Miksi lopetit yhteydenpidon?

En kirjoittanut sitä seuraavaa tekstiviestiä/sähköpostia enää, kun ei ollut mitään sanottavaa. Kyllä minulle edelleen olisi saanut kirjoittaa, mutta ehkä toisellakaan osapuolella ei ollut mitään asiaa. Näin on käynyt useamman kerran.

Kuulin että hän oli kertonut henkilökohtaisia yksityisasioitani eteenpäin.Meni täysin luottamus.

Koska toinen henkilö arvosteli jatkuvasti minua, piti itseään selkeästi parempana ja kontrolloi koko ajan, miten tulee toimia. Ei ollut mitään sanottavaa enää hänelle eikä jäänyt ikävä.

Elämäni oli silloin todella vaikeaa. Hänen omat juttunsa kuin väänsivät veistä haavoissani. Ei varmaan tehnyt tahallaan. En halunnut kertoa hänelle omista ja perheeni vaikeuksista, koska aiemmin hän oli juoruillut yksityisiä asioitani sukulaisilleni ja esim. ex-koulukiusaajilleni. Tämän olin antanut anteeksi, mutta en kyennyt luottamaan hänen vaitioloonsa.

Koska olin ottanut jo aiemmin epäkohtia esille ja henkilö reagoi asioihin ikävästi/torjuvasti. Henkilö jäi myös kiinni valehtelusta, en katso olevani tilivelvollinen epäluotettaville henkilöille millään tasolla.

Hän halusi vain puhua omista asioistaan eikä ollut vastavuoroinen suhde. En viitsinyt enää olla toisen tarpeiden yksipuolinen palvelija. Toinen oli mielenterveystyön ammattilainen, mutta täysin sokea omalle toiminnalleen. Luuli olevansa erityisen oivaltava, mutta käytännössä aivan ääliö, kun ei osannut puhua muuta kuin itsestään koko ajan. Olin ihan uuvuksissa aina vuorovaikutuksen jälkeen. Myöskään puhelimessa hän ei kunnioittanut ollenkaan sitä, kun sanoin 2h puhelun jälkeen, että minun pitää nyt lopettaa ja on muitakin velvollisuuksia. Hän vain jatkoi ja jatkoi. En päässyt hänestä eroon, joten lakkasin vastaamasta puheluihin kokonaan. Hävisin siis hänen elämästään.

Yhteenveto: toinen on valtava energiasyöppö eikä osaa vastavuoroista käytöstä. En itse saanut mitään, annoin vain.

Koska hän oli narsisti, joka oli vain yhteydessä silloin, kun itse tarvitsi jotakin.

En jaksanut kuunnella sitä itsensä kehumista ja kun valtaosa keskusteluista meni sen itsensäkehumisen lisäksi leuhkimiseen hienoilla merkkitavaroilla. Sain niiden keskustelujen aikana tuntea olevani varaystävä, jolle kerrotaan asiat, joita muut eivät viitsi kuunnella.

Suhde ei ollut aito ja minulle mitään tuottava. Ontto ihminen, jota olisi pitänyt vain tukea.

Olin kärsinyt henkilökohtaisen trauman, eikä tämä henkilö oikein osannut suhtautua asiaan. Viimeajat olin myös lähinnä kuunnellut hehkutuksia hänen muista ystävistään, joten.

Vierailija kirjoitti:

En kirjoittanut sitä seuraavaa tekstiviestiä/sähköpostia enää, kun ei ollut mitään sanottavaa. Kyllä minulle edelleen olisi saanut kirjoittaa, mutta ehkä toisellakaan osapuolella ei ollut mitään asiaa. Näin on käynyt useamman kerran.

Kutakuinkin näin! En ehtinyt vastata säädyllisessä ajassa kaverin viestiin, sitten asia unohtuikin joksikin aikaa. Ei kuulunut viestiä enää sieltäkään päin. Sama kaveri teki usein ohareita, kun piti hänen tulla kylään, perui viime hetkellä. Aikani jaksoin varautua ja leipoa tarjottavia, viime aikoina en sitten edes viitsinyt, peruihan hän kuitenkin vierailunsa. Sellainen vähän tasapainoton energiasyöppö kaveri muutenkin oli. Ehkä itseäni suojellakseni, en sitten heti vastannutkaan viestiin?

