Miten paljon miehen lapselta tulee sietää?

Ajattelin tehdä niin, että tulevaa viikonloppua ajatellen kirjoitan ihan oikeasti asialistan miestä varten, jotka liittyvät näihin juttuihin, joita täällä on tuotu esille: koiran härnääminen, käyttäytyminen ruokapöydässä, toisen huomioonottaminen, 7-vuotiaan nukkuminen, yleensäkin hyvät tavat. Pidämme pienen kokouksen miehen kesken.

Aion myöskin kaivaa linkit ja tuoda esille esim. noiden pienenä eläimiä kiusanneiden ja aikuisina murhaajien yhteyden myöskin. Sanon, ettei nuo asiat mitä poika puhuu ole terveitä.  Miten on kasvattamassa lapsestaan pientä diktaattoria jota kukaan ei kohta hanskaa.

Eilen kyllä jo mainitsin, että kasvatus on menossa ihan väärille raiteille, mutta tuskin mies mua kuuntelee.

Vaikka en tule poikaa näkemäänkään kovin paljon nyt enää kun nuo tapaamiset muuttuivat, haluan silti nuo asiat keskustella vielä läpi, sillä mulle on tärkeätä myöskin se, että mies tietää, että mä en tuollaisia asioita hyväksy ja pidä terveenä.

Ap

Voi ap, sanoisin että älä käytä omaa ainutlaatuista elämääsi ja lastesi lapsuusaikaa siihen, että yrität tehdä yhdestä tenavasta kunnon kansalaisen. Ymmärrän, että koet sen tavallaan velvollisuudeksesi, kun kukaan muu ei halua pojalle laittaa rajoja. 

Jos mies ei tätä itse käsitä ja joudutte aina kahnauksiin hänen kanssaan eriävistä kasvatusmetodeista, niin onko se sen arvoista? Olen toki pahoillani pojan puolesta, mutta niin kauan kun mies ei tajua sitä, että teidän pitää seistä yhtenä rintamana ikään kuin lasta vastaan - toivoa ei ole.

Niin se on myös ydinperheessä. Lapset oppivat nopeasti, että kysympä tolta joka on hövelimpi. Siinä sitten ihmetellään, kun isi sanoi ota jätski ja äiti sanoi älä ota. Mutta kun isi lupas....! 

Olet ehdottomasti oikeassa, että vietätte yhdessä aikaa ilman lapsia ja sitten lasten kanssa omaa aikaa. Ainakin tällä kokoonpanolla.

Ja pidä se koira kaukana kiusaajasta! Musta tuntuu niin pahalta, kun toisen pitää alkaa jo murista. Siinä on jo stressiä aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n laatima otsikko kertoo jo olennaisen ap:n suhtautumisesta. Pitäisi kysyä, miten paljon uudelta mieheltä pitää sietää. Lapsen käytös on aikuisista kiinni suurimmassa osassa tapauksista (poislukien sairaudet, vammat ja neurologiset ongelmat).

Tietenkin se on aikuisista ja vanhemmista suurelta osin kiinni. Kuka tässä muuta on väittänytkään?

Ja tosiaan, voisi tuossa olla toisella tavalla muotoiltu otsikko kyllä. Enemmän tässä on luonnollisesti kyse siitä, etteivät vanhemmat ymmärrä, että tuollainen harjoittamansa kasvatusmetodi on tuhoon tuomittu.

Ei sekään ihan tervettä ole, että lapsen äiti hokee lapselle, että "vetää iskän uutta naista turpaan" jos tämän tapaa.

Eiköhän tällä perheellä ole ollut aika lailla ongelmia jo ennen eroa. Nyt on kyse vain siitä, haluanko jäädä selvittelemään näitä asioita ja olemaan tietynlaisena kynnysmattona tässä, ja mielenkiinnolla luen teidän mielipiteitä asiaan/kokemuksia asian tiimoilta. Myöskin välillä itsestä tuntuu, että olenkohan liian tiukka tms. koska mies on taas niin korostetun lepsu ja syyttää aina muita siitä, että ovat kasvatuksen suhteen liian tiukkia, mutta ilmeisen turhaan...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin muutaman kommenttisi ja kuule, keskustelun paikka. Eihän se oikein ole, että lapsi tulee pöytään moittimaan ruokaa! Siis sen sanoo jo järkikin. Pöydästä pois ja olkoon nälissään. Sen lisäksi vielä anteeksipyyntö. Sun mieshän kasvattaa täysveristä Trumppia pojastaan. 

