Rumat naiset - avaudutaan tänne kokemuksistamme

Kun olet ruma, niin se vaikuttaa kaikilla elämän alueilla. Itsetunto on huono ja työelämässäkin olen huomannut huonoa kohtelua, vaikka muuten olen ihan ok tyyppi käytökseltäni ja kyvyiltäni. En ole keksinyt muuta syytä sille kuin epäedullisen ulkonäön. En ole ulkonäköni takia erityisen sosiaalinenkaan. Tämä ketju onkin ollut terapeuttinen juuri siinä mielessä, että on voinut lukea kohtalotovereiden mietteitä. Se on sentään positiivista, että vanheneminen ei ehkä tunnu niin ikävältä kuin kauniimmilla kanssaihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kohtalaisen kaunis nainen, mukiinmenevä. En pidä itseäni rumana mutten minään kaunottarenakaan. Mieheni aina muistuttaa että olen nätti. Mutta olen nähnyt ihan valtavan rumia naisia, siis oikeasti RUMIA mikä ei varmasti kelpaa kellekään miehelle puolisoksi. :( Hirveää varmasti olla ruma nainen nykypäivänä.

Piti sitten tulla vinoilemaan tänne ja osoittamaan ylemmyyttään. Tämä ketju on tarkoitettu itsensä rumaksi kokeville naisille. Joten sinun kaltaisesi voisivat perustaa ihan oman ketjun.

Tätä ketjua kun lukee, tuntuu, että rumuuttakin "pahempaa" on lihavuus. En ole koskaan ollut mikään kaunotar naamasta, eikä se siitä iän myötä ole muuksi muuttunut, mutta olen aina ollut pitkä ja hoikka. Ei ole kehuttu kauniiksi, nätiksi, söpöksi eikä sieväksi, mutta kropasta saan kehuja. Oma näppituntumani on, että näin keski-ikäisenä tasoero "kauniiden" kanssa on pienentynyt, kun kasvoistaan kauniit ovat ikääntyneet, hiukan rupsahtaneetkin ja usein myös keränneet kiloja, kuten suurimmalle osalle käy. Minäkin olen vanhentunut, mutta olen pysynyt paitsi pitkänä (heh) myös hoikkana edelleen. Tässä iässä se "tyttömäisen" timmi vyötärö tuntuu jo välillä olevan sievää nenää ja symmetrisiä kasvoja kovempi valuutta.

Jos on kaunis niin saa kyllä enemmän negas niskoille kun jos on tavis tai ruma. Että rumanpuoleiset, älkää luulko että kauniit ei saisi aiheetonta kritiikkiä ja usein. Etenkin Suomessa, kun koitetaan vielä nöyristellä, ei saa olla hyvä eikä kaunis, erottuu liikaa edukseen.

Mulle ei nuoruudessa kukaan valittanut, vaikka oli paljon huonompi kroppa ja muutenkin en niin kaunis kun nykyään, nykyään miehet iskee joka puolella mutta työyhteisön lähes jokainen nainen yrittää kertoa että mun ulkonäössä olisi jotain vikaa, en todellakaan ota tosissani niitä itteäni huomattavasti pahemman näkösen naisten valittamista siitä kuinka "vastenmielinen" olen kun oon kun kuningatar heidän vieressään. Eli kaikkea ei kannata ottaa tosissaan aina!!

Ei saa olla kaunis, ruma, rikas eikä mitään muutakaan. Mitä sitten?

Yhteiskunta ja muoti sekä kulttuuri on yleisesti ottaen liian pinnallista. Ihmiset ovat tottuneet arvostelemaan toisiaan ja etsimään epäkohtia. Onko mikään hyvin, ikinä?

Olen mies ja tätä pinnallisuutta vastaan. Minun mielestä kaikkien ihmisten tulee kelvata omana itsenään ja sellaisena kuin luonnollisesti on. Toki esim lihavuus voi indikoida jotain ja olisi hyvä jos ei olisi liikaa painoa, ja tätäkään ei varmaan kukaan kiistä, mutta silloinkin ihmistä pitäisi ymmärtää ja mahdollisia heikkouksia.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on hirveä nenä, siis järjettömän iso joka kasvaa vain koko ajan. Lapsena ja teininä se ei ollut niin suuri kasvoihin, vasta lapsen syntymän jälkeen on alkanut kasvamaan kuin pinokkiolla. Ensinnäkin se alkaa tosi korkealta, on jäätävän pitkä, korkea jne ja edestäpäin ihan julmetun leveä.

Jonain päivänä on vielä rahat kasassa leikkaukseen, enkä epäröi hetkeäkään ja toivon todella ettei se ole periytynyt lapsellemme. Sitä kun ei vielä oikein näe.

