Lue keskustelun säännöt.
Rumat naiset - avaudutaan tänne kokemuksistamme
31.12.2016 |
Tänne saa avautua nöyryyttävistä ja kipeistä hetkistään, minä aloitan.
Olin pääsykokeissa, tehtävänä oli esitellä muille jumppaliike. Jokaiseen liikkeeseen piti pyytää avustaja ryhmästä. Yksi poika viittoili itsensä avustajaksi jokaiselle kauniille tytölle. Kun tuli minun vuoroni, hän ei yhtäkkiä tullutkaan innolla auttamaan, lopulta eräs vanhempi nainen tuli avustajakseni. Tapauksesta tulee vieläkin ahdistava olo, se oli niin nöyryyttävää kaikkien edessä.
Toinen tapaus on kanssa syöpynyt mieleeni erittäin ahdistavana. Tapasin mieheni kavereiden naiset ensimmäistä kertaa. Oli todella nöyryyttävää kun esiin astelee kaksi hoikkaa ja upeaa alle parikymppistä naista, olin todella nolona mieheni puolesta, koska itse olen aivan toista maata. Minun oli pakko poistua jossain kohtaa, ahdistus ja häpeä alkoi olla niin suurta. Itkin yöllä ahdistustani, miksi minulle on annettu näin kamalat kasvot...
Kommentit (1086)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin paisua rankasta liikunnasta ja laihduttamisesta huolimatta. Turposin kaikkialta, iho muuttui sinisenkirjavaksi ja veltoksi, hiukset ohentuivat hiirenhännäksi ja niistä tippui ainakin puolet ja ryhti romahti. Nyt painan 135 kg enkä saa kiloja lähtemään millään konstilla. Olen turvonnut kuin juoppo, vyötärö 130 cm, ei lantiota, ei persettä, pienet löysät pannulappu-utareet, jäätävät kylkiläskit ja paksu niskakyhmy.
Ei ole tarkoitus loukata, mutta kiinnostaisi tietää montako kaloriaa söit päivässä tämän laihdutuksen ja liikunnan ajan? Pidit varmaan kirjaa. Söitkö tasaisesti, vai jollain 5-2 metodilla vai miten?
Hmm, alapeukkuja satelee, mutta vastausta ei näy. Jos tuon kilpparin kirjoitukset olisi totta, hänelle olisi todella helppo vastata kysymykseen. Olisi kaloriapäiväkirjat jne. Mutta kun ei ole, koska kaikki nämä but mah thyroid selitykset on puuta heinää. Rasva ei voi syntyä tyhjästä. Toki vajaatoiminta voi altistaa lihomiselle, että lihoo helpommin kuin normi, silloin pitää vaan tehdä enemmän kuin muut että pääsee lihomis-masennus-kierteestä irti. Ei ole kukaan väittänyt että olisi helppoa tai reilua, mutta ei se kenellekkään mahdotonta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei rumia naisia ole olemassa, elleivät elämäntavoillaan ole itseään pilanneet.
M
Eiköhän suurin osa ole ihan taviksia ja muutama prosentti kaunottaria.
Yksi ei niin nätti nainen on ihmisenä hirveän viehättävä
Vierailija kirjoitti:
Olin juuri herkimmässä teini-iässä todella vastenmielisen näköinen, liikakiloja, voimakaslinssiset silmälasit, maantienväriset ja rumasti leikatut hiukset. Välttelin kaikkia nuorison suosimia paikkoja, baareja, tansseja. Lukiovuosina minulla ei ollut lainkaan seurustelusuhteita ja käperryin kotiin potemaan itseinhoa.
Ylioppilaaksi tulon jälkeen päätin laihduttaa kymmenisen kiloa, missä onnistuinkin, ja hankin piilolinssit. Kesätyöpaikaltani eräs ikäiseni tyttö houkutteli minut ensimmäisen kerran baariin, ja ihmeekseni minulle tuli useampikin mies juttelemaan.
Nyt 4-kymppisenäkin olen saanut positiivisia kommentteja ulkonäöstäni, ja miesystäväni kehuu minua usein. Omituista kuitenkin on, että kun silloin teini-ikäisenä sain ruman identiteetin, se on pysynyt sitkeästi minussa, niin että en ota tosissani näitä kehuja, vaan näen edelleen itseni rumana. Isäni yllättäen sanoi pari vuotta sitten, että olet nyt ihan hyvän näköinen, mutta nuorena et ollut. Piti olla kannustava arvio, mutta arpeutuneet haavat avautuivat jälleen. Tunsin itsekin nuorena, että ulkonäköni oli isälleni pettymys.
