Miksi uuden vuoden juhliin ei mahdu kaveriporukan ulkopuolisia?

Ap täällä, kiitos kommentoinnista ja ajatuksia herättäneestä keskustelusta. Pari asiaa kysyjille:

En ole hylännyt ystäviäni parisuhteessa ollessani, vaikka siltä vaikuttaisi. Uudet vuodet vietimme miehen suvun luona maalla (muut siis miehen sukua, minä ainut ulkopuolinen), kaverit viettivät tuolloin pariskuntailtoja kahdestaan tai kaveriporukan uutta vuotta kaupungissa. Osa nuorista aikuisista oli lapsuuskodissaan. Yhteistä kaveripiiriä meillä ei miehen kanssa ollut. Ennen eroa muutin entisestä kotikaupungista töiden perässä kauas ja olen säännöllisesti käynyt kahvittelemassa kaverien kanssa entisessä kotikaupungissa parin tunnin päässä (kaverit eivät ole matkustaneet luokseni pitkän matkan takia). Olemme kaikki lapsettomia. En ole vieraana tyly, vaan olen vienyt kylään tullessani ruokaa ja juomaa, kun olen viipynyt yön yli. En myöskään ole mikään käytöstavaton ihminen, vaan juttelen vieraiden ihmisten kanssa arkisista asioista, kyselen heidän elämästään enkä harrasta loukkaavia kommentteja. Toivoisin, ettei tällä palstalla aina ajateltaisi, että me yksinolevat olisimme jotenkin ikäviä tai vaikeita ihmisiä, joskus ihmiset vain ovat elämäntilanteen takia yksin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eronnut ja edellisvuosien vuodenvaihteet vietin mieheni kanssa. Eron myötä huomasin jääväni vuodenvaihteessa (ja muina tällaisina juhlimaan) yksin. Asun töiden takia eri paikkakunnalla kuin ystäväni, mutta olisin valmis matkustamaan heidän luokseen. Kaveripiirissä jokaisella on oman porukkansa bileet/illanvietot, joissa on vakiintunut porukkansa. Eräältäkin kaverilta kyselin hänen uuden vuoden illanvietosta, mutta kaveri heti totesi ettei hänen ystävänsä halua sinne ketään ulkopuolista. Tuntuu pahalta tulla tyrmätyksi. Miksi ihmisten piirit on niin suljetut, ettei mukaan pääse? Menisikö sinun juhlatunnelma pilalle, jos mukaan liittyisi joku, jota et ennestään tunne?

Ja ennen kuin joku kysyy, olen ihan sosiaalinen ja ystävällinen tapaus, juttelen uusille ihmisille mielelläni enkä örvellä. :)

Etenkin jos ikää on enemmän, niin tällaiset juhlat saattavat olla niitä ainoita tilanteita vuodessa, jolloin koko porukka tai ainakin suuri osa siitä kokoontuu. Ei noihin porukoihin yleensä haluta ulkopuolisia, koska halutaan viettää aikaa keskenään kun kerrankin on saatu järjestettyä jotain yhdessä.

Toisekseen jos juhlat järjestetään jonkun kotona, niin on aika luonnollista, että sinne ei haluta tuntematonta porukkaa.

Uutena vuotena on kuitenkin paljon porukkaa liikkeellä ja moni heistä on yksinkin liikkeellä, joten mukaan vain ja eiköhän sieltä jotain seuraa löydy. 

Varmaan osin totta. Mutta jos puhutaan yhden porukan jäsenen ystävästä/kaverista niin ei kai silloin voi ihan tuntemattomasta puhua. Lisäksi jos porukka kokoontuu kerran vuodessa niin luultavasti silloin ei ole kyseessä mikään tiivis ystäväporukka, joten ehkä joukkoon mahtuisi vielä yksi.

Ymmärrän kyllä silti ettei kotiin välttämättä haluta "ylimääräisiä" mutta kai sitä voisi sitten tälle "yksinäiselle" ehdottaa, että mennään yhdessä katsomaan kuitenkin raketteja tai baariin myöhemmin. Tilanne tietysti eri, jos porukka aikoo olla neljän seinän sisällä koko illan.

Onko suomenkielessä sanontaa "The more the merrier"?

