Lue keskustelun säännöt.
Rumat naiset - avaudutaan tänne kokemuksistamme
31.12.2016 |
Tänne saa avautua nöyryyttävistä ja kipeistä hetkistään, minä aloitan.
Olin pääsykokeissa, tehtävänä oli esitellä muille jumppaliike. Jokaiseen liikkeeseen piti pyytää avustaja ryhmästä. Yksi poika viittoili itsensä avustajaksi jokaiselle kauniille tytölle. Kun tuli minun vuoroni, hän ei yhtäkkiä tullutkaan innolla auttamaan, lopulta eräs vanhempi nainen tuli avustajakseni. Tapauksesta tulee vieläkin ahdistava olo, se oli niin nöyryyttävää kaikkien edessä.
Toinen tapaus on kanssa syöpynyt mieleeni erittäin ahdistavana. Tapasin mieheni kavereiden naiset ensimmäistä kertaa. Oli todella nöyryyttävää kun esiin astelee kaksi hoikkaa ja upeaa alle parikymppistä naista, olin todella nolona mieheni puolesta, koska itse olen aivan toista maata. Minun oli pakko poistua jossain kohtaa, ahdistus ja häpeä alkoi olla niin suurta. Itkin yöllä ahdistustani, miksi minulle on annettu näin kamalat kasvot...
Kommentit (1086)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin festareilla, seisoskelin ystävieni kanssa katsomassa jotain artistia. Vieressäni oli neljän hengen kaveriporukka, toinen miehistä seisoi kahden naisen välissä ja toinen minun vieressäni. Tämä ensimmäinen mies sanoi toiselle miehelle, että "onpa kiva seistä tässä, kun on kaksi kaunista naista kainalossa". Toinen mies katsoi ensin toisella puolella seisovaa naista, ja kääntyi sitten vilkaisemaan minun suuntaani. Naama kääntyi irvistäen äkkiä poispäin, ja loputkin porukasta kääntyivät katsomaan minua ja repesivät nauruun. "Pitäskö siirtyä niin pekkakin saa edes ihmisennäköisen ämmän viereen".
Nuorempana, kun tuli käytyä enemmän ulkona, sain myös enemmän huuteluita osakseni. "Hyi mikä rupikonna" "kato totakin ämmää hyi vittu" "toi naama tarvis kunnon hakkauksen, vai onkohan se jo hakattu lapsena" "kiva kypärä, ota pois se" jne jne. Nyt olen kyyninen ja arka, en ole koskaan seurustellut (28), enkä usko niin tulevan käymään. Toki tämä johtuu myös luonteestani, sillä en uskalla luottaa vieraisiin ihmisiin, etenkään miehiin, ja vetäydyn sosiaalisissa tilanteissa taka-alalle, sillä pelkään saavani vain haukkuja ja halveksuvia katseita.
Ai ihmiset jakelevat oikeassakin elämässä yhtä hirveitä kommentteja kuin netissä? Enpä kyllä olisi uskonut. Onneksi vietän hyvin vähän aikaa missään muualla kuin kotona.
Näistä tyypeistä pitäisi ottaa kännykällä kuva ja jakaa kertomuksen kera kaikille vaikka facessa. Koska kukaan normaali aikuinen ei hyväksy eikä suvaitse tuollaista v*tun idioottikäytöstä. Karmat heille. Raskaat sellaiset.
Noin toimimalla saat syytteen kunnianloukkauksesta. Toisekseen et voi koskaan tietää onko nuo tarinat oikeasti tosia, joten yksikään järkevä ihminen ei niitä usko ilman todisteita. Onhan näitä lynkkausoperaatioita nähty, joiden taustalla on ties mitkä motiivit ja ihmiset uskovat, kun riittävästi itkee.
Siis ihmiset uskovat vai eivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ylipainoisena, tosin 20kg viimeaikoina laihduttaneena haluan kertoa miten itse yritän tätä otsikon ongelmaa ratkoa.
Eli yritän niinsanotusti optimoida ulkonäköäni. En yritä yksittäisellä palasella päästä hyvännäköisten kerhoon vaan yritän hio niin monta palasta kohdalleen että saan niistä rakennettua hyvännäköisen minäni.
Ai mitenkä tämän yritän tehdä? No nämä ovat tavoiterutiineja
-Painon pudotus. 20kg lähti ja 4kg yritän vielä saada pois. Sen jälkeen koitan hieman kohentaa lihas/rasva suhdetta
-Huolehdin hygieniasta tarkasti, suihkussa kerran vrk (shampoo+hoitoaine), hampaat 2krt vrk
-Nukkua riittävästi. Tällä tarkoitus saada raikkaat kasvot ilman silmäpusseja
- Illalla seerumi ja yövoide kasvoille suihkun jälkeen
-Aamulla kasvojen pesu kasvojenpesuaineella, sitten päivävoide ja silmävoide kasvoille . Vähintään kaksi kertaa viikossa kasvojen ihon kuorinta
- Liikkua korkealla sykkeellä kolme kertaa viikossa á 45min sekä proteiini tankkaus treenien jälkeen
- Hiusten leikkautus joka 5-viikko
- Käsi ja jalkarasvojen, deodorantin säännöllinen käyttö
- Vaatteisiin panostan rahaa. Kyttään tarjouksia. En ole saita vaatehankinnoissa. Minulla on kolme lempimerkkiä joiden vaatteita ostan pääasiassa. Olen tarkka tyylistäni ja käytän aikaa sen luomiseen
-Karvoituksen kanssa olen tarkka. Kulmat nypin ja ajelen karvat sieltä täältä ;)
- Yritän muistaa hymyillä ja jutella ihmisille
- Yritän käyttää huumorintajuani sosiaalisissa tilanteissa
Tämä listaus ei varmaan ole kattava, kirjoitin mitä ensimmäisenä tulee mieleen. Monelle tämä lista on varmasti tosi arkinen tai jopa suppeampi mitä he itse noudattavat. Minulle tämä on kuitenkin laajempi mitä olen aikaisemmin koskaan itsestäni huolehtinut.
Mulle tää on haaste. Olen koko elämäni joutunut kuulemaan juttuja että olen ruma ja saanut väheksyntää osakseni. Tämä on palvelus itselleni. Haluan tietää pystynkö saamaan itsestäni hyvännäköisen jos annan siihen kaiken mihin pystyn/jaksan. En tullut neuvomaan, kerroin vain palan omaa elämääni. Hyvä ketju, seurailen
Ikävä lukea joidenkin kommentteja, joissa sanotaan ettei arvele koskaan saavansa perhettä ulkonäkönsä takia. Ne, keiden tosiasiassa ei olisi koskaan pitänyt ansaita lisääntyä, ovat juuri ne Prisman kassajonossa, baarissa, bileissä ja missä vaan toisten ulkonäköä ääneen haukkuvat aikuiset ihmiset. Mielummin periytyisi ulkoinen rumuus, kuin sisäinen rumuus, ihan 100-0!
