Äiti tukistaa ja lapsi huutaa " älä äiti!" Ahdistaako teitä tällainen?

niin herranjestas, iso aikuinen lähes kaksimetrinen saa muka luvan kanssa hyökätä reilun metrin pituisen olennon kimppuun " kasvatuksen" nimissä!? HALOO! ja sitten jos mies tekee saman vaimolle, niin siitä nousee hirveä huuto ja haloo ja ero heti!?!

Aikuinen hurmaantuu siitä, että saa ohjata pientä turmeltunutta sielua kohti puhdasoppisuuttta.

pakarat ovat pyöreät sitä varten, että ne vastaanottavat lyönnit.

Mutta niinhän se aina on, heikoimmat joutuvat aina kärsimään. Eniten kärsivät lapset, vammaiset, sairaat, puolustuskyvyttömät, sitten naiset ja jossain kukkulan päällä on terve valkoinen mies. Näin kärjistetysti.

jos jossain päin maailmaa asiat ovat huonommin, ei kai se kuitenkaan tarkoita sitä, että meillä ei asioista saisi puhua?



Totesit myös, että Suomessa asiat ovat melko hyvin. Et selvästikään tiedä, mistä puhut - näennäisesti asiat ovat hyvin eli lain mukaan lapsen kurittaminen on kiellettyä jne. Mutta pinnan alla kuohuu...



Eteläisemmässä (ja keskisessäkin) Euroopassa toden totta herkästi näpäsistään ja läpsäistään, mutta vaikka Suomessa näkyvä väkivalta ei ole niin yleistä, niin se ei tarkoita etteikö väkivaltaa ole.



Aikamoista saivarteluahan tämä koko keskustelu on (itseni mukaan lukien). Ehkä kuitenkin voidaan todeta, että niin kauan kuin vanhempi itse tajuaa tehneensä väärin ja katuu sekä pyytää anteeksi myös lapselta, ei toivoa vielä ole menetetty.



Mutta jos vanhempi ihan oikeasti uskoo, että kurittaminen kuuluu kasvattamiseen ja käyttää sitä toistuvasti, niin silloin ollaan suossa ja pahasti.



Ymmärtääkseni se äiti, joka alkuperäisen ketjun aloitti, oli nimenomaan itsekin kauhistunut tekemästään ja varmasti jatkossa tsemppaa entistä enemmän ettei turvautuisi väkivaltaan. Tuntui, että hänellä ei oikein ollut keinoja kasvattaa lastaan ja hän yritti liikaa asettua lapsen asemaan; vanhempien kun täytyy uskaltaa olla vanhempia ja osoittaa lapselle, että he ovat vastuussa ja he myös päättävät, mitä milloinkin tehdään. Ja se kasvattaminen onnistuu ilman väkivaltaa, kun aikuinen määräysvallastaan huolimatta kunnioittaa ja arvostaa lasta.

Jos en juuri sillä hetkellä tiedä syytä, he tietävät sen kyllä.



Lisäksi piiskaan heidät aina aamulla ensimmäisenä, kun he nousevat sängyistään. Ovat kuitenkin menossa pahan tekoon. Ilmeetkin ovat aina juuri sellaiset.

jospa saisit ahdistuksellesi hieman perspektiiviä, idiootti......

ihan samaan kuin ap! oikeasti, kylmät väreet kulkevat vieläkin. toivon että oma lapseni tai kenenkään muunkaan ei joutuisi koskaan tuollaista sanomaan.

Kyllähän lapsia silvotaan, raiskataan ja kidutetaankin jossain päin maailmaa aina.



Nyt on kyse SUOMESTA ja kohtalaisen sivistyneestä valtiosta, jossa laki nimenomaan kieltää lapseen kohdistuvan väkivallan. Ja vaikka ei kieltäisikään, ei se ahdistusta vähentäisi. Näen vain silmissäni oman 2.5 vuotiaani, minkä shokin hän saisi jos kävisin tukkaan kiinni. En saisi koskaan asiaa pois hänen mielestään. Ja meillä siis uhmaikäinen, jonka kanssa saadaan kuri aikaan ihan muilla keinoin (niistä jo osittain mainitsinkin).



Siispä nro 2: koska sait näin pahan omantunnonpistoksen, miettisin sinuna tarkkaan miksi raivokohtauksia saat ja kohdistat niitä lapseen. Lue siis esim. Vauva lehden uusin numero, voisit saada vinkkejä miten lapsen kanssa toimia.

Oletko, ap, ollenkaan käynyt Suomen ulkopuolella? Jo Eteläeuroopassa tulisieluiset vanhemmat löyvät lapsiaan korville julkisillakin paikoilla.

