Lue keskustelun säännöt.
Hesarin mielipidepalstalta - me suuret ikäluokat olemme itsekkäin sukupolvi, joka koskaan on ollut
30.12.2016 |
Me suuret ikäluokat olemme itsekkäin sukupolvi, joka koskaan on ollut
Viritimme eläke-edut huippuunsa juuri ennen kuin pääsimme eläkkeelle. Niitä ei koskaan leikattu meiltä vaan seuraavalta sukupolvelta.
Mervi Koskenniemi kirjoitti mielipidesivulla (HS 29.12.) ”meistä sodan välttäneistä eläkeläisistä”, että ilman meitä ”teillä ei olisi mitään”. Olen toista mieltä.
Me suuret ikäluokat olemme itsekkäin sukupolvi, joka on koskaan ollut. Meitä varten rakennettiin kouluja, yliopistoja, opistoja ja ammattikouluja. Kiitokseksi siitä mollasimme sotasukupolven saavutuksia.
Rakensimme kalliit ja ylimitoitetut hyvinvointipalvelut ja etuudet itsellemme. Niiden rahoituksesta emme välittäneet, koska teimme ennätysvähän lapsia. Viritimme eläke-edut huippuunsa juuri ennen kuin pääsimme eläkkeelle. Niitä ei koskaan leikattu meiltä vaan seuraavalta sukupolvelta.
Nyt taitetun indeksin poistosta kansalaisaloitteen tehneet haluavat tehdä vielä yhden puhalluksen: parantaa muutenkin runsaita eläkkeitä. Se voimistaa jälkeemme tulevien sukupolvien etujen leikkauksia.
Ajatus on, että meidän jälkeemme tulkoon vedenpaisumus, se ei enää koske meitä.
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt nelikymppiset on yhteiskunnan voittajaryhmä. Lama lusittiin yliopistossa, valmistumisen jälkeen vanhemmat kilpailijat oli siivottu kortistoon ja töitä oli, alkoi ennennäkemätön nousukausi, jossa kuka vain kohosi raketin lailla, puoli-ilmainen omistusasunto ostettiin ja siitäkin parhaimmillaan 10% arvonnousua vuodessa...
Jos ei niistä lähtökohdista rakentanut menestyksekästä ja vaurasta elämää, niin ei sitten mistään. Moni tulee kertomaan toisenlaista tarinaa, mutta esittämäni faktat pitävät jetsulleen paikkansa. Verrataan vaikka nyt kolmekymppisiin: 10 vuoden lama päällä, työpaikat kortilla, asunnot mielettömän hintaisia, kilpailu koventunut kun miltei kaikilla jo korkeakoulututkinto yms. Eipä naurattaisi olla siinä ikäluokassa.
Noinhan se varmasti olikin joillain onnellisilla. Ikävä kyllä ei niitä työpaikkoja kaikille riittänyt edes tuolloin 2000-luvun hurjalla nousukaudella. Itse olen näitä nyt nelikymppisiä ja valmistuin korkeakouluopinnoistani vuonna 2005 suoraan kortistoon, vailla pienintäkään toivoa työllistymisestä. Nyt on takana 11 vuotta työttömyyttä pelkällä peruspäivärahalla + satunnaisia hanttihommia, kuten puhelinmyyntiä.
Miten ihmeessä? Tuolloin akateeminen työttömyys lähenteli nollaa. Miten heikkotasoinen pitää olla, että käy noin?
Ehkä joku marginaaliala? 2008 tippui moni kelkasta mutta suurin osa sai kuitenkin jotain, joskaan ei ihan sitä mitä halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä keskusteluja lukiessa aina vähän ihmetyttää nuorten valitus tulevasta eläkkeestään. Monia selvästi ahdistaa se oma tuleva eläkkeen taso sekä eläkeikä. Miksei siis useampi tee asialle jotain itse, eli säästä omatoimisesti eläkettään varten? Mikäli henkilö säästää 25 % menoistaan ja saa niille varsin realistisen 7 % markkinatuoton, niin 27 vuoden päästä hän pystyisi elämään sijoitustensa turvin loppuelämänsä. Tässä tapauksessa pääomasta voi ottaa ulos 4 % vuosittain ja erittäin suurella todennäköisyydellä sijoitetun pääoman määrä ei pienenisi, eli perittävääkin jäisi. 25 % säästöaste on vieläpä melko maltillinen ja mikäli sen nostaisi 40 prosenttiin, niin eläkkeelle pääsisi jo 19 vuoden päästä.
