Rumat naiset - avaudutaan tänne kokemuksistamme

Vierailija kirjoitti:

Pelkkiä alapeukkuja laittamassani kuvassa,kiitos vaan hemmetisti vertaistuesta.

Ei täältä tunnu vertaistukea löytyvän, liikaa kiusaajia. En tajua miksi tänne änkeää nämä viehättävämmät ihmiset pätemään. On toki tullut myös koskettavia tarinoita, kiva lukea muiden rumien mietteitä itsestään. Vain me ymmärretään kuinka syvästi tää vaikuttaa, peiliin katsominen satuttaa joka päivä. 😓

Haluaisin oikeasti nähdä "rumat" kasvot joille ei mitään voi.. Epäilen että tällaisia edes on. Jokin muu tekijä yhdistettynä ei-niin-kauniisiin-kasvoihin varmasti tällaisten rumien yksilöiden ongelma ja ongelmia voi ratkoa.

Laittakaa linkkejä rumien ihmisten kuviin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kaunis. Mut arvatkaapa mitä. Se on suurimmaksi osaksi vain stailausta,johon pystyy ihan kuka tahansa.

En halus lytätä kokemuksianne,maailma on hirveän ulkonäkökeskeinen paikka. Tiedän säästyneeni monelta harmilta ihan vain naamakertoimen mukaan.

Mutta nyt siihen itse aiheeseen. En usko,että rumuutta on. On vain ihmisiä,jotka eivät osaa tuoda parhaita puoliaan esille. Täällä moni on sanonut,että on ruma vartalo. Olisiko kuitenkin niin,että ostat vaatteita,jotka eivät leikkaukseltaan,väreiltään tai tyyliltään sovi juuri sinun vartalollesi pätkääkään?

Minulla on esim.todella(siis ihan todella)riippuvat ja pienet rinnat. Siksi ostan vain sellaisia rintsikoita,jotka nostavat niitä ylöspäin ja harvoin käytän esim.peplum-tyylisiä paitoja tai lyhyitä takkeja,koska ne vain korostaisivat tätä vartaloni "epäkohtaa".

Minulla oli myös joskus ihan kauhean värinen tukka. Näytin ihan väsyneeltä,sellaiselta,joka ei ole käynyt suihkussa viikkoihin. Sen sijaan,että värjäilin kotona,menin asiansa tuntevalle kampaajalle. Nuorelle,joka on käynyt koulutuksissa ihan lähiaikoina ja osasi kunnostaa mallin ja värin tähän päivään. Ette voi uskoa miten erilaiselta näytin!

Lisäksi opettelin meikkaamaan. Tai lähinnä vähentämään turhan raskasta meikkiä. Ostin omalle ihotyypille sopivan meikkivoiteen. Jo se,että ihoni punakkuus ja tummat silmänaluset katosivat teki ihmeitä! Opettelin piirtämään kulmat (suosittelen sitä Lumenen kynää) ja käytän arkena tämän lisäksi vain poskipunaa ja ripsaria. Ripsari maksoi Tokmannilla 4€(Lumene)eli mikään rikas ei tarvitse olla.

Huolehdin myös,että hygienia on kohdallaan. Harjaan hampaat valkaisevalla tahnalla ja suihkautin aamulla hajuvettä. Tuntuu heti paljon paremmalle!

Suosittelen rohkeasti kysymään ammattilaiselta apua. Minä olen pyytänyt niin meikkiosastolla kuin vaatekauppassakin myyjän apua. Ja kertonut budjetin. Jos haluan maksaa max.20€ meikkivoiteesta,en häpeä sanoa sitä. Koska sillä hinnalla saa jo tosi hyvän.

Miten et ymmärrä?!

Oikeasti on olemassa rumia ihmisiä. Sekä miehiä, että naisia.

Itse olen kasvoista ihan kivan näköinen, mutta lihava. Olen laihduttanut päälle 20 kg ja miesten suhtautuminen minuun on muuttunut tramaattisesti.

Olen edelleenkin hieman ylipainoinen, mutta ilmeisesti en enää liian pahasti koska baariin mennessä vastaanotto on aivan päinvastainen, kuin ennen, jolloin olin joko näkymätön tai minulle huomauteltiin painosta. Oletan, että rumilla naisilla on aivan samanlaista, sillä erotuksella, että minä pystyin tekemään läskeille jotain.