Mullakin on ruman identiteetti. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, vaikka joku joskus kauniiksi sanoisikin. En usko kehuja. Minua kiusattiin murroiässä paljon ja vaikka aikuisena ei enää kiusata, niin en näe itseäni oikein minkään näköisenä. En osaa, enkä edes uskalla laittaa itseäni. Miten tuon voisi murtaa? Tiedän, että voisin olla jonkin verran nätimpi jos uskaltaisin nähdä vaivaa sen eteen. On ihan sellainen olo kuin minut olisi tuomittu rumaksi sillä kiusaamisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komea mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron teille mitä rumuus voi pahimmillaan ihmiselle tehdä.
Olen aina ollut lihava ja sellainen ruman androgyyni, mitätön perunanaama. Jouduin koko peruskoulun ajan kiusatuksi eikä kukaan halunnut kaverikseni. Jopa serkut ja vieraat ihmiset kadulla pilkkasivat ja syrjivät. Masennuin ja tulin syömishäiriöiseksi. Jojoilin koko nuoruuteni painon kanssa, olin milloin normaalipainoinen ja milloin lihava. Lopulta sain diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja lääkkeet, jotka eivät kuitenkaan auttaneet mitään.
Aloin paisua rankasta liikunnasta ja laihduttamisesta huolimatta. Turposin kaikkialta, iho muuttui sinisenkirjavaksi ja veltoksi, hiukset ohentuivat hiirenhännäksi ja niistä tippui ainakin puolet ja ryhti romahti. Nyt painan 135 kg enkä saa kiloja lähtemään millään konstilla. Olen turvonnut kuin juoppo, vyötärö 130 cm, ei lantiota, ei persettä, pienet löysät pannulappu-utareet, jäätävät kylkiläskit ja paksu niskakyhmy. Nahka on ihan löystynyt ja hyllyy ympäriinsä muhkuraisena raejuustona. Kädet ja jalat ovat leveät lapiot, silmät pienet ja vedenväriset, nenä lyhyt ja pyöreä isosieraiminen possunkärsä, huulet ohuet, posket isot ja roikkuvat ja näytän loppuunkuluneelta mitä olenkin.
Baareissa saan palvelua viimeisenä tai en ollenkaan, ja minua lähestyvät valonmerkin jälkeen ehkä vain ne vanhemmat setämiehet tai ulkomaalaiset. Kaikki nettitreffit ovat päättyneet ikävästi, olen saanut kuulla olevani liian isomahainen ja ruma useat kerrat eri tavoilla ilmaistuna. Lääkärit kohtelevat kuin saastaa ja maanvaivaa, sairautta ei oteta todesta eikä minua haluta hoitaa. Niin lääkärit kuin työkkärin väkikin pitää täytenä idioottina, sekin on tullut varsin selväksi. Opiskelut jäivät ahdistuksen vuoksi kesken enkä työtäkään ole saanut aikoihin. Kaupan kassat ym. tuntuvat myös olevan kovin vaivautuneita kanssani, varsinkin sellaiset nuoremmat kauniit naiset. Ikäiseni miehet eivät ole koskaan edes katsoneet minua silmiin, olen heille pelkkää ilmaa tai pilailun kohde. Viimeksi pari nuorta komeaa miestä pilaili kustannuksellani kesälomamatkalla, yrittivät vetää minut erääseen outoon ja halventavaan tilanteeseen mukaan, kun olen tällainen hassu möllönaamainen tantta.
Että joo. Nyt alan olla vihdoin siinä pisteessä, että en enää jaksa olla tämä ruma, alempiarvoinen ällötys, elämä ei todellakaan ole elämisen arvoista näin. Tänäänkin olen käynyt läpi kaikki mahdolliset itsemurhametodit ja yrittänyt kovasti keräillä rohkeutta tekoon. Parin viime vuoden aikana olen myös sortunut ajoittaiseen reseptilääkkeiden väärinkäyttöön ja sitä kautta lopulta muihinkin huumausaineisiin. Olenkin tässä juuri hankkimassa itselleni uutta annosta turruttavia kemikaaleja, jotta ei tarvisi enää ajatella tälle päivää.
Muutama havaintokuvia rumuudestani:
http://images.cdn.yle.fi/image/upload//w_1198,h_899,q_70/13-3-6074771.j…
http://leeshet.nu/wp-content/uploads/2015/12/dik-2.jpeg
http://1000uglypeople.com/wp-content/uploads/Im-Joker-Ugly-Woman-With-B… (miinus "meikit" + isompi nenä)
N26
Ylin ja alin kuva ylipainoisia, joten niitä ei voi laskea.
