Yli kolmikymppisenä ystävystyminen

Ei.

On tietysti. Itse olen saanut parhaat ystäväni yli kolmikymppisenä. Yhden kanssa meillä on ikäeroa yli 30 vuotta, joten ei tarvitse olla samassa elämäntilanteessakaan :). 

Mikä ihmeen raja se kolmekymppinen olisi? Minä ystävystyin viimeksi vielä lähes kuusikymppisenä. Sitä helpotti osittain sama elämäntilanne (töissä tutustuimme ja jäimme työttömiksi lähes samaan aikaan).

Tosin minulla on myös aivan eri elämäntilanteessa olevia ystäviä. Tulotaso ei ratkaise, mutta sattumalta ystäväni ovat yhtä köyhiä kuin minäkin.

Tietyt yhtäläisyydet ajatusmaailmassa auttavat kyllä. 

Minä olen löytänyt useamman ystävän pitkälle aikuisiällä. Vanhat lukiokaverit jäivät kaikki, kun muutin "liian kauas" opiskelemaan. Opiskeluaikana en oikein ystäviä saanut, olin liian ujo osallistuakseni opiskelijatapahtumiin. Tuo ei silloin ihan hirveästi haitannut, koska seurustelin, joten en ollut ihan yksin.

Kun ensimmäinen lapsi syntyi, olin aika yksin, kun en oikein uskaltanut siinäkään vaiheessa mennä mihinkään toimintaan mukaan. Toisen lapsen jälkeen oli pakko yrittää sosialisoitua, ihan sen vanhimman lapsen takia. Niin siinä sitten kävi, että hiekkalaatikolta ne ensimmäiset ystävät löytyivät. Yksi ystävä löytyi naapurista, yksi MLL:n toiminnasta.

Siitä se positiivinen kierre lähti. Kun olin uskaltanut toisiin äiteihin tutustua, uskalsin lähteä harrastustoimintaan mukaan. Ei mulla valtaisaa ystäväpiiriä ole, mutta kourallinen ystäviä riittää mulle mainiosti. Lisäksi mulla on ihana harrastusporukka, johon tunnen kuuluvani. Joskus harmittaa, ettei mulla ole sellaista tiivistä monta vuosikymmentä kasassa ollutta porukkaa, mutta olen iloinen jokaisesta aikuisiällä saadusta ystävästä :)

30 vuotta täyttäneellä on noin 50 vuotta elämää jäljellä. Kyllä siinä ajassa väkisinkin ystävystyy. Harrastusten ja töiden kautta tulee uusia ystävyyksiä.

Ne ystävystyvät, jotka ovat aina ystävystyneet. Ainakin musta tuntuu siltä.

Mulle se on ollut aina vaikeeta vaikka tulenkin ihmisten kanssa hyvin juttuun.

Olisi kyllä mukavaa jos olisi ystävä. Sellainen jonka kanssa voisi olla luontevasti ja ihan normaali.

En vain taida itse pystyä siihen niin minkäs teet.

Edelliset 10v meni yksin niin miksipä se ei menis jatkossakin.

Totta kai se on mahdollista ja ihan tavallistakin. Olen kyllä nähnyt niin tiiviitä kaveriporukoita ettei sinne sekaan mahdu ja vaimotkin vaihtuu porukan sisällä. Eivät ne silti taida kovin yleisiä olla...