Hankkisitko lapsia sellaisen kumppanin kanssa, jolle harrastukset, oma aika ja parisuhde ovat kaikki tärkeämpiä kuin vanhemmuus ja perhe?
Kommentit (20)
En. En haluaisi olla yksinhuoltaja parisuhteessani.
Entä jos vain parisuhde olisi tärkeämpi kuin vanhemmuus ja perhe?
En koska noin ajatteleva ei ole ikinä valmis vanhemmuuteen
Vierailija kirjoitti:
Entä jos vain parisuhde olisi tärkeämpi kuin vanhemmuus ja perhe?
Eli siis meidän välit tärkeämpi kuin suhde lapsiin? En.
Onko konsensus siis se, että jotta voi hankkia lapsia jonkun kanssa, tämän ihmisen arvo ja prioriteetti tulee olla vanhemmuus ja perhe? Mikään muu asia ei saa ajaa sen edelle?
No en. Itselle oma aika ja parisuhde on tärkeämpää, joten en hanki lapsia. Lasten myötä oma aika ja parisuhde eivät pysy samanlaisina, vaikka niitä pitäisikin tärkeinä.
Vierailija kirjoitti:
Onko konsensus siis se, että jotta voi hankkia lapsia jonkun kanssa, tämän ihmisen arvo ja prioriteetti tulee olla vanhemmuus ja perhe? Mikään muu asia ei saa ajaa sen edelle?
Lapset on siitä jänniä, että pysyäkseen hengissä niiden pitää olla ykkösprioriteetti ainakin toiselle vanhemmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko konsensus siis se, että jotta voi hankkia lapsia jonkun kanssa, tämän ihmisen arvo ja prioriteetti tulee olla vanhemmuus ja perhe? Mikään muu asia ei saa ajaa sen edelle?
Lapset on siitä jänniä, että pysyäkseen hengissä niiden pitää olla ykkösprioriteetti ainakin toiselle vanhemmalle.
No ei kyllä tarvitse. Lapset pysyvät kyllä hengissä myös muuten, mutta ei se kovin kivaa välttämättä ole.
Eli jos parisuhde on se elämän tärkein ja paras juttu niin sen pitää kärsiä ja suhde lapsiin tulla tärkeämmäksi? Muuten ei perhe-elämä onnistu?
Vierailija kirjoitti:
Eli jos parisuhde on se elämän tärkein ja paras juttu niin sen pitää kärsiä ja suhde lapsiin tulla tärkeämmäksi? Muuten ei perhe-elämä onnistu?
No eikö vanhempien parisuhteen huononeminen, joka on tunnettu ilmiö, johdu juuri siitä, että toiselle (yleensä miehelle) parisuhde on se ykkösjuttu, ja toiselle taas vanhemmuus? Parisuhde joutuu koetukselle ja parisuhdeaia vähenee, ja jos kokee sen suureksi menetykseksi ja uhraukseksi, voi vanhemmuuteen alkaa suhtautua katkerasti ja elämänlaatu kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Eli jos parisuhde on se elämän tärkein ja paras juttu niin sen pitää kärsiä ja suhde lapsiin tulla tärkeämmäksi? Muuten ei perhe-elämä onnistu?
Miksi tehdä lapsia , jos parisuhde on niin tärkeä?
Mistä sen tietää varmuudella etukäteen, että nuo ovat tärkeämpiä?
En. Myös minulle nuo kaikki luettelemasi asiat ovat lapsia tärkeämpiä, joten miksi ihmeessä hankkisin lapsia niitä pilaamaan?
Vierailija kirjoitti:
Eli jos parisuhde on se elämän tärkein ja paras juttu niin sen pitää kärsiä ja suhde lapsiin tulla tärkeämmäksi? Muuten ei perhe-elämä onnistu?
Parisuhteestakin pitää aina pitää huolta ja sen hyvinvointi vaikuttaa tietysti koko perheen hyvinvointiin, mutta jos jostain syystä tultaisiin tilanteeseen jossa pitää valita parisuhde vai lapset niin silloin kuuluu valita ne lapset.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen tietää varmuudella etukäteen, että nuo ovat tärkeämpiä?
Se on itsetuntemusta.
Olin jotenkin ajatellut, että kyllävarmaan myös vanhemmille ovat nuo asiat tärkämpiä, mutta kun halutaan perhe, noista on oltu valmiita tinkimään. Onko oikeasti useimmille vanhemmille vanhemmuus sellainen asia, että sen vuoksi on valmis nurkumatta hyväksymään huonomman parisuhteen, olemattoman oman ajan ja harrastusten kaventumisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos parisuhde on se elämän tärkein ja paras juttu niin sen pitää kärsiä ja suhde lapsiin tulla tärkeämmäksi? Muuten ei perhe-elämä onnistu?
Parisuhteestakin pitää aina pitää huolta ja sen hyvinvointi vaikuttaa tietysti koko perheen hyvinvointiin, mutta jos jostain syystä tultaisiin tilanteeseen jossa pitää valita parisuhde vai lapset niin silloin kuuluu valita ne lapset.
Kyllähän näitä tilanteita tulee vastaan joka päivä: lapsen kuoroesitys vai oman lempijoukkueen peli, lenkki töiden jälkeen vai läksyissä auttaminen, lisää rahaa lapsen leluihin vai omiin leluihin jne.
En, sillä ne lapset nimenomaan tarvitsevat vanhempiaan ja sitä perhe-elämää.