Miten paljon miehen lapselta tulee sietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin tehdä niin, että tulevaa viikonloppua ajatellen kirjoitan ihan oikeasti asialistan miestä varten, jotka liittyvät näihin juttuihin, joita täällä on tuotu esille: koiran härnääminen, käyttäytyminen ruokapöydässä, toisen huomioonottaminen, 7-vuotiaan nukkuminen, yleensäkin hyvät tavat. Pidämme pienen kokouksen miehen kesken.

Aion myöskin kaivaa linkit ja tuoda esille esim. noiden pienenä eläimiä kiusanneiden ja aikuisina murhaajien yhteyden myöskin. Sanon, ettei nuo asiat mitä poika puhuu ole terveitä.  Miten on kasvattamassa lapsestaan pientä diktaattoria jota kukaan ei kohta hanskaa.

Eilen kyllä jo mainitsin, että kasvatus on menossa ihan väärille raiteille, mutta tuskin mies mua kuuntelee.

Vaikka en tule poikaa näkemäänkään kovin paljon nyt enää kun nuo tapaamiset muuttuivat, haluan silti nuo asiat keskustella vielä läpi, sillä mulle on tärkeätä myöskin se, että mies tietää, että mä en tuollaisia asioita hyväksy ja pidä terveenä.

Ap

Haloo nyt. Ongelma ei ole lapsi vaan hänen vanhempansa. Miksi teet listaa lapsesta? Lapsi on syytön siihen että hänet on kasvatettu noin laiskalla kädellä ja sekopäisen äidin manipuloinnin alla.

Nyt tuo kuulostaa siltä että yrität saada miehen liittoutumaan kanssasi lasta vastaan. Ei tule toimimaan. Et voi myöskään vaikuttaa miehen kasvatustapaan, eikös se ole tullut jo moneen kertaan selväksi. Ainoa mihin voit vaikuttaa on se pysytkö tuossa suhteessa vai et. Voit myös unohtaa ne linkit sun muut. Tuossa käy loppuviimein niin että mies lemppaa sinut. Jätä koko kolmikko suosiolla rauhaan ja elä elämääsi omien lastesi kanssa.

Helpommallahan siinä pääsisi jos jättäisi "koko kolmikon rauhaan". Joo. Mutta jos välittää tästä nimenomaisesta miehestä ja sitten vielä välittää tästä lapsesta tai yleensä mistä tahansa lapsesta ja sen kehityksestä, on varsin oikein tuoda nämä huolenaiheensa esille. Vaika sillä uhalla että "mies lemppaa". Onko tuonkaltaisen miehen päätös lempata ap muka pahinta? Eikö ole kuitenkin reilua sekä miestä että lasta kohtaan tuoda se huolensa esille ja katsoa onko miehestä kuitenkin isäksi? Jos ei niin ei, mutta jos jotain vois herätä miehen pään sisällä niin olishan se hienoa.

Sulla nyt meni vähän pointti ohi. Ap on "auttavinaan" mutta mies kokee sen syyllistämiseksi. Mies ei halua käsitellä asiaa. Mies ei halua tehdä muutosta. Kaikki menee toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, sehän tuli jo moneen kertaan esille. Eli halua muutokseen ei ole. Ap:n mielipiteillä ja tunteilla ei ole painoarvoa. Piste. Mies ja exänsä ovat lapsen vanhemmat ja päättävät lapsen kasvatuksesta eikä kumpikaan halua ap:n puuttuvan siihen. Fakta on että ap ei voi tehdä tuossa enää mitään. Jos hän menee linkittämään jotain murhaajajuttuja niin ennemmin siinä käy niin että mies lemppaa ap:n kuin että ap lähtee. En viitannut mihinkään worst case skenaarioon. Kukaan ei halua kuulla että hei, sun lapsessa on muuten ihan selkeitä psykopaatti murhaajan piirteitä. Sillä tarmolla millä ap poikaa ja miestä yrittää muuttaa ja kasvattaa, voisi luulla ettei hänellä omia lapsia olekaan. Lisäksi, ap haluaa muuttaa poikaa koska poika tekee hänen oman olonsa epämukavaksi, ymmärrettävistä syistä. Ei siksi että haluaa auttaa kuten joku neutraali ammattilainen tekisi vaan siksi että haluaa pojan isän "itselleen". Mielestäni tuo koko "perhe" tarvitsisi ammattiapua, mies, ex ja poika. Mutta sitähän mies ei hae, ja todennäköisimmin juttu päättyy niin että jonain päivänä sossu puuttuu pojan tilanteeseen.