Ja vielä aikaisemman viestin kirjoittaja haluaa jatkaa: Miettikää, miten paljon parempi paikka tämä maailma olisi, jos täältä puuttuisi se kaikki ihmisten sisäinen rumuus mitä täällä on. Miten paljon vähemmän täällä olisi pahuutta. Ja kuinka paljon parempi paikka tämä olisi, jos täältä löytyisi vain vahvoja, viisaita ja sisäisesti hyviä ihmisiä niin kuin te varmasti olette. :)
Itse tiedän , että en ylety sinne kauneus ihanteisiiin asti, mutta minulle sillä ei ole väliä. Jos jollakin on niin ihanaa tull ja sanoa että olen hänen mielestään ruma niin sen älykkyystaso laskee silmissä. Voisitteko hyvät ihmiset tajuta että kaiken sen meikin ja muun alla niillä timmeillä ihanilla malleilla niissä"ei-tietenkään-photoshopatuissa" kuvissa sen kaiken alla saattaa olla hyvinkin huonolaatuinen iho ja vartalon timmeys on kuva kulmasta kiinni. Inhottaa ja ärsyttää kun maailma pornoistuu ja naisilta/miehiltä vaaditaan tietynlaista ulkonäköä ettei tulisi sitä paskaa niskaan. Sanon ettei ketään voi näyttää hyvältä loppuelämäänsä. Vitut meikeistä jos et jaksa katsoa sitä naama josta näkyy vitutus/väneisyys/rasvasuus kun haluan nukkua mieluummin viimeiseen min. Aamulla kuin nousta 6 laittamaan tunnin meikit niin suksi ja reippaasti kuuseen. Mieluummin oon sitten sinkku ja masturboin kun taivun median pakkosyöttämään paskaan.
Huom. En kiellä ketään meikkaamasta/laittautumasta jos se tekee sinusta kauniin/komean itsesi mielestä ja tukee sinun hyvääoloa tottakai saat, mutta jos se on vain muiden painostusta onko se sen arvoista. Kaikki ihmiset on kauniita/komeita(jne.) jotenkin ulkonäöltään 😌😋
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloin paisua rankasta liikunnasta ja laihduttamisesta huolimatta. Turposin kaikkialta, iho muuttui sinisenkirjavaksi ja veltoksi, hiukset ohentuivat hiirenhännäksi ja niistä tippui ainakin puolet ja ryhti romahti. Nyt painan 135 kg enkä saa kiloja lähtemään millään konstilla. Olen turvonnut kuin juoppo, vyötärö 130 cm, ei lantiota, ei persettä, pienet löysät pannulappu-utareet, jäätävät kylkiläskit ja paksu niskakyhmy.
Ei ole tarkoitus loukata, mutta kiinnostaisi tietää montako kaloriaa söit päivässä tämän laihdutuksen ja liikunnan ajan? Pidit varmaan kirjaa. Söitkö tasaisesti, vai jollain 5-2 metodilla vai miten?
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron teille mitä rumuus voi pahimmillaan ihmiselle tehdä.
Olen aina ollut lihava ja sellainen ruman androgyyni, mitätön perunanaama. Jouduin koko peruskoulun ajan kiusatuksi eikä kukaan halunnut kaverikseni. Jopa serkut ja vieraat ihmiset kadulla pilkkasivat ja syrjivät. Masennuin ja tulin syömishäiriöiseksi. Jojoilin koko nuoruuteni painon kanssa, olin milloin normaalipainoinen ja milloin lihava. Lopulta sain diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja lääkkeet, jotka eivät kuitenkaan auttaneet mitään.
Aloin paisua rankasta liikunnasta ja laihduttamisesta huolimatta. Turposin kaikkialta, iho muuttui sinisenkirjavaksi ja veltoksi, hiukset ohentuivat hiirenhännäksi ja niistä tippui ainakin puolet ja ryhti romahti. Nyt painan 135 kg enkä saa kiloja lähtemään millään konstilla. Olen turvonnut kuin juoppo, vyötärö 130 cm, ei lantiota, ei persettä, pienet löysät pannulappu-utareet, jäätävät kylkiläskit ja paksu niskakyhmy. Nahka on ihan löystynyt ja hyllyy ympäriinsä muhkuraisena raejuustona. Kädet ja jalat ovat leveät lapiot, silmät pienet ja vedenväriset, nenä lyhyt ja pyöreä isosieraiminen possunkärsä, huulet ohuet, posket isot ja roikkuvat ja näytän loppuunkuluneelta mitä olenkin.
Baareissa saan palvelua viimeisenä tai en ollenkaan, ja minua lähestyvät valonmerkin jälkeen ehkä vain ne vanhemmat setämiehet tai ulkomaalaiset. Kaikki nettitreffit ovat päättyneet ikävästi, olen saanut kuulla olevani liian isomahainen ja ruma useat kerrat eri tavoilla ilmaistuna. Lääkärit kohtelevat kuin saastaa ja maanvaivaa, sairautta ei oteta todesta eikä minua haluta hoitaa. Niin lääkärit kuin työkkärin väkikin pitää täytenä idioottina, sekin on tullut varsin selväksi. Opiskelut jäivät ahdistuksen vuoksi kesken enkä työtäkään ole saanut aikoihin. Kaupan kassat ym. tuntuvat myös olevan kovin vaivautuneita kanssani, varsinkin sellaiset nuoremmat kauniit naiset. Ikäiseni miehet eivät ole koskaan edes katsoneet minua silmiin, olen heille pelkkää ilmaa tai pilailun kohde. Viimeksi pari nuorta komeaa miestä pilaili kustannuksellani kesälomamatkalla, yrittivät vetää minut erääseen outoon ja halventavaan tilanteeseen mukaan, kun olen tällainen hassu möllönaamainen tantta.
Että joo. Nyt alan olla vihdoin siinä pisteessä, että en enää jaksa olla tämä ruma, alempiarvoinen ällötys, elämä ei todellakaan ole elämisen arvoista näin. Tänäänkin olen käynyt läpi kaikki mahdolliset itsemurhametodit ja yrittänyt kovasti keräillä rohkeutta tekoon. Parin viime vuoden aikana olen myös sortunut ajoittaiseen reseptilääkkeiden väärinkäyttöön ja sitä kautta lopulta muihinkin huumausaineisiin. Olenkin tässä juuri hankkimassa itselleni uutta annosta turruttavia kemikaaleja, jotta ei tarvisi enää ajatella tälle päivää.
Muutama havaintokuvia rumuudestani:
http://images.cdn.yle.fi/image/upload//w_1198,h_899,q_70/13-3-6074771.j…
http://leeshet.nu/wp-content/uploads/2015/12/dik-2.jpeg
http://1000uglypeople.com/wp-content/uploads/Im-Joker-Ugly-Woman-With-B… (miinus "meikit" + isompi nenä)
N26
Vaatii paljon rohkeutta kirjoittaa tuollainen analyysi itsestään. Et tiedäkään kuinka moni meistä ajattelee saman kaltaisesti itsestään. Silti kun naamaan joku minulle sanoo "laihduta läski" tms. mä vaan hymyilen tms. Reagoin siinä tilanteessa niin hyvin kuin ikinä pystyn siten, että toinen luulee että en ole moksiskaan ja että minua vain nauratta. Todellisuudessa saatan itkeä kun pääsen kotiin. Saatin miettiä noita kahta sanaa viikon putkeen. Ainakun näen itseni peilistä. Esitän kovakuorista ja hyväitsentuntoista, vaikka en sitä ole.