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä, kiitos kommentoinnista ja ajatuksia herättäneestä keskustelusta. Pari asiaa kysyjille:

En ole hylännyt ystäviäni parisuhteessa ollessani, vaikka siltä vaikuttaisi. Uudet vuodet vietimme miehen suvun luona maalla (muut siis miehen sukua, minä ainut ulkopuolinen), kaverit viettivät tuolloin pariskuntailtoja kahdestaan tai kaveriporukan uutta vuotta kaupungissa. Osa nuorista aikuisista oli lapsuuskodissaan. Yhteistä kaveripiiriä meillä ei miehen kanssa ollut. Ennen eroa muutin entisestä kotikaupungista töiden perässä kauas ja olen säännöllisesti käynyt kahvittelemassa kaverien kanssa entisessä kotikaupungissa parin tunnin päässä (kaverit eivät ole matkustaneet luokseni pitkän matkan takia). Olemme kaikki lapsettomia. En ole vieraana tyly, vaan olen vienyt kylään tullessani ruokaa ja juomaa, kun olen viipynyt yön yli. En myöskään ole mikään käytöstavaton ihminen, vaan juttelen vieraiden ihmisten kanssa arkisista asioista, kyselen heidän elämästään enkä harrasta loukkaavia kommentteja. Toivoisin, ettei tällä palstalla aina ajateltaisi, että me yksinolevat olisimme jotenkin ikäviä tai vaikeita ihmisiä, joskus ihmiset vain ovat elämäntilanteen takia yksin.

Ap

Kuinka monesti sinä kutsuit yksinäisiä ystäviäsi osallistumaan uuden vuoden viettoonne miehen suvun luokse?

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä, kiitos kommentoinnista ja ajatuksia herättäneestä keskustelusta. Pari asiaa kysyjille:

En ole hylännyt ystäviäni parisuhteessa ollessani, vaikka siltä vaikuttaisi. Uudet vuodet vietimme miehen suvun luona maalla (muut siis miehen sukua, minä ainut ulkopuolinen), kaverit viettivät tuolloin pariskuntailtoja kahdestaan tai kaveriporukan uutta vuotta kaupungissa. Osa nuorista aikuisista oli lapsuuskodissaan. Yhteistä kaveripiiriä meillä ei miehen kanssa ollut. Ennen eroa muutin entisestä kotikaupungista töiden perässä kauas ja olen säännöllisesti käynyt kahvittelemassa kaverien kanssa entisessä kotikaupungissa parin tunnin päässä (kaverit eivät ole matkustaneet luokseni pitkän matkan takia). Olemme kaikki lapsettomia. En ole vieraana tyly, vaan olen vienyt kylään tullessani ruokaa ja juomaa, kun olen viipynyt yön yli. En myöskään ole mikään käytöstavaton ihminen, vaan juttelen vieraiden ihmisten kanssa arkisista asioista, kyselen heidän elämästään enkä harrasta loukkaavia kommentteja. Toivoisin, ettei tällä palstalla aina ajateltaisi, että me yksinolevat olisimme jotenkin ikäviä tai vaikeita ihmisiä, joskus ihmiset vain ovat elämäntilanteen takia yksin.

Ap

Mutta sinä olet nyt aloituksessasi syyttämässä sinulle tuntematonta ihmistä siitä, että hän ei halua tuntemattomia ihmisiä järjestämiinsä juhliin. Tuo on aivan eri asia kuin jos tämä kaverisi olisi järjestänyt juhlat, joissa myös tuo henkilö olisi ja jättäisi sinut kutsumatta. Eihän tuo henkilö voi tietää, millainen sinä olet ihmisenä, miten käyttäydyt, örvellätkö kännissä, haastatko riitaa muiden kanssa tms. On myös mahdollista, että hän itse olisi valmis sinut muuten kutsumaankin, mutta kutsutuissa on jo joku tai joitain, jotka haluavat viettää juhlan vain tutulla porukalla ja juhlien emäntä tietää tämän. Sinä et ole menossa kuokkimaan kaverisi juhliin vaan täysin tuntemattoman ihmisen juhliin. On sinun kannaltasi ikävää, että kaverisi valitsee uudenvuoden seurakseen mieluummin tämän toisen henkilön kuin sinut, mutta et ole muinakaan uusina vuosina kaivannut hänen seuraansa. Ensi vuonna alat järjestää itse juhlia, joihin voit kutsua ihan ketä haluat, Jopa niitä, joita et tunne. 