Miksi helvetissä haaskata omaa elämää ja omien lastensa lapsuutta tuollaisen sotkun keskellä? En tajua. Voihan toi toimia jos pitää lapset pois kuvasta ja tapaa vain kahden kesken mutta yhteistä tulevaisuutta on perin hankala nähdä.

Jos et nyt ryhdistäydy ja lue yhteisiä sääntöjä, kärsit itse. Pelkäätkö menettäväsi miehen vai miksi olet niin alistunut? Ei tuo ole aikuisen elämää. Kieppua nyt todella epämiellyttävän ja itsekkään kakaran tanssin mukaan.

Tee siitä käytöksestä loppu tai teet karhunpalveluksen koko sakille.

Taitaa olla satua koko juttu. Ei aikuinen nainen voi olla noin typerä hienotunteisuudessaan. Taitaa pitää nöyryyttämisestä?

Saman verran kuin omaltasikin

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin tehdä niin, että tulevaa viikonloppua ajatellen kirjoitan ihan oikeasti asialistan miestä varten, jotka liittyvät näihin juttuihin, joita täällä on tuotu esille: koiran härnääminen, käyttäytyminen ruokapöydässä, toisen huomioonottaminen, 7-vuotiaan nukkuminen, yleensäkin hyvät tavat. Pidämme pienen kokouksen miehen kesken.

Aion myöskin kaivaa linkit ja tuoda esille esim. noiden pienenä eläimiä kiusanneiden ja aikuisina murhaajien yhteyden myöskin. Sanon, ettei nuo asiat mitä poika puhuu ole terveitä.  Miten on kasvattamassa lapsestaan pientä diktaattoria jota kukaan ei kohta hanskaa.

Eilen kyllä jo mainitsin, että kasvatus on menossa ihan väärille raiteille, mutta tuskin mies mua kuuntelee.

Vaikka en tule poikaa näkemäänkään kovin paljon nyt enää kun nuo tapaamiset muuttuivat, haluan silti nuo asiat keskustella vielä läpi, sillä mulle on tärkeätä myöskin se, että mies tietää, että mä en tuollaisia asioita hyväksy ja pidä terveenä.

Ap

Herranjestas sulla menee nyt pointti täysii ohi!  Etkö nyt tajua että tuossa miehessä se vika on, eikä siinä lapsessa! Turhaan esität kaikkitietävää ja etsit jotain linkkejä, joilla voit todistaa että sinä olet oikeessa. Oletko lukenut näitä vastauksia? Suurin osa suosittelee että lähde kuviosta, ennen kuin menee pahemmaksi ja omat lapsesi kärsivät. En usko että sulla on edes lapsia, sen verran itsekkäältä kuulostat.

Mies on selkärangaton

Jättäisin miehen. Koiraa hakkaava lapsi ja sen hyväksyvä isä ovat sellainen asia, jota minä en hyväksy. Eikä kenenkään pitäisi.

Näin yh- isänä olen oppinut että kyllä se nainen aina keksii jonkun syyn lähtee hyökkään mun lapsia vastaan. Miks se pitäis olla muka lapsiani tärkeämpi? Joku nainen jonka kaa olen harradtanut vain seksiä, jota oikeestaan e vielä edes tunne....niin pitäs laittaa omien lapsieni edelle? Naisten nsrsismille ei täs suhteessa oo rajoja.....se on suorastaan koomista. TäHän ikään mennessä on sekstattu jo niin paljon että en sen takia olis valmis kovin erikoisiin voimisteluliikkeisiin....en missään suhteessa. Seksi on ihan kiva mut ei sem takia kande nyt niin paljon vaivaa nähdä, eikä tarvitsekaan.