Itse olen Y-sukupolven edustaja, joka ymmärsi aloittaa sijoittamisen melko varhaisessa vaiheessa 19-vuotiaana. Tämän hetken sijoituksilla ja säästämisasteellani näyttäisi siltä, että voin luultavasti jäädä halutessani pois työelämästä 45-50 -vuotiaana. Toki jos saan perintöä ennen sitä, niin voisin eläköityä vielä aikasemmin. Sijoitusteni kenties paras anti on kuitenkin se, etten joudu turhaan stressaamaan siitä, miten ulkopuoliset tahot voivat määrittää eläkkeeni tason tai eläkeikäni.
Tämä onnistuu kenties ihmiseltä, jolla on todella pienet asumismenot / ei ainakaan montaa lasta / hyvä palkka. Ja tarkoitan oikeasti HYVÄ palkka, jos on isot asumismenot.... Esimerkiksi meidän perhe pystyy säästämään koko ajan hiukan. Mutta aina on tiedossa isompi meno, mitä varten säästetään. Tällä hetkellä auto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä keskusteluja lukiessa aina vähän ihmetyttää nuorten valitus tulevasta eläkkeestään. Monia selvästi ahdistaa se oma tuleva eläkkeen taso sekä eläkeikä. Miksei siis useampi tee asialle jotain itse, eli säästä omatoimisesti eläkettään varten? Mikäli henkilö säästää 25 % menoistaan ja saa niille varsin realistisen 7 % markkinatuoton, niin 27 vuoden päästä hän pystyisi elämään sijoitustensa turvin loppuelämänsä. Tässä tapauksessa pääomasta voi ottaa ulos 4 % vuosittain ja erittäin suurella todennäköisyydellä sijoitetun pääoman määrä ei pienenisi, eli perittävääkin jäisi. 25 % säästöaste on vieläpä melko maltillinen ja mikäli sen nostaisi 40 prosenttiin, niin eläkkeelle pääsisi jo 19 vuoden päästä.
Etkö ymmärrä, että syy miksi tämä ärsyttää on, että näin joudutaan tekemään plus pakkosäästämään tuloista eläkemaksua, jota ei kuitenkaan saa koskaan. Nuoret maksavat siis kahdet eläkemaksut koska suuret ikäluokat jättivät omalta kohdaltaan ne täysimääräisesti maksamatta.
Suurten ikäluokkien jälkeen tulleet ikäluokat ovat jo tähän mennessä saaneet erilaisten tukien muodossa moninkertaisesti enemmän kuin mitä suuret ikäluokat ehtivät koko elinaikanaan saamaan.
Vierailija kirjoitti:
kuhnuri kirjoitti:
Suuret ikäluokat rakensivat hyvinvointi yhteiskunnan, mutta me -60 luvulla syntyneet olemme saaneet siitä eniten nauttia. Oikeastaan meidän -60 luvulla syntyneiden ei kuuluisi saada lainkaan eläkettä, koska olemme käyttäneet ne rahat yltäkylläiseen elämään jo aikaisemmin.
Älä jauha paskaa. 60-luvulla syntyneissä on tosi paljon pudokkaita, jotka jäivät 90-luvun laman jalkoihin. Ja ne jotka eivät pudonneet jo silloin putoavat nyt. Arvaa vaan millaista eläkettä sitten enää saa. Yli viisikymppisiä ei palkaa enää kukaan kun nuoria saa halvemmalla.
60-luvulla syntyneet olivat 90-luvun lamassa vasta 30v. Tuo lama oli pian ohi ja laman jälkeen 30v pääsi vielä töihin jos vain halusi mennä. Tuo 90-luvun lama kohteli niitä ahneita tietysti kaltoin, joilla oli tuloihin nähden liian isot lainat otettuna juppi-elämään. Me 60-luvulla syntyneet pääsimme heti töihin, jos vain halusimme mennä, yritykset oikein kilpailivat työntekijöistä, palkat olivat silloin korkeita verrattuna nykyaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä keskusteluja lukiessa aina vähän ihmetyttää nuorten valitus tulevasta eläkkeestään. Monia selvästi ahdistaa se oma tuleva eläkkeen taso sekä eläkeikä. Miksei siis useampi tee asialle jotain itse, eli säästä omatoimisesti eläkettään varten? Mikäli henkilö säästää 25 % menoistaan ja saa niille varsin realistisen 7 % markkinatuoton, niin 27 vuoden päästä hän pystyisi elämään sijoitustensa turvin loppuelämänsä. Tässä tapauksessa pääomasta voi ottaa ulos 4 % vuosittain ja erittäin suurella todennäköisyydellä sijoitetun pääoman määrä ei pienenisi, eli perittävääkin jäisi. 25 % säästöaste on vieläpä melko maltillinen ja mikäli sen nostaisi 40 prosenttiin, niin eläkkeelle pääsisi jo 19 vuoden päästä.
