Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen hankkiminen opiskeluaikana (korkeakouluopiskelijat!)
29.12.2016 |
Akateeminen työtön, ikää 28 vuotta, täällä hei. Työtilanne on surkea, joten ei auta kun hakeutua uudelleen opiskelemaan. Mies on työelämässä, ihan hyvällä palkalla. Molemmat toivomme perheenlisäystä parin vuoden sisään. Mun pelkona kuitenkin on, että uuden uran esteenä on ns. hedelmällinen ikä. Eli jään jalkoihin hakijoissa koska saatan jäädä äitiyslomalle - tiedän, tiedän, se ei ole oikein, mutta valitettavasti mahdollista.
Ollaankin miehen kanssa puhuttu vauvan yrittämisestä opiskeluaikana. Jos ensi syksynä pääsisin suorittamaan maisteriopintoja sivuaineestani, opiskelisin vuoden verran ja vauvan yrittäminen alkaisi toisen vuoden aikana, gradun kanssa samoihin aikoihin (olisin tällöin 30-31 vuotias). Gradua voisi tehdä omaan tahtiin ja äitiyslomalta palatessa loppuun. Sen jälkeen voisikin aloittaa työnhaun ns. puhtaalta pöydältä. Paperilla tuntuu mahtavalta idealta, mutta miten käytännössä?
Löytyykö täältä opiskeluaikana vauvan hankkineita? Oliko hyvä idea vai onko se työpaikka (ura) oikeasti kannattavampi hankkia ensin?
Kommentit (43)
Mä lopetin opiskelun yliopistossa ja menini puoleksi vuodeksi töihin. En saanut mitään ns. järkevää työtä, joten olin ihan kaupassa tuon ajan. Vaikka oli ehkä hieman ajan tuhlausta, se oli kuitenkin rahallisesti sen arvoista, sillä saan nyt kahdesta lapsesta vanhempainpäivärahat tuon palkan mukaan. Saadaan siis pian toinen lapsi hieman alle 3 vuoden ikäerolla. Tässä välissä opiskelin hetken osa-aikaisesti ja lapsi oli osa-aikahoidossa. Oli mukavaa, kun saatiin ottaa todella pehmeä lasku hoitoon ja menty aika pitkälti lapsen ehdoilla, kun omat opinnot joustavat.
En tietenkään vielä tiedä mikä työllisyystilanne on kun valmistun, mutta uskoisin että tämä on ollut meille paras ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä vaan tee lasta opiskeluun. Itsekin teen 2. tutkintoa ja oon 35. Asun onneksi erilläni miehestä niin kerkeää keskittymään opintoihin. Rahat on aina tiukassa, aika on kortilla ja itestäkin täytyy pitää huolta. Älä vaan tee lasta. Hyvä kun jaksaa opintoihin keskittyä.
Eräs tuttavani on mun ikäinen, opiskelee ja on pikkulapsia. Ei käy kateeksi häntä.
Lapset on ihania, kyllä, mutta niiden aika on sitten kun opinnot on tehty. Näin minä näen asiani ja perustuu omiin valintoihin ja mielipiteisiin (ennen ku joku mamma alkaa valittamaan!)
Totta kai se on rankkaa. Mutta olet nyt 35. Jos toivot vielä lapsia, voi olla jo liian myöhäistä. Lapsettomuushoidot ovat lisääntyneet todella paljon, eivätkä ne aina tuota toivottua tulosta. On siis faktaa, että odottamalla oikeaa hetkeä ottaa tietoisen riskin siitä, että lasta ei tule tai lapsi on sairas (esim. Down). Ja kyllä, tuo riski on aina ja joka kerta, mutta riski kasvaa sitä suuremmaksi mitä vanhempana lasta yrittää.
Vuoden saa olla (läsnäolottomana)poissa raskauden takia. Mutta en ota sitä riskiä. Suoraan töihin kun valmistuu ja sitten ne lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se toinen maisteritutkinto loppujen lopuksi vaikuttaisi työllistymiseesi jos olet sitä jo sivuaineenakin lukenut? Mikset hakeudu jonnekin työllistävälle alalle, ihan siis kaupan kassa / laitoshuoltaja tms, sitä kautta töitä ja mahdollisesti vakituista paikkaa ja sitten lapsi?