Näin yh- isänä olen oppinut että kyllä se nainen aina keksii jonkun syyn lähtee hyökkään mun lapsia vastaan. Miks se pitäis olla heti muka lapsiani tärkeämpi? Joku nainen jonka kaa olen harrastanut vain seksiä, jota oikeestaan en vielä edes tunne....niin pitäs laittaa omien lapsieni edelle? Naisten narsismille ei täs suhteessa oo rajoja.....se on suorastaan koomista. Tähän ikään mennessä on sekstattu jo niin paljon että en sen takia olis valmis kovin erikoisiin voimisteluliikkeisiin....en missään suhteessa. Seksi on ihan kiva mut ei sen takia kande nyt niin paljon vaivaa nähdä, eikä tarvitsekaan.

Ainakin kokeilisin tarjota lapselle päivittäin nimimerkki "Äityliinin" reseptin mukaan tehtyä upporasvassa paistettua kassleria ja voilla tuunattua lanttulaatikkoa. Käytöshäiriöt katoavat ja lapsi varttuu iässä, armossa ja viisaudessa. Se on takuus !

Kerron esimerkin omasta elämästäni. Nämä asiat on aina hankalia.

Erosimme ja lapset jäivät pääsääntöisesti isän luo, minun sen hetkisen henkisen pahoinvoinnin vuoksi. Tapasin lapsia säännöllisesti ja tervehdyttyäni lapset ovat olleet molempien luona.

Kun erosimme, olimme molemmat vanhemmat hukassa.  Kesti vuoden päivät kun saimme välimme kuntoon ja näin jatkoimme parempina kasvattajina työtämme yhdessä. Emme asu saman katon alla.

Ennen eroa, voin pahoin traumaattisen kokemuksen takia ja se vaikutti vanhemmuuteeni negatiivisesti. Mieheni oli pitkään vetovastuussa vuosia ja tämä syrjäytti minut täysin äidin roolista. Roolin takaisin saanti on ollut vaikeaa ja osittain siinä olen onnistunut. En saa koskaan noita vuosia takaisin mutta olen kiitollinen että nyt teemme todella yhteistyötä ja lapset sekä aikuiset voi hyvin. Lapset sai äidin takaisin. <3

Olemme opettaneet lapsillemme rajat jo pienestä. Toisen kunnioituksen ja huomioon ottamisen. Mutta ennen muuta esimerkki lähtee vanhemmista. Ei siitä miten sanallisesti toista opettaa vaan miten itse toimii. 

Lapsia voi "kokokylä"- kasvattaa mutta aikuisiin ei tehoa sama. Miettisin sinuna ap tarkkaan miestäsi. On eriasia antaa periksi asioissa eli olla lepsu KUIN antaa tehdä ihan mitä vain. Eli missä kulkee miehesi moraali ja etiikka? 

"Kokenut kasvattaja" tuntuu tietävän, mitenbtällaisia tilanteita hoidetaan. Tuosta ruokajutusta voisi tosiaan löytyä ratkaisu tilanteeseen.

👍👏🏻

Miehessä vika kun tollaseks lapsensa ''kasvattanut''

Vittu jos joku kohtelisi mun lemmikkejä noin niin kakara lentäis niska-perse-otteella ikkunasta pihalle.

Kirjoittelin aiemmin, että olen itse samanlaisessa tilanteessa sillä erotuksella, että miehelläni on 7-vuotias tyttö, joka saa tehdä mitä haluaa. Mieheni tyttö siis jahtaa aina koiraamme, sitoo sitä sisällä kiinni ja rutistaa täysillä. Myös minä olen sanonut tästä alusta asti, mies sanoo joskus, että varovaisemmin, muttei tee mitään. Koiramme rakastaa ihmisiä, mutta miehen tyttöä menee aina karkuun.