Ikävin juttu sattui laivalla, jossa olin kavereideni kanssa. Ryhmä miehiä tuli meidän pöytäämme juttelemaan ja kun osallistuin keskusteluun, niin yksi miehistä tokaisi "mutta sä oot läski". Minulla ei siis saa olla mielipiteitä tai ylipäänsä en saa osallistua keskusteluun, koska ylipaino.

Oletan sen olevan juuri tuollaista rumilla naisilla. Jatkuvaa huomattelua niiltä miehiltä, jotka ovat vähemmän älykkäitä ja huomiotta jättämistä fiksummilta miehiltä.

Rumilla miehillä varmaan sikäli helpompaa, että naiset harvemmin aukovat päätään..

Kyllä tässä ketjussa itsetunnon heikkous nousee enemmän esille kuin yksilöiden pohjaton rumuus.

Kuvia or didnt happen!

Peruskoulussa pojat haukkuivat ulkonäköäni estoitta päin naamaa. Lukiossa sitten oli tanssia ja kertaakaan kukaan poika ei tanssinut vapaaehtoisesti kanssani vaan jouduin tanssimaan opettajan kanssa. Jos joku poika pakotettiin parikseni heti tuli yökkäilyä ja valitusta että voi ei joudun TUON pariksi! Myöhemmällä iällä kommentointi on vähentynyt ja olen pelkkää ilmaa miehille. Olen yrittänyt rumia miehiä mutta en ilmeisesti tarpeeksi rumia...missä lie oikeesti rumat miehet luuraa?

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen Yael Grobglasia muistuttava.

... joka näyttäisi Googlen perusteella olevan nätti kuin mikä! Tuonnäköinen nainen kelpaisi minulle koska vaan jos luonne on normaalin rajoissa.

No hyi helvetti! Tuon näköisen kanssa ei kyllä varmasti edes seisoisi.

1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen Yael Grobglasia muistuttava. Mulla on hieman liian iso nenä ja hieman liian persoonalliset piirteet. Suomessa mua pidetään jotenkin rumana ja ulkomaalaisen näköisenä. Ensimmäinen "poikaystävä" oli reilusti yli kaksikymppisenä ja hänkin oli yli viisikymppinen duunari, joka petti (itse opiskelin yliopistossa vaikeapääsyistä alaa).

https://www.google.fi/search?q=jane+the+virgin&prmd=ivmn&source=lnms&tb…

Herrajesta! Eihän tuosta saa rumaa edes yrittämällä! Tämä nainen menee aivan selkeästi sinne viehättävä-kategoriaan, tietyissä tilanteissa hän on jopa oikeasti kaunis.

Nojoo, rehellisesti sanoen ehkä 2/10. Ei jatkoon vaikken itsekään mikään komistus ole.

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa pojat haukkuivat ulkonäköäni estoitta päin naamaa. Lukiossa sitten oli tanssia ja kertaakaan kukaan poika ei tanssinut vapaaehtoisesti kanssani vaan jouduin tanssimaan opettajan kanssa. Jos joku poika pakotettiin parikseni heti tuli yökkäilyä ja valitusta että voi ei joudun TUON pariksi! Myöhemmällä iällä kommentointi on vähentynyt ja olen pelkkää ilmaa miehille. Olen yrittänyt rumia miehiä mutta en ilmeisesti tarpeeksi rumia...missä lie oikeesti rumat miehet luuraa?

Tästä muistui oma kokemukseni mieleen. Lukiossa en kelvannut kellekkään, siis yhdellekkään. En seurusteluun, enkä edes yhden illan tarpeisiin. Vanhojen tansseissa meillä oli mahdollista saada armeijan poika tanssipariksi. Minun parini oli oikein mukava, mutta tanssien lähestyessä hän ilmoitti, ettei hän halunnutkaan olla parinani vaan halusi vaihtaa minun kauniiseen kaveriini. Se sattui ja pahasti. Tanssin sitten toisen naispuolisen ystäväni kanssa ja kokoilin itsetuntoni rippeitä. Kerran joku random mies sanoi baarissa että "katso nyt itseäsi peilistä, olet ruma". Tämä säilyi mielessä vuosia. En ollut ajatellut olevani niiin ruma, että siitä pitäisi sanoa. Yksi entinen naispuolinen ystävä sanoi joskus humalassa että "profiilista saattaisi luulla että olet kaunis, mutta totuus paljastuu, kun katsoo kasvoja edestä."