En vaan ymmärrä näitä ikuisopiskelijoita...
Sivuaine ei aina anna pätevyyttä hakea/päästä tiettyihin tehtäviin. Laitoshuoltaja? Jos hlö on kouluttautunut maisteriksi, hän varmaan unelmoikin siitä että saa heittää kaiken hukkaan ja aivot narikkaan. Ehkä maisteriksi kouluttautunut haluaa työuraltaan jotain muuta kuin kouluttamattoman työtä.
Onhan laitoshuoltajallakin tutkinto ;) Eikä muuten ole ensimmäinen maisterislaikkari tämä ap jos alalle ryhtyisi. Mutta joo, kertoohan nämä vastaukset millaisia haihattelijoita sieltä korkeakoulusta valmistuu, ja me amislaiset ollaan jo 19-vuotiaasta oltu töissä...
Toiset pyrkivät investoimaan siihen henkiseen pääomaan.
Mikään ei estä amislaistakaan satsaamasta henkiseen pääomaan, helpompaakin se on kun on vakituinen työpaikka.
Tietysti ammattikoulun käynyt voi hakea yliopistoon tai muulla tavoin kehittää henkistä pääomaansa. Mutta enpä kyllä sanoisi, että vakituiseksi laitoshoitajaksi pääseminen on vaikeampaa kuin maisteritutkinnon suorittaminen. :D Tee itse maisterin tutkinto, ja keskustellaan sen jälkeen uudelleen haasteista ja vaikeuksista.
Ymmärrän kyllä hyvin, että kaikki eivät oikeasti halua korkeakouluttautua ja saada sen mukaista työnkuvaa. Toivottavasti sinäkin ymmärrät, että kaikki eivät oikeasti halua toisen asteen koulutuksen mukaista työnkuvaa.
Ymmärräthän sinäkin, että tässä kyse oli nimenomaan siitä että halu ei kohtaa tarjontaa? Ap:han ei nimenomaan saanut töitä sillä tutkinnollaan jonka eteen on jo monta vuotta tehnyt töitä, mikä takaa että opiskelemalla lisää työllistyy yhtään sen paremmin? Siinä ei halut eikä jalanpolkemiset auta jos ei työpaikkaa saa sittenkään.
Ei elämässä mikään takaa mitään. Mutta mitään ei ainakaan saavuta sillä, jos jättää yrittämättä. En tiedä, mitä ap on aikeissa opiskella, mutta oletettavasti jotain työllistävämpää alaa kuin hän alunperin opiskeli. Jokainen tehköön kuin parhaaksi näkee. Ymmärrän kyllä varsin hyvin, jos ap ei halua katua koko loppuikäänsä opiskelematta jättämistä. Toisilla on suurempi kaipuu tietynlaisiin työtehtäviin kuin toisilla.
Edelleenkään se kaipuu ei välttämättä tuo sitä työpaikkaa myöhemminkään, korkeakoulutasoisiin tehtäviin odotetaan myös työkokemusta kuitenkin vaikka hakija olisi vasta korkeakoulusta valmistunut nelikymppinen.
Ihan tässä yritän kirjoittaa opinnäytetyötä kotona. 5-vuotias järjestelee työpöytääni ja esittelee minulle jokaisen lippulappusen ja niiden alle hautautuneet värityskuvat. 1-vuotias vetää päiväunia, mutta kuulostelen koko ajan toisella korvalla, että milloin inahtaa ja herää. Mies lähti omaan viikkoliikuntaharrastukseensa, kotiin tullessaan syö jotain ja vie sitten 5-vuotiaan harrastamaan. Minä hoidan sillä välin 1-vuotiasta. Kun mies ja 5-vuotias tulevat kotiin, on iltapalan aika ja sitten lasten iltatoimet. Joskus 21-22 aikaan toinen meistä vapautuu. Ei toivoakaan mistään kirjoittamisesta iltasella. Nyt kirjoitan tätä, koska vituttaa tuo 5-vuotiaan puuha, vaikka toisaalta ihan kiva että keksi tekemistä. Minulla vain ajatus katkeaa jokaisesta kommentista ja nytkin tuossa nenäni edessä on tussi, josta kerrotaan miten voimakkaasti väri tarttuu, miten monta samanlaista tussia meillä on, mitä sillä on viimeksi piirretty ja missä sen kuuluisi olla.
