Kuka on sinun lemppari filosofi ja miksi?
Miksi luet filosofiaa? Mitä olet oppinut?
Aristoteles, Hume, Berkley, Hegel, Leibniz, Descartes, Fodor, Witthenstein, Spinoza, Platon, Locke, Foucault, Quine, Carnap, Bacon, Diderot, Aknvinolainen, Augustinus, Pascal, Voltaire, Kierkegaard, Mill, Kant, Nietzsche, Sartre, Scopenheuer, Hobbes, Rosseau, Bentham, Rawls, Marx
Kommentit (68)
Useita mainittu, mutta yksi vielä puuttuu: Juice Leskinen.
Mitä muuta kuin filosofiaa ja ihmisen ymmärtämistämistä ovat hänen tekstinsä.
Tauski on yksi kovimmista filosofeista, myös Matti Nykänen, Toni Nieminen ja korttelin Siwan kassa koskettavat sielua.
Hilary Putnam. Paras vastaus Quinen Two dogmas on empiricism -artikkeliin.
Minä. Koska ketään teistä ei ole. Kukaan ei ole kukaan.
Se on kyllä schopenhauer eikä - heuer...
Vierailija kirjoitti:
Tauski on yksi kovimmista filosofeista, myös Matti Nykänen, Toni Nieminen ja korttelin Siwan kassa koskettavat sielua.
Seppo Räty ja Matti Nykänen. Ei voi kiistää :)
makethejp kirjoitti:
Esiemerkiksi yksi erinomainen Platonin oppi (jota kouluissakin toitotetaan) olisi hyvä muistaa: "tiedolta vaaditaan perusteita – muutoin kyse on uskosta, luulosta, arvauksista, hämyksestä tai petkutuksesta."
Platonista pidän itsekin. Hän mm. kuvaa kuolemanrajakokemuksen teoksessaan Valtio.
makethejp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tauski on yksi kovimmista filosofeista, myös Matti Nykänen, Toni Nieminen ja korttelin Siwan kassa koskettavat sielua.
Seppo Räty ja Matti Nykänen. Ei voi kiistää :)
Mitä minä tuon hymiön tuohon runttasin. Tällaisia näin hyvällä psyykkeellä varustettuja urheilijoita enää tulla näkemään. Huippuja molemmat. Paskanjauhantaa eivät liiemmin harastaneet. Keskittyivät itse olennaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Bertrand Russell, ihan yksinkertaisesti kai siksi, että hänen ajattelunsa on lähinnä omaani, siis sitä mitä vaistomaisesti ajattelin monista asioista ennen kuin olin opiskellut päivääkään filosofiaa.
Jep. Ei aforismeja eikä runoutta, vaan kirkasta ajattelua.
Maurice Merleau-Pontylla (fenomenologiaa) on kiinnostavia ajatuksia ruumiin ensisijaisuudesta maailman havaitsemisessa ja kokemisessa. En itse oikein pidä kartesiolaisesta mieli-ruumis -dualismista, ja M-P:n ajattelu on voimakkaasti tätä dualismia vastaan. Toki hän on hämmentävä ja ristiriitainen. Lisäksi buddhalainen filosofia kiehtoo joltain osin. Runoilijoista esim. Gary Snyder ja Jorie Graham ovat tehneet vaikutuksen. Ihmisen suhde ympäristöön eli ns. luontoon sekä ruumiillisuus kiinnostavat minua.
Haluaisin seuraavaksi lukea jotain sellaista, joka keskittyy eläimeen tai eläimiin. Jokin antologiatyyppinen kokoelmakin eläimen historiasta filosofiassa olisi hyvä, jos sellainen vain on olemassa. Olisiko kellään suosituksia?
Vierailija kirjoitti:
Maurice Merleau-Pontylla (fenomenologiaa) on kiinnostavia ajatuksia ruumiin ensisijaisuudesta maailman havaitsemisessa ja kokemisessa. En itse oikein pidä kartesiolaisesta mieli-ruumis -dualismista, ja M-P:n ajattelu on voimakkaasti tätä dualismia vastaan. Toki hän on hämmentävä ja ristiriitainen. Lisäksi buddhalainen filosofia kiehtoo joltain osin. Runoilijoista esim. Gary Snyder ja Jorie Graham ovat tehneet vaikutuksen. Ihmisen suhde ympäristöön eli ns. luontoon sekä ruumiillisuus kiinnostavat minua.
