdä, niin se tapahtuu. Isä voi ensin sanoa, että tehdäänkö huomenna? Kello on jo paljon. Mutta poika vaan pyytää ja pyytää ja mies suostuu! Mies myös lähtee AINA pojan kanssa vaikka luisteleen tms. kun poika haluaa, oli kello sitten vaikka kuinka paljon arki-iltana ja koulua seuraavana päivänä ja mies kuinka väsynyt. Jotenkin ei pysty sanomaan lapselle ei! Miten se voi olla niin vaikeata? Kyllä olen sitä mieltä, että noille eroisille (varsinkin yhden lapsen isille) täytyisi eron jälkeen järjestää jonkinsortin koulutusta eron jälkeiseen aikaan.
Meillä joudun kaikki herkut piilottaan jonnekin, poika ei jättäisi kenellekään muulle yhtään mitään, jos se hänestä on kiinni. Kirkkain silmin valehtelee, ettei hän oo mitään ainakaan ottanut...Nyt joulun aikoihinkin sanoi, että ei jätetä mun lapsilleni jotain herkkua, ei kerrota että sitä on edes ollutkaan! Tähän minä, että meillä on tässä kodissa tapana jakaa herkut yms. tasapuolisesti kaikkien kesken. Mä en kestä tuollaista valehtelua ja juksaamista ollenkaan!
Siinäkään ei ole mitään vikaa, että toisinaan sanoo lapselle, ettei jaksa tehdä jotakin. Aina ei ole vanhemmankaan pakko jaksaa ja venyä ja vanua joka paikkaan.
Mielenkiintoista on kyllä nähdä ihan silmien edessä käytännössä miten kasvatuksella todellakin on merkitystä...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä minä ihmettelen, että miksi nämä isät eivät tajua niitä HYÖTYJÄ mitä voisi saada äitipuolen ja lapsen hyvistä väleistä? Täysin idioottimaista! Siis lapsesta tulisi toiset huomioonottavampi, sosiaalisempi, pystyisi paremmin asettumaan muiden asemaan, hyväksyisi erilaisuutta paremmin, oppisi ymmärtämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, oppisi kommunikoimaan, oppisi jakamaan omastaan, saisi positiivisen parisuhteen mallin, saisi turvaa kahden aikuisen rajoista ja huomiosta jne. JOS isällä olisi älyä huomata mahdollisuudet siihen. Vai eikö nämä tällaiset taidot ole miesten mielestä sitten hyödyllisiä vuorovaikutustaitoja, kun näköjään mieluummin opetetaan itsekkääksi oman edun tavoittelijaksi, omaa arvoa pönkitetään toisten pompottelulla ja halveksunnalla, omastaan ei anneta ja kahmitaan mieluiten vielä muidenkin omasta. Palkkio ja rakkaudenosoitus on materiaa ja sitä pitää olla ENEMMÄN kuin muilla. Törppöillään ja huudellaan hävyttömyyksiä. Sekö on se mieluinen kasvatustavoite näille erossa hävinneille lapsille? Hyi helvetti.
Lapsesta viis, mutta koiran puolesta mua harmittaa. Siis koirahan tuntee olonsa uhatuksi, kun pojalle joutuu murisemaan. Minä ottaisin pojan kyllä puheille ja kertoisin, että käytöstä pitää muuttaa niin, että koiralla on hyvä olla. Ärsyttää tuollaiset ipanat! Koirahan siinä liemeen joutuu, kun sitten vihon viimein päättää härnääjää puraista.