Ehkä pikkaisen mieluummin olisin ihan vain päivätöissä. Ainakin just nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se toinen maisteritutkinto loppujen lopuksi vaikuttaisi työllistymiseesi jos olet sitä jo sivuaineenakin lukenut? Mikset hakeudu jonnekin työllistävälle alalle, ihan siis kaupan kassa / laitoshuoltaja tms, sitä kautta töitä ja mahdollisesti vakituista paikkaa ja sitten lapsi?
En vaan ymmärrä näitä ikuisopiskelijoita...
Sivuaine ei aina anna pätevyyttä hakea/päästä tiettyihin tehtäviin. Laitoshuoltaja? Jos hlö on kouluttautunut maisteriksi, hän varmaan unelmoikin siitä että saa heittää kaiken hukkaan ja aivot narikkaan. Ehkä maisteriksi kouluttautunut haluaa työuraltaan jotain muuta kuin kouluttamattoman työtä.
Onhan laitoshuoltajallakin tutkinto ;) Eikä muuten ole ensimmäinen maisterislaikkari tämä ap jos alalle ryhtyisi. Mutta joo, kertoohan nämä vastaukset millaisia haihattelijoita sieltä korkeakoulusta valmistuu, ja me amislaiset ollaan jo 19-vuotiaasta oltu töissä...
Toiset pyrkivät investoimaan siihen henkiseen pääomaan.
Se henkinen pääomako sulle tuo leipää pöytään?
*investoida henkiseen pääomaan = investointi koulutukseen = investointi siihen, että myöhemmin elämässä pärjää nykyistä paremmin
Ei se investointi aina tuota toivottua tulosta, ap:n tapauksessakaan ei työllistynyt usean vuoden opiskelusta huolimatta.
No ei tuota aina, mutta se on silti monelle parempi vaihtoehto kuin lakata pyrkimästä tavoitettaan kohti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se toinen maisteritutkinto loppujen lopuksi vaikuttaisi työllistymiseesi jos olet sitä jo sivuaineenakin lukenut? Mikset hakeudu jonnekin työllistävälle alalle, ihan siis kaupan kassa / laitoshuoltaja tms, sitä kautta töitä ja mahdollisesti vakituista paikkaa ja sitten lapsi?
En vaan ymmärrä näitä ikuisopiskelijoita...
Sivuaine ei aina anna pätevyyttä hakea/päästä tiettyihin tehtäviin. Laitoshuoltaja? Jos hlö on kouluttautunut maisteriksi, hän varmaan unelmoikin siitä että saa heittää kaiken hukkaan ja aivot narikkaan. Ehkä maisteriksi kouluttautunut haluaa työuraltaan jotain muuta kuin kouluttamattoman työtä.
Onhan laitoshuoltajallakin tutkinto ;) Eikä muuten ole ensimmäinen maisterislaikkari tämä ap jos alalle ryhtyisi. Mutta joo, kertoohan nämä vastaukset millaisia haihattelijoita sieltä korkeakoulusta valmistuu, ja me amislaiset ollaan jo 19-vuotiaasta oltu töissä...
Toiset pyrkivät investoimaan siihen henkiseen pääomaan.
Mikään ei estä amislaistakaan satsaamasta henkiseen pääomaan, helpompaakin se on kun on vakituinen työpaikka.
Tietysti ammattikoulun käynyt voi hakea yliopistoon tai muulla tavoin kehittää henkistä pääomaansa. Mutta enpä kyllä sanoisi, että vakituiseksi laitoshoitajaksi pääseminen on vaikeampaa kuin maisteritutkinnon suorittaminen. :D Tee itse maisterin tutkinto, ja keskustellaan sen jälkeen uudelleen haasteista ja vaikeuksista.