Kauniit ihmiset saavat parempaa kohtelua. He saavat kunnioitusta, huomiota, kohteliaisuuksia ja vapauksia. Tosin tulee kauneuden mukana myös vihaa, kateutta, saavutusten vähättelyä (reittä pitkin ylentynyt työelämässä). En sano että kauniin osa olisi huompi. Tai parempi. Minä en siitä asiasta paljon tiedä. Sattuneesta syystä.
Mutta. Sen tiedän että ihmisiä todellakin on erilaisia. Jopa sinä, kaiken loan niskaan saanut, tiedät sen. Ei, niitä hyviä tyyppejä ei ole niin hirveän paljon. Ei mahdu joka kymmeneen mutta ehkä joka sataan tai tuhanteen. On ihmisiä jotka pitävät sinusta sellaisena kuin olet. Sinä et heitä välttämättä tunne, ja osaan vasta tutustut tulevaisuudessa. Mutta toivo elää ja sen on todellista.
Elämä on vaikeeta. Siihen kun heitetään vielä tuollainen kohtelu päälle niin kyllä siinä ihminen saa osakseen sellaisen määrän tuskaa että vaikea sitä on käsitellä saati jaksaa kaiken paskan keskellä. Ei niitä suojakilpiä kannata silti laskea ja miekkaa kohottaa itsensä riistämiseksi tästä maailmasta. Se on pysyvä ratkaisu tilapäiseen ongelmaan.
Nimittäin elääkseen onnellista elämää ei edes sinun tarvitse olla kaunis. Ei, en lupaa että saat kauniiden ihmisten kohtelua joku kaunis päivä koko maailmalta. Mutta kyllä sinä löydät osaksesi ihmisiä joiden kanssa voit nauraa, itkeä, hymyillä ja jakaa ilosi. Voi olla, että joudut odottamaan pitkäänkin mutta löydät kyllä. Se on lupaus täältä internetin toiselta puolelta, tarkkaanottaen Helsingistä.
Rakasta itseäsi. Rakasta lähimmäisiäsi. Ota päivä kerrallaan ja ole rohkea. Mitään et voi hävitä. Ota pieniä askelia pieneen luksukseen itseäsi hemmoteltaen. Oli se vaikka hyvä shampoo tai suihkusaippua jos haluaa aloittaa jostain edullisesta. Nauti hyvästä olosta, vaikka se olisi pieni lyhyt pilkahdus kun sivelet ihanan tuoksuisen suihkusaippuan päällesi.
Pahoittelut kaikesta imelyydestä jos tämä siltä kuulostaa, sitä tämä ei ole. Mäkin olen vain mä, huolestunut ihminen joka on vihainen ihmisille jotka ovat saaneet sinut tuntemaan kuinka tunnet. Mitään väärää et ole tehnyt ansaitaksesi tuon paskan. Ansaitset hyvää. Aloita pienillä askelilla asioita kohti omaa hyvinvointia. Ole ylpeä itsestäsi, minäkin olen sinusta jo kuinka rohkeasti kirjoitit tänne. Autat kirjoituksellasi meitä vertaisiasi.
Kaikkea hyvää, olet mielessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä myös nuori tyttö jolle ilkuillaan avoimesti mutta silti vaan menee ja näyttää mitä osaa :)!
Miksi tuolle ilkutaan? Ihan tavallinen tyttö minusta, kasvoista jopa söpö. Pidetäänkö tällaista tyttöä rumana?
Hän on vähän tuollainen hassu, ujoudessaan jopa yksinkertaisen oloinen. Vähän niin kuin Susan Boylekin oli, keikutteli Simonille lanteitaan lavalla ja sanoi: "I'm 47 - and that's just one side of me!" Tyttö on tosiaan söpö, ja Susan Boylekin ihan tavallisen näköinen keski-ikäinen nainen. Viihdemaailmassa tietysti ollaan totuttu täydellisen näköisiin ihmisiin. "Rumuus" ei välttämättä ole se syy, vaan vähänkin erikoinen käytös. Ja tietysti show'ssa tekemällä tehtiin yllätystä.
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron teille mitä rumuus voi pahimmillaan ihmiselle tehdä.
Olen aina ollut lihava ja sellainen ruman androgyyni, mitätön perunanaama. Jouduin koko peruskoulun ajan kiusatuksi eikä kukaan halunnut kaverikseni. Jopa serkut ja vieraat ihmiset kadulla pilkkasivat ja syrjivät. Masennuin ja tulin syömishäiriöiseksi. Jojoilin koko nuoruuteni painon kanssa, olin milloin normaalipainoinen ja milloin lihava. Lopulta sain diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja lääkkeet, jotka eivät kuitenkaan auttaneet mitään.
Aloin paisua rankasta liikunnasta ja laihduttamisesta huolimatta. Turposin kaikkialta, iho muuttui sinisenkirjavaksi ja veltoksi, hiukset ohentuivat hiirenhännäksi ja niistä tippui ainakin puolet ja ryhti romahti. Nyt painan 135 kg enkä saa kiloja lähtemään millään konstilla. Olen turvonnut kuin juoppo, vyötärö 130 cm, ei lantiota, ei persettä, pienet löysät pannulappu-utareet, jäätävät kylkiläskit ja paksu niskakyhmy. Nahka on ihan löystynyt ja hyllyy ympäriinsä muhkuraisena raejuustona. Kädet ja jalat ovat leveät lapiot, silmät pienet ja vedenväriset, nenä lyhyt ja pyöreä isosieraiminen possunkärsä, huulet ohuet, posket isot ja roikkuvat ja näytän loppuunkuluneelta mitä olenkin.
Baareissa saan palvelua viimeisenä tai en ollenkaan, ja minua lähestyvät valonmerkin jälkeen ehkä vain ne vanhemmat setämiehet tai ulkomaalaiset. Kaikki nettitreffit ovat päättyneet ikävästi, olen saanut kuulla olevani liian isomahainen ja ruma useat kerrat eri tavoilla ilmaistuna. Lääkärit kohtelevat kuin saastaa ja maanvaivaa, sairautta ei oteta todesta eikä minua haluta hoitaa. Niin lääkärit kuin työkkärin väkikin pitää täytenä idioottina, sekin on tullut varsin selväksi. Opiskelut jäivät ahdistuksen vuoksi kesken enkä työtäkään ole saanut aikoihin. Kaupan kassat ym. tuntuvat myös olevan kovin vaivautuneita kanssani, varsinkin sellaiset nuoremmat kauniit naiset. Ikäiseni miehet eivät ole koskaan edes katsoneet minua silmiin, olen heille pelkkää ilmaa tai pilailun kohde. Viimeksi pari nuorta komeaa miestä pilaili kustannuksellani kesälomamatkalla, yrittivät vetää minut erääseen outoon ja halventavaan tilanteeseen mukaan, kun olen tällainen hassu möllönaamainen tantta.