Niin, ja itselläni on kolme lasta ja koira. Olen tehnyt lapsille selväksi, että heidän aivokapasiteettinsa pitää olla sen verran suurempi että osaavat käsitellä vaistojensa varassa toimivaa koiraa oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä minä ihmettelen, että miksi nämä isät eivät tajua niitä HYÖTYJÄ mitä voisi saada äitipuolen ja lapsen hyvistä väleistä? Täysin idioottimaista! Siis lapsesta tulisi toiset huomioonottavampi, sosiaalisempi, pystyisi paremmin asettumaan muiden asemaan, hyväksyisi erilaisuutta paremmin, oppisi ymmärtämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, oppisi kommunikoimaan, oppisi jakamaan omastaan, saisi positiivisen parisuhteen mallin, saisi turvaa kahden aikuisen rajoista ja huomiosta jne. JOS isällä olisi älyä huomata mahdollisuudet siihen. Vai eikö nämä tällaiset taidot ole miesten mielestä sitten hyödyllisiä vuorovaikutustaitoja, kun näköjään mieluummin opetetaan itsekkääksi oman edun tavoittelijaksi, omaa arvoa pönkitetään toisten pompottelulla ja halveksunnalla, omastaan ei anneta ja kahmitaan mieluiten vielä muidenkin omasta. Palkkio ja rakkaudenosoitus on materiaa ja sitä pitää olla ENEMMÄN kuin muilla. Törppöillään ja huudellaan hävyttömyyksiä. Sekö on se mieluinen kasvatustavoite näille erossa hävinneille lapsille? Hyi helvetti.
Samaa mieltä! Kaikin keinoin kannattaisi yrittää vaalia äitipuolen ja lapsen suhteita isänkin! Mitä ihmettä se on keltään pois?
Mutta musta alkaa tuntua, että mä en jaksa tällaisessa kuviossa edes olla enää kovin kauaa, oon aika paljon jo monenlaisessa venynyt.
Pitäköön tunkkinsa, tekisi mieli sanoa...
Ap
Luin muutaman kommenttisi ja kuule, keskustelun paikka. Eihän se oikein ole, että lapsi tulee pöytään moittimaan ruokaa! Siis sen sanoo jo järkikin. Pöydästä pois ja olkoon nälissään. Sen lisäksi vielä anteeksipyyntö. Sun mieshän kasvattaa täysveristä Trumppia pojastaan.
Jos mies haluaa nukkua lapsi vieressään, niin menköön sitten pojan kanssa sohvalle tai hotelliin. Minäkin olen nukkunut miehen ja hänen lapsensa kanssa samassa sängyssä, mutta lapsi oli kyllä joka suhteessa hyvin kasvatettu, kiltti ja huomaavainen. Ja 7 v. nukkui jo sitten omassa vuoteessaan, omassa huoneessaan.
Jos ei mene perille, niin sitten muutatte eri osoitteisiin.
Voithan myös kokeilla, mitä tapahtuu kun itse menet miehen valmistaman aterian kimppuun ja kysyt ensimmäisenä, että saako oksentaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesta viis, mutta koiran puolesta mua harmittaa. Siis koirahan tuntee olonsa uhatuksi, kun pojalle joutuu murisemaan. Minä ottaisin pojan kyllä puheille ja kertoisin, että käytöstä pitää muuttaa niin, että koiralla on hyvä olla. Ärsyttää tuollaiset ipanat! Koirahan siinä liemeen joutuu, kun sitten vihon viimein päättää härnääjää puraista.
Niin, ja itselläni on kolme lasta ja koira. Olen tehnyt lapsille selväksi, että heidän aivokapasiteettinsa pitää olla sen verran suurempi että osaavat käsitellä vaistojensa varassa toimivaa koiraa oikein.
Koira ei todellakaan kenellekään muulle murise kuin pojalle. Sanoin tästä pojallekin viimeksi, kun käskin taas lopettamaan koiran härnäämisen.
Ja miksei isänsä voi myös sanoa näistä tiukemmin, en käsitä! Poika kuvittelee, että mä olen joku tiukkis ja että tällaiset asiat on sallittuja, kun ei iskäkään kiellä. Iskää varmaan kuitenkin pitää vanhempanaan suurempana auktoriteettina kuin minua. Voisin niin kuvitella. Pää on varmaan pojalla ihan sekaisin. Mutta en voi tuollaista salliakaan, joten kyllä kiellän. Mä itse olisin raivoissani jos lapseni tekisivät jotain tuollaista - en voi kyllä kuvitella että tekisivätkään, kun eivät kiusaa muita, mukaanluettuna eläimiä, todellakaan!