Henkilö käveli kerta toisensa jälkeen ylitseni. Hän teki vuosia vastoin toivomuksiani. En jaksanut enää pyytää, ettei hän tekisi niin. Kun ei mennyt pyyntö perille, lakkasin vastaamasta tekstiviesteihin ja sähköposteihin ja tapaamasta.

Itse olen lopettanut yhteydenpidon, koska ei ollut enää mitään sanottavaa. Ei se ollut kenenkään syy, vaan elämät vain lähtivät syystä tai toisesta kulkemaan niin eri suuntiin, että ei jäljelle jäänyt mitään yhteistä. Ehkä alunperinkin yhteys perustui siihen, että toinen vain sattui olemaan siinä.

Ystäväni sitten lopetti yhteydenpidon minuun, koska hän kävi elämässään läpi niin suuria muutoksia, että käpertyi niiden johdosta kuoreensa. Ei tehnyt sitä tietoisesti, niin vain kävi. Hiljaisuutta kesti noin pari vuotta. Nyt olemme jälleen yhteydessä, ja välimme ovat läheisemmät kuin koskaan. 

Aina samat jutut, ei vaan jaksa kiinnosta enää.

Koska olen erakkoluonne. En jaksa pitää ihmisiin yhteyttä ja tavata heitä. Lisäksi oli tunne, että olen tälle ihmiselle täysin yhdentekevä.

Liian kontroilloiva ihminen, olin tyytyväinen kun pääsin eroon.

Annoin pikkurillin ja oli viedä koko käden joten nyt pidän sormeni tiukasti hanskassa ja varon tuollaisia tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

En kirjoittanut sitä seuraavaa tekstiviestiä/sähköpostia enää, kun ei ollut mitään sanottavaa. Kyllä minulle edelleen olisi saanut kirjoittaa, mutta ehkä toisellakaan osapuolella ei ollut mitään asiaa. Näin on käynyt useamman kerran.

Minä en ainakaan viitsi "ahdistella" toista ihmistä pommittamalla toista viesteillä. Olen odottanut kohteliaasti toisen vastausta ja kun sitä ei ole kuulunut niin olen olettanut että toinen on vetänyt herneen nenään jostain tai seurani ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Suhde ei ollut aito ja minulle mitään tuottava. Ontto ihminen, jota olisi pitänyt vain tukea.

Minkälainen on ontto ihminen?

Lopetin yhteydenpidon ystävääni, jolla oli mielenterveysongelmia. Autoin ja autoin ja hän oli lopulta minusta todella riippuvainen. Tämä on ihan kauhea sanoa, mutta lopetin yhteydenpidon, kun hän yritti itsemurhaa ja rivien välistä toi esille, että olisin osasyyllinen siihen, koska en auttanut häntä "ratkaisevalla hetkellä". En vaan jaksanut enää. En kertakaikkiaan. Koen asiasta vieläkin syyllisyyttä.

Halusi aina olla huomion keskipiste. Hänen juttunsa olivat tietysti aina tärkeämpiä kuin muiden. Arvosteli muita. Juoruili ja oli kaksinaamainen. Oli herkkä loukkaantumaan, vaikka itse jatkuvasti käyttäytyi epäkunnioittavasti muita kohtaan. Piti itseään muita parempana. Koki itse olevansa suurinpiirtein pyhimys. Jaksoi muistella toisten ihmisten virheitä ja mokia. Oman huonon käytöksensä käänsi aina muiden syyksi. Vertaili jatkuvasti itseään muihin. Oli todella kateellinen kaikille. Sai usein pilattua toisten ilon. Nosti itsensä jalustalle vähättelemällä toisia. Koki muiden olevan jatkuvasti ilkeitä hänelle, vaikka oli sitä itse. Laitoin välit poikki ja nyt varmasti kiertää ympäri kyliä mustamaalaamassa minua.