Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon miehen lapselta tulee sietää?
Nina
02.01.2017 |
Miehelläni on erittäin hemmoteltu lapsi. Todellakin, mitä tahansa pyytää niin asiat menevät juuri niin. Osaa myös teeskennellä erittäin hyvin.On miehen ainut lapsi, joten tietää myöskin, miten tärkeä on.
Voi sanoa vaikka mitä loukkaavia asioita toisille/käyttäytyä huonosti muita kohtaan, mutta tähän ei saisi puuttua.
En nyt ala tässä edes kaikkea luettelemaan, mutta lapsi on hyvin nenäkäs, sellainen lällättelijätyyppi. Kuvittelee olevansa jonkin sortin kingi, kotona ja kaveripiirissä. Suuttuu jos asiat ei mene kuten haluaa. Piilottelee/varastaa muiden tavaroita jne. Jos kukaan ei näe, hänen mielestään on ihan ok vaikka varastaa toisen lompakosta.
Tästä syystä mulla on aina hänen kanssaan sellainen olo, että en voi rentoutua, kun ei tiedä, mikä tavara voi taas kadota...:/
Mies on sitä mieltä, ettei mun tulisi puuttua hänen lapsensa kasvatukseen. Esim. tänään lapsi sanoi pöydässä ennen kuin edes koski ruokaansa:"Saanko oksentaa. Hyi yäk." Ja isä ei todellakaan sano mitään.
Mitä te olette mieltä? Pitäisikö mun todellakin tiukemmin alkaa torumaan lasta, silläkin uhalla, että isä vetää herneen nenäänsä? Onko tää tuhoon tuomittu suhdekin, jos mies antaa lapsensa tehdä mitä vain?
Lapsi myös nukkuu isänsä vieressä kaikki yöt, on täysin selvä, että hän nukkuu siinä, en minä, jos sänkyyn ei kolmea vaikka mahdu. Poika tietää tämän, ja todellakin vahvistaa hänen kingi-fiilistään.
Härnää koiraamme jatkuvasti, niin että koira murisee pojalle, vaikka kenellekään muulle ei murise. Sen sijaan että silittäisi koiraa, melkein lyö tätä. Väittää sitten, ettei muka tehnyt mitään, kun koira murisee."Mä vaan halasin." Niin varmaan.
Siis ehkä saitte kuvan käyttäytymisestä?
Näen suurimpana syynä käyttäytymiseen sen, että lasta hemmottelevat kaikki läheiset. Jos käyttäytyy väärin, ei toruta. Saa hyppiä kaikkien silmille jatkuvasti ja olla röyhkeä. Kuitenkin on isin, äidin, mummin ja kummien oma pikku kultamussukka, jota ei sovi torua, ettei mussukka vaan pahoita mieltään.
Kommentit (199)
Aikuisen ihmisen tulisi tietää, että lapsi tarvitsee silloin apua, kun hän hakee huomiota tuolla tavoin, ei pienellä ole siihen muita keinoja. Hän tarvitsee rakkautta ja turvallisuutta.
Isän vieressä nukkumisesta hän hakee näitä asioita. Yritä keskustella isän kanssa syyttämättä lasta tai isää, asettamalla lapsen hätä etusijalle, sillä hätähän tällä lapsella on.
tsemppiä teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin itse ap:n kuvaileman lapsen äiti, ja ap puuttuisi perheemme asioihin, en antaisi lapsemme enää mennä isälleen. Kuulostat kyllä aika pahantahtoiselta ihmiseltä.
Takana voi olla vaikka riitaisa ero ja lapsi reagoi noin.
Olen itse eroamassa ja se on lmeidän 3 vuotiaalle lapselle kova paikka, selvästi näen että on hukassa. En voisi kuvitella, miten reagoisi kun eroamme ja menee isän kotiin ja siellä olisit sinä ap. Arvioimassa ja arvostelemassa.
Itse asiassa tuolllaista tilannetta pelkään, sillä lapsemme on todella herkkä ja näyttää tunteensa avoimesti. Eron syynä on osittain miehen kyvyttömyys toimia isänä joten lapsi voisi käyttäytyä noin isänsä luona kun tuntee olonsa turvattomaksi. Tosin varastaminen on hieman outoa, mutta aika helposti lapsi tekee vaikka mitä jotta saa huomiota ja rakkautta, on voinut tottua siihen että rajat asetetaan vasta kun tekee väärin eli on perusturvaton (kuten meidän lapsemme isänsä kanssa).