Että joo. Nyt alan olla vihdoin siinä pisteessä, että en enää jaksa olla tämä ruma, alempiarvoinen ällötys, elämä ei todellakaan ole elämisen arvoista näin. Tänäänkin olen käynyt läpi kaikki mahdolliset itsemurhametodit ja yrittänyt kovasti keräillä rohkeutta tekoon. Parin viime vuoden aikana olen myös sortunut ajoittaiseen reseptilääkkeiden väärinkäyttöön ja sitä kautta lopulta muihinkin huumausaineisiin. Olenkin tässä juuri hankkimassa itselleni uutta annosta turruttavia kemikaaleja, jotta ei tarvisi enää ajatella tälle päivää.
Muutama havaintokuvia rumuudestani:
http://images.cdn.yle.fi/image/upload//w_1198,h_899,q_70/13-3-6074771.j…
http://leeshet.nu/wp-content/uploads/2015/12/dik-2.jpeg
http://1000uglypeople.com/wp-content/uploads/Im-Joker-Ugly-Woman-With-B… (miinus "meikit" + isompi nenä)
N26
Vaatii paljon rohkeutta kirjoittaa tuollainen analyysi itsestään. Et tiedäkään kuinka moni meistä ajattelee saman kaltaisesti itsestään. Silti kun naamaan joku minulle sanoo "laihduta läski" tms. mä vaan hymyilen tms. Reagoin siinä tilanteessa niin hyvin kuin ikinä pystyn siten, että toinen luulee että en ole moksiskaan ja että minua vain nauratta. Todellisuudessa saatan itkeä kun pääsen kotiin. Saatin miettiä noita kahta sanaa viikon putkeen. Ainakun näen itseni peilistä. Esitän kovakuorista ja hyväitsentuntoista, vaikka en sitä ole.
Kauniit ihmiset saavat parempaa kohtelua. He saavat kunnioitusta, huomiota, kohteliaisuuksia ja vapauksia. Tosin tulee kauneuden mukana myös vihaa, kateutta, saavutusten vähättelyä (reittä pitkin ylentynyt työelämässä). En sano että kauniin osa olisi huompi. Tai parempi. Minä en siitä asiasta paljon tiedä. Sattuneesta syystä.
Mutta. Sen tiedän että ihmisiä todellakin on erilaisia. Jopa sinä, kaiken loan niskaan saanut, tiedät sen. Ei, niitä hyviä tyyppejä ei ole niin hirveän paljon. Ei mahdu joka kymmeneen mutta ehkä joka sataan tai tuhanteen. On ihmisiä jotka pitävät sinusta sellaisena kuin olet. Sinä et heitä välttämättä tunne, ja osaan vasta tutustut tulevaisuudessa. Mutta toivo elää ja sen on todellista.
Elämä on vaikeeta. Siihen kun heitetään vielä tuollainen kohtelu päälle niin kyllä siinä ihminen saa osakseen sellaisen määrän tuskaa että vaikea sitä on käsitellä saati jaksaa kaiken paskan keskellä. Ei niitä suojakilpiä kannata silti laskea ja miekkaa kohottaa itsensä riistämiseksi tästä maailmasta. Se on pysyvä ratkaisu tilapäiseen ongelmaan.
Nimittäin elääkseen onnellista elämää ei edes sinun tarvitse olla kaunis. Ei, en lupaa että saat kauniiden ihmisten kohtelua joku kaunis päivä koko maailmalta. Mutta kyllä sinä löydät osaksesi ihmisiä joiden kanssa voit nauraa, itkeä, hymyillä ja jakaa ilosi. Voi olla, että joudut odottamaan pitkäänkin mutta löydät kyllä. Se on lupaus täältä internetin toiselta puolelta, tarkkaanottaen Helsingistä.
Rakasta itseäsi. Rakasta lähimmäisiäsi. Ota päivä kerrallaan ja ole rohkea. Mitään et voi hävitä. Ota pieniä askelia pieneen luksukseen itseäsi hemmoteltaen. Oli se vaikka hyvä shampoo tai suihkusaippua jos haluaa aloittaa jostain edullisesta. Nauti hyvästä olosta, vaikka se olisi pieni lyhyt pilkahdus kun sivelet ihanan tuoksuisen suihkusaippuan päällesi.
Pahoittelut kaikesta imelyydestä jos tämä siltä kuulostaa, sitä tämä ei ole. Mäkin olen vain mä, huolestunut ihminen joka on vihainen ihmisille jotka ovat saaneet sinut tuntemaan kuinka tunnet. Mitään väärää et ole tehnyt ansaitaksesi tuon paskan. Ansaitset hyvää. Aloita pienillä askelilla asioita kohti omaa hyvinvointia. Ole ylpeä itsestäsi, minäkin olen sinusta jo kuinka rohkeasti kirjoitit tänne. Autat kirjoituksellasi meitä vertaisiasi.
Kaikkea hyvää, olet mielessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkin kenenkään naama ei ole ruma jos siellä on lämmin ja pilkoittava katse . Se on avain sieluun kuin sieluun. Älkää ottako totuutena tunnevammaisten huuteluja vaan tunnevammaisten huuteluna. Asiat pitää laittaa järjestykseen . Teidän elämänne on se tärkein hyvänä ja kivana nuo ihmiset hoitakoot ongelmiaan itse eikä teidän elämänne kustannuksella. Tästä on kysymys. Te maksatte että he saavat helpotusta. Sanokaa ettei teille makseta heidän ilkeilystään ja suu loksahtaa siellä auki ja sitten kiinni.
Voi vittu nyt, mikä sua ja muita teikäläisiä vaivaa?! Ootteko näitä samoja henkilöitä, jotka raiskatulle menee mussuttaan, että ei olisi kannattanut kulkea yksin pimeällä kujalla ja olisi pitänyt vähän miettiä vaatetusta?! Oikein väännätte sitä veistä haavassa vähättelemällä näiden ihmisten kertomuksia, jota varten tää ketju on tehty - saada tietää, ettei ole ongelmiensa kanssa yksin. Sun paskaa luonnettas ei korjaa ees nätti naama.
Ootteko miettiny Magic the Gathering -harrastuksen aloittamista? Saatte ystäviä jotka ei tuomitse ulkonäön takia ja samalla intohimoisen harrastuksen. Harrastus on myö miesvaltainen koska vaatii pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta sekä tilanteenhahmottamiskykyä. Silloin tällöin näkee naisia pelaamassa ja ihmettelen miksei useampi nainen myös nauti tästä herkusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
N 44 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen ns kaunis ja inhoan sen hokemista koko aika joka päivä joka suunnalta. Tein ratkaisun mennä maan alle en kestänyt enää. Elän siis kuin ns ruma :?) nainen mutta vain siksi että saisin olla normaalisti. Ette usko miten se suuhun tuleminen oksettaa :(! Se todellla oksettaa älykästä naista ja se ulkonäöstä vaahtominen. Ja sitten se kilpailu kuka saa olla lähimpänä ja tulla luokseni.
Ns rumat ette uskokaan kuinka paljolta kakkelilta säästytte. Saatte normaalin elämän. Odotan sitkeästi rumistuvani ja pian. Että saan viettäö normielämää. Vain sellaista haluan ja kaipaan. En epätervettä hulluksitulemista miehen taholta.