Jos mies haluaa nukkua lapsi vieressään, niin menköön sitten pojan kanssa sohvalle tai hotelliin. Minäkin olen nukkunut miehen ja hänen lapsensa kanssa samassa sängyssä, mutta lapsi oli kyllä joka suhteessa hyvin kasvatettu, kiltti ja huomaavainen. Ja 7 v. nukkui jo sitten omassa vuoteessaan, omassa huoneessaan. 

Jos ei mene perille, niin sitten muutatte eri osoitteisiin.

Voithan myös kokeilla, mitä tapahtuu kun itse menet miehen valmistaman aterian kimppuun ja kysyt ensimmäisenä, että saako oksentaa. 

Siis apua, eikö ole vieläkään käynyt selväksi, että ap ei asu miesystävänsä luona!

Siinähän sanottiin, että LUIN MUUTAMAN KOMMENTTISI. Alkoi vaan ahdistaa jo tuo huono käytös ruokaipöydässä.

Vierailija kirjoitti:

Päässä vikaa koko porukalla, juokse!

Juoksen jo kolmesti viikossa 45 minuutin lenkin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin tehdä niin, että tulevaa viikonloppua ajatellen kirjoitan ihan oikeasti asialistan miestä varten, jotka liittyvät näihin juttuihin, joita täällä on tuotu esille: koiran härnääminen, käyttäytyminen ruokapöydässä, toisen huomioonottaminen, 7-vuotiaan nukkuminen, yleensäkin hyvät tavat. Pidämme pienen kokouksen miehen kesken.

Aion myöskin kaivaa linkit ja tuoda esille esim. noiden pienenä eläimiä kiusanneiden ja aikuisina murhaajien yhteyden myöskin. Sanon, ettei nuo asiat mitä poika puhuu ole terveitä.  Miten on kasvattamassa lapsestaan pientä diktaattoria jota kukaan ei kohta hanskaa.

Eilen kyllä jo mainitsin, että kasvatus on menossa ihan väärille raiteille, mutta tuskin mies mua kuuntelee.

Vaikka en tule poikaa näkemäänkään kovin paljon nyt enää kun nuo tapaamiset muuttuivat, haluan silti nuo asiat keskustella vielä läpi, sillä mulle on tärkeätä myöskin se, että mies tietää, että mä en tuollaisia asioita hyväksy ja pidä terveenä.

Ap

Minä taas kertoisin miehelle vain sen, että en enää hyväksy pojalta epäkunnioittavaa käytöstä ja miehen pitää puuttua siihen. Jättäisin eläinrääkkäyksen ja murhamiehet kyllä mainitsematta, sillä kyllähän tuollaisista syytöksistä taas kuka tahansa suuttuu. 

Epäilen, että mies ei tajua vaikka kuinka paasaat ja selität. Ei vaan tajua. Siksi sanoisinkin vain, että jos poika on epäkunnioittava tai kohtelee koiraa huonosti, niin sinä puutut asiaan. Ja jos isä ei ole kanssasi samaa mieltä, niin voivat molemmat poistua pöydästä. Varmaan ottaisin sitten lautaset molempien edestä pois ja heittäisin roskiin. Jos ei kelpaa, niin ei kelpaa. Menköön hampurilaiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päässä vikaa koko porukalla, juokse!

Juoksen jo kolmesti viikossa 45 minuutin lenkin.

ap

Joo eipä ollut minun kommenttini tämä juoksukommentti.

On kyllä lapsellista touhua kirjoittaa jotain toisen nimissä. Sun kaltaisilla varmaan just nuo moraalikäsitykset on niin höllässä, että lapset omii samankaltaiset tavat.