Täh?? Miksei voi laskea? Koko ketju on pyydetty että rumat etsisivät havainnollistavia kuvia ja sitten kun ylipainoinen ihminen sellaisia etsii, niin ne eivät kelpaa ylipainon takia?? Millaiset kuvat sitten kelpaisi?
Koska valittu rumuus ei ole sama asia kun annettu/pakotettu rumuus. Läski voi laihtua, on jopa terveellistä joten ihan oman itsensä vuoksikin kannattaa.
Siis MITÄÄÄH?? Mitä ihmettä oikein tarkoitat? Eivätkö lihavat mielestäsi voi olla rumia, vai eikö heillä mielestäsi vain tulisi olla oikeutta osallistua ketjuun, jossa rumat vaihtavat kokemuksiaan?
Vai tarkoitatko mahdollisesti, että lihavien haukkuminen on hyväksytympää kuin normaalipainoisten? Tai että lihavilla ei olisi oikeutta haavoittua kohtaamastaan halveksunnasta? Vai ajatteletko että on turha avautua kokemuksistaan jos on lihava?
Päteekö mielestäsi sama periaate myös kauniiden ihmisten kohdalla? Tässäkin ketjussa on ollut näitä, jotka ovat joutuneet kärsimään kauneutensa vuoksi. Ajatteletko myös heidän kohdallaan, että oikeutta avautua ei ole, jos on hoikka ja jopa vaikka meikkaa ja laittautuu kuten kaikki muutkin? Voisivathan hekin lihottaa itseään ja vaikka jättää tukkansa pesemättä ja karvansa ajelematta? Äkkiä karisee kauneus kun kulkee tuolla turvonneena, tukka likaisena ja haisevat karvapuskat kainaloista tursuten... Vai ovatko sittenkin ainoastaan lihavat mielestäsi sellaisia ihmisiä, joiden tulisi sietää solvaukset ja ivaamiset hiiskahtamatta? Onko lihavuus niin suuri synti, ettei ole oikeutta olla osana edes rumien viiteryhmää?
Yritettäisiinkös jättää naiset kaikki provot huomiotta, ei peukutella eikä vastailla. Keskitytään vain siihen, mihin ketju alunperin perustettiin eli kokemuksiemme kertomiseen. Kaikki muut puheenvuorot täällä on asiattomia eivätkä kuulu tähän ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus loukata, mutta kiinnostaisi tietää montako kaloriaa söit päivässä tämän laihdutuksen ja liikunnan ajan? Pidit varmaan kirjaa. Söitkö tasaisesti, vai jollain 5-2 metodilla vai miten?
Hmm, alapeukkuja satelee, mutta vastausta ei näy. Jos tuon kilpparin kirjoitukset olisi totta, hänelle olisi todella helppo vastata kysymykseen. Olisi kaloriapäiväkirjat jne. Mutta kun ei ole, koska kaikki nämä but mah thyroid selitykset on puuta heinää. Rasva ei voi syntyä tyhjästä. Toki vajaatoiminta voi altistaa lihomiselle, että lihoo helpommin kuin normi, silloin pitää vaan tehdä enemmän kuin muut että pääsee lihomis-masennus-kierteestä irti. Ei ole kukaan väittänyt että olisi helppoa tai reilua, mutta ei se kenellekkään mahdotonta ole.
"Ei ole tarkoitus loukata, mutta kiinnostaisi tietää...Hänelle olisi todella helppo vastata kysymyksiin, olisi kaloripäiväkirjat jne., mutta kun ei ole, koska mah thyroid..."
Heh. Tyypillinen trolli. Mikä velvollisuus minulla edes olisi vastata juuri sinun uteluihisi, joista jo sitä paitsi heti näkee, että et ole sairauttani henk.kohtaisesti kokenut etkä tiedä siitä mitään, vaan haluat vain päästä viisastelemaan?
Eipä ollut mitään tarkoitusta palata threadiin kirjoittamaan, mutta voinhan minä nyt vielä sen verran selventää, jos se kerran niin tärkeää on, että ruokapäiväkirjoja on pidetty 15-vuotiaasta lähtien. On kirjoitettu päiväkirjoihin ja nettiin painonpudotussivustoille kuten Keventäjiin ja Kalorilaskuriin. Oli muuten aika karua luettavaa ne, elin pari vuotta 500-1200 kcal dietillä ja vedin salilla pahimmillaan 3 h rankkoja treenejä naama valkoisena ja kauttaaltaan täristen. Harrastin myös juoksua ja uintia, en ole ollut mikään liikunnankaihtaja tai pikaruokaa alituiseen mässäilevä sohvaperuna. Minulla on ollut pitkälti anorektikon elämäntavat, vaikka en olekaan koskaan laihtunut alipainoiseksi, korkeintaan normaalipainon keskihujakoille. Nykyään onneksi syön järkevämmin, mutta liikunta on kipujen ja väsymyksen vuoksi valitettavasti jäänyt.