Etkö ymmärrä, että syy miksi tämä ärsyttää on, että näin joudutaan tekemään plus pakkosäästämään tuloista eläkemaksua, jota ei kuitenkaan saa koskaan. Nuoret maksavat siis kahdet eläkemaksut koska suuret ikäluokat jättivät omalta kohdaltaan ne täysimääräisesti maksamatta.
Suurten ikäluokkien jälkeen tulleet ikäluokat ovat jo tähän mennessä saaneet erilaisten tukien muodossa moninkertaisesti enemmän kuin mitä suuret ikäluokat ehtivät koko elinaikanaan saamaan.
Mitenkäs ostovoima??? Lapsilisät ovat nykyisin 100 euron molemmin puolin. Vielä vuonna 1990 lapsilisät olivat ostovoimaltaan huomattavasti nykyistä parempia, nykyrahassa 145 euroa. Ainakin meidän suvussa suurten ikäluokkien edustajilla oli vielä alaikäisiä lapsia tuolloin. 1980-luvulla kaikki kirjat olivat ilmaisia peruskoulussa, joka vuosi sai uuden kirjan. Minun lapseni opettaja laittoi viestiä, että käytössä on hyvin kuluneet, käytetyt kirjat, jos haluaa lapselleen uuden, sen voi ostaa tiettyyn hintaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä keskusteluja lukiessa aina vähän ihmetyttää nuorten valitus tulevasta eläkkeestään. Monia selvästi ahdistaa se oma tuleva eläkkeen taso sekä eläkeikä. Miksei siis useampi tee asialle jotain itse, eli säästä omatoimisesti eläkettään varten? Mikäli henkilö säästää 25 % menoistaan ja saa niille varsin realistisen 7 % markkinatuoton, niin 27 vuoden päästä hän pystyisi elämään sijoitustensa turvin loppuelämänsä. Tässä tapauksessa pääomasta voi ottaa ulos 4 % vuosittain ja erittäin suurella todennäköisyydellä sijoitetun pääoman määrä ei pienenisi, eli perittävääkin jäisi. 25 % säästöaste on vieläpä melko maltillinen ja mikäli sen nostaisi 40 prosenttiin, niin eläkkeelle pääsisi jo 19 vuoden päästä.
Itse olen Y-sukupolven edustaja, joka ymmärsi aloittaa sijoittamisen melko varhaisessa vaiheessa 19-vuotiaana. Tämän hetken sijoituksilla ja säästämisasteellani näyttäisi siltä, että voin luultavasti jäädä halutessani pois työelämästä 45-50 -vuotiaana. Toki jos saan perintöä ennen sitä, niin voisin eläköityä vielä aikasemmin. Sijoitusteni kenties paras anti on kuitenkin se, etten joudu turhaan stressaamaan siitä, miten ulkopuoliset tahot voivat määrittää eläkkeeni tason tai eläkeikäni.
Etkö ymmärrä, että syy miksi tämä ärsyttää on, että näin joudutaan tekemään plus pakkosäästämään tuloista eläkemaksua, jota ei kuitenkaan saa koskaan. Nuoret maksavat siis kahdet eläkemaksut koska suuret ikäluokat jättivät omalta kohdaltaan ne täysimääräisesti maksamatta.
Joo kyllähän mä paremman kohteen 5,7% eläkemaksulleni keksisin, joten osaltaan ymmärrän ärsytyksen. Viestini pointti oli vain muistuttaa, että oman eläkkeensä suhteen ei tarvitse olla täysin riippuvainen ulkopuolisista tahoista, vaan voi myös ottaa ohjat omiin käsiinsä. Meillä nuoremmilla on tähän itseasiassa paljon paremmat mahdollisuudet kuin suurilla ikäluokilla, sillä ennen 2000-lukua arvopaperisäästäminen oli nykyistä hankalampaa sekä kalliimpaa. Lisäksi nykyään internet on pullollaan ilmaista tietoa liittyen sijoittamiseen, mikä entuudestaan madaltaa aloittamisen kynnystä.