T. Oikea ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin tehdä niin, että tulevaa viikonloppua ajatellen kirjoitan ihan oikeasti asialistan miestä varten, jotka liittyvät näihin juttuihin, joita täällä on tuotu esille: koiran härnääminen, käyttäytyminen ruokapöydässä, toisen huomioonottaminen, 7-vuotiaan nukkuminen, yleensäkin hyvät tavat. Pidämme pienen kokouksen miehen kesken.

Aion myöskin kaivaa linkit ja tuoda esille esim. noiden pienenä eläimiä kiusanneiden ja aikuisina murhaajien yhteyden myöskin. Sanon, ettei nuo asiat mitä poika puhuu ole terveitä.  Miten on kasvattamassa lapsestaan pientä diktaattoria jota kukaan ei kohta hanskaa.

Eilen kyllä jo mainitsin, että kasvatus on menossa ihan väärille raiteille, mutta tuskin mies mua kuuntelee.

Vaikka en tule poikaa näkemäänkään kovin paljon nyt enää kun nuo tapaamiset muuttuivat, haluan silti nuo asiat keskustella vielä läpi, sillä mulle on tärkeätä myöskin se, että mies tietää, että mä en tuollaisia asioita hyväksy ja pidä terveenä.

Ap

Minä taas kertoisin miehelle vain sen, että en enää hyväksy pojalta epäkunnioittavaa käytöstä ja miehen pitää puuttua siihen. Jättäisin eläinrääkkäyksen ja murhamiehet kyllä mainitsematta, sillä kyllähän tuollaisista syytöksistä taas kuka tahansa suuttuu. 

Epäilen, että mies ei tajua vaikka kuinka paasaat ja selität. Ei vaan tajua. Siksi sanoisinkin vain, että jos poika on epäkunnioittava tai kohtelee koiraa huonosti, niin sinä puutut asiaan. Ja jos isä ei ole kanssasi samaa mieltä, niin voivat molemmat poistua pöydästä. Varmaan ottaisin sitten lautaset molempien edestä pois ja heittäisin roskiin. Jos ei kelpaa, niin ei kelpaa. Menköön hampurilaiselle. 

Kiitos vinkistä, ehkä näin on tosiaan parempi!

Ja todellakin, musta tuntuu just tuolta ettei mies tajua vaikka kuinka paasaisin...

Ap

Lähtisin heti. Jo ihan koiran vuoksi. Tai korottaisin ääntäni ja karjuisin miehelle päin naamaa, että hänen kakaransa ei mun koiraa kiusaa ja jossei hän pistä sille stoppia, minä pistän ja jos se on ongelma, suhde loppuu siihen.

Mitään eläinten kiusaamista en ala katsella. En kumppaniltani suoraan tai välillisesti tämän lapsen kautta. Varmana alkaa kohta tulla mieheltäkin sanomista, kun koira murisee hänen kultimussukaltaan.

Lapsi kuulostaa aika häiriintyneeltä. Olisi varmaan hyvä hakea noille jotain ulkopuolista apua, perheterapiaa tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin tehdä niin, että tulevaa viikonloppua ajatellen kirjoitan ihan oikeasti asialistan miestä varten, jotka liittyvät näihin juttuihin, joita täällä on tuotu esille: koiran härnääminen, käyttäytyminen ruokapöydässä, toisen huomioonottaminen, 7-vuotiaan nukkuminen, yleensäkin hyvät tavat. Pidämme pienen kokouksen miehen kesken.

Aion myöskin kaivaa linkit ja tuoda esille esim. noiden pienenä eläimiä kiusanneiden ja aikuisina murhaajien yhteyden myöskin. Sanon, ettei nuo asiat mitä poika puhuu ole terveitä.  Miten on kasvattamassa lapsestaan pientä diktaattoria jota kukaan ei kohta hanskaa.

Eilen kyllä jo mainitsin, että kasvatus on menossa ihan väärille raiteille, mutta tuskin mies mua kuuntelee.

Vaikka en tule poikaa näkemäänkään kovin paljon nyt enää kun nuo tapaamiset muuttuivat, haluan silti nuo asiat keskustella vielä läpi, sillä mulle on tärkeätä myöskin se, että mies tietää, että mä en tuollaisia asioita hyväksy ja pidä terveenä.