Minua kanssa ahdistaa lukea tuollainen lause pienen lapsen suusta :( Oman lapseni kummastunut katse jos satun hermostuksissani sanomaan jotain asiatonta jo saa aikaan minussa sen että hei, rauhoituhan nyt.

ap=nro 3



en kannata fyysistä rankaisua, mutta maailmassa on niin paljon laiminlyötyjä lapsia, että ei kannata juuri murehtia muuten hyvinvoivan lapsen juttua.



Meilläkin lapsi kirkuu jäähypenkillä dramaattisesti että älä äiti lyö, vaikken ole koskaan hiustakaan päästä taittanut :-)

... jos on hermostuessaan tukistanut tai retuuttanut lasta. Tuskinpa kukaan sitä mielellään tekee. Mutta mulla ainakin palaa hihat välillä niin pahasti, että sellaista on joskus käynyt. Eikö ole parempi, että tuon ketjun aloittaja kertoi, miten tilanne on mennyt ja pyytää apua. Ei varmastikaan toivo jeesustelua tukistamisesta. On varmaan ihan tarpeeksi paha olo muutenkin!!

sydäntäraastavasti " Auttakaa minua" kun kannan sen käsipuolessa kaupasta pois...tämä johtuu siitä kun poika ei saa haluamaansa. Mutta ainahan ei voi saada, kuten yleensäkään elämässä. Ja tässä tapauksessa en todellakaan ole muuta tehnyt kuin ottanut lapsen kainaloon ja lähtenyt kaupasta ulos. Joten ei kait noihin lasten puheisiin aina ole uskomista....

Voi, meidän uhma ikäinen saattaa huutaa kurkku suorana ÄLÄ ÄITI, LOPETA, PÄÄSTÄ IRTI yms. kun harjaan hänen hiuksiaan tai laitan vaatetta päälle, suihkutan häntä yms. Ja lapseen ei edes oikeasti satu, enkä satuta häntä.

Hän ei vaan tykkää asiasta sillä hetkellä ja siksi huutaa kuin päätä leikattaisiin =D



Monesti meillä tilanne laukeaa niin, että alan lastani kutittamaan ja lapsi alkaa nauramaan ja kiukkuaminen unohtuu.



Mutta kyllä mullakin välillä pinna katkeaa, se on aivan luonnollista.

Kyllä lapsen täytyy oppia näkemään myös suuttumusta ja vihaa (normaaleissa rajoissa) ja sitä, että ei äiti ja isäkään veny loputtomiin.

niin moni asia olisi paremmin.

Miksi yrität vesittää sen, että useampi kuin pelkästään minä voi olla tosiaankin samaa mieltä asiasta?



Minä kyllä vastasin myöhemmin, unohtui laittaa ap mutta painotin että emme elä itäblokin maissa....



ap

äiti joka viestissä kirjoitti oli kunnon äiti. Vain uhmaikäisen kanssa rajoilla kulkeva.



On sulla pienet murheet. Sitten kun koet isompaa, niin et jaksa olematrtomista murehtia.

Täällä siihen suhtaudutaan poikkeuksellisen kriittisesti ja se on tehty jopa laissa kielletyksi.



Mutta olen kyllä samaa mieltä ap:n kanssa siinä, että tukistamiseen turvauduttaessa on jo menetetty sen tilanteen hallinta. Lasta voi kieltää, estää ja rangaista niin monilla muillakin tavoilla.



Mutta en todellakaan pidä yksittäistä maltin menetystä mitenkään KAUHEAN kamalana asiana. Paljon julmemminkin voi lasta kohdella: vähätellä, laiminlyödä jne.

ap, minua kiinnostaisi tietää että onko sinua kuritettu fyysisesti lapsena?



minua on, eikä minulle todellakaan ole jäänyt mitään traumoja asiasta, päin vastoin, voin rehellisesti sanoa, että oli niin kamala pentu, että hyvä vaan että sain muutaman kerran isän kädestä ja monet tukkapöllyt, en halua edes ajatella minkälainen olisin, jos vanhempani eivät minua olisi kurittaneet...



oma tyllerö on vielä niin pieni, että häntä ei tarvitse vielä kasvattaa, mutta kun hän tulee ikään, jossa kasvatusmenetelmät on " valittava" , niin jos tarpeen vaatii, niin en rupea säästelemään voimakeinoja. Tietysti toivon että pystyn kasvattamaan lapseni, niin etten joudu repimään häntä hiuksista, jne. mutta jos muita keinoja ei ole ja se on viimeinen mahdollisuus, niin varmasti myös kokeilen sitä.



ja vielä sen verran ap, että kun lapset ovat kaikki yksilöitä, erilaisia, osa on kilttejä, osa aivan kamalia, sinun lapsesi saattavat olla sieltä kilteimmästä päästä, etkä välttämättä tiedä minkälaista on, jos lapsi on " kamala" ...