Tässä erossa on todella ahdistavaa se että mies voi tosiaan muuttaa jonkun kanssa asumaan ja lapsi joutuu käymään siellä ja sietämään vierasta ihmistä.
Tässä tarinassa isoin luuseri on mies, seuraavaksi tulet sinä hyvä aloittaja. Lapsi on vain vanhempiensa uhri.
Sinä olet valinnut rinnallesi miehen joka ei pidä huolta lapsestaan, antamalla hänen kasvaa noin kieroon. Onnea aloittaja, hyväksymällä tuon tilanteen olet ihan yhtä osallinen siihen kun luuseri miehesi. Oletko todella noin luuseri itse että olet mieluummin tuollaisen miehen kanssa kuin yksin? Kukaan ei voi muuttaa muita, mutta sinuna miettisin tahdotko tosiaan jakaa elämäsi tuon miehen kanssa. Jos tahdot, se kertoo sinusta tarpeellisen.
Oksettavaa toimintaa teiltä kolmelta aikuiselta (isä, äiti, sinä), ei suinkaan lapselta vaikka käytös onkin täysin kestämätöntä niin on se ymmärrettävää.
Ihan äkkipäätä lukien näyttäisi suurimmalta ongelmalta se, että lapsilta hyväksytään minkälainen käytös tahansa sillä varjolla että lapsi on herkkä ja oirehtii tällä tavoin eroa. Kaikki selitetään parhain päin ja unohdetaan se tärkein vastuu vanhempana eli kasvatus.
Siksi meillä on niin paljon lapsia joilla on paha olo. Ymmärrämme lapsia aivan liikaa, aivan liian pitkälle hyväksytään kaikki mahdollinen. Ihan vain siinä pelossa, että lapselle tulee paha mieli jos ojentaa ja ohjaa. Kivaa pitää olla yötä päivää, ilman nukkumaanmenoaikoja ja muita rajoja. Tärkeintä on, että on helppoa ja kivaa.
Vanhemmuus on vastuun kantamista. Eikä aina ollenkaan helppoa ja kivaa.
Ap ilmiselvästi on halukas ottamaan vastuuta myös miesystävänsä lapsesta kun taas miesystävä menee sieltä missä aita on matalin. Mitenhän muut elämän osa-alueet?
Vierailija kirjoitti:
Ihan äkkipäätä lukien näyttäisi suurimmalta ongelmalta se, että lapsilta hyväksytään minkälainen käytös tahansa sillä varjolla että lapsi on herkkä ja oirehtii tällä tavoin eroa. Kaikki selitetään parhain päin ja unohdetaan se tärkein vastuu vanhempana eli kasvatus.
Siksi meillä on niin paljon lapsia joilla on paha olo. Ymmärrämme lapsia aivan liikaa, aivan liian pitkälle hyväksytään kaikki mahdollinen. Ihan vain siinä pelossa, että lapselle tulee paha mieli jos ojentaa ja ohjaa. Kivaa pitää olla yötä päivää, ilman nukkumaanmenoaikoja ja muita rajoja. Tärkeintä on, että on helppoa ja kivaa.
Vanhemmuus on vastuun kantamista. Eikä aina ollenkaan helppoa ja kivaa.
Ap ilmiselvästi on halukas ottamaan vastuuta myös miesystävänsä lapsesta kun taas miesystävä menee sieltä missä aita on matalin. Mitenhän muut elämän osa-alueet?
Mutta ap ei ole lapsen vanhempi. Mitäs jos kokeilisi antaa lapsen olla isänsä kanssa kahden välillä? Mistä muuten ap tietää miten lapsi käyttäytyy toisessa kodissaan eli äidin luona? Jos eron syynä on se sama kuin minulla (vastaus 184) eli isän kyvyttömyys isänä, voi lapsi toimia noin isänsä kanssa.