Ap

Minä taas kertoisin miehelle vain sen, että en enää hyväksy pojalta epäkunnioittavaa käytöstä ja miehen pitää puuttua siihen. Jättäisin eläinrääkkäyksen ja murhamiehet kyllä mainitsematta, sillä kyllähän tuollaisista syytöksistä taas kuka tahansa suuttuu. 

Epäilen, että mies ei tajua vaikka kuinka paasaat ja selität. Ei vaan tajua. Siksi sanoisinkin vain, että jos poika on epäkunnioittava tai kohtelee koiraa huonosti, niin sinä puutut asiaan. Ja jos isä ei ole kanssasi samaa mieltä, niin voivat molemmat poistua pöydästä. Varmaan ottaisin sitten lautaset molempien edestä pois ja heittäisin roskiin. Jos ei kelpaa, niin ei kelpaa. Menköön hampurilaiselle. 

Kiitos vinkistä, ehkä näin on tosiaan parempi!

Ja todellakin, musta tuntuu just tuolta ettei mies tajua vaikka kuinka paasaisin...

Ap

Mun miehellä on kanssa asia, jota ei vain tajua. Hän on tavallaan hirveän epäreilu, kohtelee lapsia eri tavoin (kaikki kyllä yhteisiä), on seksistinen ja vähän omahyväinen (hänen tarpeensa mm. rahallisten asioiden suhteen tärkeämpiä kuin muiden). Olen kohta 20 vuotta yrittänyt asiaa hänelle selvittää ja valottaa. Joskus olen kuvitellut, että on mennyt perille. Mulle kirkastui vasta ennen joulua, että hän ei ymmärrä asiaa. Hän ei kerta kaikkiaan ymmärrä eikä käsitä. Mun, lasten tai muiden mielipiteet ja selvistykset eivät auta. Vaikka piirrän kaavion ja yritän näyttää - ei. Mua helpotti, kun tämän hyväksyin. Nyt sitten junailen asioita omaksi edukseni ja sujuu paremmin. Eikä tule edes riitoja. Ja lasten suhteen sitten minä tasapainotan asiat, miehen edes asiaa tietämättä. 

Voi apua!! Olen ollut itse ihan samanlaisessa tilanteessa, lapsikin on samanikäinen. Minä lähdin pois omien lapsieni kanssa. Kaikki energia meni miehen lapsen ongelmiin ja huonon käytöksen katselemiseen. En saanut komentaa enkä puuttua mihinkään. Lapsen äiti teki kaikkensa, jotta kaikki olisi mahdollisimman hankalaa.

Ero oli elämäni paras päätös, suosittelen sitä myös sinulle. Olisipa hauska vaihtaa kunnolla ajatuksia. Tsemppiä.

Isäni kasvatettiin juurikin noin. Otti sitten herkän äitini puolisokseen ja teki kaikkien elämästä helvetin. Kävin aikuisena kuusi vuotta terapiassa ja siskoni kolme. Että onnea valitulle tielle.

Mitä miehen lapselta/lapsilta tulee sietää? Kaikki. Jos mielenterveys tai terveys on uhattuna niin kannattaa häipyä. Miehen lapset = pyhä lehmä.

Nyt ei voi muutakuin ihmetellä, että mitä sinä ap näet tuossa miehessä? Mieshän on täys nössö, ja vätys. Miksi kidutat itseäsi tuossa suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tälle miesystävän lapselle juurikin tekisi erittäin hyvää se, että huomaisi, ettei ole maailman napa, kuten nyt kuvittelee olevan. Nyt iskän täytyy antaa huomiota ja ottaa huomioon myös naisystävä. Tämähän on normaalia elämää; on täysin normaalia, että aikuinen ihminen rakastaa toista aikuista ihmisitä intiimillä tavalla, eri tavalla kuin lastaan - ihan kuten ei-eronneissa perheissäkin. Poika VOISI oppia tästä ihmisten huomioonottamista ja juuri tuota, että hän ei suinkaan ole se ainoa ihminen maailmassa. On vaarallista tuo miten nykyaikana kasvatetaan itsekeskeisiä lapsia, ja yksi osasyy on juuri tämä, että eron jälkeen toiset tuntevat niin suurta syyllisyyttä lasten takia, että nostavat heidän jollekin jalustalle ja kaikki toiveensa täytetään ja omat toiveet jäädytetään täysin. Kyllähän lapsi tuollaisen vaistoaa.

