Ihmiset jotka ei onnittele kuullessaan vauvauutiset?

Ystävän mies ei halua lasta vaan ehdotti tälle aborttia. Ystäväni haluaa pitää lapsen. Ei tullut onniteltua pariskuntaa perheenlisäyksen johdosta.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kun olin kesätöissä yksi toinen teini-ikäinen työntekijä kertoi olevansa raskaana. Olisi varmaan pitänyt sanoa "onnea, sitä tulet tarvitsemaan", koska olimme tuolla hetkellä röökillä (tyyppi oli vielä lukenut jostain ettei se haittaa sikiötä), mutta jäin sanattomaksi.

Eräs minun kaverini paljasti raskausuutisen myöskin kun olimme yhdessä tupakalla. Ei tosiaan ollut onnittelut ensimmäisenä mielessä.

Maailman paras kattokarlsson. :D

En onnitellut esim vastikään mieheni sukulaista vauvauutisesta, koska en ymmärrä, miksi se vauva pitää nyt tehdä, tosi vaikeaan elämäntilanteeseen. Minusta siinä ei ole mitään onniteltavaa, että jälleen yksi alle köyhyysrajan elävä lapsi tulee maailmaan. Perheessä on jo kolme lasta, joista kaksi erityislasta, perheen äiti työtön ja kouluttamaton...itse asiassa se lapsi on tehty aina kolmen vuoden välein varmaankin juuri välttääkseen kouluun tai töihinjoutumisen.

Mulle vauvauutiset ovat aina se kaikkein tärkein juttu. Naimisiinmeno sun muut tottakai hienoja asioita, mutta oman lapsen saaminen on se kaikista isoin asia elämässä. Siihen ei vaan voi suhtautua vähätellen. Onnekseni omatkin kaverit ovat alkaneet vihdoin lisääntymään, on hienoa huomata miten niin moni kasvaa henkisesti äitiyden myötä :)

Vierailija kirjoitti:

Onnittelen, mutta en tarkoita sitä.

Sama. Onnittelen, koska kuuluu, mutta oikeasti tekisi mieli esittää suruvalittelut.

Minä en oikein välitä sanoa lauseita, jotka sanotaan pelkästään siksi, että ne pitää sanoa. Mieluummin alan keskustelemaan henkilön kanssa aiheesta kuin sanon jotain sisällötöntä lätinää. Toisinaan sitä onnittelua ja kiitosta ei noista sanoista löydy, mutta siitä löytyy paljon enemmän välittämisen osoittamista ellei oli idiootti ja kiinnitä huomiota epäolennaisuuksiin, kuten näiden tyhjien sanojen etsimiseen. 

Silloin kun olin raskaana, niin näitä tuttavia tuli vastaan, joidenka vastaus oli "aijaa".

Jaa, että mitäkö mieltä. No, en mitään. Jos tuntuu siltä ettei tunne tarvetta onnitella, niin sitten on parempi ettei esitäkkään mitään. Toiset eivät välttämättä edes tajua onnitella.

Olen itse sellainen ihminen, joka ei kiinnitä toisten ihmisten tekemisiin, vaatetukseen tai elämäntapaan juuri sen kummempaa huomiota, niin kauan kun he itse ovat siihen tyytyväisiä.

Jos sille linjalle lähtee, niin saa koko ajan olla ihmettelemässä "kui se tollee ny tekee, tyhmä" "miks se tollee ajattelee, tyhmä" ja joka asiasta vois loukkaantua. Mulla meinaan on muutama tällanen kaveri, jotka jaksaa päivästä toiseen miettiä toisten ihmisten sanomisia ja tekemisiä, ja jokaisen toisen ihmisen sanomisen, sanomatta jättämisen tai tekemisten tai tekemättä jättämisten takana tietenkin näiden ihmisten mielessä piilee se henkilökohtainen loukkaus heitä kohtaan. Oma sisko on kyllä mestari tässä, ehkä juuri siksi en edes ajattele moisia asioita... turhaa ajan haaskausta miettiä miten ihmisten pitäs käyttäytyä tai sanoa mallimaailmassa.

Käyttäjä2513 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnittelen, mutta en tarkoita sitä.

Sama. Onnittelen, koska kuuluu, mutta oikeasti tekisi mieli esittää suruvalittelut.