No perustelkaapa alapeukutukset tähän?
Minäpä perustelen. Syynä sille, miksi minä sinulle alapeukun annoin, oli tämä lausahduksesi:
Ns rumat ette uskokaan kuinka paljolta kakkelilta säästytte. Saatte normaalin elämän.
Luitko tätä ketjua paljonkin ennen tuon kirjoittamista? Huomasitko millaisia kokemuksia ketjun naiset kertoivat joutuneensa kohtaamaan? Kuinka jopa ystävä sanoo, että ei susta kukaan voisi tykätä, olet varmaan loppuelämäsi yksin? Kuinka baarissa tuntemattomat miehet tekevät yökkäyseleitä naisen nähdessään tai tulevat sanomaan, että hyi kun olet karmea, kuinka ruokakaupassa tuntematon ihminen tulee arvostelemaan ulkonäköä tai kuinka saattaa jopa päivittäisessä elämässään joutua kuuntelemaan huuteluita rumuudestaan.
Onko tällainen sinusta todellakin normaalia elämää? Jotain mistä pitäisi olla kiitollinen? Sinä itse kerroit kokevasi ahdistavana sen, että kauneudestasi vaahdotaan. Luulisi sinun siis, jos jonkun, ymmärtävän niitäkin, jotka sinun laillasi joutuvat kuulemaan kommentointia ulkonäöstään, ainoastaan että se kommentointi ei ole kehuvaa. Etkö sinäkin mieluummin eläisi rauhassa, kuin kuuntelisi kuinka ruma olet?
Et varmaankaan tarkoittanut kommenttiasi pahalla, mutta hirveän ajattelematon se minusta tällaisessa ketjussa oli. En ihmettele, jos se loukkaa niitä, joita ei sinun kauneudellasi ole siunattu. Ei jatkuva haukkuminenkaan ole kivaa, ei se ole tervettä huomiota eikä normaalia elämää. Minä uskon, että jos joutuisit näiden ketjun naisten kengissä hetken kulkemaan, harkitsisit ehkä tarkemmin mitä toivot itsellesi.
No huh huh! Luin todellakin kaikki tuohonastiset kokemukset . Mutta sinä itse et nyt kuunnellut mitä asiaa kerroin kerroin juuri samasta ahdistuksesta kuin teillä vaikka se tapahtuu muista syistä. Miksi se meidän kokema ahdistus on sinusta väärin tai vähemmän kuin teidän sitten? Kerroin aidoista tunteistani käsin asian.
Se vaahtoaminen tuntuu tasan tarkkaan yhtä loukkaavalta kuule meistä älykkäistä naisista kuin teillekin ns rumuudesta josta täällä kerrotte.
Kerroin kokemukseni siksi että juuri tähän herättäisiin siellä ns rumiksi kokevien parissa: ettei se kauneus ole asia joka pataan pannaan misäään AIDOSSA IHMISSUHTEESSA! Eli sillä ei OLE MERKITYSTÄ JUURI OLLENKAAN.
Hmmm... Et selvästikään nyt ymmärtänyt, mitä viestissäsi kritisoin. En kritisoinut sinun kokemustasi, en missään kohdassa sanonut sen olevan väärin tai vähemmän kuin muidenkaan.
Kerrataan nyt, minun kritiikkini kohdistui tähän lausahdukseesi:
"Ns rumat ette uskokaan kuinka paljolta kakkelilta säästytte. Saatte normaalin elämän."
Tuolla lauseellasihan sinä itse vähättelet rumien kokemuksia. Sinä annat selvästi ymmärtää, että sinun kokemuksesi ovat pahempia, että sinä saat enemmän kakkaa niskaasi kuin rumat. Sinun mukaasi rumat saavat normaalin elämän, jota sinä et saa. Sinä siis käytännössä sanot rumien kokemusten olevan vähemmän kuin omasi ovat. Korostan nyt vielä, että tämä JA VAIN TÄMÄ oli se asia, jota tekstissäsi kritisoin.
Henkilökohtaisesti minä ymmärrän erinomaisen hyvin sinun ahdistuksesi joutua kuulemaan alinomaan kommentteja kauniista ulkomuodostasi, tulla määritellyksi ulkonäkösi kautta. Missään nimessä se ei ole kivaa eikä se ole normaalia elämää. Normaalia elämää on tulla kohdelluksi ihmisenä, ei pelkkänä kauniina kasvoina tai kroppana. Normaalia elämää on tulla arvostetuksi tekojesi, ei ulkonäkösi kautta, tulla rakastetuksi luonteesi, ei pelkän kauneutesi vuoksi.
Mutta, ystävä hyvä, ihan samalla tavalla kuin sinäkin, myös nämä ketjun rumat naiset ovat joutuneet kuulemaan alituista kommentointia ulkonäöstään. Ihan kuten sinäkin, myös he ovat tulleet määritellyiksi ulkonäkönsä, ei persoonansa kautta. Eivät he yhtään sen enempää ole kakkelilta säästyneet kuin sinäkään, eivät he sen normaalimpaa elämää ole saaneet kuin sinäkään.
Ajatellaanpa, että tällä palstalla olisi ketju otsikolla: "Kauniit naiset - avaudutaan tänne kokemuksistamme". Siinä ketjussa sinä ja muut kohtalotoverisi puhuisitte kokemuksistanne, siitä miten ahdistaa olla ulkomaailman silmissä pelkkä nätti naamataulu vaikka mitä yrittäisi tehdä. Kun valmistut ylioppilaaksi, sukulaiset onnittelevat sinua sanomalla että "sinäpä se oletkin aina niin kaunis", kun väittelet tohtoriksi, saavutuksesi huomioidaan kertomalla miten upean näköinen olit karonkkamekossasi. Teit mitä tahansa, ulkoiset ansiosi huomataan aina ensimmäisenä.
Ajatellaan sitten, että tuohon ketjuun joku ruma nainen tulisi ja sanoisi näin: "Voi, te kauniit ette uskokaan kuinka paljolta kakkelilta säästytte. Saatte normaalin elämän!"
Tuntuisiko tuo kivalta? Vai tuntuisiko se siltä, että teidän kertomaanne, teidän henkilökohtaisia kokemuksianne yritetään vähätellä?
Kyllä tuntuu monelta olevan empatiataidot hukassa. Myötäeläminen ei tarkoita sitä, että tarjotaan ongelmanratkaisua tai hyvitellään rumiluksia lievän säälittelevästi kertoen, millä ehdoilla jopa meidätkin voi hyväksyä. Tulin tänne kertomaan oman tarinan ja kuulemaan teidän muiden, kiitos niistä ja voimaa tähänkin päivään.
Parasta on olla tavis. Ei ruma eilä kaunis. Taviksilla on eniten naispuolisia kavereita, koska muut eivät ole kateellisia ulkonäöstä. Lisäksi saa puolison jos on riittävän mukava ja joku mies ihastuu ja rakastuu eikä tavoittele jotain alfauroksena itseään pitävää miestä.