Miehen tyttö myös omii kaiken, lyö/puree/potkii jos jokin ei mene hänen halunsa mukaan ja sitten kirkkain silmin kertoo, ettei ole tehnyt mitään. Ja usein olen itse nähnyt vierestä mitä tyttö teki... Tyttö saa tosiaan myös syödä mielin määrin karkkia, jätskiä, pullia, sipsejä ja on jo 7-vuotiaana todella pyöreä. Minun lapseni ovat hoikkia (kuten itsekin olen) ja minulle on tärkeää, että lapset opetetaan syömään terveellisesti ja liikkumaan. Miehen lapsi ei myöskään jaksa liikkua mihinkään, kun syö kaiken ajan ja katsoo telkkaa/tablettia. Minun ja lasteni mukana mies on kyllä alkanut yrittämään itsekin liikuttaa tyttöä. Mies on myös täysin ylisuojelevainen eikä sitten tajua, että on tällä itse aiheuttanut sen, että tytöllä on tosi huono itsetunto ja motoriikka. Lasta on aina kielletty kiipeilemästä, hyppimästä ja juoksemasta ja on järkyttävää katsoa, miten huono motoriikka voi 7-vuotiaalla olla. Tyttö mm. kaatuu metsässä koko ajan, ei pääse kiipeilytelineeseen jne. Kun keskustelimme, että tytön pitäisi itsenäistyä eikä kyhnätä kiinni isässään joka hetki. Mies totesi, että tyttö voi alkaa liikkumaan itsekseen yläasteella... Totesin vain, että kyllä yleensä ekaluokkalaisetkin kulkevat kouluun ja kodin lähistöllä itsekseen.

Tosiaan miehen tyttö nukkuu valot päällä ja huoneen ovi auki. Olen yrittänyt miehelle sanoa, että lapseni ja minä emme osaa nukkua valossa ja että yleensä ihmiset kuitenkin nukkuvat pimeässä. Mielestäni tytön voisi totuttaa edes joko nukkumaan huoneensa ovi auki pimeässä tai ovi kiinni valossa. Mutta ei... Ja mies haluaisi meidän muuttavan yhteen. Mutta en voi olla lasteni kanssa nukkumatta yhteenmuuton myötä. En myöskään enää oikein tiedä miten keskustella asioista enempää syyllistämättä miestä, joka sitten suuttuu lapsensa arvostelusta.

Mies itse kertoo vain kasvattavansa lasta niin, että tämä saa päättää. Lapsi itsekin kertoo, että hänen isisinsä ei komenna häntä. Tähän mies vain naureskelee, että niin hän vain ohjailee lastaan. olen miehelle sanonut, että en itse missään nimessä halua lapsilleni vapaata kasvatusta, vaan rajat ja rakkautta. Miehen mielestä asiat kyllä lutviutuvat. En itsekään tiedä mitä tehdä. Viime viikkoina olen miettinyt hyvin paljon eroa. Rakastan miestä ja minulla on kyllä hänen kanssaan hyvä, mutta tuntuu, etten jaksa elämääni joka toinen viikko tuota tytttöä ja isää, joka antaa tytölle kaiken mitä haluaa.

Ensinkin, onpa sääli ettei lapsen lähipiiri välitä lapsesta tarpeeksi kasvattaakseen häntä. Tuollaisesta lapsestahan harva muu koskaan pitää kuin oma biologinen sukulainen/kummi. Lapsi ei siitä ehkä juuri nyt kärsi, mutta myöhemmin tulee kärsimään ihan varmasti. Oli kyseessä eroperhe tai ei niin en ymmärrä sitä, miksi joku välittää lapsestaan niin vähän, että unohtaa kasvattamisen. Lapsi on hetken siinä perheensä vaikutuspiirissä, mutta ei elämänjanalla kovin kauaa. Biologisesta sukulaisesta tuupataan pitämään oli hän kuinka kamla tahansa ja hänen käytökseltään osataan ummistaa silmät. Koulussa, harrastuksissa, kaveripiireissä, töissä jne tuollaisella ihmisellä tulee olemaan todella vaikeaa ja kurjaa. Ja on todella iso riski, että tuollainen lapsi päätyy murrosiässä vahingoittamaan itseään pahasti kun otetta häneen ei ole muilla, eikä oma hallintakyky kehity.

Kaikkinensa, tuo kuvailkemasi kaltainen käytös kertoo pahoista ongelmista. Siltikin vaikka av-palstalla elää mammakanta, joka on sitä mieltä, että lapsi saa eron jälkeen käyttäytyä ihan kuinka vaan, koska rassukka oireilee vaan erosta - vanhempipuoli on paha ja lapselle pitää sallia kaikki. Tutkimusten mukaan tervepäinen lapsi toipuu erosta 6-12 kuukaudessa, mikäli siis tilanne ei ole jäänyt päälle erityisen riitaiseksi tms. Aika usein nämä vielä vuodenkin jälkeen epänormaalisti oireilevat lapset ovat niitä, joilla itseasiassa ongelmia on ollut jo kauan ennen eroa - eli eroa ei voi panna syyksi. En toki sano, etteikö ero olisi hirveä asia lapselle, mutta ihan tervepäinen lapsi ei eron takia noin käyttäydy enää ihan akuutimpien kuukausien mentyä ohi. Vaikka ero olisikin triggeröinyt ao käytöksen niin tervepäinen lapsi ei reagoi noin.