Meillä kaveriporukka on hieman muuttunut esim osalla lapsia,osalla ei,mutta aina kun on esim uv,kaikki on tervetulleita. Yleensä yritetään jopa keksiä olisiko joku kenet voisi vielä kutsua.

Itse olen niitä jotka pitävät yllä hyvin suljettuja kaveripiirejä. En tahdo ottaa mukaan omia kavereita jotka eivät kuulu ryhmään koska silloin kokisin olevani vastuussa siitä että kaverilla on hauskaa ja jos hän ei viihtyisikään porukassa niin pilaisin oman iltani olemalla tämän yhden kaverin kanssa.

Ahdistun helposti uusista ihmisistä ja jos joku toinen tuo mukanaan ulkopuolisen ystävän, minun on vaikea olla oma itseni ennen kun olenkin jo niin kännissä että hyvä kun muistan kyseistä ihmistä seuraavana päivänä. Ja kyllä, minua oikeasti voi ahdistaa siinä kymmenen hengen porukassa se yksi ainut "ylimääräinen" niin paljon että joudun koko illan miettimään käytöstäni ja sanojani.

Vietetään myös usein alkuillat ennen baaria minun luonani ja minun kotiini ei tuntemattomia tule. Kaksi edellistä nyt ovat vain järkyttävän epämukavia tilanteita joista hätätapauksessa selviän mutta tämä on ehdotonta. Kamala ajatus että joku tuntematon kodissani vaikkapa joisi liikaa ja oksentelisi ympäri sohvia ja mattoja. Yhteinen kaverimme tuskin haluaisi olla vastuussa aikuisests ystävästään ja nämä örveltäjät harvemmin potevat huonoa omaatuntoa. Sitten maksaisin itseni kipeäksi siitä että raahaisin pesulan täyteen mattoja ja sohvanpäällisiä joissa on tuntemattoman oksennukset.

Onnekseni myös ystäväni allekirjoittavat kohdat 1ja 2 joten pidämme piirimme täydessä yhteisymmärryksessä pitkälti suljettuina. Harvoja poikkeuksia on mutta se vaatii tosiaan sen että ylimääräinen tuntee useamman ystäväpiiristä vähän paremmin.

Kaverisi on voinut ajatella, että mikäli tulisit mukaan, sinun viihdyttämisesi olisi hänen tehtävänsä ja hän taas viettäisi mieluummin aikaansa juuri näiden muiden ihmisten kanssa kuin huolehtisi, että sinulle ei tule juhlissa tylsää. 

Täällä on tosi ilkeitä ihmisiä. Miltä itsestänne tuntuis AP:n tilanteessa? Olisitte eronneita, ehkä kipeä ero takana ja sitten syytellään "et oma vika kun oot yksin". Aina elämä ei mee niinku suunnittelee.

On mukava pyöriä omassa kaveripiirissä ja täällä omahyväisenä keksiä tarinoita oksentelevista vieraista vaikka ap ei selvästikään ole sellainen. Itse tekisin niin, että olisin lähtenyt jollekin minilomalle jonnekin muualle, esim. ulkomaille pois neljän seinän sisältä. Ei Suomessa saa aikuosena enää pysyviä luotettavia ystäviä, ainakaan naisista. Kaikki ovat niin tarkkoja siitä, ettei vain tarvitse tutustua keneenkään. Pienessä kuplasa tuntuu elävän kohta jokainen täällä, tämä on niin helvetin ummehtunut maa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on tosi ilkeitä ihmisiä. Miltä itsestänne tuntuis AP:n tilanteessa? Olisitte eronneita, ehkä kipeä ero takana ja sitten syytellään "et oma vika kun oot yksin". Aina elämä ei mee niinku suunnittelee.[/quote

] Montako tuntematonta yksinäistä sinun juhlissasi yleensä on?

Vierailija kirjoitti:

Huomasin saman kun muutin pääkaupunkiseudulle. Täällä ei oteta ulkopuolisia mukaan, vaikka tuntisi porukasta muutaman ihmisen. Itä-Suomessa asuessa ei tuollaista "ongelmaa" ollut. Olin useamman kerran bileissä, joista tunsin yhden tai kaksi ihmistä ja samoin mun järkkäämissä bileissä oli ihmisiä joita en ollut koskaan ennen nähnyt. Täällä etelässä on tosi sulkeutuneet piirit. Tutustuin kymmenen vuotta sitten mun hyvään ystävään, mutta puolitoista vuotta sitten "pääsin" ensimmäistä kertaa hänen yhden kaveriporukan mukaan festareille. Täällä olen huomannut myös sen että ihmisillä on monta kaveriporukkaa, joita ei sekoiteta keskenään. Pidetään omat tuparit lapsuuden kavereille, työkavereille, sukulaisille ym. En ymmärrä. Itä-Suomessa pidettiin yhdet isot bileet ja kaikki tuli toimeen keskenään.