Nykyään on pätkittäiset työurat. Sitten jos tipahdat kelkasta jossain kohtaa, niin sinut pistetään syömään ne vapaaehtoisesti sijoittamasi rahat ennenkuin saat tukia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt nelikymppiset on yhteiskunnan voittajaryhmä. Lama lusittiin yliopistossa, valmistumisen jälkeen vanhemmat kilpailijat oli siivottu kortistoon ja töitä oli, alkoi ennennäkemätön nousukausi, jossa kuka vain kohosi raketin lailla, puoli-ilmainen omistusasunto ostettiin ja siitäkin parhaimmillaan 10% arvonnousua vuodessa...
Jos ei niistä lähtökohdista rakentanut menestyksekästä ja vaurasta elämää, niin ei sitten mistään. Moni tulee kertomaan toisenlaista tarinaa, mutta esittämäni faktat pitävät jetsulleen paikkansa. Verrataan vaikka nyt kolmekymppisiin: 10 vuoden lama päällä, työpaikat kortilla, asunnot mielettömän hintaisia, kilpailu koventunut kun miltei kaikilla jo korkeakoulututkinto yms. Eipä naurattaisi olla siinä ikäluokassa.
Noinhan se varmasti olikin joillain onnellisilla. Ikävä kyllä ei niitä työpaikkoja kaikille riittänyt edes tuolloin 2000-luvun hurjalla nousukaudella. Itse olen näitä nyt nelikymppisiä ja valmistuin korkeakouluopinnoistani vuonna 2005 suoraan kortistoon, vailla pienintäkään toivoa työllistymisestä. Nyt on takana 11 vuotta työttömyyttä pelkällä peruspäivärahalla + satunnaisia hanttihommia, kuten puhelinmyyntiä.
Miten ihmeessä? Tuolloin akateeminen työttömyys lähenteli nollaa. Miten heikkotasoinen pitää olla, että käy noin?
Ei muuten lähennellyt. Tässä kirjoitus maisterien työttömyydestä vuodelta 2006:
http://www.talouselama.fi/uutiset/tyottomia-maistereita-enemman-kuin-la…
Minäkin jäin työttömäksi 7 vuoden viransijaisuuksien jälkeen. Olin tunnollisesti säästänyt eläkemaksuja koko ajan, en kyllä 25 % koska olen kolmen lapsen yh. Sairastuin samalla syöpään, ja pakko oli nuo säästöni nostaa . Olen ollut aivan jumalattoman kovilla työelämässä, kun yritin saada vakipaikkaa ja näyttää, että olen hyvä työntekijä yksinhuoltajuudestani huolimatta.
Nyt en enää jaksa uskoa työpaikkaan tai säästämiseen. En kuitenkaan elä edes niin vanhaksi, että eläkkeelle pääsisin, vaikka syöpäni nyt hoidettu onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt pitäisi aktivoitua ja ohjata itsekkään suuren ikäluokan haalima omaisuus ja varat valtiolle heidän kuollessaan. Näin sitä voisi jakaa epäitsekkäille jälkipolville tasapuolisesti ;).
Kuhnuri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuhnuri kirjoitti:
Suuret ikäluokat rakensivat hyvinvointi yhteiskunnan, mutta me -60 luvulla syntyneet olemme saaneet siitä eniten nauttia. Oikeastaan meidän -60 luvulla syntyneiden ei kuuluisi saada lainkaan eläkettä, koska olemme käyttäneet ne rahat yltäkylläiseen elämään jo aikaisemmin.
Älä jauha paskaa. 60-luvulla syntyneissä on tosi paljon pudokkaita, jotka jäivät 90-luvun laman jalkoihin. Ja ne jotka eivät pudonneet jo silloin putoavat nyt. Arvaa vaan millaista eläkettä sitten enää saa. Yli viisikymppisiä ei palkaa enää kukaan kun nuoria saa halvemmalla.
60-luvulla syntyneet olivat 90-luvun lamassa vasta 30v. Tuo lama oli pian ohi ja laman jälkeen 30v pääsi vielä töihin jos vain halusi mennä. Tuo 90-luvun lama kohteli niitä ahneita tietysti kaltoin, joilla oli tuloihin nähden liian isot lainat otettuna juppi-elämään. Me 60-luvulla syntyneet pääsimme heti töihin, jos vain halusimme mennä, yritykset oikein kilpailivat työntekijöistä, palkat olivat silloin korkeita verrattuna nykyaikaan.