Ymmärrän kyllä hyvin, että kaikki eivät oikeasti halua korkeakouluttautua ja saada sen mukaista työnkuvaa. Toivottavasti sinäkin ymmärrät, että kaikki eivät oikeasti halua toisen asteen koulutuksen mukaista työnkuvaa.
Ymmärräthän sinäkin, että tässä kyse oli nimenomaan siitä että halu ei kohtaa tarjontaa? Ap:han ei nimenomaan saanut töitä sillä tutkinnollaan jonka eteen on jo monta vuotta tehnyt töitä, mikä takaa että opiskelemalla lisää työllistyy yhtään sen paremmin? Siinä ei halut eikä jalanpolkemiset auta jos ei työpaikkaa saa sittenkään.
Ei elämässä mikään takaa mitään. Mutta mitään ei ainakaan saavuta sillä, jos jättää yrittämättä. En tiedä, mitä ap on aikeissa opiskella, mutta oletettavasti jotain työllistävämpää alaa kuin hän alunperin opiskeli. Jokainen tehköön kuin parhaaksi näkee. Ymmärrän kyllä varsin hyvin, jos ap ei halua katua koko loppuikäänsä opiskelematta jättämistä. Toisilla on suurempi kaipuu tietynlaisiin työtehtäviin kuin toisilla.
Edelleenkään se kaipuu ei välttämättä tuo sitä työpaikkaa myöhemminkään, korkeakoulutasoisiin tehtäviin odotetaan myös työkokemusta kuitenkin vaikka hakija olisi vasta korkeakoulusta valmistunut nelikymppinen.
No edelleenkään mikään ei takaa mitään. Mutta mielestäni edelleenkin on parempi yrittää kuin jättää yrittämättä ja katua koko loppuelämänsä omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan tässä yritän kirjoittaa opinnäytetyötä kotona. 5-vuotias järjestelee työpöytääni ja esittelee minulle jokaisen lippulappusen ja niiden alle hautautuneet värityskuvat. 1-vuotias vetää päiväunia, mutta kuulostelen koko ajan toisella korvalla, että milloin inahtaa ja herää. Mies lähti omaan viikkoliikuntaharrastukseensa, kotiin tullessaan syö jotain ja vie sitten 5-vuotiaan harrastamaan. Minä hoidan sillä välin 1-vuotiasta. Kun mies ja 5-vuotias tulevat kotiin, on iltapalan aika ja sitten lasten iltatoimet. Joskus 21-22 aikaan toinen meistä vapautuu. Ei toivoakaan mistään kirjoittamisesta iltasella. Nyt kirjoitan tätä, koska vituttaa tuo 5-vuotiaan puuha, vaikka toisaalta ihan kiva että keksi tekemistä. Minulla vain ajatus katkeaa jokaisesta kommentista ja nytkin tuossa nenäni edessä on tussi, josta kerrotaan miten voimakkaasti väri tarttuu, miten monta samanlaista tussia meillä on, mitä sillä on viimeksi piirretty ja missä sen kuuluisi olla.
Ehkä pikkaisen mieluummin olisin ihan vain päivätöissä. Ainakin just nyt.
Kokeile sanella kännykän muistiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se toinen maisteritutkinto loppujen lopuksi vaikuttaisi työllistymiseesi jos olet sitä jo sivuaineenakin lukenut? Mikset hakeudu jonnekin työllistävälle alalle, ihan siis kaupan kassa / laitoshuoltaja tms, sitä kautta töitä ja mahdollisesti vakituista paikkaa ja sitten lapsi?
En vaan ymmärrä näitä ikuisopiskelijoita...
Sivuaine ei aina anna pätevyyttä hakea/päästä tiettyihin tehtäviin. Laitoshuoltaja? Jos hlö on kouluttautunut maisteriksi, hän varmaan unelmoikin siitä että saa heittää kaiken hukkaan ja aivot narikkaan. Ehkä maisteriksi kouluttautunut haluaa työuraltaan jotain muuta kuin kouluttamattoman työtä.
Onhan laitoshuoltajallakin tutkinto ;) Eikä muuten ole ensimmäinen maisterislaikkari tämä ap jos alalle ryhtyisi. Mutta joo, kertoohan nämä vastaukset millaisia haihattelijoita sieltä korkeakoulusta valmistuu, ja me amislaiset ollaan jo 19-vuotiaasta oltu töissä...
