Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen 25 ja mielestäni on hassua miten yli 10 vuotta vanhemmat miehet iskevät minua
29.12.2016 |
Ei sillä, että he olisivat jotenkin kurpahtaneita tms, mutta ollaanhan me ihan eri elämäntilanteessa :D nuo miehet usein tuntuvat etsivän tulevien lastensa äitiä tai vähintäänkin haluaiaivat muuttaa omakotitalon rauhaan ja mennä naimisiin. Itse haluan vielä rellestää, käydä festareilla ja matkustaa. Avioliitto tai lapset eivät kuulu suunnitelmiini.
Kommentit (95)
Don't worry, olen 46 ja kaikki n. 65 -> katsovat minua. Huh, oikein pelästyin kun tämä tapahtui ensimmäisen kerran. Ketä toi pappa oikein kattelee.... siis mua. Aaaaaapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kun sitä ajatustenlukuhommaa ei ole keksitty, ja niin kauan kun miehet tekee aloitteet, niin saat ihmetellä miksi sinulle sopimattomat miehet tulee iskemään.
Ei pahalla, mutta 25.v on varsin viisas ikä tehdä lapset. Ei siinä iässä mitään tyttösiä enää olla.
Hassua minä olen vähän yli 20 vuotias ja pidän vain yli 30 vuotiaista.
Kukaan eli kyllä ole minua yrittänyt rengastaa, mutta joo on varmaan moni jo ollutkin varattu.
Ystäväni on naimisissa yli 50 vuotiaan miehen kanssa, jonka lapset ovat lähes 30 vuotiaita.
Kävispä mullakin tuollainen tuuri rikas mies ja itse ei tarvi tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ei pahalla, mutta 25.v on varsin viisas ikä tehdä lapset. Ei siinä iässä mitään tyttösiä enää olla.
Viisasta hankkia lapsi liki tuntemattoman miehen kanssa ilman parisuhdetta? Käsityksesi viisaudesta on mielenkiintoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse koen itseni ihan teiniksi vielä :D lapsia tuskin edes haluan koskaan. Yliopistokin on vielä kesken.
Tällä hetkellä olen onnellisesti sinkku, mutta jos miehen haluaisin niin läheltä omaa ikääni kiitos.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän samaa. Toki nyt olen työelämässä, mutta köyhänä opiskelijana minulla ei ollut kauheasti yhteistä minua +10 vuotta vanhemman, hyväpalkkaisessa työssä elävän miehen kanssa että suhde olisi ollut mahdollinen. Samaan aikaan kun yksi mies olisi tarjoutunut ajamaan 200 km nähdäkseen treffeillä minä olisin joutunut miettimään riittävätkö rahani edes yhteen kahviin!
Elän vakaata elämää, mutta en silti olisi valmis vieläkään hankkimaan lapsia viiden vuoden sisällä ja jos tulen hankkimaankaan, miehen tulee kyllä olla suht samanikäinen mitä minä eikä reilusti vanhempi.
"Sinkkuelämää" viettäessä viisi vuotta menee tosi nopeasti ja sitten alkaakin olla jo kiire löytää kunnollinen ja hyvin toimeentuleva aviomies ja samalla apajalla onkin yhtäkkiä paljon muitakin lapsia. Ymmärrän että miesten kanssa sekoilu ja kännäily houkuttaa, mutta ei kannata kulkea laput silmillä siitä huolimatta. Onhan sulla ollut jo monta vuotta aikaa rellestää? Kolmevitoseksi astiko sitä pitäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Don't worry, olen 46 ja kaikki n. 65 -> katsovat minua. Huh, oikein pelästyin kun tämä tapahtui ensimmäisen kerran. Ketä toi pappa oikein kattelee.... siis mua. Aaaaaapua.
Mihin sitä pappa silmänsä laittaisi muualle kun kauniin naisen näkee?
Ei saa olla noin halveksiva, ei mene kuin muutamia vuosia kun sullakin alkaa selluliitit riippua, sitten vanhat papatkin kiertää sut kauempaa eikä kukaan katso.