No oli kyllä tosi hyvät palkat. Kokopäiväisen työntekijän keskipalkka vuonna 1995 oli nykyrahassa päälle 1700 e/kk ja vastaavasti vuonna 2015 päälle 3300 e/kk. Tietty esimerkiksi asumiskustannukset olivat reilusti pienemmät, mutta kyllä elintaso on nykyään huomattavasti parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä keskusteluja lukiessa aina vähän ihmetyttää nuorten valitus tulevasta eläkkeestään. Monia selvästi ahdistaa se oma tuleva eläkkeen taso sekä eläkeikä. Miksei siis useampi tee asialle jotain itse, eli säästä omatoimisesti eläkettään varten? Mikäli henkilö säästää 25 % menoistaan ja saa niille varsin realistisen 7 % markkinatuoton, niin 27 vuoden päästä hän pystyisi elämään sijoitustensa turvin loppuelämänsä. Tässä tapauksessa pääomasta voi ottaa ulos 4 % vuosittain ja erittäin suurella todennäköisyydellä sijoitetun pääoman määrä ei pienenisi, eli perittävääkin jäisi. 25 % säästöaste on vieläpä melko maltillinen ja mikäli sen nostaisi 40 prosenttiin, niin eläkkeelle pääsisi jo 19 vuoden päästä.
Itse olen Y-sukupolven edustaja, joka ymmärsi aloittaa sijoittamisen melko varhaisessa vaiheessa 19-vuotiaana. Tämän hetken sijoituksilla ja säästämisasteellani näyttäisi siltä, että voin luultavasti jäädä halutessani pois työelämästä 45-50 -vuotiaana. Toki jos saan perintöä ennen sitä, niin voisin eläköityä vielä aikasemmin. Sijoitusteni kenties paras anti on kuitenkin se, etten joudu turhaan stressaamaan siitä, miten ulkopuoliset tahot voivat määrittää eläkkeeni tason tai eläkeikäni.
Mistä ihmeestä nykyään kukaan voi säästää 25 %? Lisäksi olen sijoittanut 15 vuotta eikä silläkään mennä eläkkeelle, tuskin koskaan. Olen vajaa 30.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt nelikymppiset on yhteiskunnan voittajaryhmä. Lama lusittiin yliopistossa, valmistumisen jälkeen vanhemmat kilpailijat oli siivottu kortistoon ja töitä oli, alkoi ennennäkemätön nousukausi, jossa kuka vain kohosi raketin lailla, puoli-ilmainen omistusasunto ostettiin ja siitäkin parhaimmillaan 10% arvonnousua vuodessa...
Jos ei niistä lähtökohdista rakentanut menestyksekästä ja vaurasta elämää, niin ei sitten mistään. Moni tulee kertomaan toisenlaista tarinaa, mutta esittämäni faktat pitävät jetsulleen paikkansa. Verrataan vaikka nyt kolmekymppisiin: 10 vuoden lama päällä, työpaikat kortilla, asunnot mielettömän hintaisia, kilpailu koventunut kun miltei kaikilla jo korkeakoulututkinto yms. Eipä naurattaisi olla siinä ikäluokassa.
Noinhan se varmasti olikin joillain onnellisilla. Ikävä kyllä ei niitä työpaikkoja kaikille riittänyt edes tuolloin 2000-luvun hurjalla nousukaudella. Itse olen näitä nyt nelikymppisiä ja valmistuin korkeakouluopinnoistani vuonna 2005 suoraan kortistoon, vailla pienintäkään toivoa työllistymisestä. Nyt on takana 11 vuotta työttömyyttä pelkällä peruspäivärahalla + satunnaisia hanttihommia, kuten puhelinmyyntiä.
Miten ihmeessä? Tuolloin akateeminen työttömyys lähenteli nollaa. Miten heikkotasoinen pitää olla, että käy noin?
Ei muuten lähennellyt. Tässä kirjoitus maisterien työttömyydestä vuodelta 2006:
http://www.talouselama.fi/uutiset/tyottomia-maistereita-enemman-kuin-la…
3,8 prosenttia ei kovin kaukana nollasta ole. Tuossakin on työpaikan vaihtajia sun muita juuri ulkomailta tulleita mukana.
Jos 96 sadasta on töissä, ja ne neljäkin ovat suurimmalta osin väliaikaisesti työttömänä, niin kuinka huono täytyy olla, ettei ole "pienintäkään toivoa työllistymisestä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen syntynyt v. 1959.
Minä olen saanut ilmaisen koulutuksen ja ilmaisen terveydenhuollon, olen sukuni ensimmäinen akateeminen. Minut on kiskottu työelämään jo ennen valmistumista enkä ole ollut päivääkään työtön. Olen hankkinut talon melkein heti työelämään siiirtymisen jälkeen ja maksanut sen alle 10 vuodessa. Rahaa on jäänyt yli, olen matkustellut ja investoinut. Nyt kun olen vajaa 60 vuotias olen siirtynyt työelämästä syrjään ja vietän eläkepäiviä etelässä eläen pääomatuloilla.