Isä sanoo vaan välillä pojalle "anna nyt koiran olla rauhassa." mutta ei mitenkään ponnekkaasti. Sellainen olo, että ei voi ainakaan sanoa, ettei muka olisi sanonut. Mutta jos poika jatkaa härnäämistä, sitten isä ei sano mitään?!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsesta viis, mutta koiran puolesta mua harmittaa. Siis koirahan tuntee olonsa uhatuksi, kun pojalle joutuu murisemaan. Minä ottaisin pojan kyllä puheille ja kertoisin, että käytöstä pitää muuttaa niin, että koiralla on hyvä olla. Ärsyttää tuollaiset ipanat! Koirahan siinä liemeen joutuu, kun sitten vihon viimein päättää härnääjää puraista.
Niin, ja itselläni on kolme lasta ja koira. Olen tehnyt lapsille selväksi, että heidän aivokapasiteettinsa pitää olla sen verran suurempi että osaavat käsitellä vaistojensa varassa toimivaa koiraa oikein.
Inhottaa tällaiset kirjoitukset. Miten niin lapsesta viis? Lapsi on joutunut kokemaan jo kodin rikkoutumisen, ja nyt kokee myös laiminlyöntiä psyykkistä turvallisuutta koskevissa asioissa. Yhtä poloinen ja olosuhteiden uhri tuo lapsi on kuin koira!
Ap:n laatima otsikko kertoo jo olennaisen ap:n suhtautumisesta. Pitäisi kysyä, miten paljon uudelta mieheltä pitää sietää. Lapsen käytös on aikuisista kiinni suurimmassa osassa tapauksista (poislukien sairaudet, vammat ja neurologiset ongelmat).
Vierailija kirjoitti:
Luin muutaman kommenttisi ja kuule, keskustelun paikka. Eihän se oikein ole, että lapsi tulee pöytään moittimaan ruokaa! Siis sen sanoo jo järkikin. Pöydästä pois ja olkoon nälissään. Sen lisäksi vielä anteeksipyyntö. Sun mieshän kasvattaa täysveristä Trumppia pojastaan.
Jos mies haluaa nukkua lapsi vieressään, niin menköön sitten pojan kanssa sohvalle tai hotelliin. Minäkin olen nukkunut miehen ja hänen lapsensa kanssa samassa sängyssä, mutta lapsi oli kyllä joka suhteessa hyvin kasvatettu, kiltti ja huomaavainen. Ja 7 v. nukkui jo sitten omassa vuoteessaan, omassa huoneessaan.
Jos ei mene perille, niin sitten muutatte eri osoitteisiin.
Voithan myös kokeilla, mitä tapahtuu kun itse menet miehen valmistaman aterian kimppuun ja kysyt ensimmäisenä, että saako oksentaa.
Siis apua, eikö ole vieläkään käynyt selväksi, että ap ei asu miesystävänsä luona!
Mulle tulee kaksi konkreettista neuvoa mieleen:
Ensinnäkin. Onko sinun ap pakko viettää öitä miesystäväsi kodissa silloin kun miehen lapsi on siellä? Sain käsityksen, ettei lapsi ole siellä aina. Jospa olet tuon ajan omien lastesi (joita sinulla jonkun viestin mukaan oli) kanssa. Ole miesystäväsi kanssa silloin kun miehen lapsi on äidillään. Erittäin kätevä ratkaisu!
Toiseksi. Älä vaan tee yhteistä lasta miehen kanssa!!! Aika harvoin on ihmisellä tilanne, että pystyy näkemään että millainen toinen olisi vanhempana. Sinä olet nähnyt miesystäväsi toiminnan isänä ja ei ole vakuuttanut. Älä tee lapsia hänen kanssaan!