Arvaapa kuinka monta kertaa olen kuullut tuon "rasvaa ei voi syntyä tyhjästä"? Sori vaan, mutta en kyllä tullut tänne väittelemään kilpirauhasesta tai edes lihavuudesta, vaan avautumaan RUMUUDESTA: Olisin ruma, vaikka olisin normaalipainoinen (on koettu), koska paska luusto, epäsopusuhtaisuus, omenatyypin vartalo ja RUMAT kasvot.
Rasvaa ei joo synnykään tyhjästä, mutta jos ymmärtäisit mitään vaikka aineenvaihdunnasta, niin et kyselisi tuollaisia. Äläkä pliis nyt keksi, että olet väitellyt aineenvaihduntahäiriöistä tai mitään...
Voin minä antaa sinulle tämän sairauden, saat sitten itse katsoa miten helppoa on ja kuinka lihot ja miltä tuntuu se "enemmän yrittäminen", kun et jaksa enää edes sängystä nousta ja lihakset hyytyy minuuteissa maitohapoille, kärsit sydänoireista ja jatkuvasta hyytävästä alilämmöstä ja pitkistä flunssakierteistä jne. Ei sinun tarvitse minua opettaa laihtumaan, osasin olla ihan itsekin teininä kaksi viikkoa syömättä yhtikäs mitään.
N26
Niin joo, eilen muuten söin:
kaksi gluteenitonta siemensämpylää + kookosöljy + 2 x kinkkuleikkele + kurkku
nutrilett välipalapatukka
iso omena
sitruunavettä n. 0,5 l
reipas annos luomumaissihiutaleita + hunajaa + soijamaitoa n. 2, 5 dl
lasi appelsiinimehua
porkkana
granaattiomena
keitetty muna
isohko smoothie (banaani, mustikoita, seesaminsiemeniä, riisiproteiinia, mantelimaitoa)
Tämä ei ole kyllä mikään painonpudotusketju, mutta kuulostaako paljolta ja roskalta? Ei ole mikään pakko uskoa, mutta tällainen on melko yleinen päivän menu, tosin useimmiten syön myös lämpimän aterian (kanaa/kalaa, harvemmin possua/nautaa + riisiä/perunoita/bataattia/quinoaa + vettä/mehua), joka eilen jäi välistä. Jouluna en syönyt yhtään palaa suklaata, herkkuja ainoastaan 3 itseleipomaani rusinapullaa ja kaksi niistäkin lähinnä siksi, että gluteeniton leipä loppui kesken ja täytyi saada hiilarit jostain.
Mutta pysyttäisiinkö tosiaan ketjun alkuperäisessä aiheessa, joka oli ihan se rumuus ja rumien naisten kokemukset. Näitä on ollut tavallaan helpottava lukea.
N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rumaksi huutelua saavat kuulla joskus myös ns. tavikset ja jopa kauniitkin. En tiedä mitä liikkuu päässä niillä ihmisillä, jotka kokevat tarpeelliseksi dissata kovaa ääneen toisia.
Rumuus ja kauneus on aika suhteellista, mutta pahinta on ihmisen loputon julmuus toisiaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumaksi itsensä kokevat ajattelevat täällä näköjään ihan selkeästi että koska ei " siunattu" niin saa olla röyhkeä ja ilkeä. Muttei se niin mene.
Ei sitä saa kostaa toisille " joita siunattu", muka enemmän.
Tuo on ihan tekosyy ja höpö höpöä!
Näinhän se menee. Usein ne ulkoisesti rumat ovat myös sisäisesti rumia. Luonnonkauniit naiset ovat yleensä miellyttävimpiä persoonia.
Omalla kohdallani voi pitää paikkansakin. Kun lapsesta asti (olin jo lapsena ruma lapsi) ihmiset on joko ignooranneet täysin ja keskittyneet söpömmän veljeni ihailuun, tai kommentoineet rumia piirteitäni, kun koulussa on alusta asti kiusattu ulkonäöstä, kun murrosiässä on pilkattu ja naurettu porukalla ringiksi ympärilleni kertyen, kun yöelämässä on humalaiset miehet nauraneet ulkonäköäni.... Niin kyllä myönnän että en odota ihmisiltä mitään hyvää, vaan olen valmiiksi piikit pystyssä, puolustuskannalla.