Minäkin huomasin tuon niin selkeästi kun muutin. Mihinkään piireihin ei ollut mitään asiaa, koska halutaan viettää aikaa vain sen oman kaveripiirin kanssa. Ei meillä Keski-Suomessa mitään tällaista ollut, uusiin ihmisiin pystyi kotopuolessa tutustumaan aika helpostikin. Me opiskelijaporukan muualta muuttaneet vietettiin sitten keskenämme aikaa, sillä välin kun täkäläiset eivät jaksaneet osallistua mihinkään kun "mulla on kuitenkin mun omat kaverit" jne. Nyt vasta kymmenen vuoden jälkeen olen alkanut pikkuhiljaa saada jalansijaa joistakin tuttavapiireistä. Onneksi paras ystäväni muutti jo vuosia sitten tänne pääkaupunkiseudulle, muuten olisin nostanut kytkintä jo ajat sitten. 

Miksi kaverit on edes nostettu elämää suurempaan asemaan? Päästäkää jo irti siitä lapsuuden ja teini-iän sydänystävä ideaalista. Sillä ei ole sijaa aikuisten maailmassa. Minulla on ns. instrumentaalinen suhtautuminen kavereihin eikä kaikkien kavereiden kanssa tarvitse tehdä kaikkea. Ihmiset täyttävät tylsää mitätöntä elämäänsä hehkuttamalla somessa itseään. Lukekaa somessa kulutetun ajan sijaan vaikka kirjoja niin viisastutte.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on tosi ilkeitä ihmisiä. Miltä itsestänne tuntuis AP:n tilanteessa? Olisitte eronneita, ehkä kipeä ero takana ja sitten syytellään "et oma vika kun oot yksin". Aina elämä ei mee niinku suunnittelee.

Suomessa on paljon yksinäisiä ja tunnen myötätuntoa heitä kohtaan. Myötätuntoni ei kuitenkaan tarkoita, että alkaisin kutsumaan tuntemattomia juhliini. Jos olisi aloittajan kaveri ja aloittaja kertonut hyvissä ajoin joutuvansa tahtomattaan viettämään uuden vuoden yksin, olisin järjestänyt juhlat ja kutsunut myös aloittajan sinne. Tilanteen mukaan olisin voinut myös harkita peruvani saamani kutsun ja vietää uuden vuoden aloittajan kanssa. Tosin tälläkin palstalla saa usein lukea, miten epäkohteliaista on viime tipassa perua juhliin meneminen, kun on yllättäen saanutkin juhlapäiväksi "parempaa" seuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin saman kun muutin pääkaupunkiseudulle. Täällä ei oteta ulkopuolisia mukaan, vaikka tuntisi porukasta muutaman ihmisen. Itä-Suomessa asuessa ei tuollaista "ongelmaa" ollut. Olin useamman kerran bileissä, joista tunsin yhden tai kaksi ihmistä ja samoin mun järkkäämissä bileissä oli ihmisiä joita en ollut koskaan ennen nähnyt. Täällä etelässä on tosi sulkeutuneet piirit. Tutustuin kymmenen vuotta sitten mun hyvään ystävään, mutta puolitoista vuotta sitten "pääsin" ensimmäistä kertaa hänen yhden kaveriporukan mukaan festareille. Täällä olen huomannut myös sen että ihmisillä on monta kaveriporukkaa, joita ei sekoiteta keskenään. Pidetään omat tuparit lapsuuden kavereille, työkavereille, sukulaisille ym. En ymmärrä. Itä-Suomessa pidettiin yhdet isot bileet ja kaikki tuli toimeen keskenään.