Mulla on sama ongelma, saan huomiota lähinnä +35v ikäisiltä miehiltä. Pahin oli se lun olin 18v ja joku 37v mies yritti iskeä.
t. n20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä, että he olisivat jotenkin kurpahtaneita tms, mutta ollaanhan me ihan eri elämäntilanteessa :D nuo miehet usein tuntuvat etsivän tulevien lastensa äitiä tai vähintäänkin haluaiaivat muuttaa omakotitalon rauhaan ja mennä naimisiin. Itse haluan vielä rellestää, käydä festareilla ja matkustaa. Avioliitto tai lapset eivät kuulu suunnitelmiini.
Kymmenen vuoden päästä on helpompi sinunkin valita, koska kiinnostuneita on vähemmän ja kun aikaa kuluu, ei tarvitse hämmästellä, kiinnostuneet vähenevät edelleen.
En olisi 25-vuotiaana voinut kuvitellakaan olevani itseäni 10 vuotta vanhemman kanssa. He olivat silloin minusta ihan pystyynkuolleita ukkoja! Nyt kun olen itse vieläkin vanhempi niin ihan hyvin voisin ottaa 10 vuotta nuoremman miehen. Niin se näkökulma muuttuu (epärealistiseksi) kun ikää tulee :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No itse koen itseni ihan teiniksi vielä :D lapsia tuskin edes haluan koskaan. Yliopistokin on vielä kesken.
Tällä hetkellä olen onnellisesti sinkku, mutta jos miehen haluaisin niin läheltä omaa ikääni kiitos.
Ap
Eikö olisi parempi yrittää etsiä pitkäaikaista suhdetta jo nyt? Monet hommaa aviopuolison sen sinkkupyörityksen jälkeen vasta 29nä, ja siinä ei ehdi rakentaa kestävää parisuhdetta ennen lasten hankintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän samaa. Toki nyt olen työelämässä, mutta köyhänä opiskelijana minulla ei ollut kauheasti yhteistä minua +10 vuotta vanhemman, hyväpalkkaisessa työssä elävän miehen kanssa että suhde olisi ollut mahdollinen. Samaan aikaan kun yksi mies olisi tarjoutunut ajamaan 200 km nähdäkseen treffeillä minä olisin joutunut miettimään riittävätkö rahani edes yhteen kahviin!
Elän vakaata elämää, mutta en silti olisi valmis vieläkään hankkimaan lapsia viiden vuoden sisällä ja jos tulen hankkimaankaan, miehen tulee kyllä olla suht samanikäinen mitä minä eikä reilusti vanhempi.
"Sinkkuelämää" viettäessä viisi vuotta menee tosi nopeasti ja sitten alkaakin olla jo kiire löytää kunnollinen ja hyvin toimeentuleva aviomies ja samalla apajalla onkin yhtäkkiä paljon muitakin lapsia. Ymmärrän että miesten kanssa sekoilu ja kännäily houkuttaa, mutta ei kannata kulkea laput silmillä siitä huolimatta. Onhan sulla ollut jo monta vuotta aikaa rellestää? Kolmevitoseksi astiko sitä pitäisi?
Missasit kommentissani kohdan, jossa kerroin eläväni vakaata elämää :) Mutta muutenhan et voisi toki provota, joten menköön.
En ole etsinyt miestä tähänkään mennessä ja en usko, että elämässäni tulisi vaihe jossa edes voisin hankkia lapsen. Tälläkin hetkellä saan pelkkiä määräaikaisuuksia yliopisto-opinnoistani huolimatta ja jälkikasvun hankkimisessa a ja o omalla kohdallani on taloudellinen varmuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En olisi 25-vuotiaana voinut kuvitellakaan olevani itseäni 10 vuotta vanhemman kanssa. He olivat silloin minusta ihan pystyynkuolleita ukkoja! Nyt kun olen itse vieläkin vanhempi niin ihan hyvin voisin ottaa 10 vuotta nuoremman miehen. Niin se näkökulma muuttuu (epärealistiseksi) kun ikää tulee :D.
