Rumat naiset - avaudutaan tänne kokemuksistamme

Työelämässä kykyjäni ala-arvioidaan jatkuvasti ulkonäköni vuoksi. Olen ylipainoinen ja kärsin ruusufinnistä. Silmäni ovat pienet ja syvällä päässä. Kaiken lisäksi kasvoni ovat ylipainon takia pyöreät ja näytän sen takia hyvin lapsenomaiselta (rumalta sellaiselta). 

En etene urallani, sillä kykyihini ei uskota ja minua pidetään selkeästi tyhmänä. Olen täysin pätevä ja uskon, että minulla olisi paljon annettavaa. Työkaverini ja esimiehet puhuvat minulle kuin vähä-älyiselle ja välillä jopa säälien. Mitään ideoitani ei oteta tosissaan, mutta myöhemmin jonkun muun ehdottomana sama idea saa kannatusta. Minua ei nähdä tasavertaisena kollegana. Epäilen, että saan osakseni sääliä myös sen takia, ettei elämäntapani ole se kaikista perinteisin. Käytän suurimman osan vapaa-ajastani koirieni kanssa ja lomani vietän yleensä ainakin osittain ulkomailla koiranäyttelyitä kiertäen. Minulla ei ole lapsia enkä sellaisia tule koskaan hankkimaan, puoliso löytyy. En puhu puolisostani kovin usein, sillä en halua puhua liiaksi henkilökohtaisia asioita. Koirista on helppo puhua, sillä se ei tunnu liian yksityiseltä. Monet selkeästi ajattelevat, että koirat ovat minulle lasten korvike ja yritän paikata jotain suurta aukkoa elämässäni koiraharrastuksella.

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä kykyjäni ala-arvioidaan jatkuvasti ulkonäköni vuoksi. Olen ylipainoinen ja kärsin ruusufinnistä. Silmäni ovat pienet ja syvällä päässä. Kaiken lisäksi kasvoni ovat ylipainon takia pyöreät ja näytän sen takia hyvin lapsenomaiselta (rumalta sellaiselta). 

En etene urallani, sillä kykyihini ei uskota ja minua pidetään selkeästi tyhmänä. Olen täysin pätevä ja uskon, että minulla olisi paljon annettavaa. Työkaverini ja esimiehet puhuvat minulle kuin vähä-älyiselle ja välillä jopa säälien. Mitään ideoitani ei oteta tosissaan, mutta myöhemmin jonkun muun ehdottomana sama idea saa kannatusta. Minua ei nähdä tasavertaisena kollegana. Epäilen, että saan osakseni sääliä myös sen takia, ettei elämäntapani ole se kaikista perinteisin. Käytän suurimman osan vapaa-ajastani koirieni kanssa ja lomani vietän yleensä ainakin osittain ulkomailla koiranäyttelyitä kiertäen. Minulla ei ole lapsia enkä sellaisia tule kosk

Minäkin olen joutunut kokemaan elämässäni (myös työelämässä) huonoa kohtelua ruman ulkonäköni vuoksi. En keksi mitään muuta syytä kuin ulkonäköni, koska muuten pyrin olemaan mukava ihminen ja tekemään työni kunnolla. 

Ruma ulkonäkö on kyllä suuri kirous elämässä, koska sitä ei pysty peittelemään. Eikä mitkään poppaskonstit siihen auta. Olen jo yli kuusikymppinen enkä vieläkään ole sinut asian kanssa. Ehkä tämä on kuitenkin synnyttänyt enemmän empatiaa toisia kohtaan, kun ei luule itsestään liikoja. Mutta näillä eväillä on mentävä loppuun asti. Ja onhan elämässä sentään mukaviakin asioita ulkonäköongelmasta huolimatta. 

Parikymppisenä kun aloin seurustella yhden tosi komean miehen kanssa, niin ei ollu yks tai kaks kertaa, kun minun kuulteni hänelle sanottiin että miten sä tuon kanssa olet tai mitä sä tuossa näet. Komealla miehelläni oli ehkä hieman outo naismaku, koska ihmettelin itsekin yhtä hänen exäänsä, että miten tuon näköinen nainen on saanut pokattua tän miehen. Joo. Tykkäsi kaiketi rumista naisista.

Kun olen ollut lyhyessä hameessa, niin ihan tuntemattomat vastaantulijat on saattaneet kommentoida, ettei itse pitäisi hametta jos olisi samanlaiset sääret kuin mulla.

Työelämässä niin miehet kuin naiset välttelevät vähemmän kauniiden seuraa, vaikka toinen olisi kuinka kiva. 