En itse henkilökohtaisesti ymmärrä ulkonäön arvostelua. Eikö ihmiset kykene asettumaan toisen asemaan ja mieti miltä toisesta tuntuu? Vai onko nuo kommentoijat tahallisesti ilkeitä?

Itse tykkään persoonallisista piirteistä ja erityisen hienoa aina on jos ihminen on sinut itsensä kanssa. Kaikista tärkeintä kanssakäymissä on lopulta se mitä ihmisen sisällä on. Millainen sydän ja mieli. Mieluummin vietän aikaa hauskan ja hyväsieluisen, kuin tylsämielisen ja ilkeän kanssa. Ulkonäöstä viis. Se on vain pintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeeellistä hommaa tämä parisuhdemarkkina. Itse olen ruma ja erittäin arkinen ilmestys. Ylipainoa 20 kg, hailut silmäripset ja ohuet hiukset, vedenväriset silmät, perunanenä ja pieni kapeahuulinen suu. Lyhyet jalat ja vatsakas omenavartalo, kulahtaneet tissit. Silti en ole ollut elämässäni hetkeäkään sinkkuna täytettyäni 13 vuotta. Työpaikalla miehiä tulee jonona oven taakse julistamaan rakkauttaan vaikka olen ollut jo naimisissa 15 vuotta ja yli neljänkymmenen. Siis joka vuosi 2-3. Nykyisin onnea koittavat ovat vieläpä 10 vuotta nuorempia miehiä. Onko tämä joku feromoniasia? En ole uskoton joten ei voi olla kiinni että minulla olisi mikään maine että irtoaa helposti tms. Minua vaan rakastetaan kauheasti.

Tasan ei käy... Minä puolestani olen ihan kivan näköinen - suuret siniset silmät, tasainen iho, paksut hiukset, normaalipainoinen ja muodokas "oikeista" kohdista, kauniit hoikat jalat, osaan meikata ja pukeudun hameisiin jne. Olen huumorintajuinen ja perussosiaalinen tyyppi.

Silti en ole koskaan kokenut sitä, että joku mies haluaisi olla mun kanssa. Ikää on jo 30+ ja päivääkään en ole seurustellut, vaikka olen ollut itse asian suhteen aktiivinen. En ole myöskään kelvannut irtosuhteisiin, eikä minua ole pyydetty treffeille, saati että olisi rakkautta tunnustettu. Päinvastoin, olen saanut kieltäviä vastauksia tyyliin "en mä kyllä SUA ala deittailla" ilmeellä o.O. En ymmärrä miksi.

Feromonitko ne sitten on? En tiedä, mutta yksinäisyys todella satuttaa ulkonäöstä riippumatta.

Kun kysyt ja ihmettelet ja pidät itseäsi kauniina niin minäpä miehenä vastaan. Suuren silmät ei automaattisesti tarkoita kaunista. Väri on vielä yhdentekevämpi. Ihon tasaisuus ei niin kovin kiinnosta miehiä, paremmin voisi sanoa että jos on poikkeuksellisen epätasainen niin sitten on miinus. Normaalipainoinen on normaali, vai tarkoittaako sekin todellisuudessa vähän lihavaa? Hoikat jalat eivät ole mikään erityisen naisellinen ominaisuus, omasta mielestäni ei yhtään seksikkäät. Loput ovat sitten normaaleja asioita. Yhteen kauneudesta kertovaa yksityiskohtaa ei tullut esiin.

Mitenkä mua ei yllättänyt yhtään että tästä ketjusta tuli viikon suosituin?

Vierailija kirjoitti:

Rumakin voi olla tyylikäs ja huomiotaherättävä, jos siihen panostaa. Tyyli on ikuista eikä kuulu vain nuorille ja kauniille. Rumasta ei saa kaunista, mutta seinäruusuksi ei kukaan pakota.

Tämä. Miettikääpä esim. julkisuuden henkilöitä. Onhan siellä sellaisiakin naisia, joiden ulkonäköä  tälläkin palstalla ruoditaan erittäin negatiivisesti (mm. eräät seurapiirikaunottaret tulevat mieleen, samoin esim Sarah Jessica Parker on henkilö jonka rumuus muistetaan aina mainita), mutta eivätpä jää nämä naiset seinäruusuiksi.

