Kuinka paljon teini saa päättää lomamatkasta?

Monesta rantakohteesta ja rauhallisesta kaupungista saa helposti tehtyä esim. yhden yön reissun suurkaupunkiin. Mitä jos toinen aikuisista lähtisi yhdeksi yöksi teinin kanssa toisaalle?  Toki edellyttänee, että ollaan kaksi viikkoa reisssussa, yhden viikon reissulla päiväretki riittänee.

Meillä teini (16) saa päättää lähteekö mukaan vai eikö lähde. Aina pääsee jos tahtoo. Isäpuolensa kanssa tehdään pitkiä telttailu- ja kalareissuja pohjoiseen tai maataan kylpylässä, isänsä perhe puolestaan tekee etelänmatkoja turistikohteisiin. Nuorempana lähti etelään, nykyään ei oikein halua sitäkään. Pohjoiseen ei lähde, koska merellä on kylmä ja iPuhelin ei kuulu, tai jotain 😀

Se kuka maksaa, se päättää.

Meitä on vain kolme (siis yksi lapsi) ja kohde sovitaan aina yhdessä. En muista että teini olisi koskaan torjunut yhtäkään meidän aikuisten ehdottamaa kohdetta, mutta me aikuiset olemme torjuneet teinin ehdottamia kohteita. Joskus on niin, että kahdella on kovempi hinku jonnekin ja kolmas sitten suostuu, vaikkei olekaan niin innoissaan.

Teinin Kreikka-toive me saatiin toteutettua riparin avulla. Mulle ja miehelle Kreikka on evvvk, mutta teini halusi sinne kovasti luettuaan vimmalla Percy Jacksoneita. Löydettiin sitten ripari, joka pidettiin Kreikassa, niin saatiin lähetettyä teini sinne ilman meitä. Ja samalla saatiin houkuteltua se riparille. 

Egyptistä olemme teinille sanoneet, että voi mennä sinne aikuisena keskenänsä tai jonkun kaverin kanssa. Ei kaikkia matkoja tarvitse tehdä lapsuusperheen kanssa, aikuisenakin ehtii. Ihan hyvin tämä on mennyt hänelle jakeluun eikä olla nähty mitään mökötyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän ongelma on se, että teini ei halua matkalle lainkaan vaan ahdistuu jos ehdotan kahden viikon Thaimaan matkaa. Kuulema ei voi olla koulusta kahta viikkoa pois ja talviloma on vasta maaliskuussa, jolloin on liian kuuma mun makuun mennä Thaimaahan.

Tässä olen kyllä teinin puolella. Ei ole mitään järkeä olla poissa koulusta kahta viikkoa jonkun äidin haluaman Thaimaan-matkan takia. Jos sinulla on joku pakonomainen tarve päästä sinne kahdeksi viikoksi, niin koululaisten joululoma on just sen kaks viikkoa ja menette silloin. 

Hiihtoloma on myös ihan hyvä sauma käydä noissa Aasian-kohteissa. Kun valitsee lennot sopivasti, ehtii olla viikon perillä. 

13v ei päätä meillä tuollaisesta asiasta mitään. Eikä meillä 13v ole myöskään "viimeisiä kertoja" lähdössä mukaan. Jos ulkomaille lähdetään, niin alle 18v ei jää yksin kotiin.

Meillä kolmihenkinen perhe( siis yksi lapsi) ja vuorotellen saanut kukin valita lomakohteen.Lapsi teini-iästä lähtien.Veto-oikeutta saanut kukin käyttää, ettei ole tullut kenellekään kohdetta mihin ei halua.Mukavia reissuja kaikki olleet, reissailtu ympäri maailmaa ja hienoja elämyksiä saatu paratiisisaarista hiekka-aavikkoon.

Entä jos teiniä ei kiinnosta rantalomailu eikä halua mukaan? Mieluimmin menee sukulaisillekin, ei siis yksin jäämässä. Ei halua ottaa aurinkoa, "ei pidä helteestä" eikä suostu rannalle. Mitä teette? Pakotatteko laittamaan biksut ylle ja ulos?