Minä luulen, että minä ja minun sukupolveni on päässyt tässä elämässä helpolla, ei suuret ikäluokat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä keskusteluja lukiessa aina vähän ihmetyttää nuorten valitus tulevasta eläkkeestään. Monia selvästi ahdistaa se oma tuleva eläkkeen taso sekä eläkeikä. Miksei siis useampi tee asialle jotain itse, eli säästä omatoimisesti eläkettään varten? Mikäli henkilö säästää 25 % menoistaan ja saa niille varsin realistisen 7 % markkinatuoton, niin 27 vuoden päästä hän pystyisi elämään sijoitustensa turvin loppuelämänsä. Tässä tapauksessa pääomasta voi ottaa ulos 4 % vuosittain ja erittäin suurella todennäköisyydellä sijoitetun pääoman määrä ei pienenisi, eli perittävääkin jäisi. 25 % säästöaste on vieläpä melko maltillinen ja mikäli sen nostaisi 40 prosenttiin, niin eläkkeelle pääsisi jo 19 vuoden päästä.
Itse olen Y-sukupolven edustaja, joka ymmärsi aloittaa sijoittamisen melko varhaisessa vaiheessa 19-vuotiaana. Tämän hetken sijoituksilla ja säästämisasteellani näyttäisi siltä, että voin luultavasti jäädä halutessani pois työelämästä 45-50 -vuotiaana. Toki jos saan perintöä ennen sitä, niin voisin eläköityä vielä aikasemmin. Sijoitusteni kenties paras anti on kuitenkin se, etten joudu turhaan stressaamaan siitä, miten ulkopuoliset tahot voivat määrittää eläkkeeni tason tai eläkeikäni.
Etkö ymmärrä, että syy miksi tämä ärsyttää on, että näin joudutaan tekemään plus pakkosäästämään tuloista eläkemaksua, jota ei kuitenkaan saa koskaan. Nuoret maksavat siis kahdet eläkemaksut koska suuret ikäluokat jättivät omalta kohdaltaan ne täysimääräisesti maksamatta.
Joo kyllähän mä paremman kohteen 5,7% eläkemaksulleni keksisin, joten osaltaan ymmärrän ärsytyksen. Viestini pointti oli vain muistuttaa, että oman eläkkeensä suhteen ei tarvitse olla täysin riippuvainen ulkopuolisista tahoista, vaan voi myös ottaa ohjat omiin käsiinsä. Meillä nuoremmilla on tähän itseasiassa paljon paremmat mahdollisuudet kuin suurilla ikäluokilla, sillä ennen 2000-lukua arvopaperisäästäminen oli nykyistä hankalampaa sekä kalliimpaa. Lisäksi nykyään internet on pullollaan ilmaista tietoa liittyen sijoittamiseen, mikä entuudestaan madaltaa aloittamisen kynnystä.
Luuletko tosissasi, että sun eläkemaksusi on vain 5,7%? Se on oikeasti 24%! Eli jokainen työssäkäyvä "säästää" jo nyt neljänneksen palkastaan eläkemaksuihin. Suurimman osan siitä maksaa työnantaja suoraan, joten se ei näy palkkakuitissa, mutta sinun pitää silti työssäsi tuottaa tuokin raha, jotta työantaja voi sen maksaa edelleen ulos. Eli työnantajan näkökulmasta se on yhtä lailla palkkakulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä keskusteluja lukiessa aina vähän ihmetyttää nuorten valitus tulevasta eläkkeestään. Monia selvästi ahdistaa se oma tuleva eläkkeen taso sekä eläkeikä. Miksei siis useampi tee asialle jotain itse, eli säästä omatoimisesti eläkettään varten? Mikäli henkilö säästää 25 % menoistaan ja saa niille varsin realistisen 7 % markkinatuoton, niin 27 vuoden päästä hän pystyisi elämään sijoitustensa turvin loppuelämänsä. Tässä tapauksessa pääomasta voi ottaa ulos 4 % vuosittain ja erittäin suurella todennäköisyydellä sijoitetun pääoman määrä ei pienenisi, eli perittävääkin jäisi. 25 % säästöaste on vieläpä melko maltillinen ja mikäli sen nostaisi 40 prosenttiin, niin eläkkeelle pääsisi jo 19 vuoden päästä.
