Matkalla kohti masennusta?

6kk sitten tuli yt ihan yllättäen ja tietysti olin yksi niistä joka irtisanottiin. Edelleenkään ei ole uutta työpaikkaa löytynyt. Tilanne on aivan toivoton. Yritin opiskella mutta ei siitä mitään tullut. En vaan kykene keskittymään tai muistamaan mitään ja motivaatio on aika huono koska opinnot ei todellakaan takaa mitään työllistymistä. Ainoat ammatit millä varmemmin sais töitä on lähihoitaja ja sairaanhoitaja mutta en todellakaan kykene niihin. Avoipuoliso ei suostu muuttamaan. Ymmärrän sen kyllä kun on kauhealla vaivalla talo rakennettu muutama vuosi sitten ja miehellä vakityöpaikka. Muuton myötä on lähes sata varma että mies olis sitten työttömänä. Ehkä tää ei tuntuisi niin rankalta jos ei meillä olis tätä sekundaarista lapsettomuuttakin taakkana.. Toista lasta yritetty kohta 2-vuotta tuloksetta.. Jotain kevyitä hoitoja ollaan kokeiltu mutta näyttää siltä että tämäkin kierto päättyy negatiiviseen.. Olo on aika tyhjä ja epäonnistunut joka tavalla....