Olen kuullut myös tapauksista, joissa ero-oireilun syyksi on laitettu todellakin vakava henkinen oireilu ja lapsi on jäänyt ilman apua ja hoitoa, koska kaikki on pantu vaan eroreagoinnin piikkiin. Tämä on vahingollista lapsen kannalta.

Lasta tulee ymmärtää ja rakastaa, mutta AINA myös kasvattaa ja opastaa. Voiko kukaan vanhempi olla mitenkään ylpeä tai onnellinen tuotoksestaan, joka käyttäytyy noin muita kohtaan? Tuskin. Ei ero tarkoita sitä, että lapset jätetään kasvattamatta. Ei todellakaan.

Aikuisen tehtävä yhteiskunnassa on opettaa lapset tavoille ja kunnioittamaan muita, jos isä ei sitä tee niin sitä suuremmalla syyllä muiden pitäisi.

Ei voi sanoa ettei kasvattaminen kuulu muille, eihän muiden kuulu vahvistaa vanhempien huonoa kasvatusta yrittämällä myötäillä surkeaa kasvatusmetodia.

Lapsen kaltoinkohtelu on kaikella tavalla väärin ja sitä isä tekee, jos ei opeta lastaan kunnioittamaan muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tälle miesystävän lapselle juurikin tekisi erittäin hyvää se, että huomaisi, ettei ole maailman napa, kuten nyt kuvittelee olevan. Nyt iskän täytyy antaa huomiota ja ottaa huomioon myös naisystävä. Tämähän on normaalia elämää; on täysin normaalia, että aikuinen ihminen rakastaa toista aikuista ihmisitä intiimillä tavalla, eri tavalla kuin lastaan - ihan kuten ei-eronneissa perheissäkin. Poika VOISI oppia tästä ihmisten huomioonottamista ja juuri tuota, että hän ei suinkaan ole se ainoa ihminen maailmassa. On vaarallista tuo miten nykyaikana kasvatetaan itsekeskeisiä lapsia, ja yksi osasyy on juuri tämä, että eron jälkeen toiset tuntevat niin suurta syyllisyyttä lasten takia, että nostavat heidän jollekin jalustalle ja kaikki toiveensa täytetään ja omat toiveet jäädytetään täysin. Kyllähän lapsi tuollaisen vaistoaa.

Lapsille on juurikin ERITTÄIN TERVETTÄ nähdä, että he eivät ole mikään maailman napa. Tämän pojan kasvatuksessa korostuu myös se, että ei saisi olla minkäänlaisia pettymyksiä. Kuitenkin elämässä tulee väistämättä niitäkin vastaan, ja hyvä olisi niitäkin oppia käsittelemään jossain vaiheessa. Kasvattaminen suojelu (curling) -menetelmällä saa aikaan juuri näitä itku-potkuraivari -aikuisia.

Siinä ei ole mitään pahaa, jos eronnut vanhempi on löytänyt rinnalleen rakastavan puolison, päinvastoin. Mielestäni huomattavasti huonompi vaihtoehto on se, että tietoisesti tekee sen valinnan yleensä hieman katkeroituneissa fiiliksissä, että nyt en enää koskaan tähän mitään miestä ota, ja varmasti elän loppuelämäni yksin ilman miestä. Millaisen esimerkin rakkaudesta ja elämästä tuollainen antaa lapsille?

 

Ap

Tässä nyt menee ristiin pari asiaa. Ok, aikuiset ihmiset voivat ja saavat ryhtyä uuteen suhteeseen mutta se kai ei ollut tämän avauksen pointti.

Sitten: eipäs yleistetä että päätetään "katkeroituneissa fiiliksissä" jäädä yksin. Olet ensinnäkin sen verran nuori ettei tuttavapiirissäsi lie kovinkaan paljoa niitä jotka päättävät jäädä yksin, kuten ei niitä eronneitakaan. Tunnut puolustelevan omaa valintaasi. Olet valinnan tehnyt, hyvä, ja ilmeisesti miestä rakastatkin.

