Lue keskustelun säännöt.
Konmari? Auttaako se siivouksessa?
28.12.2016 |
Luin selaillen ekan kirjan ja nyt on kakkososa yöpöydällä. Tosin se yöpöytä ei tuo minulle iloa, joten ehkä siitä pitää luopua. Kävin ykkösodan jälkeen housukaapin läpi ja mietin, mitkä housut tuottavat iloa minulle. Yhdet tuottaa, mustat juhlahousut. Jätin kaappiin käytännön syistä ehkä 5 farkkutyyppiset ja 5 kesähousut (joista kahdet oli lyhyet shortsit) koska ei ihminen alasti voi kulkea. Niin ja yhdet toppahousut ja yhdet sadehousut, käytännön syistä. En pidä siivoamisesta, ja mietin aina, pitäisikö tehdä kertarytinällä poisto. Onko siinä järkeä vai ei?
Kommentit (84)
Periaate kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Tee se itse'-metodi kirjoitti:
Ilo on ihmisen tunne jostain asiasta.
Voihan se tulla siitäkin kun saa itsestään irti ja ryhdistäydyttyä kerrankin (oikein itseään kunnolla sisäisesti mielessään käskyttäen) siivoamaan asuntonsa puhtaaksi.
Näet siellä jonkun paikan,(esim. jonkun kaapin tai hyllyn) ja samalla visioit mielessäsi milltä se näyttäisi puhtaana ja järjestyksessä ja sitten vain toteutat tuon haluamasi vision juuri sellaisena ja sellaiseksi kuin sen näit....
Siisti ja ahkera pystyy pitämään asuntonsa siistinä sinunkin menetelmälläsi. Maailmassa on paljon siistejä asuntoja ilman KonMariakin. KonMari-metodi on meille laiskemmille ja sotkuisemmille mutta järjestystä rakastaville, kuten Kondo toteaakin kirjassaan.
Minusta on tarpeetonta kadehtia Marie Kondoa menetelmänsä suosiolla saavutetusta menestyksestä. Ainakin minä olen kiitollinen siitä että hänen kirjansa ovat olemassa ja että löysin ne. Nuo kirjat ovat jo nyt tuottaneet minulle iloa moninkertaisesti niihin uhratun pienen rahasumman verran.
Meidän perheessä KonMari-toteutus on vielä kesken, koska vaimon sitouttaminen ei ole kaikilta osin onnistunut, mutta olen toiveikas ja edistystä on jo tapahtunut tässäkin suhteessa.
Ne niihin maailmanlaajuisesti uhratut 'pienet summat' ovat kuin ne pienet puroset ,joista tulee se suuri joki...
Jos minulla on tarvetta (ja mahdollisuutta ) 'uhrata' rahaa johonkin,niin mielummin sitten vaikka Afganistanilaisten tyttöjen koulutukseen ja naisten valistukseen siellä...
...tai sitten vaikka jonkun maanjäristysalueen ihmisten hyväksi kansainvälisen auttamis- ja avustusjärjestön kautta...
...kuin jonkun miljonääripariskunnan mediayhtiön pyörittämiseen- työkkärituillani..
Ja yhden kirjan ostaminenhan ei sulje mitään näistä mahdollisuuksista pois. Jotenkin tuntuu että aina kun joku vetää ns. afrikan lapset-kortin, kyseinen henkilö ei ole itse valmis tekemään asian eteen mitään, vaikka olisi miljonääri. Kunhan pääsee ilkeilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan synnynnäinen konmari, en omista vaatteita joita en käytä ja sama pätee tavaroihin. Ongelma on miehen tavarat joita ei saa heittää pois, kaikenlaiset ruuvit ja vempaimet. Myös hänen intonsa haalia tavaraa. Kyllä nykyihmisille tekee ihan hyvää käydä läpi tavaransa ja vähentää niitä. Ja olla ostamatta lisää! Mutta en usko siihen että kaiken mahdollisen hävittäminen ja lähes täysin tyhjä koti tuo iloa. Eli tavaran karsiminen järkevässä määrin lienee paras.
Eli KonMari. Ei tyhjää, ei liikaa, vaan juuri sopivasti.
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän muut aasialaiset tykkää konmarista, kun sen vaikutus tuntuu Suomessa (ja ehkä muuallakin) olevan se että ihmiset haluaa eroon kiinalaisesta halpiskrääsästä ja panostaa tuotteissaan tulevaisuudessa enemmän merkkeihin ja laatuun.
No mitäpä sinä ajattelet siitä että vähemmän ihmisiä ostaa epäeettistä roskaa? Vaan tuskin vaikutus on niin suuri, että nämä hikipajat lopetetaan. Aina joku ostaa.
No pitäisikö sinun intohimosi sitten olla muiden intohimo? Itsekin olen järjestelyt lapsesta asti, ei se ole mitenkään megatiivisella tavalla erikoista. Anna hänen opettaa aiheesta jossa hän on hyvä, ammattilainen. Sitä paitsi hänhän sanoi kirjassaan ettei siivoaminen ole elämän tarkoitus, mutta järjestyksen ylläpitäminen takaa sen että jää aikaa ja resursseja muuhunkin kuin siivoamiseen, siis elämään. Tämä on hänen ammattinsa, ei elämänsä tarkoitus.