Minäkin huomasin tuon niin selkeästi kun muutin. Mihinkään piireihin ei ollut mitään asiaa, koska halutaan viettää aikaa vain sen oman kaveripiirin kanssa. Ei meillä Keski-Suomessa mitään tällaista ollut, uusiin ihmisiin pystyi kotopuolessa tutustumaan aika helpostikin. Me opiskelijaporukan muualta muuttaneet vietettiin sitten keskenämme aikaa, sillä välin kun täkäläiset eivät jaksaneet osallistua mihinkään kun "mulla on kuitenkin mun omat kaverit" jne. Nyt vasta kymmenen vuoden jälkeen olen alkanut pikkuhiljaa saada jalansijaa joistakin tuttavapiireistä. Onneksi paras ystäväni muutti jo vuosia sitten tänne pääkaupunkiseudulle, muuten olisin nostanut kytkintä jo ajat sitten. 

Isojen paikkakuntien ongelma. Pienillä paikkakunnilla ei olekaan jo 20-30 ystävää ja kaveria ennenkuin täyttää 18 vuotta. Koko elämän ajan tutustuu eri yhteyksissä uusiin ihmisiin. Jossain tulee raja, jonka jälkeen ei enää kaipaa enempää kavereita. Kerran laskin, että jos käyttäisin 5 minuuttia illassa per ystävä/kaveri, mulla menisi noin 3 tuntia illasta pelkästään kavereille. Sen vuoksi kavereista valikoituvat vain ne muutamat, joiden kanssa ehtii olla oikeasti ystäväkin. 

Vierailija kirjoitti:

Syitä on monia, mutta kyseessä voi olla vain itsekeskeisyys ja/tai erilleen kasvu.

Eräs ystäväni muutti opiskelun takia toiselle paikkakunnalle ja muodostettuaan kaveripiirin tuli minusta vähemmän tärkeä. Edelleen puhutaan, mutta tunnen oloni ns. tutuksi ja turvalliseksi vaihtoehdoksi. Yksinkertaisesti hän vain ajattelee itseään ja omalta kannaltaan. Toki osa on myös kateutta omasta puolesta minkä voin täysin myöntää, mutta tämä kyseinen henkilö on vuosia ollut mustasukkainen ja kateellinen jos muut eivät pitäneet häntä ykkösenä tai kutsuneet mukaan vaikka hän ei halunnut lähteä. Jopa poikaystävästäni hän oli mustasukkainen.

Nyt ei kuitenkaan mieti yhtään miltä minusta tuntuu kun hän ei koskaan edes kysy käymään eikä hän myöskään kerro aina kun tulee käymään kotikaupungissaan. En nähnyt häntä nytkään kun hän oli käymässä ja minulla oli sinä aikana syntymäpäivä. Olen muuttanut eikä hän ole käynyt uudella asunnollani tai edes esittänyt toivetta käydä. Olen selkeästi kuin osa hänen eri elämää eli ns. lapsuuden kaveri.

En usko, että on välttämättä kovin tahallista, mutta välit ovat olleet huonona muutaman kerran juurikin siksi miten hän ei näytä ymmärtävän kuinka ystävyyssuhteita pidetään yllä. Loukkaa minua koska olen häntä tukenut (myös hänkin minua) ja tiedän että jos osat olisi toisin päin olisi hän aivan loukkaantunut enkä siksi ymmärrä miksei hän ajattele sitä ollenkaan. Tämä oli aikaisemmin paljon pahempi koska hän ei kysellyt edes mitä minulle kuuluu vaan kertoi vaan omista asioistaan ja olin useimmiten keskustelun aloittaja. Olisin päättänyt välit siihen, mutta hän halusi pitää välit koska olen "tärkeä" yms. eli tästä on puhuttu.

Asun pienessä kunnassa (tai no olen nyt muuttanut sieltä vähän isompaan) ja vaikka olen sosiaalinen ja tutustun helposti ihmisiin ei minulla ole tarkoituksella paljon kavereita (entinen asuinpaikkani on niin junttila). En nykyisestä tilanteesta johtuen pysty tutustumaan oman henkisiin ihmisiin jotka asuisivat lähellä. En roiku ihmisissä tai ole negatiivinen esim. syyllistä kaveriani tai valittele kun ei ole ystäviä jne. Osaan ja tykkään olla paljon yksin.

