Masennuksen paheneminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulos vaan reippailemaan. Kyllä elämä siitä hymyksi muuttuu, kun aurinko pian paistaa. Älä vatvo menneitä vaan keskityt hymyilemään. 

Tälläiset lauseet tarkoitetaan yleensä tsemppaavina ja positiivisina, mutta usein niistä on vaikeasti masentuneelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Sanoisitko sinä syöpäpotilaalle, että ''lakkaa murehtimasta ja ota itseäsi niskasta kiinni, unohda se syöpä ja nauti elämästä'' ? Masennus on siitä vaikea sairaus, että sitä ei korjata optimistisella asenteella ja tekohymyillä. Kun terve ihminen käskee ulos reippailemaan, niin se on kuin löisi kasvoille. Masentunut ihminen joutuu ehkä kamppailemaan, että saa itsensä ylös sängystä ja käymään suihkussa ja silloin toisen kehotukset saattavat lannistaa enemmän ja kasvattaa syyllisyyttä siitä, ettei kykene samaan kuin terveet ihmiset. Välillä sairauden hyväksyminen ja ymmärtäminen on paras tie masennuksesta tervehtymiseen.

Masennus ei ole sairaus, vaan terve ja normaali reaktio olosuhteisiin, jotka eivät ole toivottuja. Masennus on suorastaan sairauden vastakohta.

Masennus ON sairaus, joskin olen yhtä mieltä niiden kanssa, jotka sanovat masentuneiden näkevän maailman ja itsensä sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat. Tämä ei ole mikään lohdullinen ajatus.

Terve itsepetos ja katteeton optimismi ovat evoluution kannalta hyviä asioita, joskin ne karsivat osan porukasta pois. Loput sitten lisääntyvät reippaasti kuin kaniinit. Masentunut selviytyy, jos selviytyy, käpertymällä suojaan maailmalta, ellei sitten tapa itseään.

Tässä tuli sille evoluutiotyypillekin vastaus.

T. Ei-ap, mutta vakavasti depressiivinen

P.S. Jostakin syystä masennus ei ole vaikuttanut kognitiivisiin kykyihini millään tavoin. Lääkitys tosin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulos vaan reippailemaan. Kyllä elämä siitä hymyksi muuttuu, kun aurinko pian paistaa. Älä vatvo menneitä vaan keskityt hymyilemään. 

Tälläiset lauseet tarkoitetaan yleensä tsemppaavina ja positiivisina, mutta usein niistä on vaikeasti masentuneelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Sanoisitko sinä syöpäpotilaalle, että ''lakkaa murehtimasta ja ota itseäsi niskasta kiinni, unohda se syöpä ja nauti elämästä'' ? Masennus on siitä vaikea sairaus, että sitä ei korjata optimistisella asenteella ja tekohymyillä. Kun terve ihminen käskee ulos reippailemaan, niin se on kuin löisi kasvoille. Masentunut ihminen joutuu ehkä kamppailemaan, että saa itsensä ylös sängystä ja käymään suihkussa ja silloin toisen kehotukset saattavat lannistaa enemmän ja kasvattaa syyllisyyttä siitä, ettei kykene samaan kuin terveet ihmiset. Välillä sairauden hyväksyminen ja ymmärtäminen on paras tie masennuksesta tervehtymiseen.

Masennus ei ole sairaus, vaan terve ja normaali reaktio olosuhteisiin, jotka eivät ole toivottuja. Masennus on suorastaan sairauden vastakohta.

Sä et osaa erottaa toisistaan kliinistä masennusta ja alakuloista mielialaa.

Jos masennus johtuisi joistain kemiallisesta puutostilasta, se diagnosoitaisiin verikokeella (kuten kilpirauhasen vajaatoiminta). Jos se johtuisi kudospoikkeavuudesta, se diagnosoitaisiin kuvantamalla (kuten MS-tauti).

Mutta ei. Masennus "diagnosoidaan" siten, että lääkäri kysyy potilaalta, kuinka tämä voi. Masennus on subjektiivinen tila. Nykyajalle tyypillinen ilmiö. Jos nykyään joku kokee itse olevansa jotain, niin papereihin merkitään, että hän on sitä.

Juu, monta päivää oon vaan maannut sängyn pohjalla. En ole edes suihkussa käynyt. Yritän illalla uudestaan. Taas

Vierailija kirjoitti:

Pilatkaa niillä napeilla sitten lopullisesti päänne. Kun oikeasti tarvitsisitte vaan elämänmuutosta.

