Tumputtamisen jälkeinen olo. Yksinäisyys.
Tulee aina tumputtamisen jälkeen niin inhottava ja yksinäinen olo :( Tekee mieli hellyyttä ja rakkautta niin kauheasti, mutta ei se oikein yksin onnistu. En ole vuosikausiin edes nauttinut tumputtamisesta, sitä on vaan pakko tehdä, että saa himot pois. Ja sitten taas masentaa.
Ihan kauhea olo taas.
Kommentit (28)
Käteenveto aiheuttaa itselleni voimaantumiseen, hommat sujuu, töissä on kivaa ja Sanna M. on mielessä aina.
Hyvä tumputus on parempi kuin huono tumputus!
Vaaditaan poikien taloa valtiolta missä voi käydä tumputtamassa joko yksin tai terapiamielessä kohtalotoveriryhmässä. Tätä voisi perustella seksuaaliterveys mielessä, mielenterveyshoitona ja naisten koskemattomuuden edistämiseksi
Vaihda hanskat HETI!
- lampaaseen?
- vuoheen?
- kaniin?
Niin loppuu tuo turha VALITUS!
Kastrointi, niin huolet häviää. Vaimokin on tyytyväisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei kaikille ei sooloseksi oo ratkaisu. Ja hyvä niin. Itse koen sen nöyryyttävänä.
Kandee etsiä kumppani - mun aviomies päätti alkaa tietoisen pihtailun. Satuttaa kyllä,koska itselle on seksi ollut tosi iso osa suhdetta.
No nyt etsin ihmistä joka rakastaisi minua suhteen joka alueella. Hyvää kannattaa odottaa vaikka häpärit olisivatkin tulessa!
Uuhh, kun pääsisin työntämään paksun terskani tulisten häppäriesi väliin, lipsutella siinä hitaasti edestakaisin pikkuhiljaa kiihdyttäen ja painuen aina vain syvemmälle ja samalla rakastaa jokaista osa-aluettasi. Hyvää uutta vuotta kulta. M51
Olihan tossa jo yritystä kun kuvittelit tuon. Yli seitsemänkymppisellä nuo on enää haaveita.
Outo juttu tuo ahdistus. Olen eronnut vuosia sitten ja runkkailen usein aamulla ihan mielihyvän vuoksi. Hyvä tapa aloittaa päivä, tosin työaamuina vähän hätäistä touhua.
Runkkaaminen vapauttaa miehen tekemään elämällään mitä haluaa.
Itse viihdyn parhaiten yksin, ilman muiden toiveita ja vaatimuksia.