Olisin itse kutsunut ystäväni uuden vuoden bileisiin vaikka tietäisin ettei hän tulisi (tehnytkin tätä paljon) ihan vain periaatteesta. Hän ei kuitenkaan näin tehnyt (tai tee ikinä) ja lähettelee kuitenkin snapchatissä kaikkee minulle uv bileistään miettimättä yhtään miltä minusta tuntuu. Minua ei todellakaan muuten haittaisi, mutta jonkin aikaa hänen muuttonsa jälkeen on tullut sellainen olo että hän "show off" miten kivaa on (enkä ole ainoa joka näin ajattelee) ja hän on muutenkin paljastunut epäaidoksi.

Pahoittelut pitkästä viestistä oli pakko avautua kun on tässä lomilla tullut aika hyväksikäytetty olo tästä.

No mitä ihmettä sä roikut tollasessa "ystävässä"?! Mä eläisin omaa elämääni, ja antaisin toisen elää omaansa, en soittelisi tai muutakaan, antaisin toisen näyttää välillä, haluaako pitää yhteyttä. Jos sieltäkään ei mitään kuuluisi, vetäisin johtopäätöksen että häntä ei enää kiinnosta ja etsisin itse omat ystäväni. Ei se, että on peruskoulun käynyt yhdessä, tarkoita että pitäisi roikkua niissä ystävissä loppuelämänsä. Elämäntilanteet vaihtuu, ihmiset vaihtuu. Ei kenenkään pidä olla väkipakolla ystävänä, jos huomaa ettei toinen ole sitä täydestä sydämestään.

Tervetuloa sinkkuklubiin! Kun eroat, niin puolet ystävistä katoaa ihan tuosta noin vain. Sitten huomaat hiljalleen, että se loppupuolikaskin hiljalleen vähentää yhteydenpitoa. Sitten kun olet pari vuotta ollut sinkkuna, niin huomaat, että sinut kutsutaan enää tyttöjen iltoihin. Pariskuntabileisiin ei ole mitään asiaa. Kun kolmannen vuoden olet sinkku, niin olet vain entistä vakuuttuneempis siitä, että kaverisi eivät kutsu sinua, koska

1. He pelkäävät sinun vievän heidän miehen.

2. Yrität houkutella ystäviäsi huonoille tavoille.

3. Olet epäonnistuja, koska avioliittosikin epäonnistui.

4. Sinulla ei ole todellisia ystäviä kun ehkä 1,joka ei välitä uudesta statuksestasi.

5. Olet käytännössä yksin kaikki juhlapyhät, lomat ja vapaa-ajat.

6. Saat ystäväsi takaisin, vasta kun alat uuteen suhteeseen.

7. JOs olet pidempään kuin 4v. sinkkuna, niin ystäväsi alkavat epäilemään suuntautumistasi.

Ihme meininkiä. Meillä on kyllä avoimet ovet myös kavereiden kavereille, jos pidetään bileitä. Miksei ihmiset halua tutustua uusiin ihmisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syitä on monia, mutta kyseessä voi olla vain itsekeskeisyys ja/tai erilleen kasvu.

Eräs ystäväni muutti opiskelun takia toiselle paikkakunnalle ja muodostettuaan kaveripiirin tuli minusta vähemmän tärkeä. Edelleen puhutaan, mutta tunnen oloni ns. tutuksi ja turvalliseksi vaihtoehdoksi. Yksinkertaisesti hän vain ajattelee itseään ja omalta kannaltaan. Toki osa on myös kateutta omasta puolesta minkä voin täysin myöntää, mutta tämä kyseinen henkilö on vuosia ollut mustasukkainen ja kateellinen jos muut eivät pitäneet häntä ykkösenä tai kutsuneet mukaan vaikka hän ei halunnut lähteä. Jopa poikaystävästäni hän oli mustasukkainen.

Nyt ei kuitenkaan mieti yhtään miltä minusta tuntuu kun hän ei koskaan edes kysy käymään eikä hän myöskään kerro aina kun tulee käymään kotikaupungissaan. En nähnyt häntä nytkään kun hän oli käymässä ja minulla oli sinä aikana syntymäpäivä. Olen muuttanut eikä hän ole käynyt uudella asunnollani tai edes esittänyt toivetta käydä. Olen selkeästi kuin osa hänen eri elämää eli ns. lapsuuden kaveri.