En tarvitse elämänmuutosta.Minulla on vakityö asiantuntija-alalla,hyvä koulutus,koti,puoliso ja hyvin terveet elämäntavat.Valitettavasti myös kahdensuuntainen mielialahäiriä joka on taustaltaan biologinen.Minulla on eräänlainen aivovamma jota paikatakseni tarvitsen niitä nappeja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eikö "hidastumista" voi muuttaa tietoisesti? Eli voit vaikka kokeilla ensin taputtaa käsiä yhteen sekunnin välein ja sitten puolen sekunnin välein, sitten neljäsosasekunnin välein jne. Itsehän ihminen kai päättää kuinka hitaasti tai nopeasti liikehtii?

Ei välttämättä päätä.Fyysinen hidastuminen,mm.puheen hitaus,on eräs masennusoire.Olen tahmea,hidas ajattelussa ja äo tuntuu laskeneen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ulos vaan reippailemaan. Kyllä elämä siitä hymyksi muuttuu, kun aurinko pian paistaa. Älä vatvo menneitä vaan keskityt hymyilemään. 

Kuten sanoin,minulla on urheilutausta.Pelkät arkitoimet vie nyt kaikki voimat.Kun haluan vain tappaa itseni,niin en pysty hymyilemään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos masennus johtuisi joistain kemiallisesta puutostilasta, se diagnosoitaisiin verikokeella (kuten kilpirauhasen vajaatoiminta). Jos se johtuisi kudospoikkeavuudesta, se diagnosoitaisiin kuvantamalla (kuten MS-tauti).

Mutta ei. Masennus "diagnosoidaan" siten, että lääkäri kysyy potilaalta, kuinka tämä voi. Masennus on subjektiivinen tila. Nykyajalle tyypillinen ilmiö. Jos nykyään joku kokee itse olevansa jotain, niin papereihin merkitään, että hän on sitä.

Tsekkaappa tämän kaverin tarina:

https://www.youtube.com/user/bignoknow

Lääkeaineen aiheuttama yhtäkkinen kliininen depressio. On kerrottu ihan lääkeaineen yhtenä potentiaalisena (joskin hyvin epätodennäköisenä) sivuvaikutuksena.

Vaikea kuvitella siis ettei tässä tapauksessa olisi mitään yhteyttä aivokemiaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos masennus johtuisi joistain kemiallisesta puutostilasta, se diagnosoitaisiin verikokeella (kuten kilpirauhasen vajaatoiminta). Jos se johtuisi kudospoikkeavuudesta, se diagnosoitaisiin kuvantamalla (kuten MS-tauti).

Mutta ei. Masennus "diagnosoidaan" siten, että lääkäri kysyy potilaalta, kuinka tämä voi. Masennus on subjektiivinen tila. Nykyajalle tyypillinen ilmiö. Jos nykyään joku kokee itse olevansa jotain, niin papereihin merkitään, että hän on sitä.

Ei siinä ole kyse mistään niin yksinkertaisesta puutostilasta kuin että kilpirauhasen vajaatoiminnassa puuttuu tyroksiinia -> annetaan tyroksiinia niin homma ok. 

Lisäksi masennukseen johtavia aivokemiallisia mekanismeja vaikuttaa olevan hyvin monia erilaisia, ja siksi eri ihmisille toimii myös ihan erityyppiset lääkkeet. Joillekin auttaa hyvin serotoniinin takaisinoton estäjät, toisille taas niistä ei ole mitään apua ja auttaa ihan muuhun aivovälittäjäaineeseen vaikuttavat aineet. 

Ja valitettavasti ei pysty mittaamaan mistään yksinkertaisesta verikokeesta ihmisen aivokemian kokonaistasapainoa, että mitä puuttuu tai mitä on liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos masennus johtuisi joistain kemiallisesta puutostilasta, se diagnosoitaisiin verikokeella (kuten kilpirauhasen vajaatoiminta). Jos se johtuisi kudospoikkeavuudesta, se diagnosoitaisiin kuvantamalla (kuten MS-tauti).

Mutta ei. Masennus "diagnosoidaan" siten, että lääkäri kysyy potilaalta, kuinka tämä voi. Masennus on subjektiivinen tila. Nykyajalle tyypillinen ilmiö. Jos nykyään joku kokee itse olevansa jotain, niin papereihin merkitään, että hän on sitä.

Masennus voidaan todeta magneettikuvauksessa,'a 10 000€,mutta ei verikokeella.Kävin myös verikokeessa jossa suljettiin pois somaattiset sairaudet.Magneettiin ei ymmärrettävästi määrätty.Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos masennus johtuisi joistain kemiallisesta puutostilasta, se diagnosoitaisiin verikokeella (kuten kilpirauhasen vajaatoiminta). Jos se johtuisi kudospoikkeavuudesta, se diagnosoitaisiin kuvantamalla (kuten MS-tauti).