En itsekään ole kedon kaunein kukkanen: Painoa on liikaa, hampaat on vinksallaan (koska kyse pelkästä esteettisestä haitasta, julkisella ei saa oikomishoitoa), kasvoni ovat erittäin epäsymmetriset eli toinen silmä on toista pienempi, nenä on vino, huulet on pienet ja koko suu on vino, lisäksi näköni on huono ja mulla on lapsesta asti ollut silmälasit, kasvoissani on ollut iso ja huomiota herättävä luomi jonka tosin poistatin muutama vuosi sitten, ihohuokoset ovat suuret ja kasvot punoittavat herkästi, silmäpussitkin löytyy. Hiukset ovat ohuet, hennot ja lasimaiset, minkäänlaiset kampaukset eivät pysy puhtaassa tukassa joten pidän hiuksia lyhyenä. Sormet ovat paksut ja lyhyet ja kynnet leveät, en voi edes kasvattaa kauniita kynsiä kun ne näyttäisivät niin hassuilta. 

Kirjoitettuna tuo lista kuulostaa omasta mielestänikin tosi hurjalta, eikä kukaan tosiaan ole koskaan sanonut minua kaunottareksi, mutta olen yrittänyt kuitenkin tehdä sen mitä tehtävissä on: Käytän imartelevia ja kivoja vaatteita, seuraan muotia sen verran, että tiedän mikä kulloinkin on suunnilleen trendikästä, hymyilen jos aihetta on, en takerru asioihin joihin en voi vaikuttaa ja jos olen tyytymätön asioihin joihin voin vaikuttaa, teen sen. 

En muista myöskään koskaan nähneeni niin rumaa ihmistä, että se olisi kiinnittänyt huomioni. On tosi ikävää jos joku tuntee olevansa ruma ja on vielä saanut tälle vahvistusta muilta ihmisiltä, mutta todennäköisesti kyse on ollut kiusaamisesta ja siitä, että kiusaaja on huomannut heikon kohdan itsetunnossasi ja iskenyt siihen, ei siitä, että oikeasti olisit ruma. Kaikilla meillä on epävarmuutemme mutta jotakuinkin normaalit voimavarat omaava ihminen (ei fyysisesti tai psyykkisesti erittäin sairas) pystyy muuttamaan omaa elämäänsä, asennettaan ja ulkonäköäänkin parempaan suuntaan, jos tuntuu siltä että sen hetkinen tilanne ei ole hyvä.

Nyt on kyllä pakko sanoa, että kun koitin miettiä niin en ole elämäni aikana nähnyt ketään oikeasti rumaa naista. Tosi moni sanoo että on saanut poikkeuksellisen rumat kasvonpiirteet, mutta en usko. Enemmän se vika saattaa olla heikossa itsetunnossa. Se "ruma" voi olla enemmänkin persoonallinen.

Vai että rumia naisia... Oletteko kuulleet mielenterveysongelmasta nimeltä masennus? Entä anorexia? Entä vääristynyt kehonkuva?  Pientä todistusaineistoa: jos nälkään kuolemaisillaan oleva tyttö näkee itsensä edelleen  lihavana, voiko itsearviointiinsa  siten luottaa ehdoitta? Entä,  jos joku "ruma" tyttö ei uskalla mennä ihmisten ilmoille halveksuvien katseiden pelosta?  Onko todella niin, että ympärillä kävelevät vieraat ihmiset jaksaisivat piirunkaan vertaa kiinnostua omilta itsekeskeisiltä huoliltaan halveksimaan kyseistä "rumaa" tyttöä? Pääsääntöisesti eivät sitten piirunkaan vertaa. Eli kyse on harhasta.

   Entä sitten kaikki nuo nuorten miesten sanomat halveksuvat ja murskaavat kommentit tuon "ruman" tytön ulkonäöstä? Mistä helevetistä ne sitten tulevat?  Jokaisella miehellä ja naisella on heikot kohtansa ulkonäössään. Se on varma. Jos tukka on hyvin ja kasvonpiirteet myös, jotkin toiset kohdat eivät enää olekaan. Miltä kuulostaisi seuraava: "Painu pois tästä baaritiskiltä vaivaisenluinesi, ei niin muodokkaine peffoinesi, liian isoine käsinesi,  liian korkeine hiusrajoinesi,  liian lyhyine kauloinesi etc., etc. Se kuulostaa helvetilliseltä.  Ja nyt tarkoitan sitä sananmukaisesti ja kaikissa mahdollisissa merkityksissään.