Eihän se ole pakko onnitella. Mutta tollanen "mieli tekis esittää surunvalittelut" ajatusmaailma kertoo kyllä ihmisestä itsestään aika paljon. Jos itse et halua kälkikasvua, se on täysin fine. Mutta on se vähän hassua, jos ei pysty tuntemaan iloa toisen ihmisen puolesta. Oli kyse sitten mistä tahansa toiselle ihmiselle iloisesta tai onnellisesta asiasta LUE: raskaus, unelmatyöpaikan saanti, naimisiinmeno tai vaikka bingo voitto.

klo 12:50 | 29.12.2016

Mitä mieltä ihmisistä, jotka ei lainkaan onnittele kuullessaan, että jollekin on tulossa vauva? Osalla tietenkin voi olla aiheeseen liittyen vaikeaa (esim. oma lapsettomuus) mutta tuskin kuitenkaan kaikilla. Esim. keski-ikäisillä perheellisillä tai parikymppisillä sinkuilla.

*Mitä onniteltavaa siinä on? Elämä pilalla.

Onnittelin kerran ja raskaana oleva vastasi, että etukäteen (siis ennen vauvan syntymää) ei saisi onnitella. En ole sen jälkeen raskaudesta onnitellut.

Tarkoittiko aloittaja raskausuutisia. Niistä en onnittele, ei voi vielä vauvasta puhua, kun sitä ei ole.

Isäni ei onnitellut, sanoi, että ei onnittele ennen kuin on syntynyt. Sen jälkeen mietin loppuajan lähinnä vain sitä, mitä voikaan mennä vikaan. Se sai minut pelkäämään. Lapseni oli kuolla synnytyksessä, ja silloinkin ajattelin vain, että isä jotenkin "tiesi" tai jopa kirosi vauvani. Vaikka sanotaan, että etukäteen onnittelu toisi huonoa onnea...

"Olen iloinen teidän puolesta. Onnea odotukseen." Miten vaikea tämä on sanoa ellei ole mt-ongelmainen tai autisti.

Vierailija kirjoitti:

"Olen iloinen teidän puolesta. Onnea odotukseen." Miten vaikea tämä on sanoa ellei ole mt-ongelmainen tai autisti.

Niitä tuntuu tässä ketjussa olevan, kun lukee kommentteja. Miksi kaikki hyvä ja kaunis pitää kääntää toisinpäin? Mikä teitä vaivaa? Itsenne olisi saatu työntää äitiinne takaisin, kun olette häijyjä ja pahansuopia.

Onnittelen aina, ja pyöräytän silmiäni ympäri samalla. Kunpa vaan tietäisitte mikä teitä odottaa.... 

t. kahden äiti

En tykkää lapsista tai vauvoista ja lisääntyjät itsessään ovat ärsyttäviä. En näe syytä onnitella siitä, että on osannut avata haarat. 

Saatan sanoa, että "ihana uutinen" tai "onpa kiva", kysyä laskettua aikaa ja kommentoida jotain talvi-kevät-kesä-syysvauvasta. Onnittelen sitten, kun on jotain onniteltavaa eli kun lapsi on maailmassa.

Me onniteltiin sukulaista, mutta sekään ei riittänyt. Vauvan saanti on yleensä saajalleen mahtavaa, mutta tämä tyyppi ei ymmärtänyt sitä ettei meidän maailma siitä miksikään muutu vaikka hänen maailmansa mullistuu. Tuntui että meidän olisi pitänyt palvoa lasta ja kysellä kuulumiset joka päivä. Ne puhelinlangat toimii myös toisin päin, eipä hänkään ole koskaan kysellyt meidän kuulumisia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä ihmisistä, jotka ei lainkaan onnittele kuullessaan, että jollekin on tulossa vauva? Osalla tietenkin voi olla aiheeseen liittyen vaikeaa (esim. oma lapsettomuus) mutta tuskin kuitenkaan kaikilla. Esim. keski-ikäisillä perheellisillä tai parikymppisillä sinkuilla.

Tuohan on niin arkipäiväinen asia etten minä ainakaan ole tajunnut onnitella sen kummemmin. No, onnittelen sitten jatkossa. Olen pitänyt vauvauutisia yksityiselämään kuuluvana asiana.