Olin juuri herkimmässä teini-iässä todella vastenmielisen näköinen, liikakiloja, voimakaslinssiset silmälasit, maantienväriset ja rumasti leikatut hiukset. Välttelin kaikkia nuorison suosimia paikkoja, baareja, tansseja. Lukiovuosina minulla ei ollut lainkaan seurustelusuhteita ja käperryin kotiin potemaan itseinhoa.
Ylioppilaaksi tulon jälkeen päätin laihduttaa kymmenisen kiloa, missä onnistuinkin, ja hankin piilolinssit. Kesätyöpaikaltani eräs ikäiseni tyttö houkutteli minut ensimmäisen kerran baariin, ja ihmeekseni minulle tuli useampikin mies juttelemaan.
Nyt 4-kymppisenäkin olen saanut positiivisia kommentteja ulkonäöstäni, ja miesystäväni kehuu minua usein. Omituista kuitenkin on, että kun silloin teini-ikäisenä sain ruman identiteetin, se on pysynyt sitkeästi minussa, niin että en ota tosissani näitä kehuja, vaan näen edelleen itseni rumana. Isäni yllättäen sanoi pari vuotta sitten, että olet nyt ihan hyvän näköinen, mutta nuorena et ollut. Piti olla kannustava arvio, mutta arpeutuneet haavat avautuivat jälleen. Tunsin itsekin nuorena, että ulkonäköni oli isälleni pettymys.
N 44 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N 44 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen ns kaunis ja inhoan sen hokemista koko aika joka päivä joka suunnalta. Tein ratkaisun mennä maan alle en kestänyt enää. Elän siis kuin ns ruma :?) nainen mutta vain siksi että saisin olla normaalisti. Ette usko miten se suuhun tuleminen oksettaa :(! Se todellla oksettaa älykästä naista ja se ulkonäöstä vaahtominen. Ja sitten se kilpailu kuka saa olla lähimpänä ja tulla luokseni.
Ns rumat ette uskokaan kuinka paljolta kakkelilta säästytte. Saatte normaalin elämän. Odotan sitkeästi rumistuvani ja pian. Että saan viettäö normielämää. Vain sellaista haluan ja kaipaan. En epätervettä hulluksitulemista miehen taholta.
No perustelkaapa alapeukutukset tähän?
Minäpä perustelen. Syynä sille, miksi minä sinulle alapeukun annoin, oli tämä lausahduksesi:
Ns rumat ette uskokaan kuinka paljolta kakkelilta säästytte. Saatte normaalin elämän.
Luitko tätä ketjua paljonkin ennen tuon kirjoittamista? Huomasitko millaisia kokemuksia ketjun naiset kertoivat joutuneensa kohtaamaan? Kuinka jopa ystävä sanoo, että ei susta kukaan voisi tykätä, olet varmaan loppuelämäsi yksin? Kuinka baarissa tuntemattomat miehet tekevät yökkäyseleitä naisen nähdessään tai tulevat sanomaan, että hyi kun olet karmea, kuinka ruokakaupassa tuntematon ihminen tulee arvostelemaan ulkonäköä tai kuinka saattaa jopa päivittäisessä elämässään joutua kuuntelemaan huuteluita rumuudestaan.
Onko tällainen sinusta todellakin normaalia elämää? Jotain mistä pitäisi olla kiitollinen? Sinä itse kerroit kokevasi ahdistavana sen, että kauneudestasi vaahdotaan. Luulisi sinun siis, jos jonkun, ymmärtävän niitäkin, jotka sinun laillasi joutuvat kuulemaan kommentointia ulkonäöstään, ainoastaan että se kommentointi ei ole kehuvaa. Etkö sinäkin mieluummin eläisi rauhassa, kuin kuuntelisi kuinka ruma olet?
Et varmaankaan tarkoittanut kommenttiasi pahalla, mutta hirveän ajattelematon se minusta tällaisessa ketjussa oli. En ihmettele, jos se loukkaa niitä, joita ei sinun kauneudellasi ole siunattu. Ei jatkuva haukkuminenkaan ole kivaa, ei se ole tervettä huomiota eikä normaalia elämää. Minä uskon, että jos joutuisit näiden ketjun naisten kengissä hetken kulkemaan, harkitsisit ehkä tarkemmin mitä toivot itsellesi.
No huh huh! Luin todellakin kaikki tuohonastiset kokemukset . Mutta sinä itse et nyt kuunnellut mitä asiaa kerroin kerroin juuri samasta ahdistuksesta kuin teillä vaikka se tapahtuu muista syistä. Miksi se meidän kokema ahdistus on sinusta väärin tai vähemmän kuin teidän sitten? Kerroin aidoista tunteistani käsin asian.
Se vaahtoaminen tuntuu tasan tarkkaan yhtä loukkaavalta kuule meistä älykkäistä naisista kuin teillekin ns rumuudesta josta täällä kerrotte.
Kerroin kokemukseni siksi että juuri tähän herättäisiin siellä ns rumiksi kokevien parissa: ettei se kauneus ole asia joka pataan pannaan misäään AIDOSSA IHMISSUHTEESSA! Eli sillä ei OLE MERKITYSTÄ JUURI OLLENKAAN.
Hmmm... Et selvästikään nyt ymmärtänyt, mitä viestissäsi kritisoin. En kritisoinut sinun kokemustasi, en missään kohdassa sanonut sen olevan väärin tai vähemmän kuin muidenkaan.
Kerrataan nyt, minun kritiikkini kohdistui tähän lausahdukseesi:
"Ns rumat ette uskokaan kuinka paljolta kakkelilta säästytte. Saatte normaalin elämän."
Tuolla lauseellasihan sinä itse vähättelet rumien kokemuksia. Sinä annat selvästi ymmärtää, että sinun kokemuksesi ovat pahempia, että sinä saat enemmän kakkaa niskaasi kuin rumat. Sinun mukaasi rumat saavat normaalin elämän, jota sinä et saa. Sinä siis käytännössä sanot rumien kokemusten olevan vähemmän kuin omasi ovat. Korostan nyt vielä, että tämä JA VAIN TÄMÄ oli se asia, jota tekstissäsi kritisoin.
Henkilökohtaisesti minä ymmärrän erinomaisen hyvin sinun ahdistuksesi joutua kuulemaan alinomaan kommentteja kauniista ulkomuodostasi, tulla määritellyksi ulkonäkösi kautta. Missään nimessä se ei ole kivaa eikä se ole normaalia elämää. Normaalia elämää on tulla kohdelluksi ihmisenä, ei pelkkänä kauniina kasvoina tai kroppana. Normaalia elämää on tulla arvostetuksi tekojesi, ei ulkonäkösi kautta, tulla rakastetuksi luonteesi, ei pelkän kauneutesi vuoksi.
Mutta, ystävä hyvä, ihan samalla tavalla kuin sinäkin, myös nämä ketjun rumat naiset ovat joutuneet kuulemaan alituista kommentointia ulkonäöstään. Ihan kuten sinäkin, myös he ovat tulleet määritellyiksi ulkonäkönsä, ei persoonansa kautta. Eivät he yhtään sen enempää ole kakkelilta säästyneet kuin sinäkään, eivät he sen normaalimpaa elämää ole saaneet kuin sinäkään.