No, minä puolestani olen aiemmin ollut mukavampi, mutta en minkään sielun kauneuden vuoksi, vaan siksi, että en osannut pitää puoliani. Kuvittelin kyllä olevani hyvä ihminen, mutta todellisuudessa olin vain tahdoton ovimatto. Pelkäsin liikaa torjuntaa, täysin turhaan tietysti, koska myötäily ei tehnyt sitä yhtään epätodennäköisemmäksi. Nykyään en ole niin mukava, sanon jos olen eri mieltä, ja pidän huolta oikeuksistani. Toki pyrin kunnioittamaan myös muita ihmisiä ja olemaan loukkaamatta heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus loukata, mutta kiinnostaisi tietää montako kaloriaa söit päivässä tämän laihdutuksen ja liikunnan ajan? Pidit varmaan kirjaa. Söitkö tasaisesti, vai jollain 5-2 metodilla vai miten?
Hmm, alapeukkuja satelee, mutta vastausta ei näy. Jos tuon kilpparin kirjoitukset olisi totta, hänelle olisi todella helppo vastata kysymykseen. Olisi kaloriapäiväkirjat jne. Mutta kun ei ole, koska kaikki nämä but mah thyroid selitykset on puuta heinää. Rasva ei voi syntyä tyhjästä. Toki vajaatoiminta voi altistaa lihomiselle, että lihoo helpommin kuin normi, silloin pitää vaan tehdä enemmän kuin muut että pääsee lihomis-masennus-kierteestä irti. Ei ole kukaan väittänyt että olisi helppoa tai reilua, mutta ei se kenellekkään mahdotonta ole.
"Ei ole tarkoitus loukata, mutta kiinnostaisi tietää...Hänelle olisi todella helppo vastata kysymyksiin, olisi kaloripäiväkirjat jne., mutta kun ei ole, koska mah thyroid..."
Heh. Tyypillinen trolli. Mikä velvollisuus minulla edes olisi vastata juuri sinun uteluihisi, joista jo sitä paitsi heti näkee, että et ole sairauttani henk.kohtaisesti kokenut etkä tiedä siitä mitään, vaan haluat vain päästä viisastelemaan?
Eipä ollut mitään tarkoitusta palata threadiin kirjoittamaan, mutta voinhan minä nyt vielä sen verran selventää, jos se kerran niin tärkeää on, että ruokapäiväkirjoja on pidetty 15-vuotiaasta lähtien. On kirjoitettu päiväkirjoihin ja nettiin painonpudotussivustoille kuten Keventäjiin ja Kalorilaskuriin. Oli muuten aika karua luettavaa ne, elin pari vuotta 500-1200 kcal dietillä ja vedin salilla pahimmillaan 3 h rankkoja treenejä naama valkoisena ja kauttaaltaan täristen. Harrastin myös juoksua ja uintia, en ole ollut mikään liikunnankaihtaja tai pikaruokaa alituiseen mässäilevä sohvaperuna. Minulla on ollut pitkälti anorektikon elämäntavat, vaikka en olekaan koskaan laihtunut alipainoiseksi, korkeintaan normaalipainon keskihujakoille. Nykyään onneksi syön järkevämmin, mutta liikunta on kipujen ja väsymyksen vuoksi valitettavasti jäänyt.
Arvaapa kuinka monta kertaa olen kuullut tuon "rasvaa ei voi syntyä tyhjästä"? Sori vaan, mutta en kyllä tullut tänne väittelemään kilpirauhasesta tai edes lihavuudesta, vaan avautumaan RUMUUDESTA: Olisin ruma, vaikka olisin normaalipainoinen (on koettu), koska paska luusto, epäsopusuhtaisuus, omenatyypin vartalo ja RUMAT kasvot.
Rasvaa ei joo synnykään tyhjästä, mutta jos ymmärtäisit mitään vaikka aineenvaihdunnasta, niin et kyselisi tuollaisia. Äläkä pliis nyt keksi, että olet väitellyt aineenvaihduntahäiriöistä tai mitään...
Voin minä antaa sinulle tämän sairauden, saat sitten itse katsoa miten helppoa on ja kuinka lihot ja miltä tuntuu se "enemmän yrittäminen", kun et jaksa enää edes sängystä nousta ja lihakset hyytyy minuuteissa maitohapoille, kärsit sydänoireista ja jatkuvasta hyytävästä alilämmöstä ja pitkistä flunssakierteistä jne. Ei sinun tarvitse minua opettaa laihtumaan, osasin olla ihan itsekin teininä kaksi viikkoa syömättä yhtikäs mitään.