Mutta ei. Masennus "diagnosoidaan" siten, että lääkäri kysyy potilaalta, kuinka tämä voi. Masennus on subjektiivinen tila. Nykyajalle tyypillinen ilmiö. Jos nykyään joku kokee itse olevansa jotain, niin papereihin merkitään, että hän on sitä.

Tsekkaappa tämän kaverin tarina:

https://www.youtube.com/user/bignoknow

Lääkeaineen aiheuttama yhtäkkinen kliininen depressio. On kerrottu ihan lääkeaineen yhtenä potentiaalisena (joskin hyvin epätodennäköisenä) sivuvaikutuksena.

Vaikea kuvitella siis ettei tässä tapauksessa olisi mitään yhteyttä aivokemiaan.

En käyttänyt lääkitystä ennen sairastumista.Ei liity minuun.Ap

Monilla on negatiivinen kuva lääkkeistä.Kokeilkaa ensin itse 20-vuotta on-off sairastelua ja kertokaa sen jälkeen mitä mietitte lääkkeistä.Itse alan jo käsittää,että yhtä elämää ei ole järkeä tuhlata jos voisin elää normaalimmin lääkkeiden avulla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos masennus johtuisi joistain kemiallisesta puutostilasta, se diagnosoitaisiin verikokeella (kuten kilpirauhasen vajaatoiminta). Jos se johtuisi kudospoikkeavuudesta, se diagnosoitaisiin kuvantamalla (kuten MS-tauti).

Mutta ei. Masennus "diagnosoidaan" siten, että lääkäri kysyy potilaalta, kuinka tämä voi. Masennus on subjektiivinen tila. Nykyajalle tyypillinen ilmiö. Jos nykyään joku kokee itse olevansa jotain, niin papereihin merkitään, että hän on sitä.

Tsekkaappa tämän kaverin tarina:

https://www.youtube.com/user/bignoknow

Lääkeaineen aiheuttama yhtäkkinen kliininen depressio. On kerrottu ihan lääkeaineen yhtenä potentiaalisena (joskin hyvin epätodennäköisenä) sivuvaikutuksena.

Vaikea kuvitella siis ettei tässä tapauksessa olisi mitään yhteyttä aivokemiaan.

En käyttänyt lääkitystä ennen sairastumista.Ei liity minuun.Ap

Juu, lähinnä pyrin osoittamaan tuon esimerkin valossa, että ainakin joissain tapauksissa kliininen depressio on selkeästi aivokemiallinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos masennus johtuisi joistain kemiallisesta puutostilasta, se diagnosoitaisiin verikokeella (kuten kilpirauhasen vajaatoiminta). Jos se johtuisi kudospoikkeavuudesta, se diagnosoitaisiin kuvantamalla (kuten MS-tauti).

Mutta ei. Masennus "diagnosoidaan" siten, että lääkäri kysyy potilaalta, kuinka tämä voi. Masennus on subjektiivinen tila. Nykyajalle tyypillinen ilmiö. Jos nykyään joku kokee itse olevansa jotain, niin papereihin merkitään, että hän on sitä.

Tsekkaappa tämän kaverin tarina:

https://www.youtube.com/user/bignoknow

Lääkeaineen aiheuttama yhtäkkinen kliininen depressio. On kerrottu ihan lääkeaineen yhtenä potentiaalisena (joskin hyvin epätodennäköisenä) sivuvaikutuksena.

Vaikea kuvitella siis ettei tässä tapauksessa olisi mitään yhteyttä aivokemiaan.

En käyttänyt lääkitystä ennen sairastumista.Ei liity minuun.Ap

Juu, lähinnä pyrin osoittamaan tuon esimerkin valossa, että ainakin joissain tapauksissa kliininen depressio on selkeästi aivokemiallinen asia.

Ok,tätä just tarkoitan aö:n alenemisena.Ap

Hei Te Kaikki Masentuneet!

Mua kiinnostaisi tietää mikä teidän masennuksenne taustalla on? Mihin johtopäätökseen olette tulleet?

Mä olen oireillut keskivaikean masennuksen kanssa vuosikausia, pahimpina kausina olen joutunut käyttämään mielialalääkkeitä, mutta on väliin mahtunut parempiakin aikoja, jolloin olen pärjännyt lääkkeittä.

Itselläni masennus on sidoksissa vahvasti ibs- suolistosairauteen. Ikävä vaiva joka haittaa jokapäiväistä elämää. Löytyykö kohtalotovereita?

Minulla taustalla on se kahdensuuntainen.Sen puhkeaminen liittynee traumaattisiin vaiheisiin nuoruudessa.

Ap

Hölmö, et tiedä mitään masennuksesta, ole silloin hiljaa!!