Täällä on kuitenkin jo monta kertaa sanottu että mies ei välitä tunteistasi tippaakaan. Sen perusteella mitä olet kirjoittanut asia on näin.

Et myöskään voi tehdä mitään tuon pojan kasvatuksen suhteen. Ensinnäkin hänen molemmat vanhempansa estävät sen. Toiseksi, keskity omiin lapsiisi. Kolmanneksi, suurin ongelma tässä ei ole poika vaan mies. Tuollainen lapamatoasenne olisi tullut vastaan todnäk jossain muussa tilanteessa, nyt siinä välissä sattui olemaan poika. Muista: poika on ja pysyy. Hän tulee olemaan kuvassa vielä yli kymmenen vaativaa vuotta. Omat lapsesi ovat silloin jo täysi-ikäisiä, olet ns. vastuusta vapaa, mutta myös vanhempi ja moni muu mahdollisuus rakkauteen on mennyt sivu suun tuon miehen takia. Murrosiässä tuo sama poika tuolla samalla kasvatustavalla haistattaa vitut ja sylkee lautasellesi ja sanoo että vedä käteen ämmä. Vie rahasi, kusee kenkiisi jne. Että onnea vaan valinnallesi.

Olen myös sitä mieltä että tuollaisen suhteen mallin antaminen omille lapsillesi ei ole mikään hyvä vaihtoehto. Heillä on jo malli yhdestä suhteesta, sinun ja heidän isänsä suhteesta. Se ei toiminut.

Annat heille nyt vaan mallin vielä huonommasta suhteesta. En muista mainitsitko lastesi sukupuolta mutta jos ovat tyttöjä niin voin kuvitella mikä seksuaalihäirikkö tuosta miesystäväsi pojasta kuoriutuu jo ihan muutaman vuoden kuluttua.

Kuten täällä on moni jo sanonut, poika vaikuttaa häiriintyneeltä. Se on joko synnynnäistä tai sitten surkean kasvatuksen ja mielipuolisen äidin vaikutusta. Joku taho häntä voisikin auttaa mutta hänen vanhemmistaan ei siihen ole ja sinulle asia ei kuulu.

Lapsella on myös selkeästi vain yksi edes suht tervepäinen vanhempi elämässään (isä) ja pitää tästä kiinni kynsin ja hampain. Sinuna jättäisin isän ja pojan nyt ihan rauhaan, jo sen pojan takia. Olet aikuinen ja sinun on osattava perääntyä tilanteessa jossa et pysty tekemään mitään pojan hyväksi vaan vain pahennat tilannetta.

Se että olet mahdollisesti rakastunut, ei näytä tuovan mitään hyvää kenellekään tuossa yhtälössä vaikka teilläkin miehen kanssa varmasti hetkenne on.

Yhteinen lapsi on viimeinen asia mitä tuossa kannattaa edes harkita. Järki käteen nyt.

Parhaiten autat sitä lasta poistumalla kuvasta, et sillä että teoretisoit täällä miten isän pitäisi poikaa kasvattaa.

Aika vähään tyydyt jos tuollainen mies ja suhde sinulle riittää.

Myöskään sinä et ole maailman napa ja tässä kohden olisi ehkä kaikkien osapuolten kannalta viisainta pistää ne omat tunteet sivuun odottamaan sopivampaa kohdetta. Olet aikuinen ja vastassasi on pieni lapsi joka ei ole saanut kunnollista kasvualustaa. Kumman siis pitää ajatella ja toimia kuin aikuinen? Lapselta ja varsinkaan tuolta lapselta sitä ei voi odottaa.

Ihan hyviä pointteja, mutta ei suurinpiirtein normaalin lapsen kasvattaminen oikeasti niin vaativa ja mahdoton homma ole, että vanhemman pitää sen takia oma elämä lopettaa kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Suurinpiirtein normaalipäisen lapsen kanssa pystyy vanhempi kasvatustyöstä huolimatta elämään, harrastamaan, käymään töissä ja jopa rakastamaan syvästi uutta kumppaniaan. Erityislasten kanssa tilanne on toinen, mutta silloin toisaalta vanhempi tarvitseekin myös vastapainoa (esim oman hyvän parisuhteen) jaksaakseen erityislapsen kanssa.