Lapsille on juurikin ERITTÄIN TERVETTÄ nähdä, että he eivät ole mikään maailman napa. Tämän pojan kasvatuksessa korostuu myös se, että ei saisi olla minkäänlaisia pettymyksiä. Kuitenkin elämässä tulee väistämättä niitäkin vastaan, ja hyvä olisi niitäkin oppia käsittelemään jossain vaiheessa. Kasvattaminen suojelu (curling) -menetelmällä saa aikaan juuri näitä itku-potkuraivari -aikuisia.

Siinä ei ole mitään pahaa, jos eronnut vanhempi on löytänyt rinnalleen rakastavan puolison, päinvastoin. Mielestäni huomattavasti huonompi vaihtoehto on se, että tietoisesti tekee sen valinnan yleensä hieman katkeroituneissa fiiliksissä, että nyt en enää koskaan tähän mitään miestä ota, ja varmasti elän loppuelämäni yksin ilman miestä. Millaisen esimerkin rakkaudesta ja elämästä tuollainen antaa lapsille?

 

Ap

Tässä nyt menee ristiin pari asiaa. Ok, aikuiset ihmiset voivat ja saavat ryhtyä uuteen suhteeseen mutta se kai ei ollut tämän avauksen pointti.

Sitten: eipäs yleistetä että päätetään "katkeroituneissa fiiliksissä" jäädä yksin. Olet ensinnäkin sen verran nuori ettei tuttavapiirissäsi lie kovinkaan paljoa niitä jotka päättävät jäädä yksin, kuten ei niitä eronneitakaan. Tunnut puolustelevan omaa valintaasi. Olet valinnan tehnyt, hyvä, ja ilmeisesti miestä rakastatkin.

Täällä on kuitenkin jo monta kertaa sanottu että mies ei välitä tunteistasi tippaakaan. Sen perusteella mitä olet kirjoittanut asia on näin.

Et myöskään voi tehdä mitään tuon pojan kasvatuksen suhteen. Ensinnäkin hänen molemmat vanhempansa estävät sen. Toiseksi, keskity omiin lapsiisi. Kolmanneksi, suurin ongelma tässä ei ole poika vaan mies. Tuollainen lapamatoasenne olisi tullut vastaan todnäk jossain muussa tilanteessa, nyt siinä välissä sattui olemaan poika. Muista: poika on ja pysyy. Hän tulee olemaan kuvassa vielä yli kymmenen vaativaa vuotta. Omat lapsesi ovat silloin jo täysi-ikäisiä, olet ns. vastuusta vapaa, mutta myös vanhempi ja moni muu mahdollisuus rakkauteen on mennyt sivu suun tuon miehen takia. Murrosiässä tuo sama poika tuolla samalla kasvatustavalla haistattaa vitut ja sylkee lautasellesi ja sanoo että vedä käteen ämmä. Vie rahasi, kusee kenkiisi jne. Että onnea vaan valinnallesi.

Olen myös sitä mieltä että tuollaisen suhteen mallin antaminen omille lapsillesi ei ole mikään hyvä vaihtoehto. Heillä on jo malli yhdestä suhteesta, sinun ja heidän isänsä suhteesta. Se ei toiminut.

Annat heille nyt vaan mallin vielä huonommasta suhteesta. En muista mainitsitko lastesi sukupuolta mutta jos ovat tyttöjä niin voin kuvitella mikä seksuaalihäirikkö tuosta miesystäväsi pojasta kuoriutuu jo ihan muutaman vuoden kuluttua.

Kuten täällä on moni jo sanonut, poika vaikuttaa häiriintyneeltä. Se on joko synnynnäistä tai sitten surkean kasvatuksen ja mielipuolisen äidin vaikutusta. Joku taho häntä voisikin auttaa mutta hänen vanhemmistaan ei siihen ole ja sinulle asia ei kuulu.