En usko, että on välttämättä kovin tahallista, mutta välit ovat olleet huonona muutaman kerran juurikin siksi miten hän ei näytä ymmärtävän kuinka ystävyyssuhteita pidetään yllä. Loukkaa minua koska olen häntä tukenut (myös hänkin minua) ja tiedän että jos osat olisi toisin päin olisi hän aivan loukkaantunut enkä siksi ymmärrä miksei hän ajattele sitä ollenkaan. Tämä oli aikaisemmin paljon pahempi koska hän ei kysellyt edes mitä minulle kuuluu vaan kertoi vaan omista asioistaan ja olin useimmiten keskustelun aloittaja. Olisin päättänyt välit siihen, mutta hän halusi pitää välit koska olen "tärkeä" yms. eli tästä on puhuttu.

Asun pienessä kunnassa (tai no olen nyt muuttanut sieltä vähän isompaan) ja vaikka olen sosiaalinen ja tutustun helposti ihmisiin ei minulla ole tarkoituksella paljon kavereita (entinen asuinpaikkani on niin junttila). En nykyisestä tilanteesta johtuen pysty tutustumaan oman henkisiin ihmisiin jotka asuisivat lähellä. En roiku ihmisissä tai ole negatiivinen esim. syyllistä kaveriani tai valittele kun ei ole ystäviä jne. Osaan ja tykkään olla paljon yksin.

Olisin itse kutsunut ystäväni uuden vuoden bileisiin vaikka tietäisin ettei hän tulisi (tehnytkin tätä paljon) ihan vain periaatteesta. Hän ei kuitenkaan näin tehnyt (tai tee ikinä) ja lähettelee kuitenkin snapchatissä kaikkee minulle uv bileistään miettimättä yhtään miltä minusta tuntuu. Minua ei todellakaan muuten haittaisi, mutta jonkin aikaa hänen muuttonsa jälkeen on tullut sellainen olo että hän "show off" miten kivaa on (enkä ole ainoa joka näin ajattelee) ja hän on muutenkin paljastunut epäaidoksi.

Pahoittelut pitkästä viestistä oli pakko avautua kun on tässä lomilla tullut aika hyväksikäytetty olo tästä.

No mitä ihmettä sä roikut tollasessa "ystävässä"?! Mä eläisin omaa elämääni, ja antaisin toisen elää omaansa, en soittelisi tai muutakaan, antaisin toisen näyttää välillä, haluaako pitää yhteyttä. Jos sieltäkään ei mitään kuuluisi, vetäisin johtopäätöksen että häntä ei enää kiinnosta ja etsisin itse omat ystäväni. Ei se, että on peruskoulun käynyt yhdessä, tarkoita että pitäisi roikkua niissä ystävissä loppuelämänsä. Elämäntilanteet vaihtuu, ihmiset vaihtuu. Ei kenenkään pidä olla väkipakolla ystävänä, jos huomaa ettei toinen ole sitä täydestä sydämestään.

Jep, komppi tälle. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä että elämät menee eteenpäin ja ne todelliset ystävyydet kyllä säilyy. Joskus vain opiskeluiden aloitetettua ja muutettua toiselle paikkakunnalle ne lapsuuden ystävyydet muuttuvat satunnaiseksi kaveruudeksi tai tuttavuudeksi. Se on ihan normaalia. Tottakai se on sääli, jos toinen haluaa kynsin ja hampain vielä pitää kiinni ystävyydestä mutta sellainen on ahdistavaa toisellekin, ja ystävyys on silloin yksipuolista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syitä on monia, mutta kyseessä voi olla vain itsekeskeisyys ja/tai erilleen kasvu.

Eräs ystäväni muutti opiskelun takia toiselle paikkakunnalle ja muodostettuaan kaveripiirin tuli minusta vähemmän tärkeä. Edelleen puhutaan, mutta tunnen oloni ns. tutuksi ja turvalliseksi vaihtoehdoksi. Yksinkertaisesti hän vain ajattelee itseään ja omalta kannaltaan. Toki osa on myös kateutta omasta puolesta minkä voin täysin myöntää, mutta tämä kyseinen henkilö on vuosia ollut mustasukkainen ja kateellinen jos muut eivät pitäneet häntä ykkösenä tai kutsuneet mukaan vaikka hän ei halunnut lähteä. Jopa poikaystävästäni hän oli mustasukkainen.