N26
Tuli paha mieli sun puolesta. Sun kroppa on mennyt ihan sekaisin tuosta näännyttämisestä ja sekoilusta, siksi se ei toimi ja kaikki on perseellään. (Tämän varmaan kyllä tiesitkin) mun tekis mieli auttaa sua, missäpäin asut? Eikä todellakaan mitään sääliapua, vaan ihan vakavissaan, aineenvaihdunta ja muu pitäisi saada kohdalleen ja sitten keskittyä ulkonäöllisiin juttuihin ja urheiluun. Tiedän helsingistä yhden lääkärin joka on oikeasti perillä näistä jutuista ja olen varma että voisi myös sua auttaa sinua. Kyllä siellä on valoa tunnelin päässä,pitää vaan olla kärsivällinen.
Luin näitä ja ihmettelin että millaisia ystäviä/kavereita ihmisillä oikein on?! Itse olin nuorena hoikka ja kaunis mutta jos joku olisi tullut iskemään niin että olisi yrittänyt sulkea kavereitani pois, saati solvata heitä, niin olisin taatusti pitänyt ystäväni puolta. Kaikkia idiootteja sitä silloinkin liikkui mutta teimme porukalla selväksi että seuraamme ei ole mitään asiaa elleivät käytöstavat ole kunnossa. Plus että eihän pelkän ulkonäön perässä juoksevaan mieheen nyt muutenkaan kannata tuhlata aikaansa.
Sittemmin menin naimisiin, kävin vaikean eron läpi ja lihoin. Paljon. Enää en ole klassisessa mielessä kaunis mutta puoliso löytyi työn parista ja meitä yhdistää huumorintaju, sama arvomaailma ja moni muu paljon mielenkiintoisempi asia kuin ulkonäkö. Tiedän että olen hänen silmissään kaunis riippumatta siitä, millainen ulkonäköni on ja mitä muut siitä ajattelevat. On minullekin jonkun kerran jossain työporukassa ulkona ollessa joku henkinen teini kommentoinut rumasti ulkonäköä mutta en oikeastaan välitä, enemmän se kertoo niistä ihmisistä itsestään kuin minusta.
Vaikka ihmisen ulkonäkö olisi minkälainen tahansa, niin kenelläkään, ei kerta kaikkiaan kenelläkään, ole oikeutta nimitellä toista päin naamaa. Ystävä voi pyynnöstä kertoa, mitä ulkomuodolle kannattaisi tehdä mutta sellainen ihminen, joka pyytämättä arvostelee ulkomuotoasi, ei ole ystävä. Jokaiselle meistä löytyy ihminen, joka osaa katsoa pinnan läpi. Ne harvoin löytyvät baareista tai muista tyhjänpäiväisistä pintaliitopaikoista. Viimeistään ikä antaa kypsyyttä enemmistölle tajuta että vaikka kuoret on kivat, niin ne eivät jaksa kauaa kiehtoa jos sisältä ei löydy mitään. Älkää siis luovuttako sisaret rakkaat ja ennen kaikkea älkää suostuko edes ajattelemaan itseänne rumina! Kauneus on katsojan silmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ruma, en sysiruma, mutta ruma. Onneksi tajusin sen jo lapsena/teininä niin ei tullut sitten suurta pudotusta parinvalintaiässä. Minulle oli silmiä avaava kokemus tavata nuorena superruma mies, jolla oli käsittämätön karisma ja menestys naismaailmassa. Päätin silloin, että en myöskään anna ulkonäköni vaikuttaa itsetuntooni.
Aloin siis urheilla. Tykkäsin ja niissä piireissä arvostettiin toki myös kauneutta mutta myös lihaskuntoa ja kroppaa. Nämä jälkimmäiset oli myös minun saavutettavissa. Päätin olla kiva kun en kaunis ollut, sillä sain ystäviä. Poikaystävät oli kyllä kiven alla. Oikein koskaan en tottunut että kavereita kyllä yritettiin iskeä, itse sain olla rauhassa. Tympeimpiä oli tilanteet joissa olin kiinnostunut ehkä pitkäänkin jostain tavallisesta kundista ja se näki vaan ne kaunottaret tai sen mun kivemman näköisen kaverin. Itse sai sitten olla olkapäänä.
Aikuisena tajusin naisellisuuden arvon. Pitkä hoidettu tukka, hame, korkokengät, naisellinen tyyli on ruman saavutettavissa. Pariuduin lopulta kolmekymppisenä ja olen edelleen onnellisesti naimisissa saman miehen kanssa ja lapsia on. Mies kertoi ihastuneensa positiivisuuteeni. Tapasimme saman harrastuksen myötä.