Toiset pyrkivät investoimaan siihen henkiseen pääomaan.
Mikään ei estä amislaistakaan satsaamasta henkiseen pääomaan, helpompaakin se on kun on vakituinen työpaikka.
Tietysti ammattikoulun käynyt voi hakea yliopistoon tai muulla tavoin kehittää henkistä pääomaansa. Mutta enpä kyllä sanoisi, että vakituiseksi laitoshoitajaksi pääseminen on vaikeampaa kuin maisteritutkinnon suorittaminen. :D Tee itse maisterin tutkinto, ja keskustellaan sen jälkeen uudelleen haasteista ja vaikeuksista.
Ymmärrän kyllä hyvin, että kaikki eivät oikeasti halua korkeakouluttautua ja saada sen mukaista työnkuvaa. Toivottavasti sinäkin ymmärrät, että kaikki eivät oikeasti halua toisen asteen koulutuksen mukaista työnkuvaa.
Ymmärräthän sinäkin, että tässä kyse oli nimenomaan siitä että halu ei kohtaa tarjontaa? Ap:han ei nimenomaan saanut töitä sillä tutkinnollaan jonka eteen on jo monta vuotta tehnyt töitä, mikä takaa että opiskelemalla lisää työllistyy yhtään sen paremmin? Siinä ei halut eikä jalanpolkemiset auta jos ei työpaikkaa saa sittenkään.
Ei elämässä mikään takaa mitään. Mutta mitään ei ainakaan saavuta sillä, jos jättää yrittämättä. En tiedä, mitä ap on aikeissa opiskella, mutta oletettavasti jotain työllistävämpää alaa kuin hän alunperin opiskeli. Jokainen tehköön kuin parhaaksi näkee. Ymmärrän kyllä varsin hyvin, jos ap ei halua katua koko loppuikäänsä opiskelematta jättämistä. Toisilla on suurempi kaipuu tietynlaisiin työtehtäviin kuin toisilla.
Edelleenkään se kaipuu ei välttämättä tuo sitä työpaikkaa myöhemminkään, korkeakoulutasoisiin tehtäviin odotetaan myös työkokemusta kuitenkin vaikka hakija olisi vasta korkeakoulusta valmistunut nelikymppinen.
No edelleenkään mikään ei takaa mitään. Mutta mielestäni edelleenkin on parempi yrittää kuin jättää yrittämättä ja katua koko loppuelämänsä omaa elämäänsä.
No siksi pidänkin sitä vähän haihatteluna kun siinä yrittäessä ja halutessa ja haaveillessa jää oikeasti vaikka se työelämä kokonaan kokematta. Se nyt kuitenkin on yleensä ottaen ihmiselämän yksi tärkeimmistä asioista, työllistyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tässä yritän kirjoittaa opinnäytetyötä kotona. 5-vuotias järjestelee työpöytääni ja esittelee minulle jokaisen lippulappusen ja niiden alle hautautuneet värityskuvat. 1-vuotias vetää päiväunia, mutta kuulostelen koko ajan toisella korvalla, että milloin inahtaa ja herää. Mies lähti omaan viikkoliikuntaharrastukseensa, kotiin tullessaan syö jotain ja vie sitten 5-vuotiaan harrastamaan. Minä hoidan sillä välin 1-vuotiasta. Kun mies ja 5-vuotias tulevat kotiin, on iltapalan aika ja sitten lasten iltatoimet. Joskus 21-22 aikaan toinen meistä vapautuu. Ei toivoakaan mistään kirjoittamisesta iltasella. Nyt kirjoitan tätä, koska vituttaa tuo 5-vuotiaan puuha, vaikka toisaalta ihan kiva että keksi tekemistä. Minulla vain ajatus katkeaa jokaisesta kommentista ja nytkin tuossa nenäni edessä on tussi, josta kerrotaan miten voimakkaasti väri tarttuu, miten monta samanlaista tussia meillä on, mitä sillä on viimeksi piirretty ja missä sen kuuluisi olla.
Ehkä pikkaisen mieluummin olisin ihan vain päivätöissä. Ainakin just nyt.