Nyt ei kuitenkaan mieti yhtään miltä minusta tuntuu kun hän ei koskaan edes kysy käymään eikä hän myöskään kerro aina kun tulee käymään kotikaupungissaan. En nähnyt häntä nytkään kun hän oli käymässä ja minulla oli sinä aikana syntymäpäivä. Olen muuttanut eikä hän ole käynyt uudella asunnollani tai edes esittänyt toivetta käydä. Olen selkeästi kuin osa hänen eri elämää eli ns. lapsuuden kaveri.

En usko, että on välttämättä kovin tahallista, mutta välit ovat olleet huonona muutaman kerran juurikin siksi miten hän ei näytä ymmärtävän kuinka ystävyyssuhteita pidetään yllä. Loukkaa minua koska olen häntä tukenut (myös hänkin minua) ja tiedän että jos osat olisi toisin päin olisi hän aivan loukkaantunut enkä siksi ymmärrä miksei hän ajattele sitä ollenkaan. Tämä oli aikaisemmin paljon pahempi koska hän ei kysellyt edes mitä minulle kuuluu vaan kertoi vaan omista asioistaan ja olin useimmiten keskustelun aloittaja. Olisin päättänyt välit siihen, mutta hän halusi pitää välit koska olen "tärkeä" yms. eli tästä on puhuttu.

Asun pienessä kunnassa (tai no olen nyt muuttanut sieltä vähän isompaan) ja vaikka olen sosiaalinen ja tutustun helposti ihmisiin ei minulla ole tarkoituksella paljon kavereita (entinen asuinpaikkani on niin junttila). En nykyisestä tilanteesta johtuen pysty tutustumaan oman henkisiin ihmisiin jotka asuisivat lähellä. En roiku ihmisissä tai ole negatiivinen esim. syyllistä kaveriani tai valittele kun ei ole ystäviä jne. Osaan ja tykkään olla paljon yksin.

Olisin itse kutsunut ystäväni uuden vuoden bileisiin vaikka tietäisin ettei hän tulisi (tehnytkin tätä paljon) ihan vain periaatteesta. Hän ei kuitenkaan näin tehnyt (tai tee ikinä) ja lähettelee kuitenkin snapchatissä kaikkee minulle uv bileistään miettimättä yhtään miltä minusta tuntuu. Minua ei todellakaan muuten haittaisi, mutta jonkin aikaa hänen muuttonsa jälkeen on tullut sellainen olo että hän "show off" miten kivaa on (enkä ole ainoa joka näin ajattelee) ja hän on muutenkin paljastunut epäaidoksi.

Pahoittelut pitkästä viestistä oli pakko avautua kun on tässä lomilla tullut aika hyväksikäytetty olo tästä.

No mitä ihmettä sä roikut tollasessa "ystävässä"?! Mä eläisin omaa elämääni, ja antaisin toisen elää omaansa, en soittelisi tai muutakaan, antaisin toisen näyttää välillä, haluaako pitää yhteyttä. Jos sieltäkään ei mitään kuuluisi, vetäisin johtopäätöksen että häntä ei enää kiinnosta ja etsisin itse omat ystäväni. Ei se, että on peruskoulun käynyt yhdessä, tarkoita että pitäisi roikkua niissä ystävissä loppuelämänsä. Elämäntilanteet vaihtuu, ihmiset vaihtuu. Ei kenenkään pidä olla väkipakolla ystävänä, jos huomaa ettei toinen ole sitä täydestä sydämestään.

Ei ehkä kannata tehdä noin paljon oletuksia. Elän ihan omaa elämääni enkä soittele tai muuta. En todellakaan roiku hänessä. Ahdistun roikkuvista ihmisistä itsekin. Olen realisti ja tiedän ettei kaverit pysy samoina. En koe tarpeellisena pysyä ystävinä vain koska ollaan tunnettu lapsuudesta. Ystäväni itsekeskeisyys ei näy paljon arjessa sillä nykyään hän viestittelee ihan omasta tahdostaan. Mielestäni kuitenkin ihmissuhteet vaativat töitä jos haluaa olla läheisiä. On täysin ok jos ei halua olla läheisiä, mutta sitten ei pitäisi valittaa kun ei olla.

Totta on se ettei minun ole pakko pitää häntä elämässäni. Oma syyni on että pidän häntä elämässäni, mutta elämä ei ole niin mustavalkoista ja ystävälläni on paljon hyviä puolia eikä hän ole paha ihminen. Uskon että moni tuppukylän asukas ymmärtää tämän. Kuitenkin pitää joko lopettaa valittaminen tai etäännyttää/katkaista välit.