Ikääntyessäni ulkonäkö alkanut muuttua rumaan suuntaan. Huulet kapenevat, silmät pienenevät ja silmien alla olevat sukuvikarasvapussit kasvavat, nenä levenee, posket alkavat roikkua, eli juuri ne kamalat piirteet joita nuorempana kauhistelin äidin, mummon ja tätien naamassa alkavat siirtyä meikäläiseen. 

 

Nuorena olin nätti, jopa kaunis, mutta paskat geenit takaa sen että olen ruma keski-ikäinen ja mummo.

Ei ole olemassa rumia naisia. On vain kahdenlaisia naisia - ne jotka osaavat meikata ja ne jotka eivät osaa...

Millaise?

Ihan samaahan se on sukupuolesta riippumatta. Minäkin nörttipoika jäin aina hännille joka asiassa, liikunnassa valittiin viimeisenä yms. yms. ja nettitreffeiltäkin muistuu mieleen tapaus kun sokkona tavattiin ja likka sanaakaan sanomatta häipyi paikalta kun ei ilmeisesti ulkonäkö miellyttänyt.

Kaikilla on sellaiset kasvot jotka geenit ovat meille määränneet ja niillä on taivallettava tämä elämä loppuun asti joten ei muuta kuin  marssitaan eteenpäin  sillä ulkonäöllä minkä olemme saaneet kohti uusia pettymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Tuli paha mieli ap:n avautumisesta. On kuitenkin saanut miehen, me oikeasti rumat ei sellaista saada ikinä. Edes rumat miehet ei meistä huoli.

Ap:n isoimmat ongelmat oli siis että kerran ei joku halunnut jumppa-avuksi ja toisen kerran koki itsensä rumaksi. Voi ei millainen elämä...

-ikisinkku 30v

Kyllä parisuhteeseen pääse rumatkin naiset, toki se on vaikeampaa, täytyy itse olla aloitteellisempi ja tuuriakin täytyy olla. Netistäkin löydät esimerkkejä naisista, joilla on ihan joku epämuodostumakin kasvoissa ja silti saaneet miehen.

Kukaan meistä ei ole voinut valita ulkonäköään, ei kauniit ei rumat. Kuitenkin se on joko ylpeilyn tai häpeän aihe. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on sellaiset kasvot jotka geenit ovat meille määränneet ja niillä on taivallettava tämä elämä loppuun asti joten ei muuta kuin  marssitaan eteenpäin  sillä ulkonäöllä minkä olemme saaneet kohti uusia pettymyksiä.

Onneksi plastiikkakirurgia on olemassa 

Parilla treffeillä ollut ja tällaisia kommentteja saanut

'sun kans ei ainakaan tarvis pelätä et joku muu vie sinut'

'ei mun tasonen ton parempaa varmaan saiskaan, he he he'

En ole lihava. Olen hyvin arkisen näköinen hoikka nainen. Kasvot on sellaiset että niissä ei ole oikein mitään kivaa, huulet on kapeat, hiukset on ohuet ja silmät on pienet. 

Voi hyvänen aika. Itse näin kolmikymppisenä huolehdin, että kelpaan itselleni. Elämässä on niin monia muitakin asioita kuin ulkonäkö. Ja ainahan voi mennä kauneusleikkaukseen jos siltä tuntuu. 

Omia kokemuksia; olen saanut tuntea itseni näkymättömäksi. Ei se ole haitannut. Oikeastaan tulee arvostettu olo, jos mies puhuu minulle kuin vertaiselleen. Nykyään niin on käynyt kun on tullut vanhaksi. Eikä kuin jollekin lihakimpaleelle pillun kiilto silmissä. Myöskään kuntosalilla miehet ei katso päinkään. Saa treenata rauhassa! Ja se on hyvä. Itse olen usein varovainen vastakkaisen sukupuolen kanssa puhuessa ettei he luule, että olisin kiinnostunut. En halua ahdistella ketään sillä, että tämän näköinen nainen olisi kiinnostunut. 

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika. Itse näin kolmikymppisenä huolehdin, että kelpaan itselleni. Elämässä on niin monia muitakin asioita kuin ulkonäkö. Ja ainahan voi mennä kauneusleikkaukseen jos siltä tuntuu. 

Omia kokemuksia; olen saanut tuntea itseni näkymättömäksi. Ei se ole haitannut. Oikeastaan tulee arvostettu olo, jos mies puhuu minulle kuin vertaiselleen. Nykyään niin on käynyt kun on tullut vanhaksi. Eikä kuin jollekin lihakimpaleelle pillun kiilto silmissä. Myöskään kuntosalilla miehet ei katso päinkään. Saa treenata rauhassa! Ja se on hyvä. Itse olen usein varovainen vastakkaisen sukupuolen kanssa puhuessa ettei he luule, että olisin kiinnostunut. En halua ahdistella ketään sillä, että tämän näköinen nainen olisi kiinnostunut. 