Meillä lapsi purkaa pahaa oloaan isälleen monin eri tavoin kun isä ei pysty vastaamaan lapsen tarpeisiin ja antamaan turvaa. On kuin iso lapsi itsekin. Ei siis toimi ja anna turvaa aikuisen tavoin. Voisin kuvitella että kun menisi isälleen ja siellä olisi joku vieras nainen kaiken muun henkisen turvattomuuden lisäksi, ei se ainakaan tilannetta parantaisi. Toki ap:lla on oikeus olla kotonaan mutta tuossa tilanteessa sitten olisi parempi että lapsi ei käy isänsä luona vaan järjestettäisiin esim. valvotut tapaamiset turvakodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan äkkipäätä lukien näyttäisi suurimmalta ongelmalta se, että lapsilta hyväksytään minkälainen käytös tahansa sillä varjolla että lapsi on herkkä ja oirehtii tällä tavoin eroa. Kaikki selitetään parhain päin ja unohdetaan se tärkein vastuu vanhempana eli kasvatus.
Siksi meillä on niin paljon lapsia joilla on paha olo. Ymmärrämme lapsia aivan liikaa, aivan liian pitkälle hyväksytään kaikki mahdollinen. Ihan vain siinä pelossa, että lapselle tulee paha mieli jos ojentaa ja ohjaa. Kivaa pitää olla yötä päivää, ilman nukkumaanmenoaikoja ja muita rajoja. Tärkeintä on, että on helppoa ja kivaa.
Vanhemmuus on vastuun kantamista. Eikä aina ollenkaan helppoa ja kivaa.
Ap ilmiselvästi on halukas ottamaan vastuuta myös miesystävänsä lapsesta kun taas miesystävä menee sieltä missä aita on matalin. Mitenhän muut elämän osa-alueet?
Mutta ap ei ole lapsen vanhempi. Mitäs jos kokeilisi antaa lapsen olla isänsä kanssa kahden välillä? Mistä muuten ap tietää miten lapsi käyttäytyy toisessa kodissaan eli äidin luona? Jos eron syynä on se sama kuin minulla (vastaus 184) eli isän kyvyttömyys isänä, voi lapsi toimia noin isänsä kanssa.
Meillä lapsi purkaa pahaa oloaan isälleen monin eri tavoin kun isä ei pysty vastaamaan lapsen tarpeisiin ja antamaan turvaa. On kuin iso lapsi itsekin. Ei siis toimi ja anna turvaa aikuisen tavoin. Voisin kuvitella että kun menisi isälleen ja siellä olisi joku vieras nainen kaiken muun henkisen turvattomuuden lisäksi, ei se ainakaan tilannetta parantaisi. Toki ap:lla on oikeus olla kotonaan mutta tuossa tilanteessa sitten olisi parempi että lapsi ei käy isänsä luona vaan järjestettäisiin esim. valvotut tapaamiset turvakodissa.
Se luetun ymmärtäminen. Ei tekstissä missään kohdassa sanottukaan, että ap on vanhempi.
Mutta on tämä älytöntä: sinun lapset, minun lapset, noiden lapset. Sinä olet vanhempi näille lapsille, mutta näiden kasvatukseen et puutu. Nämä uusperhekuviot ovat kyllä suurinta idioottimaisuutta, mitä vastaan tulee. Karhunpalvelus tehdään kaikille.
Toisaalta jos sitä harkintaa ja vastuuta olisi, niin liitotkin kestäisivät. Nyt vaan hanskat tiskiin ja uusimaan samoja virheitä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan äkkipäätä lukien näyttäisi suurimmalta ongelmalta se, että lapsilta hyväksytään minkälainen käytös tahansa sillä varjolla että lapsi on herkkä ja oirehtii tällä tavoin eroa. Kaikki selitetään parhain päin ja unohdetaan se tärkein vastuu vanhempana eli kasvatus.
Siksi meillä on niin paljon lapsia joilla on paha olo. Ymmärrämme lapsia aivan liikaa, aivan liian pitkälle hyväksytään kaikki mahdollinen. Ihan vain siinä pelossa, että lapselle tulee paha mieli jos ojentaa ja ohjaa. Kivaa pitää olla yötä päivää, ilman nukkumaanmenoaikoja ja muita rajoja. Tärkeintä on, että on helppoa ja kivaa.
Vanhemmuus on vastuun kantamista. Eikä aina ollenkaan helppoa ja kivaa.