Loma kirjoitti:

Hän haluaa isoon kaupunkiin, kun taas muilla on mielessä luonto ja ranta ja vähän pienempi kaupunki. Kaupunkilomista (suurissa kaupungessa) mekin pidetään, mutta sellainen toisella kertaa. Tarkkaa aikaa en osaa sanoa, milloin toteutuisi tää toisella kertaa... Nyt ois lämpöä haussa, muttei pelkkää rannalla oloa vaan monenlaista tekemistä.

Lissabon. Iso kaupunki, lähellä Estoril ja Cascais, rantakaupungit. Pääsee junalla ja maksoi jotain pari euroa per nenä suuntaansa. Varmasti lämmintä. Voitte myös ottaa toisesta pienemmästä kaupungista hotellin. Estorilin ja Cascaisin välillä kulkee rantakatu, matkaa jotain kolme tai neljä kilsaa. Ite käveltiin se viikon aikana kolmasti. Juna kulkee myös näiden kahden välillä.

Minua vähän häiritsi ap:n kommentti, että menette minne vanhemmat ja pikkusisarus haluaa mennä, mutta teini-ikäisen mielipiteestä ei tarvitse välittää.

Meillä eletään jokaiselle jotakin periaatteella. Jos menisimme esim kesälomareissulle, niin sieltä yritetään etsiä jokaiselle jotain mielenkiintoista. Viimeksi kun kävimme Ranskassa, niin muksut halusivat Disneylandiin, minä museoon ja mies toiseen museoon. Kävimme sillä reissulla kaikissa halutuissa kohteissa ja kaikki olivat tyytyväisiä. Tutkikaa ehdotettua lomapaikkaa, jos sieltä löytyisi joku mielenkiintoinen paikka tai retki, joka kiinnostaisi poikaa.

Entäs se, kun luvataan valmistujaislahjaksi lomamatka melkein kolmekymppiselle aikuiselle, mutta lahjan saaja ei saa vaikuttaa kohteeseen eikä myöskään omaa huonetta, vaan joutuu majoittumaan esiteini-ikäisten sisarusten kanssa samaan huoneeseen, koska "lapset majoittuvat yhdessä". Jäi matka tekemättä.

Me olemme aina onnistuneet löytämään yhteisen sävelen sillä, että teemme yleeensä vähän pidemmän reissun, jolla puolet vietetään suurkaupungissa ja sitten suunnataan johonkin pikkupaikkakunnalle. Muutenkin suunnittelemme yhdessä.

Eipä oo ikinä nurkunut. Päinvastoin, on kiittänyt siitä, että on saanut matkustaa.

On joskus tosin lomalla pyytänyt, että oltaisiin vaikka päivä ihan paikoillaan.

Antaa teinin päättää, mikäs siinä. Muutaman vuoden päästä hän ei ole enää taloudessanne mistään päättämässä, vaan on lentänyt pestänne omilleen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä teini (16) saa päättää lähteekö mukaan vai eikö lähde. Aina pääsee jos tahtoo. Isäpuolensa kanssa tehdään pitkiä telttailu- ja kalareissuja pohjoiseen tai maataan kylpylässä, isänsä perhe puolestaan tekee etelänmatkoja turistikohteisiin. Nuorempana lähti etelään, nykyään ei oikein halua sitäkään. Pohjoiseen ei lähde, koska merellä on kylmä ja iPuhelin ei kuulu, tai jotain 😀

Todella surullista, että kumpikaan vanhemmista ei harrasta sellaista lomailua, jota teini toivoo. Ei siis edes halua lomailla lapsensa kanssa. Surullista muutenkin tämä "se päättää joka maksaa" mentaliteetti täällä. Lapsikin on perheenjäsen ja jokaisen toive lomasta ansaitsee tulla kuulluksi. Ei lapsi tietystikään voi yksin määrätä lomasta mutta onko liikaa vaadittu jos lomalla olisi kaikille jotain tosi mieluista ja toiveen mukaista, jotain jota etukäteen voi suunnitella ja odottaa. Karua että vanhemmat ja pikkusisaret päättää ja teinille jää vaihtoehdoksi joku viikko pikkusisarten pakkoseurana muumimaassa tai mummola.