Niin ja siis lisään vielä, että olen sinkku. Tietenkin. En edes etsi uutta miestä, mitä turhaan. Lapsia minulla on jo. Monet miehet kyllä olisi olleet kiinnostuneita ja pyytäneet treffeille. Mutta ei ole tullut sopivaa vastaan. Ja nekin, jotka on olleet kiinnostuneita varmaan järkyttyisivät jos näkisivät minut väsyneenä. 

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika. Itse näin kolmikymppisenä huolehdin, että kelpaan itselleni. Elämässä on niin monia muitakin asioita kuin ulkonäkö. Ja ainahan voi mennä kauneusleikkaukseen jos siltä tuntuu. 

Omia kokemuksia; olen saanut tuntea itseni näkymättömäksi. Ei se ole haitannut. Oikeastaan tulee arvostettu olo, jos mies puhuu minulle kuin vertaiselleen. Nykyään niin on käynyt kun on tullut vanhaksi. Eikä kuin jollekin lihakimpaleelle pillun kiilto silmissä. Myöskään kuntosalilla miehet ei katso päinkään. Saa treenata rauhassa! Ja se on hyvä. Itse olen usein varovainen vastakkaisen sukupuolen kanssa puhuessa ettei he luule, että olisin kiinnostunut. En halua ahdistella ketään sillä, että tämän näköinen nainen olisi kiinnostunut. 

Sehän olisi ideaali tilanne, että pääsisi sellaiseen mielentilaan ettei oma rumuus enää häiritsisi itseä. 

En usko että tuollainen tulee ikinä minulta onnistumaan. Mutta hyvä jos joku muu tuohon pystyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika. Itse näin kolmikymppisenä huolehdin, että kelpaan itselleni. Elämässä on niin monia muitakin asioita kuin ulkonäkö. Ja ainahan voi mennä kauneusleikkaukseen jos siltä tuntuu. 

Omia kokemuksia; olen saanut tuntea itseni näkymättömäksi. Ei se ole haitannut. Oikeastaan tulee arvostettu olo, jos mies puhuu minulle kuin vertaiselleen. Nykyään niin on käynyt kun on tullut vanhaksi. Eikä kuin jollekin lihakimpaleelle pillun kiilto silmissä. Myöskään kuntosalilla miehet ei katso päinkään. Saa treenata rauhassa! Ja se on hyvä. Itse olen usein varovainen vastakkaisen sukupuolen kanssa puhuessa ettei he luule, että olisin kiinnostunut. En halua ahdistella ketään sillä, että tämän näköinen nainen olisi kiinnostunut. 

Sehän olisi ideaali tilanne, että pääsisi sellaiseen mielentilaan ettei oma rumuus enää häiritsisi itseä. 

E

Ihmetyttää, miksi se häiritsee? Itse en ole koskaan suoraa kommenttia rumuudestani saanut. Vaikea kuvitella, että kukaan aikuinen ihminen haukkuisi päin näköä rumaksi. Ja jos niin tapahtuisi, sanoisin moiselle haukkujalle suorat sanat. Itse huomaan rumuuteni joko ihmisten tuijotuksesta tai siitä, että saan olla rauhassa. 

Kävin muuten taannoin Porissa ja pisti jotenkin silmään että täällä on paljon rumia naisia...enemmän kuin missään muualla..

Mistä tämä juontaa..p.s. porilaiset miehetkin kyllä tunnistaa ulkonäöstä ja vaatetuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on sellaiset kasvot jotka geenit ovat meille määränneet ja niillä on taivallettava tämä elämä loppuun asti joten ei muuta kuin  marssitaan eteenpäin  sillä ulkonäöllä minkä olemme saaneet kohti uusia pettymyksiä.

Onneksi plastiikkakirurgia on olemassa 

Plastiikkakirurgialla ei pystytä auttamaan läheskään kaikissa ulkonäköongelmissa ja se on myös kallista. Jos esim. kasvojen luusto ei ole symmetrinen, niin paha sitä on lähteä korjaamaan. Tai rumia silmiä saada kauniimmiksi. 

Olen ruma nainen, mutta onneksi sain poikalapsen, omat kolkot kasvonpiirteeni ei näytä hänellä ollenkaan pahoilta vaan näyttää että hänestä on tulossa komea poika :) 

Olen ruma nainen mutta sain ihanan miehen, joka ei ole pinnallinen. Ei-pinnalliset miehet ovat harvinaisia mutta heitä on olemassa.