Itse olen Y-sukupolven edustaja, joka ymmärsi aloittaa sijoittamisen melko varhaisessa vaiheessa 19-vuotiaana. Tämän hetken sijoituksilla ja säästämisasteellani näyttäisi siltä, että voin luultavasti jäädä halutessani pois työelämästä 45-50 -vuotiaana. Toki jos saan perintöä ennen sitä, niin voisin eläköityä vielä aikasemmin. Sijoitusteni kenties paras anti on kuitenkin se, etten joudu turhaan stressaamaan siitä, miten ulkopuoliset tahot voivat määrittää eläkkeeni tason tai eläkeikäni.
Tämä onnistuu kenties ihmiseltä, jolla on todella pienet asumismenot / ei ainakaan montaa lasta / hyvä palkka. Ja tarkoitan oikeasti HYVÄ palkka, jos on isot asumismenot.... Esimerkiksi meidän perhe pystyy säästämään koko ajan hiukan. Mutta aina on tiedossa isompi meno, mitä varten säästetään. Tällä hetkellä auto.
25 % säästöaste ei nyt ole mikään mahdoton tavoite, jonka voi saavuttaa vain yksiöissä asuvat yksinäiset toimitusjohtajat. Tietty jos olet suunnitellut oman taloutesi niin tiukille, että kaikki menee mikä tulee, niin voi vaatia totuttelua. Kun perheenne tulot ovat nousseet, niin oletteko heti automaattisesti lisänneet kulutustanne vastaavalla määrällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä keskusteluja lukiessa aina vähän ihmetyttää nuorten valitus tulevasta eläkkeestään. Monia selvästi ahdistaa se oma tuleva eläkkeen taso sekä eläkeikä. Miksei siis useampi tee asialle jotain itse, eli säästä omatoimisesti eläkettään varten? Mikäli henkilö säästää 25 % menoistaan ja saa niille varsin realistisen 7 % markkinatuoton, niin 27 vuoden päästä hän pystyisi elämään sijoitustensa turvin loppuelämänsä. Tässä tapauksessa pääomasta voi ottaa ulos 4 % vuosittain ja erittäin suurella todennäköisyydellä sijoitetun pääoman määrä ei pienenisi, eli perittävääkin jäisi. 25 % säästöaste on vieläpä melko maltillinen ja mikäli sen nostaisi 40 prosenttiin, niin eläkkeelle pääsisi jo 19 vuoden päästä.
Itse olen Y-sukupolven edustaja, joka ymmärsi aloittaa sijoittamisen melko varhaisessa vaiheessa 19-vuotiaana. Tämän hetken sijoituksilla ja säästämisasteellani näyttäisi siltä, että voin luultavasti jäädä halutessani pois työelämästä 45-50 -vuotiaana. Toki jos saan perintöä ennen sitä, niin voisin eläköityä vielä aikasemmin. Sijoitusteni kenties paras anti on kuitenkin se, etten joudu turhaan stressaamaan siitä, miten ulkopuoliset tahot voivat määrittää eläkkeeni tason tai eläkeikäni.
Etkö ymmärrä, että syy miksi tämä ärsyttää on, että näin joudutaan tekemään plus pakkosäästämään tuloista eläkemaksua, jota ei kuitenkaan saa koskaan. Nuoret maksavat siis kahdet eläkemaksut koska suuret ikäluokat jättivät omalta kohdaltaan ne täysimääräisesti maksamatta.
Joo kyllähän mä paremman kohteen 5,7% eläkemaksulleni keksisin, joten osaltaan ymmärrän ärsytyksen. Viestini pointti oli vain muistuttaa, että oman eläkkeensä suhteen ei tarvitse olla täysin riippuvainen ulkopuolisista tahoista, vaan voi myös ottaa ohjat omiin käsiinsä. Meillä nuoremmilla on tähän itseasiassa paljon paremmat mahdollisuudet kuin suurilla ikäluokilla, sillä ennen 2000-lukua arvopaperisäästäminen oli nykyistä hankalampaa sekä kalliimpaa. Lisäksi nykyään internet on pullollaan ilmaista tietoa liittyen sijoittamiseen, mikä entuudestaan madaltaa aloittamisen kynnystä.
Luuletko tosissasi, että sun eläkemaksusi on vain 5,7%? Se on oikeasti 24%! Eli jokainen työssäkäyvä "säästää" jo nyt neljänneksen palkastaan eläkemaksuihin. Suurimman osan siitä maksaa työnantaja suoraan, joten se ei näy palkkakuitissa, mutta sinun pitää silti työssäsi tuottaa tuokin raha, jotta työantaja voi sen maksaa edelleen ulos. Eli työnantajan näkökulmasta se on yhtä lailla palkkakulu.