Miehet vanhenevat keskimäärin selvästi hitaammin kolmenkympin jälkeen naisiin verrattuna. Olen itse nelikymppinen ja suurin osa ikäluokkani naissista on karseita tätejä tai sitten itsensä nälkiinnyttäneitä ryppynaamoja. Tiedostan etten itsekään näytä parikymppiseltä mallillta, mutta keskimäärin huomattavasti paremmin olen vanhentunut.
Itse olen 25 v. Mielelläni ottaisin 35 v. miehen jolla on suunnitelmissa perheen perustaminen lähivuosina. Kun noilla oman ikäisillä poitsuilla ei mitään sen suuntaista ole koskaan käynytkään mielessä. Perustapa siinä sitten perhettä opintojaan vielä suorittavan pojanklopin kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi 25-vuotiaana voinut kuvitellakaan olevani itseäni 10 vuotta vanhemman kanssa. He olivat silloin minusta ihan pystyynkuolleita ukkoja! Nyt kun olen itse vieläkin vanhempi niin ihan hyvin voisin ottaa 10 vuotta nuoremman miehen. Niin se näkökulma muuttuu (epärealistiseksi) kun ikää tulee :D.
Miehet vanhenevat keskimäärin selvästi hitaammin kolmenkympin jälkeen naisiin verrattuna. Olen itse nelikymppinen ja suurin osa ikäluokkani naissista on karseita tätejä tai sitten itsensä nälkiinnyttäneitä ryppynaamoja. Tiedostan etten itsekään näytä parikymppiseltä mallillta, mutta keskimäärin huomattavasti paremmin olen vanhentunut.
Minusta taas toisin päin. Naiset pitävät usein hyvää huolta ihostaan ja kunnostaan jo nuoresta lähtien. Monet kolmevitoset ystäväni eivät juuri ole muuttunut siitä kuin olivat reilu kaksikymppisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi 25-vuotiaana voinut kuvitellakaan olevani itseäni 10 vuotta vanhemman kanssa. He olivat silloin minusta ihan pystyynkuolleita ukkoja! Nyt kun olen itse vieläkin vanhempi niin ihan hyvin voisin ottaa 10 vuotta nuoremman miehen. Niin se näkökulma muuttuu (epärealistiseksi) kun ikää tulee :D.
Miehet vanhenevat keskimäärin selvästi hitaammin kolmenkympin jälkeen naisiin verrattuna. Olen itse nelikymppinen ja suurin osa ikäluokkani naissista on karseita tätejä tai sitten itsensä nälkiinnyttäneitä ryppynaamoja. Tiedostan etten itsekään näytä parikymppiseltä mallillta, mutta keskimäärin huomattavasti paremmin olen vanhentunut.
Taisi tehdä kipeää?
No en nyt tiedä.
Mun aviomies on mua 9 vuotta vanhempi.
Suhde alkoi, kun olin 26. Hyvin oli aikaa rellestää yhdessä useampi vuosi ennen aviota ja raskautta. Omakotitalo on ollut pelkkää plussaa :)
En olisi pystynyt ottamaan alle 30 vuotiasta, ihan kakaroita vielä.
Mies ei etsi naista ensisijaisesti ainakaan lasten tekemistä varten.
Alue: Aihe vapaa
Minulla vähän samaa. Toki nyt olen työelämässä, mutta köyhänä opiskelijana minulla ei ollut kauheasti yhteistä minua +10 vuotta vanhemman, hyväpalkkaisessa työssä elävän miehen kanssa että suhde olisi ollut mahdollinen. Samaan aikaan kun yksi mies olisi tarjoutunut ajamaan 200 km nähdäkseen treffeillä minä olisin joutunut miettimään riittävätkö rahani edes yhteen kahviin!
Elän vakaata elämää, mutta en silti olisi valmis vieläkään hankkimaan lapsia viiden vuoden sisällä ja jos tulen hankkimaankaan, miehen tulee kyllä olla suht samanikäinen mitä minä eikä reilusti vanhempi.