Haluaisin seuraavaksi lukea jotain sellaista, joka keskittyy eläimeen tai eläimiin. Jokin antologiatyyppinen kokoelmakin eläimen historiasta filosofiassa olisi hyvä, jos sellainen vain on olemassa. Olisiko kellään suosituksia?
Ei ehkä ihan sitä mitä haet, mutta Elisa Aaltolan "Eläinten moraalinen arvo" on hyvä.
Stefan Molyneaux, Henry Rollins ja Joe Rogan.
Platon, koska hänen ideaoppinsa eksplikoi lapsuuden ajatteluni, jossa aina uskoin, että täydellinen on olemassa, vaikken koskaan ole saanut siitä aistimellista evidenssiä – ja enemmänkin: juuri epätäydelliset osoittavat täydellisiin!
Nietzsche, koska hänen nihilisminsä osoitti minulle, mihin olisin joutunut, jos olisin totuutta etsiessäni lähtenyt etenemään päinvastaiseen suuntaan.
Kierkegaard, koska hänen epämääräisesti ilmaistu filosofiansa sai minut ymmärtämään, että ihmisjärkeily ei vie loppuun asti, vaan matkalla joutuu varautumaan hyppyihin tuntemattomaan – "uskon loikkiin".
Berkeley, koska hänen hypoteettinen empirisminsä osoitti, ettei kaikkea voi laskea aistimellisen tiedon varaan, koska ääriempiristin universumi voi käydä hyvin pieneksi.
Tuomas Akvinolainen, koska hän on ollut minulle kaikkein selkein apologeetta, Jumalan olemassaolon loogisen välttämättömyyden todistaja.
Marx, koska hänen yhteiskuntafilosofiansa sisältää hyvän moraaliperiaatteen. Sitä on yritetty toteuttaa huonolla menestyksellä ja uskoakseni vääristä motiiveista, mutta sehän ei ole Marxin syy.
Foucault, koska hänen analyysinsä tietämisen ja vallankäytön välisestä kytköksestä paljasti vaivihkaisen yhteiskunnallisen vallan kaavan, jota voi käyttää hyvään. Foucault'n filosofia (viimeistään) avasi Pandoran lippaan, josta on tullut kaikkea pahaa, mutta sehän ei ole Foucault'n syy.
___________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Vierailija kirjoitti:
Terry Pratchett. Siinä kiteytyy kaikki. Ja huumori vielä kaupan päälle.
Pratchetthan oli kirjailija eikä hänellä kirjailijanakaan ollut mitään omaa filosofiaa.
makethejp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kierkegaard. Ajatteli hyvin samalla tavalla asioista kuin minäkin. Erittäin hyvin perusteltua ajattelua, ei verhottuja merkityksiä vaan suoraa ja selvää tekstiä.
Aion jossain vaiheessa tutusta häneen, onko jotain lukuvinkkejä? Minua kiinnostaa hänen kaltaiset eksistentialistit, kuten esim Lev Šestov.
Kierkegaard kirjoitti monenlaisia tekstejä aforismeja, uskonnollisia pohdiskeluja, filosofiaa. Useilla eri nimimerkeillä ja vähän eri tyylillä. Pääteos on varmaankin tuo Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus. Vähän kevyempää kamaa on sitten Jälkisoittoja aforismikokelma. Tai Viettelijän päiväkirja, joka on filosofinen romaani.
Aa, Kiergekaard. On tietysti aina mielenkiintoista kuulla ihmisen taustasta jotakin. Kiergekaard oli monimutkainen ja usein ahdistunut mies jonka varhaista elämää leimasivat ulkoinen mukavuus ja sisäinen myrsky. Hänellä oli ongelmallinen suhde synkkään ja hurskaiseen isäänsä, ja lisäksi hänen äitinsä ja viisi hänen kuudesta sisaruksestaan kuolivat ennen kuin hän täytti 21. Vanhimmat hönen kirjoituksistaan käsittelevät hänen tuskallista päätöstään purkaa kihlaus morsiammennsa. Kiergekaardila ole aikomus ryhtyä papiksi mutta päättikin perustaa lehden, joka arvosteli voimaakkasti Tanskan valtaionkirkkoa. Hän suhtautui monin tavoin kielteisesti abstraktin älylliseen filosofiaan. Huomio kiinnitti huomionsa pääosin ahdistuksen ja syyllisyyden kaltaisiin tunteisiin ja intohimoihin korostaen: "havaitsemme omat rajamme mutta vaistoamme, että kuilun toisella puolella on korkeampi voima, joka saa meidät ylittämään rajat".