   Mutta eihän kaikki tuo helvetillinen naiseuteen kohdistuva tuhoamisvoima tuohon pysähdy. Nuorta naista rääkätään eri tavalla kuin vanhempaa: "Mene pois tästä baaritiskiltä sinä" et enää alle esimerkiksi 25 -vuotias" ja jo alkavista silmärypyistä kärsivä tuleva entinen kaunotar etc., etc. Eikä nyt siis auta enää mukamas riittävä kauneuskaan, vanha mikä vanha.

   Milloin tuo jostain helvetistä tuleva viha naiseutta kohtaan loppuu?  En tiedä.  80 -vuotiaita tuskin enää itse helvettikään vaivautuu rääkkäämään tuolla kaikella, vaikka mistä sen tietää.

   Mikä sitten on totuus? Mitä mies etsii loppujen lopuksi?  Mitä tuo mukamas "ruma" tyttö etsii loppujen lopuksi? Baaritiskimenestystä? Rakkautta? Rakkautta ei saa, jos sitä ei anneta jostain ylhäältä. Siinä ei auta ulkonäkö eikä mikään. Brigitte Bardot sanoi elämänsä lopulla, ettei ollut koskaan saanut rakkautta. Mutta baaritiskimenetystä varmana siitäkin edestä. Ja entä miksi kaikki eivät saa elämänsä aikana todellista rakkautta? Syytä en tiedä. Vai kulkeeko osa ihmisistä onnensa ohi?

   Kaikille "rumille", toisin sanoen masentuneille ja helvetilliset valheet nielleille tulee nyt neuvo:  peilisi valehtelee ja baaritiskin pikkumulkerot valehtelevat. Masentuneena ja "verta vuotavana" olet vain herättänyt pedonvaiston tietynlaisissa ihmisissä. Jos pääset eheytymään sisäisesti ja veren haju ympärilläsi lakkaa, löydät itsesi ja naiseutesi, pääset harhoistasi etc., etc. -ja mikä kaikkein tärkeintä: ylhäältä annetaan-  voit saada tässä elämässä juuri sen, mistä olet unelmoinut.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkä mua ei yllättänyt yhtään että tästä ketjusta tuli viikon suosituin?

Kaikki itseinho-ketjut ja moka-ketjut (omat tai toisten) ovat aina supersuosittuja. Jälkimmäisestä esimerkkinä ketju oudoista treffikokemuksista tai erilaisista väärinymmärryksistä. Nämä ovat voimaannuttavia. :)

Mitä helvettiä... kirjoitti:

Vai että rumia naisia... Oletteko kuulleet mielenterveysongelmasta nimeltä masennus? Entä anorexia? Entä vääristynyt kehonkuva?  Pientä todistusaineistoa: jos nälkään kuolemaisillaan oleva tyttö näkee itsensä edelleen  lihavana, voiko itsearviointiinsa  siten luottaa ehdoitta? Entä,  jos joku "ruma" tyttö ei uskalla mennä ihmisten ilmoille halveksuvien katseiden pelosta?  Onko todella niin, että ympärillä kävelevät vieraat ihmiset jaksaisivat piirunkaan vertaa kiinnostua omilta itsekeskeisiltä huoliltaan halveksimaan kyseistä "rumaa" tyttöä? Pääsääntöisesti eivät sitten piirunkaan vertaa. Eli kyse on harhasta.

   Entä sitten kaikki nuo nuorten miesten sanomat halveksuvat ja murskaavat kommentit tuon "ruman" tytön ulkonäöstä? Mistä helevetistä ne sitten tulevat?  Jokaisella miehellä ja naisella on heikot kohtansa ulkonäössään. Se on varma. Jos tukka on hyvin ja kasvonpiirteet myös, jotkin toiset kohdat eivät enää olekaan. Miltä kuulostaisi seuraava: "Painu pois tästä baaritiskiltä vaivaisenluinesi, ei niin muodokkaine peffoinesi, liian isoine käsinesi,  liian korkeine hiusrajoinesi,  liian lyhyine kauloinesi etc., etc. Se kuulostaa helvetilliseltä.  Ja nyt tarkoitan sitä sananmukaisesti ja kaikissa mahdollisissa merkityksissään.