Olen tietoinen, että työnantaja vastaa suurimmasta osasta eläkemaksuista. Vaikka jossain utopiassa eläkemaksut poistuisivat kokonaan, se tuskin näkyisi täysimääräisenä palkassa, eikä näin ollen olisi kokonaan käytettävissäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä keskusteluja lukiessa aina vähän ihmetyttää nuorten valitus tulevasta eläkkeestään. Monia selvästi ahdistaa se oma tuleva eläkkeen taso sekä eläkeikä. Miksei siis useampi tee asialle jotain itse, eli säästä omatoimisesti eläkettään varten? Mikäli henkilö säästää 25 % menoistaan ja saa niille varsin realistisen 7 % markkinatuoton, niin 27 vuoden päästä hän pystyisi elämään sijoitustensa turvin loppuelämänsä. Tässä tapauksessa pääomasta voi ottaa ulos 4 % vuosittain ja erittäin suurella todennäköisyydellä sijoitetun pääoman määrä ei pienenisi, eli perittävääkin jäisi. 25 % säästöaste on vieläpä melko maltillinen ja mikäli sen nostaisi 40 prosenttiin, niin eläkkeelle pääsisi jo 19 vuoden päästä.
Itse olen Y-sukupolven edustaja, joka ymmärsi aloittaa sijoittamisen melko varhaisessa vaiheessa 19-vuotiaana. Tämän hetken sijoituksilla ja säästämisasteellani näyttäisi siltä, että voin luultavasti jäädä halutessani pois työelämästä 45-50 -vuotiaana. Toki jos saan perintöä ennen sitä, niin voisin eläköityä vielä aikasemmin. Sijoitusteni kenties paras anti on kuitenkin se, etten joudu turhaan stressaamaan siitä, miten ulkopuoliset tahot voivat määrittää eläkkeeni tason tai eläkeikäni.
Mistä ihmeestä nykyään kukaan voi säästää 25 %? Lisäksi olen sijoittanut 15 vuotta eikä silläkään mennä eläkkeelle, tuskin koskaan. Olen vajaa 30.
No mun on paha sanoa sun sijoitusten hajautuksesta, mutta tuo 7 % on varsin odotettavissa oleva reaalituotto pitkäaikaisille sijoituksille. Esimerkiksi edellisen 27 vuoden reaalinen keskituotto vuodessa on ollut 9 % ja tuohon jaksoon on mahtunut muutama pörssiromahduskin. Ja varsin hyvin voi säästää 25 % jos ei mm. asu mahdollisimman kalliisti ja osta uutta autoa parin vuoden välein. Keskituloisen henkilön tapauksessa tuo ei ole kuin reilu 500 e/kk. Itse olen viimeiset pari vuotta kyennyt säästämään keskimäärin 45 % tuloistani, vaikka ihan keskituloisessa työssä olen.
Kuhnuri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuhnuri kirjoitti:
Suuret ikäluokat rakensivat hyvinvointi yhteiskunnan, mutta me -60 luvulla syntyneet olemme saaneet siitä eniten nauttia. Oikeastaan meidän -60 luvulla syntyneiden ei kuuluisi saada lainkaan eläkettä, koska olemme käyttäneet ne rahat yltäkylläiseen elämään jo aikaisemmin.
Älä jauha paskaa. 60-luvulla syntyneissä on tosi paljon pudokkaita, jotka jäivät 90-luvun laman jalkoihin. Ja ne jotka eivät pudonneet jo silloin putoavat nyt. Arvaa vaan millaista eläkettä sitten enää saa. Yli viisikymppisiä ei palkaa enää kukaan kun nuoria saa halvemmalla.
60-luvulla syntyneet olivat 90-luvun lamassa vasta 30v. Tuo lama oli pian ohi ja laman jälkeen 30v pääsi vielä töihin jos vain halusi mennä. Tuo 90-luvun lama kohteli niitä ahneita tietysti kaltoin, joilla oli tuloihin nähden liian isot lainat otettuna juppi-elämään. Me 60-luvulla syntyneet pääsimme heti töihin, jos vain halusimme mennä, yritykset oikein kilpailivat työntekijöistä, palkat olivat silloin korkeita verrattuna nykyaikaan.
En mä vaan päässyt. Sain kenkää säästötoimenpiteiden takia vuonna 1994. Kukaan ei palkannut edes pätkään moneen vuoteen vaikka mulla oli hyvä ja tuore koulutus hyvin arvosanoin. Ei auttanut itku eikä parku.
Miten ihmeessä? Tuolloin akateeminen työttömyys lähenteli nollaa. Miten heikkotasoinen pitää olla, että käy noin?