T. Yhden lapsen 41v äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä teini (16) saa päättää lähteekö mukaan vai eikö lähde. Aina pääsee jos tahtoo. Isäpuolensa kanssa tehdään pitkiä telttailu- ja kalareissuja pohjoiseen tai maataan kylpylässä, isänsä perhe puolestaan tekee etelänmatkoja turistikohteisiin. Nuorempana lähti etelään, nykyään ei oikein halua sitäkään. Pohjoiseen ei lähde, koska merellä on kylmä ja iPuhelin ei kuulu, tai jotain 😀

Todella surullista, että kumpikaan vanhemmista ei harrasta sellaista lomailua, jota teini toivoo. Ei siis edes halua lomailla lapsensa kanssa. Surullista muutenkin tämä "se päättää joka maksaa" mentaliteetti täällä. Lapsikin on perheenjäsen ja jokaisen toive lomasta ansaitsee tulla kuulluksi. Ei lapsi tietystikään voi yksin määrätä lomasta mutta onko liikaa vaadittu jos lomalla olisi kaikille jotain tosi mieluista ja toiveen mukaista, jotain jota etukäteen voi suunnitella ja odottaa. Karua että vanhemmat ja pikkusisaret päättää ja teinille jää vaihtoehdoksi joku viikko pikkusisarten pakkoseurana muumimaassa tai mummola.

T. Yhden lapsen 41v äiti

Taidat olla pienemmän lapsen äiti? Teinin toiveloma on olla kiireettä kotona Tampereella kavereiden ja poikaystävän kanss, vailla aikatauluja ja sovittuja menoja. Nähdäkseni karua olisi olla kuuntelematta hänen toiveitaan?

Hänellä on mahdollisuus päästä molempien vanhempiensa kanssa erityyppisille lomille joka vuosi vähintään kaksi, jopa kolme kertaa, plus mökeille. Isän perheessä(kään) ei ole enää Muumimaailmaikäisiä. Niissä ja muissa lapsikohteissa käytiin silloin, kun se oli ajankohtaista, enää ei ole. Mummolassa sekä meidän teini että suvun muut teinit (veljenpojat) käyvät silloin kun haluavat eli liki viikoittain, samassa kaupungissa kun ollaan. -ed., yhden lapsen 37 v äiti

Meillä kuunnellaan kaikkien toiveita. Ensi kesän matka on lasten toive, toki sitä hiukan aikuiset ohjaili ja muotoili. Innoissaan on teini ja pienempi lähdössä. Kohteesta on jo katsottu kunkin toivepaikkoja joissa käydään. Onni on lapset jotka rakastavat museoita.

Meillä lapset lähtevät ihan mihin vaan! Koskaan emme ole valinneet kohdetta vaan kohde on valinnut meidät, niin sanotusti. Eli ollaan oltu isolla porukalla äkkilähdöllä, menty sinne mihin on päästy. Hyvä kun hotellia on voinut valita.

Siis oikeasti?

Itse olin teininä vain onnellinen jos pääsin vanhempien mukaan reissuun. Halusin nähdä maailmaa ja ei olisi tullut mieleenkään kiukuta matkakohteesta jos ilmaiseksi pääsee.

Teini voi jäädä kotiin, itsepähän tietää mistä jää paitsi. Menköönsä sitten aikuisena mieleisiinsä kohteisiin.

Loma kirjoitti:

Kuinka paljon kuuntelette 13-vuotiaan toiveita, kun suunnittelette ulkomaan matkaa? Meillä tuo haluaisi päättää kohteenkin, joka on ihan erilainen kuin vanhempien ja pikkusisarusten toive. Selvää on, ettei tätä toivetta voi ainakaan tällä kertaa toteuttaa. Tiedossa siis mökötystä (en halua mihinkään muualle), mutta kyllä tuo kuitenkin leppyy, tiedän. Ihanvaan mielenkiinnosta, miten teillä muilla?

Maksaako teini osan matkasta? Jos, niin toki kuuntelisin minne haluaa. Minä sanoin omalleni, että olen tilannut matkan paikkaan x ja sinä tulet mukaan. En anna tuon ikäisen vielä jäädä kotiin yksikseen :), koska se olisi ollut suurin toive.