Suomessa on maailman mielisairaimman lapset ja nuoret (joistakin ikärymistä nuoruuen aikana 1/5 tarvitsee psyykkistä apua)  ja ihmekös tuo kun yhden tuollaisen lapsen kanssa pärjääminen ja selviäminen on suomalaiselle vanhemmalle niin kammottava ja uhrautuva urakka, ettei vanhemmalla ole sinä aikana mahdollisuutta edes parisuhteeseen (jos on sattunut eroamaan/jäämään leskeksi). Eihän s enyt normaalisti ja oikeasti voi mennä niin. Ei muissa maissa tällaiset ongelmat ole näin isoja vaan marginaalitapauksia.

Lapsi on tärkeä osa elämää, muta vain elämän keskiönä kasvaneelle lapselle näitä ongelmia näyttää siunaantuvan.

Olen kirjoittaja numero 176. Olen samaa mieltä kommentoijien kanssa. Itsekin usean lapsen äitinä koen, että jaksan paremmin lastenkin kanssa kun minulla on myös voimia antava parisuhde. Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta sanon heille myös ei. Mieheni selvästi yrittää ilmeisesti hyvitellä eroa tms. tekemällä lapsen elämästä "helppoa, ei koskaan kieltoja, ei ongelmia ratkottavaksi jne. Olen miehelle monesti sanonut, että lapsi ei opi ponnistelemaan minkään asian eteen, kun saa kaiken minkä haluaa. Hän ei myöskään tule saamaan kavereita koulussa tms., kun ajattelee ja kehuu aina vain itseään (on koko suvun ainoa lapsenlapsi ja myös kaikkien muiden lellikki) jne. Mutta mies ei vain muuta käytöstään, vaan kertoo vain haluavansa lapselleen mahdollisimman helpon elämän. Ikävä kyllä tuolla konstilla lapsi saa kyllä vain erittäin vaikean elämän, kun ei ole oppinut että elämässä on vastoinkäymisiä ja kieltojakin, ulkomaailma ei hypi vain hänen pillinsä mukaan, muut eivät halua olla sosiaalisesti taitamattoman lapsen kavereita jne.

Minulla on kultainen uusi kumppani, mutta hänkin on sairastunut tähän eroisätautiin, eli hyvittämisen takia lapset jätetään kasvattamatta. Heidät nähdään epärealistisessa valossa ja kaikki tekemiset pehmitellään ja selitetään pois. Eroisätaudin oireet:

- Ei huomata, että lapsi kasvaa ja eri ikäiseltä lapselta vaaditaan jo eri asioita. Se mikä oli taitavaa 6-vuotiaana ei ole enää taitavaa 12-vuotiaana. Vaaditaan isolta lapselta saman tason taitoja kun pieneltä, eli ei kasveta lapsen mukana. On ikäänkuin jämähdetty näkemään lapsi pikkutaaperona.

- Ei uskalleta kieltää tai kasvattaa saati vaatia mitään, koska lapsi saattaa loukkaantua.

- Ei kestetä lapsen pahaa mieltä.

- Pelätään että lapsi ei enää pidä isästään jos ei saa kaikkea. Lapsi hoksaa tämän hetkessä ja rupeaa sitä käyttämään hyväkseen.

Varoitin isää, että tuolla menolla isoimmat kärsijät tulevat olemaan lapset itse. Viime keväänä mies joutui toteamaan minun olleen oikeassa. Pienemmän tytön kohdalla valehtelu ja juonittelu selitettiin pois ja käännettiin melkein söpöydeksi - nyt hän on teini ja alueen suurin horo, koska sama juonittelu ja manipulointi jatkuvat edelleen, mutta nyt vahingoittavat tyttöä itseään. Tyttö on onnistunut tekemään paljon pahaa itselleen, koska on onnistunut jatkamaan juonitteluaan ja sekaantunut vääriin asioihin aivan liian nuorena. Nyt isäkään ei voi enää kieltää ongelmaa - mutta on jo liian myöhäistä siihen herätäkään. Sama on tapahtunut pojan kohdalla, mutta eri asioissa (ei ole kavereita, kiinnostuksen kohteena lähinnä sotapelit - psyykkistä apua tarvittu jo.)