Minulla kävi siinä mielessä tuuri, että ennen minua mies oli aika vittuuntunut monen naisen tapoihin. Minä tapasin tavismiehen, vuokra-asunto, kulki pyörällä töihin. Miehen varallisuus selvisi vasta kun alettiin suunnitella lapsia ja suhde oli pitkällä. En ole rahan perään, minulle riittää että mies käy töissä, mutta eihän taloudellinen turva minua mitenkään haittaa.
En aio erota vaikka avioehtoa ei olekaan. Sinkkumarkkinoista sain ihan kylliksi. Jos mies laskeskeli, että naimalla ruman saa uskollisen, laski oikein. Meillä on hauskaa yhdessä ja perheonni kukoistaa, vaikeuksista ollaan päästy yli. Sukukuvien kohdalla ummistan silmäni. Ei se ulkonäkö niin paljoa merkitse enää.
En varmaan ole klassisen kaunis, mutta minuunkin juurrutettiin herkkänä teininä ruman identiteetti. Sain jatkuvasti kuulla siitä, miten kasvoni ovat sektiolla syntymisen takia pyöreät (käsittääkseni synnytystapaa ei kyllä näe _kasvoista_ varsinkaan vuosia ko. tapahtuman jälkeen). Yläasteella lihoin ylipainoiseksi. Äitini osti kaupasta vain rasvaista pikaruokaa ja syyllisti, jos en syönyt - en tajua tätä logiikkaa. Lukiossa laihduin normaalipainoiseksi ja sen alle, ja aikuisiällä olen ollut hoikka.
Samoin yläasteella äitini valitsi vaatteeni. Hän vihasi teinivaatteita, joten osti vaatteeni keski-ikäisten kaupoista. En saanut valita, mitä puen.
Aikuisena tyyli on ollut minulle tärkeää. Pukeudun klassisesti ja kuulen usein olevani tyylikäs. Kauniiksi minua ei usein kehuta, mutta yritän olla tyytyväinen itseeni näin. Helpompaa se toki olisi, jos en olisi herkässä kasvuiässä saanut aina kuulla olevani rumilus.
Parikymppisenä minulla oli kaveri, joka jatkuvasti kertoi minulle rumuudestani. Hän muistutti, etten koskaan saisi miestä ja kertoi, että kaverinsakin olivat sanoneet minua rumaksi. :D Koska itsetuntoni oli valmiiksi heikko, kuuntelin hänen vähättelyään monta vuotta. Huh huh.
Älkää tuomitko lapsianne rumiksi, vaikka eivät klassisen kauniita olisikaan!
Sellainen elokuvakin on tehty kuin Ruma Elsa. Hänellä on silmälasit, ja on nörtti jne. Rumaksi haukuttiin pienestä asti.
Sitten hän tekee itselleen muodonmuutoksen, ja kas, ihailijoita on jonoiksi asti!
Ottakaa mallia!
Mulla meni joskus nuorena jollakin tapaa "maku" miehiin, koska oli pari kaveria ns. kaunottaria & he saivat niin eri kohtelua miehiltä kuin me tavikset ja rumat. Parhainta antia oli se, kun joku tuli esim.ravintolassa juttelemaan ja sitten pitkän ajan päästä vasta kertoikin olevansa kiinnostunut tästä kaveristani! Tai mun jo seurustellessa poikaystävä tietenkin ihastui jompaan kumpaan kavereistani. Ja tosiaan näiltä kauniilta naisilta ei odoteta käytöstapoja tai luonteelta mitään erikoista, vaan riittää, että on kaunis.
Enkä mä nuorena itseäni pitänyt rumana tai vastenmielisenä ( ruma musta tuli vasta aikuisena ihosairauksien ja ihon tuhoutumisen myötä ) , mutta koin jatkuvasti olevani jotenkin huonompi ja harmitti, että mun persoonallisuus ei merkinnyt miehille mitään. Ei yhtään mitään. Eikä hyvä kroppakaan auttanut asiaa.