   Mutta eihän kaikki tuo helvetillinen naiseuteen kohdistuva tuhoamisvoima tuohon pysähdy. Nuorta naista rääkätään eri tavalla kuin vanhempaa: "Mene pois tästä baaritiskiltä sinä" et enää alle esimerkiksi 25 -vuotias" ja jo alkavista silmärypyistä kärsivä tuleva entinen kaunotar etc., etc. Eikä nyt siis auta enää mukamas riittävä kauneuskaan, vanha mikä vanha.

   Milloin tuo jostain helvetistä tuleva viha naiseutta kohtaan loppuu?  En tiedä.  80 -vuotiaita tuskin enää itse helvettikään vaivautuu rääkkäämään tuolla kaikella, vaikka mistä sen tietää.

   Mikä sitten on totuus? Mitä mies etsii loppujen lopuksi?  Mitä tuo mukamas "ruma" tyttö etsii loppujen lopuksi? Baaritiskimenestystä? Rakkautta? Rakkautta ei saa, jos sitä ei anneta jostain ylhäältä. Siinä ei auta ulkonäkö eikä mikään. Brigitte Bardot sanoi elämänsä lopulla, ettei ollut koskaan saanut rakkautta. Mutta baaritiskimenetystä varmana siitäkin edestä. Ja entä miksi kaikki eivät saa elämänsä aikana todellista rakkautta? Syytä en tiedä. Vai kulkeeko osa ihmisistä onnensa ohi?

   Kaikille "rumille", toisin sanoen masentuneille ja helvetilliset valheet nielleille tulee nyt neuvo:  peilisi valehtelee ja baaritiskin pikkumulkerot valehtelevat. Masentuneena ja "verta vuotavana" olet vain herättänyt pedonvaiston tietynlaisissa ihmisissä. Jos pääset eheytymään sisäisesti ja veren haju ympärilläsi lakkaa, löydät itsesi ja naiseutesi, pääset harhoistasi etc., etc. -ja mikä kaikkein tärkeintä: ylhäältä annetaan-  voit saada tässä elämässä juuri sen, mistä olet unelmoinut.

Missaat koko pointin kieltäytymällä näkemästä todellisuutta. Tuntuu, että olet niin syvällä tuossa valheessa, ettei sinua voi kukaan oikein enää auttaa ja kohtalonasi on syvä katkeruus elämän loppuun saakka. Toivon, että löydät toisen tien. Hyvää uutta vuotta sinulle.

Mä en oo myöskään nähnyt koskaan oikeasti rumaa ihmistä. Kaikilla tuntemillani vähemmän viehättävillä tai persoonallisen näköisilläkin naisilla on mies ja perhe. En oikeesti tajua. Itse olen kait sitten kasvoiltani kaunis. Olen saanut kuulla sitä nuoresta asti ja lähestyjiä on aina riittänyt. Kroppa vähemmän kaunis hoikkanakin. Mulla on suhteessa kroppaan paksut jalat, sellaiset jykevät. Nykyisin 35-vuotiaana ylipainoakin. Silti ihmettelen että edelleen lähestytään baareissa kun joskus harvoin käyn.

"Rumuus" toisessa ihmisessä merkitsee vain silloin, kun itse on jäänyt kehitysvaiheessa sille tasolle, jossa liittää kaverin/tanssikumppanin/vierustoverin ominaisuudet omikseen ja siksi kokee stressiä toisen tästä oletetusta ominaisuudesta. Tästä vaiheesta normaalit ihmiset kasvavat pois aikuisuuteen mennessä.

Ruma. En muista nähneeni eläissäni kuin muutaman oikeasti ruman naisen. Yleensä nämä ovat olleet sillan alta kömpineitä, rähiseviä kalja-akkoja puuttuvine hampaineen ja vainoharhaisine eleineen.

Puhdas, ryhdikäs ja läsnäoleva ihminen ei ole koskaan ruma.

Kehittymättömiä idiootteja sen sijaan näyttää olevan aika helvetisti.

Nyt löytyi rumien akkojen itsesääliketju.Eikun sohvan nurkkaan ja olut auki.Kippis.