Ap ilmiselvästi on halukas ottamaan vastuuta myös miesystävänsä lapsesta kun taas miesystävä menee sieltä missä aita on matalin. Mitenhän muut elämän osa-alueet?
Niin, noin toimivan miehen on ap valinnut. Kyvyttömän isänä... voi olla jopa yksi eron syy.
Turha syyttää lasta. Miehen se tässä tulisi muuttua, ja tulee mieleen ettei tuo miehen koti ole lapselle turvallinen paikka ollenkaan.
Voi olla että jos ap puuttuu tilanteeseen, tapaamiset muutuva niin etteivät ne enää onnistu miehen kotona, sillä ap ei voi tietää eron taustoista (viitaten miehen kyvyttömyyteen isänä). Kehottaisiin ottamaan yhteyttä lapsen äitiin, itse äitinä tekisin muutoksia tapaamisiin jos tietäisin lapsen noin käyttäytyvän isänsä luona.
Tästä voi seurata miehen suuttuminen ap:lle ja voi vaikuttaa suhteeseen mutta se joka leikin aloittaa se myös leikin kestäköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan äkkipäätä lukien näyttäisi suurimmalta ongelmalta se, että lapsilta hyväksytään minkälainen käytös tahansa sillä varjolla että lapsi on herkkä ja oirehtii tällä tavoin eroa. Kaikki selitetään parhain päin ja unohdetaan se tärkein vastuu vanhempana eli kasvatus.
Siksi meillä on niin paljon lapsia joilla on paha olo. Ymmärrämme lapsia aivan liikaa, aivan liian pitkälle hyväksytään kaikki mahdollinen. Ihan vain siinä pelossa, että lapselle tulee paha mieli jos ojentaa ja ohjaa. Kivaa pitää olla yötä päivää, ilman nukkumaanmenoaikoja ja muita rajoja. Tärkeintä on, että on helppoa ja kivaa.
Vanhemmuus on vastuun kantamista. Eikä aina ollenkaan helppoa ja kivaa.
Ap ilmiselvästi on halukas ottamaan vastuuta myös miesystävänsä lapsesta kun taas miesystävä menee sieltä missä aita on matalin. Mitenhän muut elämän osa-alueet?
Mutta ap ei ole lapsen vanhempi. Mitäs jos kokeilisi antaa lapsen olla isänsä kanssa kahden välillä? Mistä muuten ap tietää miten lapsi käyttäytyy toisessa kodissaan eli äidin luona? Jos eron syynä on se sama kuin minulla (vastaus 184) eli isän kyvyttömyys isänä, voi lapsi toimia noin isänsä kanssa.
Meillä lapsi purkaa pahaa oloaan isälleen monin eri tavoin kun isä ei pysty vastaamaan lapsen tarpeisiin ja antamaan turvaa. On kuin iso lapsi itsekin. Ei siis toimi ja anna turvaa aikuisen tavoin. Voisin kuvitella että kun menisi isälleen ja siellä olisi joku vieras nainen kaiken muun henkisen turvattomuuden lisäksi, ei se ainakaan tilannetta parantaisi. Toki ap:lla on oikeus olla kotonaan mutta tuossa tilanteessa sitten olisi parempi että lapsi ei käy isänsä luona vaan järjestettäisiin esim. valvotut tapaamiset turvakodissa.
Se luetun ymmärtäminen. Ei tekstissä missään kohdassa sanottukaan, että ap on vanhempi.
Mutta on tämä älytöntä: sinun lapset, minun lapset, noiden lapset. Sinä olet vanhempi näille lapsille, mutta näiden kasvatukseen et puutu. Nämä uusperhekuviot ovat kyllä suurinta idioottimaisuutta, mitä vastaan tulee. Karhunpalvelus tehdään kaikille.
Toisaalta jos sitä harkintaa ja vastuuta olisi, niin liitotkin kestäisivät. Nyt vaan hanskat tiskiin ja uusimaan samoja virheitä.
Itse en uuspehrekuvioihin ala, eli eron jälkeen en koskaan uuden puolison kanssa muuta asumaan. Olen itse erolapsi ja jouduin sietämään isäpuoltani jonka kanssa en tullut toimeen, samaa en tee omalle lapselleni.