Ajatellaanpa, että tällä palstalla olisi ketju otsikolla: "Kauniit naiset - avaudutaan tänne kokemuksistamme". Siinä ketjussa sinä ja muut kohtalotoverisi puhuisitte kokemuksistanne, siitä miten ahdistaa olla ulkomaailman silmissä pelkkä nätti naamataulu vaikka mitä yrittäisi tehdä. Kun valmistut ylioppilaaksi, sukulaiset onnittelevat sinua sanomalla että "sinäpä se oletkin aina niin kaunis", kun väittelet tohtoriksi, saavutuksesi huomioidaan kertomalla miten upean näköinen olit karonkkamekossasi. Teit mitä tahansa, ulkoiset ansiosi huomataan aina ensimmäisenä.
Ajatellaan sitten, että tuohon ketjuun joku ruma nainen tulisi ja sanoisi näin: "Voi, te kauniit ette uskokaan kuinka paljolta kakkelilta säästytte. Saatte normaalin elämän!"
Tuntuisiko tuo kivalta? Vai tuntuisiko se siltä, että teidän kertomaanne, teidän henkilökohtaisia kokemuksianne yritetään vähätellä?
Todella hyvin kirjoitettu. Kiitos. Ehkä tästä kyseinen henkilö ymmärtää paremmin asian ytimen. Meillä kaikilla voi olla joskus vaikeuksia todella nähdä asiat toisen kannalta. Luullaan ja kuvitellaan, että toisella on helppoa jos hänellä on asiat juuri siten kuin itse toivoisi. Mutta surullinen ja masentunut voi olla sekin ihminen, jolla on ns. kaikki mitä ikinä haluta saattaa.
Tässä ketjussa on surullisen paljon vihamielisyyttä. Minä ymmärrän, että rumana voi olla vaikeaa olla. Mutta te ette ilmeisesti ymmärrä sitä pointtia mitä monet täällä yrittää teille kertoa. Että se ulkonäkö ei ole kaikista tärkein ihmisten välisessä elämässä. Se on todella tärkeää monessa jutussa ja ihan varmasti vaikeuttaa esim työn saamista, puolison löytämistä, hyväksytyksi tulemista jne. mutta on paljon ihmisiä, jotka eivät arvota ihmistä sen mukaan miltä hän näyttää. Paljon törppöjä seassa tietenkin on, jotka tekee siten, mutta elkää antako niiden pilata elämäänne.
Minä olen seurustellut ns. ruman kanssa useita vuosia aikoinaan. Rakastuin häneen pikkuhiljaa ja täytyy myöntää, että aluksi hänen ulkonäkönsä häiritsi minua jonkin verran ja hidasti homman etenemistä. Mutta hänellä oli mitä ihanin persoona ja viihdyin hänen kanssaan, meillä oli hauskaa yhdessä ja olin todella onnellinen. Hänen ulkonäkönsäkin muuttui rakastettavaksi silmissäni.
Ihmisten kommentit hänestä oli törkeitä ja inhottavia. Jotkut tuttavat koittivat hienotunteisesti kysellä, että mitä meinaat tehdä hänen kanssaan, et kai aio olla vakavasti yhdessä? Eräskin ilme on palanut mieleeni pysyvästi. Ystäväni ilme, nauru ja pään puistelu. Se saa minut vieläkin vihaiseksi. Jopa oma isäni ei olisi kelpuuttanut miestä vierelleni. Suhde kaatui sitten muihin mahdottomuuksiin. Olisin ollut hänen kanssaan maailman tappiin saakka, jos se olisi vain onnistunut.
Ulkonäkö ei ole se juttu minkä kanssa ollaan suhteessa, vaan se millaista ihmisen kanssaan on OLLA. Työntekijä tekee työtään aivoillaan, ei habituksellaan (paitsi tietenkin ne jotka tekevät ulkonäöllään) Ystävien arvo on siinä millaisia he ovat sielustaan, ei ripsareissa tai onko hänellä pottunokka, tihrusilmät ja kaksoisleuka. Jos joku teitä arvottaa sen mukaan miltä näytätte, niin vika on siinä ihmisessä, hänen omassa sisäisessä kyvyttömyydessään hyväksyä erilaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
N 44 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N 44 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen ns kaunis ja inhoan sen hokemista koko aika joka päivä joka suunnalta. Tein ratkaisun mennä maan alle en kestänyt enää. Elän siis kuin ns ruma :?) nainen mutta vain siksi että saisin olla normaalisti. Ette usko miten se suuhun tuleminen oksettaa :(! Se todellla oksettaa älykästä naista ja se ulkonäöstä vaahtominen. Ja sitten se kilpailu kuka saa olla lähimpänä ja tulla luokseni.
Ns rumat ette uskokaan kuinka paljolta kakkelilta säästytte. Saatte normaalin elämän. Odotan sitkeästi rumistuvani ja pian. Että saan viettäö normielämää. Vain sellaista haluan ja kaipaan. En epätervettä hulluksitulemista miehen taholta.
No perustelkaapa alapeukutukset tähän?
Minäpä perustelen. Syynä sille, miksi minä sinulle alapeukun annoin, oli tämä lausahduksesi:
Ns rumat ette uskokaan kuinka paljolta kakkelilta säästytte. Saatte normaalin elämän.
Luitko tätä ketjua paljonkin ennen tuon kirjoittamista? Huomasitko millaisia kokemuksia ketjun naiset kertoivat joutuneensa kohtaamaan? Kuinka jopa ystävä sanoo, että ei susta kukaan voisi tykätä, olet varmaan loppuelämäsi yksin? Kuinka baarissa tuntemattomat miehet tekevät yökkäyseleitä naisen nähdessään tai tulevat sanomaan, että hyi kun olet karmea, kuinka ruokakaupassa tuntematon ihminen tulee arvostelemaan ulkonäköä tai kuinka saattaa jopa päivittäisessä elämässään joutua kuuntelemaan huuteluita rumuudestaan.
Onko tällainen sinusta todellakin normaalia elämää? Jotain mistä pitäisi olla kiitollinen? Sinä itse kerroit kokevasi ahdistavana sen, että kauneudestasi vaahdotaan. Luulisi sinun siis, jos jonkun, ymmärtävän niitäkin, jotka sinun laillasi joutuvat kuulemaan kommentointia ulkonäöstään, ainoastaan että se kommentointi ei ole kehuvaa. Etkö sinäkin mieluummin eläisi rauhassa, kuin kuuntelisi kuinka ruma olet?
Et varmaankaan tarkoittanut kommenttiasi pahalla, mutta hirveän ajattelematon se minusta tällaisessa ketjussa oli. En ihmettele, jos se loukkaa niitä, joita ei sinun kauneudellasi ole siunattu. Ei jatkuva haukkuminenkaan ole kivaa, ei se ole tervettä huomiota eikä normaalia elämää. Minä uskon, että jos joutuisit näiden ketjun naisten kengissä hetken kulkemaan, harkitsisit ehkä tarkemmin mitä toivot itsellesi.
No huh huh! Luin todellakin kaikki tuohonastiset kokemukset . Mutta sinä itse et nyt kuunnellut mitä asiaa kerroin kerroin juuri samasta ahdistuksesta kuin teillä vaikka se tapahtuu muista syistä. Miksi se meidän kokema ahdistus on sinusta väärin tai vähemmän kuin teidän sitten? Kerroin aidoista tunteistani käsin asian.