Tässä joku aika sitten tuli ruotsalainen sarja Modus ja mun mieheni kommentoi mun näyttävän siltä naiselta eikä muistanut enää sanoneensa joku päivä aiemmin, että ei oo sen makuun tuollainen äijämäinen naistyyppi :/
Olen ruma, mutta peittänyt rumuuteni olemalla aina se luokan/työpaikan/kaveriporukan pelle. Eihän mulle voi olla vihanen, koska mä olen hauska ja kaikille ystävällinen. Eniten pilkkaa ulkonäöstäni tein minä itse, ennen kuin kukaan muu ehti. Tämä on ollut mun selviytymisstrategiani jo vuosikymmeniä. En halua olla valokuvissa, en sovita vaatteita kaupassa, en pukeudu paljastavasti, en käy uimarannoilla. Minä ja mun rajoitteeni, joista ei kukaan edes tiedä - tai ei välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus loukata, mutta kiinnostaisi tietää montako kaloriaa söit päivässä tämän laihdutuksen ja liikunnan ajan? Pidit varmaan kirjaa. Söitkö tasaisesti, vai jollain 5-2 metodilla vai miten?
Hmm, alapeukkuja satelee, mutta vastausta ei näy. Jos tuon kilpparin kirjoitukset olisi totta, hänelle olisi todella helppo vastata kysymykseen. Olisi kaloriapäiväkirjat jne. Mutta kun ei ole, koska kaikki nämä but mah thyroid selitykset on puuta heinää. Rasva ei voi syntyä tyhjästä. Toki vajaatoiminta voi altistaa lihomiselle, että lihoo helpommin kuin normi, silloin pitää vaan tehdä enemmän kuin muut että pääsee lihomis-masennus-kierteestä irti. Ei ole kukaan väittänyt että olisi helppoa tai reilua, mutta ei se kenellekkään mahdotonta ole.
"Ei ole tarkoitus loukata, mutta kiinnostaisi tietää...Hänelle olisi todella helppo vastata kysymyksiin, olisi kaloripäiväkirjat jne., mutta kun ei ole, koska mah thyroid..."
Heh. Tyypillinen trolli. Mikä velvollisuus minulla edes olisi vastata juuri sinun uteluihisi, joista jo sitä paitsi heti näkee, että et ole sairauttani henk.kohtaisesti kokenut etkä tiedä siitä mitään, vaan haluat vain päästä viisastelemaan?
Eipä ollut mitään tarkoitusta palata threadiin kirjoittamaan, mutta voinhan minä nyt vielä sen verran selventää, jos se kerran niin tärkeää on, että ruokapäiväkirjoja on pidetty 15-vuotiaasta lähtien. On kirjoitettu päiväkirjoihin ja nettiin painonpudotussivustoille kuten Keventäjiin ja Kalorilaskuriin. Oli muuten aika karua luettavaa ne, elin pari vuotta 500-1200 kcal dietillä ja vedin salilla pahimmillaan 3 h rankkoja treenejä naama valkoisena ja kauttaaltaan täristen. Harrastin myös juoksua ja uintia, en ole ollut mikään liikunnankaihtaja tai pikaruokaa alituiseen mässäilevä sohvaperuna. Minulla on ollut pitkälti anorektikon elämäntavat, vaikka en olekaan koskaan laihtunut alipainoiseksi, korkeintaan normaalipainon keskihujakoille. Nykyään onneksi syön järkevämmin, mutta liikunta on kipujen ja väsymyksen vuoksi valitettavasti jäänyt.
Arvaapa kuinka monta kertaa olen kuullut tuon "rasvaa ei voi syntyä tyhjästä"? Sori vaan, mutta en kyllä tullut tänne väittelemään kilpirauhasesta tai edes lihavuudesta, vaan avautumaan RUMUUDESTA: Olisin ruma, vaikka olisin normaalipainoinen (on koettu), koska paska luusto, epäsopusuhtaisuus, omenatyypin vartalo ja RUMAT kasvot.
Rasvaa ei joo synnykään tyhjästä, mutta jos ymmärtäisit mitään vaikka aineenvaihdunnasta, niin et kyselisi tuollaisia. Äläkä pliis nyt keksi, että olet väitellyt aineenvaihduntahäiriöistä tai mitään...
Voin minä antaa sinulle tämän sairauden, saat sitten itse katsoa miten helppoa on ja kuinka lihot ja miltä tuntuu se "enemmän yrittäminen", kun et jaksa enää edes sängystä nousta ja lihakset hyytyy minuuteissa maitohapoille, kärsit sydänoireista ja jatkuvasta hyytävästä alilämmöstä ja pitkistä flunssakierteistä jne. Ei sinun tarvitse minua opettaa laihtumaan, osasin olla ihan itsekin teininä kaksi viikkoa syömättä yhtikäs mitään.
N26
No okei, okei. Ainakin kirjoitit hyvän vastauksen, propsit siitä.
Koska valittu rumuus ei ole sama asia kun annettu/pakotettu rumuus. Läski voi laihtua, on jopa terveellistä joten ihan oman itsensä vuoksikin kannattaa.