Kaikkeni olen tehnyt liitossa mutta miehen kyvyttömyydestä lapsen kanssa en voi mitään, olen neuvonut, ohjannut, jättänyt oman urani jne. Ei vaan osaa, liekö asperger tms taustalla.
Kyllä se aika suuri muutos meidänkin lapselle se ero on, tapaamiset ja muut, ja se että isi ei tule iltaisin kotiin. Sitten jos tulee se uusi kumppani kuvioihin mukaan siellä isän päässä, kyllä se pieneen lapseen vaikuttaa.
Vastaaja 184
Keskustele lapsen isän kanssa lapsesta ja ole rehellinen. Ei huonoa käytöstä tarvi sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustele lapsen isän kanssa lapsesta ja ole rehellinen. Ei huonoa käytöstä tarvi sietää.
Kai tuosta ap:n kertomasta jo selviää ettei isä ole kyvykäs isänä? Ei osaa olla vanhempi. Tuskin hyödyttää mitään.
Tulee mieleen etteivät kaikki ihan tajua sitä että kun lapsiperheessä tulee ero siihen on usein aika painvat syyt. Monet asiat liittyvät toisiinsa ja jos isyys ja vastuunkanto on ok olen melkein varma (ellei ole väkivaltaa tai päiteitä) etteivät monet niin vaan eroa.
Eli voi olettaa että isyydessä on ollut häikkää jo entisen liiton aikana, ennen eroa. Toki nainenkin voi niin käyttäytyä mutta ap:n tarinassa oli mies.
Itse en ikimaailmassa alkasi suhteeseen alle kouluikäisen miehen kanssa joka on siis lapsen äidin kanssa asunut. Sen olen nyt oman avioliiton aikana oppinut. Kyllä siihen eroon on aika painavat syyt, joku muu kuin "rakkaus loppui" jos alle kouluikäisen vanhemmat eroavat.
Moikka, mä en oo lukenut koko viestiketjua, mutta koska mulla on paljon kokemusta lapsista ja koirista, aattelin että jos voisin jotenkin jeesaa tässä. Jos koira ei ole kovin tottunut lapsiin, se murisemalla ilmaisee ettei tiedä missä mennään.
Samalla mietin, että selkeästi sun tarvis saada jokin yhteinen juttu tän lapsen kanssa, että te saisitte keskinäisen luottamuksen ja sitäkautta saisit vedettyä rajat omalta kohdaltasi.
Lasta kiinnostaa teidän koira. Mitä jos opettaisit lasta olemaan koiran kanssa? Näyttäisit, kuinka esim makupaloilla koira istuu, menee maahan jne. Ja antaisit lapsen kokeilla ohjauksessa ei. Viette vaikka yhdessä sen ulos ja annat vähän taluttaa, ja samalla kerrot lapselle missä koirasta ja siitä kuinka koira tarvitsee myös omaa rauhaa. Mun lapset on oppineet, että kutsuvat koiraa, eivätkä säntää luo silloin kun koira nukkuu. Sun ei tarvi olla lapsen äiti. Mutta et voi olla näkymätön kun lapsi on paikalla. Se täytyy sun miehenkin tajuta.
Luomalla lapseen jonkinlaisen yhteyden yhteisellä jutulla, opit myös itse tuntemaan hänet.
Tsemppiä hankalaan tilanteeseen, ja toivottavasti saatte asiat selviämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, kuulostaa niiiiin samalta kuin mitä itse jouduin kokemaan. Tyttö oli 7-v kun aloin seurustella mieheni kaa. Nukkui, tietenkin, isänsä vieressä ja minä sain tyytyä sohvaan - kun muutimme yhteen kun tyttö oli 8, tytön ei tietenkään tarvinnut siirtyä omaan sänkyynsä (en tiedä miten kestin, mutta riitoja tästä oli päivittäisiä). Ja siis olisin lähtenyt suhteesta mutta tulin raskaaksi. Nykyään asumme erillämme.