Lapsella on myös selkeästi vain yksi edes suht tervepäinen vanhempi elämässään (isä) ja pitää tästä kiinni kynsin ja hampain. Sinuna jättäisin isän ja pojan nyt ihan rauhaan, jo sen pojan takia. Olet aikuinen ja sinun on osattava perääntyä tilanteessa jossa et pysty tekemään mitään pojan hyväksi vaan vain pahennat tilannetta.

Se että olet mahdollisesti rakastunut, ei näytä tuovan mitään hyvää kenellekään tuossa yhtälössä vaikka teilläkin miehen kanssa varmasti hetkenne on.

Yhteinen lapsi on viimeinen asia mitä tuossa kannattaa edes harkita. Järki käteen nyt.

Parhaiten autat sitä lasta poistumalla kuvasta, et sillä että teoretisoit täällä miten isän pitäisi poikaa kasvattaa.

Aika vähään tyydyt jos tuollainen mies ja suhde sinulle riittää.

Myöskään sinä et ole maailman napa ja tässä kohden olisi ehkä kaikkien osapuolten kannalta viisainta pistää ne omat tunteet sivuun odottamaan sopivampaa kohdetta. Olet aikuinen ja vastassasi on pieni lapsi joka ei ole saanut kunnollista kasvualustaa. Kumman siis pitää ajatella ja toimia kuin aikuinen? Lapselta ja varsinkaan tuolta lapselta sitä ei voi odottaa.

Jos meidän kotona joku lasten kavereista esim käsittelee koiraa rumasti, hakkaa tuolilla pöytään tai puhuu törkeitä ruokapöydässä, ojennan myös ihan vaan kylässä olevia lapsia! En siis vihaisesti, mutta tiukasti sanon että meillä ei tuollainen käytös sovi.

Jos aiot edes osittain asua lapsen kanssa samassa taloudessa niin sinulla on oltava mahdollisuus myös ojentaa lasta jos hän käyttäytyy kohtuuttoman huonosti.

Miehelläsi on huono omatunto lasta kohtaan ja hän yrittää sitä korjatakseen olla aina lapselle mieliksi.

Tuo vieressä nukkuminen jossain vaiheessa loppuu itsestään ja on ymmärrettävää, että 7v lapsi hakee isänsä läheisyyttä noin. Mutta huonoon käytökseen on sinunkin saatava puuttua.

Eroa. 

Siellä on niin pahoja ongelmia, ettet pysty niihin vaikuttamaan. Ongelmien korjaaminen pitäisi lähteä miehen halusta ja motivaatiosta tehdä asialle jotain, ilman sitä olet kädetön. Mies on jo ottanut asenteen, ettei sinua tarvitse kuunnella ja mitä enemmän yrität, sen vähemmän kuulolaite toimii. Hän ottaa kaiken henkilökohtaisena loukkauksena ja hyökkäyksenä ja mitä ärsyttävintä, osoittaa sen tuollaisella vesi hanhen selästä- tyylillä. Oletko myöskään varma ettei tuo ole miehen tapa tehdä kiusaa tai käyttää sinuun valtaansa? Itse vastaavassa tilanteessa eksä nautti kun sai minut suunniltaan raivosta ja se oli hänestä vain hauskaa. Tässäkin pitää muistaa, että otat koko paketin etkä vain miestä ja haluatko todella koko loppuelämäsi seurustella osapaketin kanssa? Et taatusti. Tuo vaatii lisäksi täysin ulkopuolisen ihmisen näkökulman ja puuttumisen eli lastensuojelun tai vähintään jopa supernannyn kyläilyreissun. Sitä paitsi puolisona olet täysin väärä henkilö korjaamaan tuollaisia juttuja, jotka ovat noin luokattoman perseellään. Mies on lähtökohtaisesti ottanut asenteen miten toimia sekä isänä että puolisona ja hän tarvitsisi itse pojan lisäksi terapiaa ymmärtääkseen ettei hänen juttunsa oikein toimi. En jaksaisi ainakaan itse olla tyypin kanssa, joka ei suostu näkemään epäkohtia käytöksessään sinua ja poikaansa kohtaan ja tuskin tulee terapiaan hakeutumaan noilla eväillä. 