Eräässä kirjassa hän pohtii siitä kuinka täydelinen tottelavaisuus korkeampaa auktoriteettia kohtaan vie itsenäisyytemme rationaalisina, moraalisina toimioijoina.
makethejp kirjoitti:
makethejp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kierkegaard. Ajatteli hyvin samalla tavalla asioista kuin minäkin. Erittäin hyvin perusteltua ajattelua, ei verhottuja merkityksiä vaan suoraa ja selvää tekstiä.
Aion jossain vaiheessa tutusta häneen, onko jotain lukuvinkkejä? Minua kiinnostaa hänen kaltaiset eksistentialistit, kuten esim Lev Šestov.
Kierkegaard kirjoitti monenlaisia tekstejä aforismeja, uskonnollisia pohdiskeluja, filosofiaa. Useilla eri nimimerkeillä ja vähän eri tyylillä. Pääteos on varmaankin tuo Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus. Vähän kevyempää kamaa on sitten Jälkisoittoja aforismikokelma. Tai Viettelijän päiväkirja, joka on filosofinen romaani.
Aa, Kiergekaard. On tietysti aina mielenkiintoista kuulla ihmisen taustasta jotakin. Kiergekaard oli monimutkainen ja usein ahdistunut mies jonka varhaista elämää leimasivat ulkoinen mukavuus ja sisäinen myrsky. Hänellä oli ongelmallinen suhde synkkään ja hurskaiseen isäänsä, ja lisäksi hänen äitinsä ja viisi hänen kuudesta sisaruksestaan kuolivat ennen kuin hän täytti 21. Vanhimmat hönen kirjoituksistaan käsittelevät hänen tuskallista päätöstään purkaa kihlaus morsiammennsa. Kiergekaardila ole aikomus ryhtyä papiksi mutta päättikin perustaa lehden, joka arvosteli voimaakkasti Tanskan valtaionkirkkoa. Hän suhtautui monin tavoin kielteisesti abstraktin älylliseen filosofiaan. Huomio kiinnitti huomionsa pääosin ahdistuksen ja syyllisyyden kaltaisiin tunteisiin ja intohimoihin korostaen: "havaitsemme omat rajamme mutta vaistoamme, että kuilun toisella puolella on korkeampi voima, joka saa meidät ylittämään rajat".
Eräässä kirjassa hän pohtii siitä kuinka täydelinen tottelavaisuus korkeampaa auktoriteettia kohtaan vie itsenäisyytemme rationaalisina, moraalisina toimioijoina.
Minä en oikein nyt ole kartalla siitä, että mikä minun toimenkuvani tässä ns houstin asemassa on. Tulisiko minun ikäänkuin heitellä ns koukkuja, jotka vauhdittavat keskustelua. Monologia/luentoa varten tätä palstaa ei ole varmastikaan ole perustettu vaan vuoropuhelua.
Se mitä haluan vielä sanoa, mielestäni parempi ratkaisu mielenterveyteen liittyvien läkitysten sijaan olisi parempi ratkaisu, etä koulut yhä enenevissä määrin panostaisivat rohkeasti varsinkin varhaiskasvatukseen (jota hektisessä maailmassamme nähdäkseni yhä enenevissä määrin laiminlyödään) opetammaan uloitteisempaa avarampaa elämänkatsomusta (elämänhallintaan liittyviä peruskysymyksiä vähintään).
J.Krishnamurti.
Kukaan länsimaalainen filosofi ei ole kohdannut perimmäistä totuutta.
Mutta Krishnamurti oli kohdannut ja siksi osasi kertoa edellytykset sen kohtaamiselle.