Just tän takia vastustna uusioperhe-kuvioita, ja pidän kaikkia uusioperheisiin hyppääviä naisia ääliöinä. Varsinkin kun suurin osa miehistä on juuri tällaisia selkärangattomia nilkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
soisoi kirjoitti:
Huh, kuulostaa niiiiin samalta kuin mitä itse jouduin kokemaan. Tyttö oli 7-v kun aloin seurustella mieheni kaa. Nukkui, tietenkin, isänsä vieressä ja minä sain tyytyä sohvaan - kun muutimme yhteen kun tyttö oli 8, tytön ei tietenkään tarvinnut siirtyä omaan sänkyynsä (en tiedä miten kestin, mutta riitoja tästä oli päivittäisiä). Ja siis olisin lähtenyt suhteesta mutta tulin raskaaksi. Nykyään asumme erillämme.
Miltäs tuntuisi kun nyt lapsenne ja miehesi viikonloppuina miehen kotiin tulisi sinä ja vaatisi lasta muuttamaan tottuja käytäntöjä isätapaamisten aikana sinun takiasi?
En ymmärrä, miten aikuiset eivät osaa mennä lapsen asemaan.Miten aikuiset eivät kestä tapaamisten aikaa erityisjärjestellyjä, jos tupsahtavat lapsen elämään ja kotiin?
Terveisin eräs joka on kokenut lapsena miltä tuntui mennä isän luo joka toinen vkl ja nyt nähdä oman lapsensa olevan samassa tilanteessa
Sinun on ymmärrettävä, että vauva-lehden edellinen päätoimittaja oli mamupat-ja. Tuolloin mainoksissa oli mulatteja mainostamassa saippuaa. Sen vuoksi turvisten raiskaustsunamista ei saa puhua. Sen vuoksi lapsia ei saa varoittaa joukkoraiskailevista mustamiehistä.
Viestiketjussa olevat ohjeet pätevät myös luonnollisesti päinvastaiseen tilanteeseen, jossa mies on erehtynyt suhteeseen naisen kanssa, jolla on yksi ainut hemmoteltu lapsi.
Erolasten äidit eivät ymmärrä (tahallaan) pointtia. Psyykkisesti terve ja tasapainoinen isän uusi puoliso ei arvostele ja halveksu isän lasta, hän haluaa jopa olla läheinen ja kiva aikuinen, joka rakastaa ja kasvattaa lasta omalla pienellä panoksellaan. Mutta jos eroisä todellakin antaa HUONON käytöksen jatkua, koska hän ei uskalla kasvattaa lasta, ettei lapselle tule paha mieli, niin se ei ole lapsen psyykkiselle ja sosiaaliselle kasvulle edullista. Tuo eroisätauti on kyllä todella osuva nimitys, ikään kuin läheisriippuvuus, itseään ruokkiva kehä. Siinähän isä haluaa lapsen kanssa sellaisen symbioosin, ettei siihen ulkopuolinen edes pääse sisälle vaikka haluaisi. Harmi vain, että nämä isät ovat sokeita omalle toiminnalleen, koska sitä omaa käyttäytymistä on tietenkin vaikea itse arvioida. Isä ajattelee, että hän rakastaa ja suojelee omaa lastaan, ja mikä tahansa ehdotus otetaan heti kritiikkinä isyyttä vastaan. Toisaalta he vannovat usein, että tietenkin haluavat myös parisuhteen, eivät haluaisi missään nimessä elää yksin ilman uutta puolisoa ja rakastavat tätä yhtä lailla. Uusperheen dynamiikka ja sen erilaiset jännitteet jäävät heiltä vain ymmärtämättä. Ihan oikeasti jos ei toistuva puhe auta, niin anna olla ja jätä se. Turha sen uuden puolison on yrittää ratkaista miehen ja lapsen erosta johtuvia ongelmia. Perheterapian paikka.
Ensinnäkin toisen lapsen asiat ei kuulu uudelle puolisolle! Vanhempi tapaa omaa lasta. Ei ole oikeutta millään uudella ihmisellä siihen tulla häärää!
Numero 181, miten olet jaksanut kastella tuota? Olen edellinen kirjoittaja ja näiden vuosien jälkeen tätä nykyä niin täynnä miehen lasta, että en tiedä miten pystyisin muutamaan yhteen ja päätöksiä pitäisi alkaa tekemään. Ahdistaa; samaan aikaan mieheni on todella kultainen, lapseltaan ei vaan vaadi mitään (lasta kohdellaan nyt 7-vuotiaana kuin 2--vuotiasta), lapsi saa kaiken mitä haluaa ja käyttäytyy ylimielisesti ja epäsosiaalisesti.