Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä nyt se kuuluisa uhmaikä?
14.03.2006 |
Meidän ennen niin aurinkoinen tyttö (1v10kk) on muuttunut parissa viikossa kärttyiseksi ja raivoavaksi pikkuriiviöksi. Mikään ei ole hyvä ja mikään ei suju ilman tappelua. Pukeminen on yhtä taistelua samoin ulkoilu ja syöminen. Kaikki pitäisi tehdä itse ja, jos ei onnistu niin tuloksena on itkuraivokohtaus. Tyttö heittäytyy maahan ja hakkaa nyrkeillä lattiaa. Tavarat saavat kyytiä pöydältä, maitomuki lentää kaaressa seinään, jos ruoka ei neitiä miellytä. Tyttö aloittaa aamun listaamalla joukon asioita, joista hän " ei tykkää" . Näitä ovat mm nukkuminen, peitto, aamupala, hampaiden pesu, isi ja mummi. :-)
Onko kellään samanlaista? En tiedä olemmeko ottaneet liian tiukan linjan tytön kanssa, kun hän esim. joutuu nostamaan lattialle heittämänsä tavarat paikalleen? Myös jäähy omassa huoneessa on otettu käyttöön pahemmista " rikkeistä" (esim. toisten hiuksista repiminen). Lasta kyllä varotetaan aina ennen jäähylle joutumista ja seison itse tytön huoneen kynnyksellä, jottei tyttö karkaa. Ovea ei siis laiteta kiinni jäähyn ajaksi. Kuulostavatko nämä meidän rangaistukset liian ankarilta tämän ikäiselle? Miten pikku-uhmiksen kanssa selviää?
Kommentit (4)
Rauhallinen käytös, yhteiset säännöt jotka vanhemmat määräävät ja pitävät niistä kiinni, positiivinen ote (HÄH?), siinäpä eväitä uhmaikäisen kanssa selviämiseen :)
Rangaistuskeinoina saa käyttää melkein mitä aan mikä toimii, mutta väkivalta ja hylkääminen (lapsen jättäminen yksin pitkäksi aikaa) tai sillä uhkaaminen (" äiti lähtee nyt ja jättää sinut siihen kun kerran huudat noin" tai esim kaupassa käveleminen pois lapsen luota) ovat ehdottomasti kiellettyjä.
Tsemmpiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on himpun verran vanhempi poika jolla myös uhmaa mutta vähän toisenlaista. Juoksee paikasta toiseen tekemässä " pahojaan" , rikkoo, lyö, sotkee... Myös jäähy käytössä ja joutuu siivoamaan sotkunsa. Mutta: poikapa ei piittaa pätkääkään! Jäähypenkillä naureskelee, kun asiaa yrittää selittää niin tuijottaa silmiin ja vääntelee naamaansa. Hetken päästä toistaa " tuhmuuden" . Että silleen meillä. Kokemusta on myös raivareista, siskonsa saattoi huutaa yli tunnin!
Meillä poika 1v9kk ja ihan samat elkeet havaittavissa. Voimia ja tsemppiä ap:lle. Kaipa tämä joskus helpottaa...
Meillä ainakin n 2-vuoden ikä on ollut molemmilla sellanen selvä rajapyykki. Silloin on se oma tahto alkanut sieltä nousemaan ja on joutunut ensimmäiset kerrat oikein miettimään kurinpidollisia asioita :)
Toisaalta hyvä vaan että on sitä omaakin tahtoa