:D naurattaa nenän kuvauksesi hirveästi. Osasit sanoittaa oman ongelmani hienosti. Nenä kasvaa iän myötä ja valtaa lääniä naamassa. Tätä ei olisi osannut odottaa nuorempana. Ensin yrittää hyväksyä sen oman klyyvarinsa, mutta sitten se kasvaa ja kasvaa nopeammin kuin nenän hyväksyminen.

Vierailija kirjoitti:

Jos on kaunis niin saa kyllä enemmän negas niskoille kun jos on tavis tai ruma. Että rumanpuoleiset, älkää luulko että kauniit ei saisi aiheetonta kritiikkiä ja usein. Etenkin Suomessa, kun koitetaan vielä nöyristellä, ei saa olla hyvä eikä kaunis, erottuu liikaa edukseen.

Jos noin on tosiaan, niin kyse on kait lähinnä kateudesta. Ja rinnastat kauneuden ja hyvyyden, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä keskenään. Kommenttisi kuulostaa, anteeksi vaan, aika pinnalliselta eikä edes kuulu tähän ketjuun, kun kyseessä on nimenomaan rumien naisten vertaistukiketju.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta ja muoti sekä kulttuuri on yleisesti ottaen liian pinnallista. Ihmiset ovat tottuneet arvostelemaan toisiaan ja etsimään epäkohtia. Onko mikään hyvin, ikinä?

Olen mies ja tätä pinnallisuutta vastaan. Minun mielestä kaikkien ihmisten tulee kelvata omana itsenään ja sellaisena kuin luonnollisesti on. Toki esim lihavuus voi indikoida jotain ja olisi hyvä jos ei olisi liikaa painoa, ja tätäkään ei varmaan kukaan kiistä, mutta silloinkin ihmistä pitäisi ymmärtää ja mahdollisia heikkouksia.

Ilmeisesti se kuitenkin kuuluu ihmisluontoon, että kauneus herättää myönteisiä tuntemuksia ja rumuus kielteisiä. Jo pienten vauvojen kerrotaan suuntaavan katseensa mieluummin kauniin ihmisen kuvaan kuin ruman. Joten jos olet syntynyt rumaksi etkä voi paljoa ulkonäkösi parantamiseksi tehdä, niin se on vain kohtalo, mikä pitää hyväksyä. Kaikki me kuitenkin poistimme lopulta näyttämöltä, edes se lohtu on.

Tämän ketjun lukeminen saa kyllä surulliseksi. Järkyttävää miten pinnallisia me ihmiset olemme, ja miten paljon ulkonäkö vaikuttaa siihen miten ihmistä kohdellaan elämänsä aikana.

Olen ruma 50-vuotias nainen, käytännössä siis ongelmajätteen kaltainen tapaus. Rahaa mulla kuitenkin on aika paljon.

Yksi asia myös mikä tulee mieleen ovat kauneusihanteet. Ihmiset sokeasti arvioivat omaa ja toisten ulkonäköä tiettyjen muottien läpi. Täälläkin on tullut esiin mm. korkea otsa ja iso nenä. Itselläni on sellaiset, mutta silti olen varmaan ihan tavis, en kaunis en ruma. Kerran on ihan random mies tullut sanomaan, että kroppaani on ruma, joku on huomauttanut nenästäni ja joku otsasta. Kuitenkin ulkomailla ollessani korkeaa otsaa ovat ihailleet meksikolaiset ja ranskalainen on sanonut, että Ranskassa olisin kuumaa kamaa. Että näin sitä voi ajatella esim. Korkeasta otsasta.. Suomessa olen lähinnä saanut ohjeistusta millaiset etuhiukset pitäisi olla korkeaa otsaa peittäämään. En välitä. Olen röyhkeästi otsa paljaana pitkine etuhiuksineni. Suomalaisia kauneusihanteita en tule ikinä täyttämään, mutta itsekin arvostan toisissa sitä erilaisuutta ja persoonallisuutta. En niinkään niitä kuvan kauniita ihmisiä, joita niin moni ihannoi.

Minua on haukuttu netissä rumaksi jo lapsena. Nuorena aikuisena myös, tosin vielä rumemmilla saatesanoilla, jolloin kyseinen haukkuviesti oli kerännyt useita tykkäyksiä. Nykyään minusta ei löydykään mitään kuvia onneksi mistään. Muutoin olenkin pelkkää ilmaa ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, tuntuu, että rumuuttakin "pahempaa" on lihavuus. En ole koskaan ollut mikään kaunotar naamasta, eikä se siitä iän myötä ole muuksi muuttunut, mutta olen aina ollut pitkä ja hoikka. Ei ole kehuttu kauniiksi, nätiksi, söpöksi eikä sieväksi, mutta kropasta saan kehuja. Oma näppituntumani on, että näin keski-ikäisenä tasoero "kauniiden" kanssa on pienentynyt, kun kasvoistaan kauniit ovat ikääntyneet, hiukan rupsahtaneetkin ja usein myös keränneet kiloja, kuten suurimmalle osalle käy. Minäkin olen vanhentunut, mutta olen pysynyt paitsi pitkänä (heh) myös hoikkana edelleen. Tässä iässä se "tyttömäisen" timmi vyötärö tuntuu jo välillä olevan sievää nenää ja symmetrisiä kasvoja kovempi valuutta.