Se vaahtoaminen tuntuu tasan tarkkaan yhtä loukkaavalta kuule meistä älykkäistä naisista kuin teillekin ns rumuudesta josta täällä kerrotte.
Kerroin kokemukseni siksi että juuri tähän herättäisiin siellä ns rumiksi kokevien parissa: ettei se kauneus ole asia joka pataan pannaan misäään AIDOSSA IHMISSUHTEESSA! Eli sillä ei OLE MERKITYSTÄ JUURI OLLENKAAN.
Hmmm... Et selvästikään nyt ymmärtänyt, mitä viestissäsi kritisoin. En kritisoinut sinun kokemustasi, en missään kohdassa sanonut sen olevan väärin tai vähemmän kuin muidenkaan.
Kerrataan nyt, minun kritiikkini kohdistui tähän lausahdukseesi:
"Ns rumat ette uskokaan kuinka paljolta kakkelilta säästytte. Saatte normaalin elämän."
Tuolla lauseellasihan sinä itse vähättelet rumien kokemuksia. Sinä annat selvästi ymmärtää, että sinun kokemuksesi ovat pahempia, että sinä saat enemmän kakkaa niskaasi kuin rumat. Sinun mukaasi rumat saavat normaalin elämän, jota sinä et saa. Sinä siis käytännössä sanot rumien kokemusten olevan vähemmän kuin omasi ovat. Korostan nyt vielä, että tämä JA VAIN TÄMÄ oli se asia, jota tekstissäsi kritisoin.
Henkilökohtaisesti minä ymmärrän erinomaisen hyvin sinun ahdistuksesi joutua kuulemaan alinomaan kommentteja kauniista ulkomuodostasi, tulla määritellyksi ulkonäkösi kautta. Missään nimessä se ei ole kivaa eikä se ole normaalia elämää. Normaalia elämää on tulla kohdelluksi ihmisenä, ei pelkkänä kauniina kasvoina tai kroppana. Normaalia elämää on tulla arvostetuksi tekojesi, ei ulkonäkösi kautta, tulla rakastetuksi luonteesi, ei pelkän kauneutesi vuoksi.
Mutta, ystävä hyvä, ihan samalla tavalla kuin sinäkin, myös nämä ketjun rumat naiset ovat joutuneet kuulemaan alituista kommentointia ulkonäöstään. Ihan kuten sinäkin, myös he ovat tulleet määritellyiksi ulkonäkönsä, ei persoonansa kautta. Eivät he yhtään sen enempää ole kakkelilta säästyneet kuin sinäkään, eivät he sen normaalimpaa elämää ole saaneet kuin sinäkään.
Ajatellaanpa, että tällä palstalla olisi ketju otsikolla: "Kauniit naiset - avaudutaan tänne kokemuksistamme". Siinä ketjussa sinä ja muut kohtalotoverisi puhuisitte kokemuksistanne, siitä miten ahdistaa olla ulkomaailman silmissä pelkkä nätti naamataulu vaikka mitä yrittäisi tehdä. Kun valmistut ylioppilaaksi, sukulaiset onnittelevat sinua sanomalla että "sinäpä se oletkin aina niin kaunis", kun väittelet tohtoriksi, saavutuksesi huomioidaan kertomalla miten upean näköinen olit karonkkamekossasi. Teit mitä tahansa, ulkoiset ansiosi huomataan aina ensimmäisenä.
Ajatellaan sitten, että tuohon ketjuun joku ruma nainen tulisi ja sanoisi näin: "Voi, te kauniit ette uskokaan kuinka paljolta kakkelilta säästytte. Saatte normaalin elämän!"
Tuntuisiko tuo kivalta? Vai tuntuisiko se siltä, että teidän kertomaanne, teidän henkilökohtaisia kokemuksianne yritetään vähätellä?
Todella hyvin kirjoitettu. Kiitos. Ehkä tästä kyseinen henkilö ymmärtää paremmin asian ytimen. Meillä kaikilla voi olla joskus vaikeuksia todella nähdä asiat toisen kannalta. Luullaan ja kuvitellaan, että toisella on helppoa jos hänellä on asiat juuri siten kuin itse toivoisi. Mutta surullinen ja masentunut voi olla sekin ihminen, jolla on ns. kaikki mitä ikinä haluta saattaa.
Tässä ketjussa on surullisen paljon vihamielisyyttä. Minä ymmärrän, että rumana voi olla vaikeaa olla. Mutta te ette ilmeisesti ymmärrä sitä pointtia mitä monet täällä yrittää teille kertoa. Että se ulkonäkö ei ole kaikista tärkein ihmisten välisessä elämässä. Se on todella tärkeää monessa jutussa ja ihan varmasti vaikeuttaa esim työn saamista, puolison löytämistä, hyväksytyksi tulemista jne. mutta on paljon ihmisiä, jotka eivät arvota ihmistä sen mukaan miltä hän näyttää. Paljon törppöjä seassa tietenkin on, jotka tekee siten, mutta elkää antako niiden pilata elämäänne.
Minä olen seurustellut ns. ruman kanssa useita vuosia aikoinaan. Rakastuin häneen pikkuhiljaa ja täytyy myöntää, että aluksi hänen ulkonäkönsä häiritsi minua jonkin verran ja hidasti homman etenemistä. Mutta hänellä oli mitä ihanin persoona ja viihdyin hänen kanssaan, meillä oli hauskaa yhdessä ja olin todella onnellinen. Hänen ulkonäkönsäkin muuttui rakastettavaksi silmissäni.
Ihmisten kommentit hänestä oli törkeitä ja inhottavia. Jotkut tuttavat koittivat hienotunteisesti kysellä, että mitä meinaat tehdä hänen kanssaan, et kai aio olla vakavasti yhdessä? Eräskin ilme on palanut mieleeni pysyvästi. Ystäväni ilme, nauru ja pään puistelu. Se saa minut vieläkin vihaiseksi. Jopa oma isäni ei olisi kelpuuttanut miestä vierelleni. Suhde kaatui sitten muihin mahdottomuuksiin. Olisin ollut hänen kanssaan maailman tappiin saakka, jos se olisi vain onnistunut.
Ulkonäkö ei ole se juttu minkä kanssa ollaan suhteessa, vaan se millaista ihmisen kanssaan on OLLA. Työntekijä tekee työtään aivoillaan, ei habituksellaan (paitsi tietenkin ne jotka tekevät ulkonäöllään) Ystävien arvo on siinä millaisia he ovat sielustaan, ei ripsareissa tai onko hänellä pottunokka, tihrusilmät ja kaksoisleuka. Jos joku teitä arvottaa sen mukaan miltä näytätte, niin vika on siinä ihmisessä, hänen omassa sisäisessä kyvyttömyydessään hyväksyä erilaisia asioita.
Eikö toi "rakkaudesta se hevonenkin potkii" ole alakouluikäisten touhuja. Eivät aikuiset ihmiset enää kai ala haukkumaan toista, jos oikeasti olisivat kiinnostuneita?