Keneltä kuulit äidin mielipiteistä sinua kohtaan? Pojalta itseltään? Ootko varma, ettei lapsi vedätä äitiään ja keksi kaikkia kauhutarinoita sinusta miten ilkeä ämmä olet ja kertoo nautinnolla saamiaan vastakommentteja? Tai mistä tiedät ettei isä ole tehnyt klassisia ja antaa teidän naisten riidellä kummatkin suuntaansa ja toimittaa viestejä keskenään tyylillä rikkinäinen puhelin? Tämäkin on asia, johon aikuisten tulisi puuttua ja rankalla kädellä eikä mennä lapsen aiheuttamaan riitaan mukaan. Lapsi lisäksi tiedostaa mitä tekee, ja käyttää tilannetta surutta hyväkseen. 

Lisäksi mies on mennyt vanhaan vipuun eli lapsen mustasukkaisuuteen vanhemmastaan, eikä hän yritäkään auttaa lastaan käsittelemään niitä tunteita vaan hyväksyy ne ja antaa jopa lapsen hallita tilannetta. Verratkaa vaikka parisuhdetta jossa sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen puoliso hyväksyy tilanteen ja yrittää selviytyä alistumalla kontrollointiin saadakseen mustasukkaisuuden loppumaan - päinvastoin tilanne pahenee entisestään eikä suinkaan vähennä sitä. Mies toimii kuin alistunut puoliso, tajuamatta että vaikeuttaa tilannetta entisestään eikä tajua että samalla rasittaa omaa parisuhdettaan. Näissä tilanteissa ei missään tapauksessa pidä lähteä lapsen mustasukkaisuuden siivittämään oikutteluun mukaan ja asettaa lasta kiilaksi teidän välillenne, vaan teidän pitäisi seistä yhteisenä rintamana ja osoittaa, että aikuisten suhde on asia, josta lapsi ei voi päättää. Hänen ei missään olosuhteissa tulisi asettaa sinua lapsen alapuolelle, eli antaa lapsen päättää yhdessäolostanne, ajankäytöstänne eikä ainakaan nukkumisjärjestelyistä. Tuo juttu, jossa lapsi vie paikkasi sängyssä on jo käsittämättömän aivoton veto mieheltä. Se on yksi lapsen keino etsiä rajojaan ja metsään menee, jos mies ei asettanut rajojaan siinäkään. Lapsi ei koskaan opi käsittelemään lähisuhteiden rajoja tuolla meiningillä ja hänen aikuisikänsä parisuhteissa tulee taatusti näkymään tuo rajattomuus. 

Tuo kaikki aika on pois omilta lapsiltasi. Joka ikinen minuutti jonka laitat tuohon, on pois siitä että löytäisit tasaveroisen ja kunnioittavan parisuhteen. Itse aikoinani samassa tilanteessa mietin et jokainen riitaan lastenkasvatuksesta laitettu minuutti iltaisin oli poissa loistavasta seksistä (:D) ja yhdessäolosta, ja kun katsoin taakse päin vuoden jälkeen, totesin että pitkä kuiva kausi johtui miehen kyvyistä isänä ja puolisona. Minuutteina oli mennyt valtavasti aikaa, useita tunteja, eikä mikään ollut kuitenkaan muuttunut. Vastaavasti voisit keskittyä samalla energialla ja ajalla mammutien henkiin herättämiseen, kaunareiden katsomiseen ekoista jaksoista näihin päiviin tai Helsingin liikennekaaoksen poistamiseen - mikä tahansa noista neljästä käy, ja laske mistä noista kaikista sinulla on suurin onnistumisprosentti. 

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin tehdä niin, että tulevaa viikonloppua ajatellen kirjoitan ihan oikeasti asialistan miestä varten, jotka liittyvät näihin juttuihin, joita täällä on tuotu esille: koiran härnääminen, käyttäytyminen ruokapöydässä, toisen huomioonottaminen, 7-vuotiaan nukkuminen, yleensäkin hyvät tavat. Pidämme pienen kokouksen miehen kesken.

Aion myöskin kaivaa linkit ja tuoda esille esim. noiden pienenä eläimiä kiusanneiden ja aikuisina murhaajien yhteyden myöskin. Sanon, ettei nuo asiat mitä poika puhuu ole terveitä.  Miten on kasvattamassa lapsestaan pientä diktaattoria jota kukaan ei kohta hanskaa.