Mutta et ole kuitenkaan mitenkään erityisen rumakaan kasvoistasi, voisi päätellä. Kauniilla tai miellyttäviksi mielletyillä kasvoilla pystyy myös kompensoimaan paljon vartalon puutteita. Kasvot ovat kuitenkin se, mihin ihmisessä ensiksi yleensä kiinnitetään huomiota. Ja sen perusteella sitten tulee hyväksyntää tai torjuntaa, mikä näkyy selvästi vaikkapa parinhakumarkkinoilla. Ja eikös viime vuosina ole lihavia yritetty voimaannuttaa hyväksymään itsensä paremmin kehopositiivisuuskampanjoilla mm. plus kokoisina malleina. Sen sijaan on vaikea uskoa, että rumakasvoista voisi voimaannuttaa kovinkaan helposti hyväksymään rumat kasvonsa, koska muiden reaktiot määräävät kuitenkin paljon, mitä ajattelemme itsestämme.

Vierailija kirjoitti:

Jos on kaunis niin saa kyllä enemmän negas niskoille kun jos on tavis tai ruma. Että rumanpuoleiset, älkää luulko että kauniit ei saisi aiheetonta kritiikkiä ja usein. Etenkin Suomessa, kun koitetaan vielä nöyristellä, ei saa olla hyvä eikä kaunis, erottuu liikaa edukseen.

Hah. Haista huilu. Minä olen ruma ja siskoni oikea kaunotar. Arvaa kumpi meistä on se jolla on kavereita, miehiä ja mukava elämä? Molemmat saamme osamme paskasta kyllä. Toiselle ollaan sanomassa älä välitä, ovat kateellisia. Minulle ei kukaan sano mitään tai taputa olkapäälle. Yksin saa pärjätä.

Eikö luonne todellakaan merkkaa mitään enää nykynuorten ja nuorten aikuisten maailmassa. Kyllä on kevyet kriteerit, jos pelkällä ulkonäöllä mennään, varsinkin kun tämän hetken "kaunis" nainen on tehty meikeillä, irtoripsillä, vaalennetuilla hiuksilla, hiustenpidennyksillä ja seksikkäällä pukeutumisella jne.

Eloisa käyttäytyminen, toisen huomioon ottaminen, huumorillinen silmänpilke, ystävällisyys, lämpö. Nämä ominaisuudet eivät riipu ulkonäöstä, ja kuitenkin miehet pitävät näistä ominaisuuksista useimmiten.

Vierailija kirjoitti:

Eikö luonne todellakaan merkkaa mitään enää nykynuorten ja nuorten aikuisten maailmassa. Kyllä on kevyet kriteerit, jos pelkällä ulkonäöllä mennään, varsinkin kun tämän hetken "kaunis" nainen on tehty meikeillä, irtoripsillä, vaalennetuilla hiuksilla, hiustenpidennyksillä ja seksikkäällä pukeutumisella jne.

Eloisa käyttäytyminen, toisen huomioon ottaminen, huumorillinen silmänpilke, ystävällisyys, lämpö. Nämä ominaisuudet eivät riipu ulkonäöstä, ja kuitenkin miehet pitävät näistä ominaisuuksista useimmiten.

Valitettavasti maailma taitaa olla yhä ulkonäkökeskeisempi ja pinnallisempi. Ja niin se vaan on, että jos ihminen on faktisesti ruma, niin valitettavasti hienot luonteenpiirteetkään eivät sitä monesti kompensoi ja meikkaaminen ym. ei tilannetta juuri auta. Toki poikkeuksiakin on ja sitten ihmetellään, miten noin ruma on löytänyt kumppanin. Ja kaunis on kaunis ilman meikkaamistakin ja tätä kauneutta toki voidaan vielä korostaa sopivalla meikillä. Toki liika on tässäkin liikaa. Kai se on tutkittuakin, että hyvän ulkonäön omaavan kumppanin kanssa elävät ovat tyytyväisempiä parisuhteeseensa. Toki ikävät luonteenpiiteet varmasti kumoavat tämän.

YouTube on täynnä videoita, joissa oikeasti rumista naisista tehdään pelkällä meikillä kauniita. Kannattaa opetella. Lihavuutta ei tietenkään voi peittää, jos rumuus johtuu vain siitä.

Te joilla on rumat kasvot, kuvailkaa niitä?

Tai näytättekö ulkonäöltänne keneltään julkkikselta edes etäisesti?