Kokeile sanella kännykän muistiin?
Tosi hyvä idea. :D Not.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se toinen maisteritutkinto loppujen lopuksi vaikuttaisi työllistymiseesi jos olet sitä jo sivuaineenakin lukenut? Mikset hakeudu jonnekin työllistävälle alalle, ihan siis kaupan kassa / laitoshuoltaja tms, sitä kautta töitä ja mahdollisesti vakituista paikkaa ja sitten lapsi?
En vaan ymmärrä näitä ikuisopiskelijoita...
Sivuaine ei aina anna pätevyyttä hakea/päästä tiettyihin tehtäviin. Laitoshuoltaja? Jos hlö on kouluttautunut maisteriksi, hän varmaan unelmoikin siitä että saa heittää kaiken hukkaan ja aivot narikkaan. Ehkä maisteriksi kouluttautunut haluaa työuraltaan jotain muuta kuin kouluttamattoman työtä.
Onhan laitoshuoltajallakin tutkinto ;) Eikä muuten ole ensimmäinen maisterislaikkari tämä ap jos alalle ryhtyisi. Mutta joo, kertoohan nämä vastaukset millaisia haihattelijoita sieltä korkeakoulusta valmistuu, ja me amislaiset ollaan jo 19-vuotiaasta oltu töissä...
Toiset pyrkivät investoimaan siihen henkiseen pääomaan.
Se henkinen pääomako sulle tuo leipää pöytään?
*investoida henkiseen pääomaan = investointi koulutukseen = investointi siihen, että myöhemmin elämässä pärjää nykyistä paremmin
Ei se investointi aina tuota toivottua tulosta, ap:n tapauksessakaan ei työllistynyt usean vuoden opiskelusta huolimatta.
No ei tuota aina, mutta se on silti monelle parempi vaihtoehto kuin lakata pyrkimästä tavoitettaan kohti.
Joskus täytyy myös osata viheltää peli poikki ja tehdä sitä mikä on siinä elämäntilanteessa ensiarvoisinta (luulisi rahan olevan tätä monelle) eikä tavoitella tähtiä taivaalta vuosia vuosia toistensa perään siinä ikinä onnistumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitää opiskeluaikana hankkia runsaasti oman alan työkokemusta (tai työharjoittelukokemusta) sekä kontakteja. Muuten töihin pääseminen voi valmistumisen jälkeen olla mahdotonta. Miten yhdistät lapsen tähän?
Hep. Olin 21v. Vuosi opintoja takana tuolloin. Vaihdoin kylläkin opiskelualaa lapsen syntymän jälkeen, mutta hyvin on opiskelut sujuneet vaikka olen yh nykyään.
Opiskelut joustaa työelämää enemmän. Päivät on lyhyempiä, lapsi on keskimäärin 6-7h päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja mä käyn myös töissä kerran viikossa. se rasittaa, mutta ei tarvitse kituuttaa ihan niin pahasti eikä nostaa lainaa. Ja kertyy työkokemustakin.
Opiskelen lähinnä päivisin, kun lapsi on hoidossa. Iltaisin lapsen mentyä nukkumaan ei meinaa enää jaksaa, joskus tietty täytyy mutta hyvin on sujunut näinkin. Minusta on paljon kuluttavampaa olla töissä 8h päivässä plus työmatkat, sitten on aikaa olla lapsen kanssa se 3h illalla... Nyt haen hänet usein jo kolmelta ja on ihan eri lailla aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se toinen maisteritutkinto loppujen lopuksi vaikuttaisi työllistymiseesi jos olet sitä jo sivuaineenakin lukenut? Mikset hakeudu jonnekin työllistävälle alalle, ihan siis kaupan kassa / laitoshuoltaja tms, sitä kautta töitä ja mahdollisesti vakituista paikkaa ja sitten lapsi?
En vaan ymmärrä näitä ikuisopiskelijoita...
Sivuaine ei aina anna pätevyyttä hakea/päästä tiettyihin tehtäviin. Laitoshuoltaja? Jos hlö on kouluttautunut maisteriksi, hän varmaan unelmoikin siitä että saa heittää kaiken hukkaan ja aivot narikkaan. Ehkä maisteriksi kouluttautunut haluaa työuraltaan jotain muuta kuin kouluttamattoman työtä.