Eilen kyllä jo mainitsin, että kasvatus on menossa ihan väärille raiteille, mutta tuskin mies mua kuuntelee.

Vaikka en tule poikaa näkemäänkään kovin paljon nyt enää kun nuo tapaamiset muuttuivat, haluan silti nuo asiat keskustella vielä läpi, sillä mulle on tärkeätä myöskin se, että mies tietää, että mä en tuollaisia asioita hyväksy ja pidä terveenä.

Ap

Haloo nyt. Ongelma ei ole lapsi vaan hänen vanhempansa. Miksi teet listaa lapsesta? Lapsi on syytön siihen että hänet on kasvatettu noin laiskalla kädellä ja sekopäisen äidin manipuloinnin alla.

Nyt tuo kuulostaa siltä että yrität saada miehen liittoutumaan kanssasi lasta vastaan. Ei tule toimimaan. Et voi myöskään vaikuttaa miehen kasvatustapaan, eikös se ole tullut jo moneen kertaan selväksi. Ainoa mihin voit vaikuttaa on se pysytkö tuossa suhteessa vai et. Voit myös unohtaa ne linkit sun muut. Tuossa käy loppuviimein niin että mies lemppaa sinut. Jätä koko kolmikko suosiolla rauhaan ja elä elämääsi omien lastesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin tehdä niin, että tulevaa viikonloppua ajatellen kirjoitan ihan oikeasti asialistan miestä varten, jotka liittyvät näihin juttuihin, joita täällä on tuotu esille: koiran härnääminen, käyttäytyminen ruokapöydässä, toisen huomioonottaminen, 7-vuotiaan nukkuminen, yleensäkin hyvät tavat. Pidämme pienen kokouksen miehen kesken.

Aion myöskin kaivaa linkit ja tuoda esille esim. noiden pienenä eläimiä kiusanneiden ja aikuisina murhaajien yhteyden myöskin. Sanon, ettei nuo asiat mitä poika puhuu ole terveitä.  Miten on kasvattamassa lapsestaan pientä diktaattoria jota kukaan ei kohta hanskaa.

Eilen kyllä jo mainitsin, että kasvatus on menossa ihan väärille raiteille, mutta tuskin mies mua kuuntelee.

Vaikka en tule poikaa näkemäänkään kovin paljon nyt enää kun nuo tapaamiset muuttuivat, haluan silti nuo asiat keskustella vielä läpi, sillä mulle on tärkeätä myöskin se, että mies tietää, että mä en tuollaisia asioita hyväksy ja pidä terveenä.

Ap

Haloo nyt. Ongelma ei ole lapsi vaan hänen vanhempansa. Miksi teet listaa lapsesta? Lapsi on syytön siihen että hänet on kasvatettu noin laiskalla kädellä ja sekopäisen äidin manipuloinnin alla.

Nyt tuo kuulostaa siltä että yrität saada miehen liittoutumaan kanssasi lasta vastaan. Ei tule toimimaan. Et voi myöskään vaikuttaa miehen kasvatustapaan, eikös se ole tullut jo moneen kertaan selväksi. Ainoa mihin voit vaikuttaa on se pysytkö tuossa suhteessa vai et. Voit myös unohtaa ne linkit sun muut. Tuossa käy loppuviimein niin että mies lemppaa sinut. Jätä koko kolmikko suosiolla rauhaan ja elä elämääsi omien lastesi kanssa.

Helpommallahan siinä pääsisi jos jättäisi "koko kolmikon rauhaan". Joo. Mutta jos välittää tästä nimenomaisesta miehestä ja sitten vielä välittää tästä lapsesta tai yleensä mistä tahansa lapsesta ja sen kehityksestä, on varsin oikein tuoda nämä huolenaiheensa esille. Vaika sillä uhalla että "mies lemppaa". Onko tuonkaltaisen miehen päätös lempata ap muka pahinta? Eikö ole kuitenkin reilua sekä miestä että lasta kohtaan tuoda se huolensa esille ja katsoa onko miehestä kuitenkin isäksi? Jos ei niin ei, mutta jos jotain vois herätä miehen pään sisällä niin olishan se hienoa.