Onhan laitoshuoltajallakin tutkinto ;) Eikä muuten ole ensimmäinen maisterislaikkari tämä ap jos alalle ryhtyisi. Mutta joo, kertoohan nämä vastaukset millaisia haihattelijoita sieltä korkeakoulusta valmistuu, ja me amislaiset ollaan jo 19-vuotiaasta oltu töissä...
Toiset pyrkivät investoimaan siihen henkiseen pääomaan.
Se henkinen pääomako sulle tuo leipää pöytään?
*investoida henkiseen pääomaan = investointi koulutukseen = investointi siihen, että myöhemmin elämässä pärjää nykyistä paremmin
Ei se investointi aina tuota toivottua tulosta, ap:n tapauksessakaan ei työllistynyt usean vuoden opiskelusta huolimatta.
No ei tuota aina, mutta se on silti monelle parempi vaihtoehto kuin lakata pyrkimästä tavoitettaan kohti.
Joskus täytyy myös osata viheltää peli poikki ja tehdä sitä mikä on siinä elämäntilanteessa ensiarvoisinta (luulisi rahan olevan tätä monelle) eikä tavoitella tähtiä taivaalta vuosia vuosia toistensa perään siinä ikinä onnistumatta.
Jos kerran epäonnistuu jollain alalla ulkoisista tekijöistä johtuen, ei se tarkoita sitä että aina joka alalla tulee epäonnistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se toinen maisteritutkinto loppujen lopuksi vaikuttaisi työllistymiseesi jos olet sitä jo sivuaineenakin lukenut? Mikset hakeudu jonnekin työllistävälle alalle, ihan siis kaupan kassa / laitoshuoltaja tms, sitä kautta töitä ja mahdollisesti vakituista paikkaa ja sitten lapsi?
En vaan ymmärrä näitä ikuisopiskelijoita...
Sivuaine ei aina anna pätevyyttä hakea/päästä tiettyihin tehtäviin. Laitoshuoltaja? Jos hlö on kouluttautunut maisteriksi, hän varmaan unelmoikin siitä että saa heittää kaiken hukkaan ja aivot narikkaan. Ehkä maisteriksi kouluttautunut haluaa työuraltaan jotain muuta kuin kouluttamattoman työtä.
Onhan laitoshuoltajallakin tutkinto ;) Eikä muuten ole ensimmäinen maisterislaikkari tämä ap jos alalle ryhtyisi. Mutta joo, kertoohan nämä vastaukset millaisia haihattelijoita sieltä korkeakoulusta valmistuu, ja me amislaiset ollaan jo 19-vuotiaasta oltu töissä...
Toiset pyrkivät investoimaan siihen henkiseen pääomaan.
Mikään ei estä amislaistakaan satsaamasta henkiseen pääomaan, helpompaakin se on kun on vakituinen työpaikka.
Tietysti ammattikoulun käynyt voi hakea yliopistoon tai muulla tavoin kehittää henkistä pääomaansa. Mutta enpä kyllä sanoisi, että vakituiseksi laitoshoitajaksi pääseminen on vaikeampaa kuin maisteritutkinnon suorittaminen. :D Tee itse maisterin tutkinto, ja keskustellaan sen jälkeen uudelleen haasteista ja vaikeuksista.
Ymmärrän kyllä hyvin, että kaikki eivät oikeasti halua korkeakouluttautua ja saada sen mukaista työnkuvaa. Toivottavasti sinäkin ymmärrät, että kaikki eivät oikeasti halua toisen asteen koulutuksen mukaista työnkuvaa.
Ymmärräthän sinäkin, että tässä kyse oli nimenomaan siitä että halu ei kohtaa tarjontaa? Ap:han ei nimenomaan saanut töitä sillä tutkinnollaan jonka eteen on jo monta vuotta tehnyt töitä, mikä takaa että opiskelemalla lisää työllistyy yhtään sen paremmin? Siinä ei halut eikä jalanpolkemiset auta jos ei työpaikkaa saa sittenkään.
Ei elämässä mikään takaa mitään. Mutta mitään ei ainakaan saavuta sillä, jos jättää yrittämättä. En tiedä, mitä ap on aikeissa opiskella, mutta oletettavasti jotain työllistävämpää alaa kuin hän alunperin opiskeli. Jokainen tehköön kuin parhaaksi näkee. Ymmärrän kyllä varsin hyvin, jos ap ei halua katua koko loppuikäänsä opiskelematta jättämistä. Toisilla on suurempi kaipuu tietynlaisiin työtehtäviin kuin toisilla.
Edelleenkään se kaipuu ei välttämättä tuo sitä työpaikkaa myöhemminkään, korkeakoulutasoisiin tehtäviin odotetaan myös työkokemusta kuitenkin vaikka hakija olisi vasta korkeakoulusta valmistunut nelikymppinen.
No edelleenkään mikään ei takaa mitään. Mutta mielestäni edelleenkin on parempi yrittää kuin jättää yrittämättä ja katua koko loppuelämänsä omaa elämäänsä.
No siksi pidänkin sitä vähän haihatteluna kun siinä yrittäessä ja halutessa ja haaveillessa jää oikeasti vaikka se työelämä kokonaan kokematta. Se nyt kuitenkin on yleensä ottaen ihmiselämän yksi tärkeimmistä asioista, työllistyminen.
Edelleenkin eri ihmiset haluavat eri tasoisiin töihin. Ja onhan se monesti nähty, mitä siitä seuraa, kun työtehtävässä on täysin soveltumaton henkilö. Mitä järkeä edes on ottaa esim. laitoshoitajaksi 35-vuotias maisteri, jota ei pätkän vertaa kiinnosta hoitaa ko. työtehtävää sen sijaan, että ottaisi tuohon tehtävään kouluttamattoman henkilön, jota ko. työ oikeasti kiinnostaa?
Täällä 2. Kertaa äitiyslomalla oleva th-opiskelija. Aloitin 2012, sain ekan lapsen 1 v opiskelujen jälkeen 2014. Nyt vajaa 3 v myöhemmin olen opiskellut yhteensä 3 vuotta ja kohta syntyy 2. Lapsi. Palaan viimeisen vuoden suorittamaan 2018 tammikuussa. Meille tämä sopii, teen 4 v opinnot 6 vuodessa, käytän siis kaikki poissaolot, 2 x äitiysloma. :) Olen 28-vuotias kun valmistun, eikä tarvi enää sitten mammalomailla.
Ainut "vaikeus" on ollut ryhmäytyminen, jatkan vuosen päästä tammikuussa 3. Ryhmän kanssa. Muuten opinkot ovat menneet ihan lukuvuosiaikataulussa eteenpäin, itse asiassa tällä hetkellä olen hieman jopa edellä opintopisteiden suhteen. Meillä ei ole isovanhempia täällä auttamassa, mutta hyvin on pärjätty. Miehellä vakityö ja kun mulla on tiukempaa opintojen on hän hoitanut lapsen sekä kodin.
Vierailija kirjoitti:
Tee niin kuin sydän sanoo. Itse aloitin lasten teon opiskeluaikana ja tein niitä sitten viisi ollen vuosikaudet kotona. Nelikymppisenä ekan kerran kokeilin hyödyntää saamaani koulutusta (yli 10 vuotta valmistumisen jälkeen). Aluksi hajanaisempaa pätkää ja nyt olen ollut viimeiset kolme vuotta samassa työpaikassa, pätkäsijaisuuksia tekemässä tosin. Olen nyt kohta 50-vuotias ja vailla vakituista työpaikkaa, mutta en ole ollenkaan huolissani. Uskon että kaikki järjestyy. Mun elämän saavutus on ne lapset.
Lapset mikään saavutus ole. Saavutus on asia, jonka eteen on tehty pitkäaikaisesti ja muita asioita uhratenkin töitä oikein kunnolla. Ei pantu paria minuuttia.
Alue: Aihe vapaa
Ehkäisy huitsinnevadaan ja katsoo tuleeko tulosta. Suomessa kuoli viime vuonna enemmän mitä syntyi. Pelottavaa.