Onko kukaan ollut pitkään ihastunut työkaveriinsa? Miten tilanne päättyi?

Oon ollut ihastunut, eka vakituinen, yli vuoden työsuhde,

Pikkujouluissa sitten menin jotain lässyttää ja oli sellaista on off juttua kesään asti. Kesä vietettiin erikseen ja lomalta kun palattiin, haimme kummatkin muualle töihin.

Oli liian kiusallista.

Nykyinen mieheni on työkaveri , ollaan samalla isolla osastolla, jään vetää toista työryhmää ja olen toisessa työntekijänä.

Meillä tehdään töitä intensiivisesti ja on myös tulospalkkaus, joten näiden vuoksi työpaikalla ei tykätä pariskunnista. Mutta koska olemme eri tulosyksikköä, ei tilanne ole niin paha.

Olimme kummatkin huonoissa liitoissa, itse en edes muista kaikkea pikkujouluista, joista lähdimme yhtä matkaa. Mies oli paremmin perillä, hommasimme hotellihuoneen ja mies lähetti nykyiselle ex.lle tekstiviestin puolestani olen jumissa keskustassa.

Aamulla tai kun heräsin, tunnisti. Hyvin teki.

Alkoi sitten jallittaa ja hyvä että tekikin, olin niin kypsä kaikkeen, työhön, lapsiin, mieheen, kotiin. Liitossa kun meni huonosti, se heijastui kaikkialle.

Nyt olen iloinen, hyvä äiti, hyvä työntekijä ja rakastunut vaimo. Ex.n kanssa ok välit ja elämä on tosi kivaa.

Olin ihastunut. Yritin olla näyttämättä sitä, koska miehellä oli perhe ja itse olin myös hyvässä parisuhteessa, jota en halunnut vaarantaa. Uskon, että voi ihastua, vaikka kaikki olisi tosi hyvin omassa suhteessa, mutta siitä oman suhteen kestävyydestä riippuu se, haluaako asialle tehdä jotain. 

Olin ajoittain varmaan turhankin penseä työkaveria kohtaan, koska pelkäsin että ihastuminen näkyy muillekin ja sitä en halunnut. Nautin kuitenkin tosi paljon hänen seurastaan ja esimerkiksi hänen lähettämiään sähköposteja luin uudestaan ja uudestaan (vaikka koskivat siis ihan työasioita! :D )

Ehdin olla puolisen vuotta tämän miehen kanssa samalla osastolla töissä, kunnes hän vaihtoi kokonaan työpaikkaa. Sen jälkeen ihastuminen tietysti unohtui vähitellen, koska en enää nähnyt häntä. Toki se tunne on palannut mieleeni jos joskus olen kuullut miehestä tai hän on tullut käymään vanhalla työpaikalla. Vaikea sanoa mitä olisi käynyt jos mies ei olisi vaihtanut työpaikkaa, varmaan olisin aina ja ikuisesti ollut häneen ihastunut, tai sitten se olisi jossain vaiheessa haalistunut. Olen aiemminkin pitkän suhteeni aikana ollut ihastunut, mutta yleensä ihastukset ovat kestäneet muutamasta päivästä korkeintaan viikkoon tai pariin, koskaan muulloin ei ole ollut näin pitkää ihastusta.

Olin (olen siis mies) kiinnostunut erästä työkaverista ja toinen antoi ymmärtää, että olisi ehkä halua muuhunkin. Kummatkin olivat vapaita enkä ollut kiinnostunut kenestäkään muusta. Nyt joulun alla sain tietää että hänellä on toinen. Pitäköön tunkkinsa, jos olin pelkkä vaihtoehto.  Jotenkin se kiinnostus tippui hetkessä nollaan näiden parin päivän aikana minun osaltani :/

Olen parhaillaan. Nyt reilun puolen vuoden ihastelun jälkeen kyllästyin tilanteeseen ja nyt suunnittelen täydellistä irtautumista. Tulen menettämään ihanan ystävän ja loukkaamaan häntä, mutten kestä tätä tilannetta enää. Ehkä kerron hänelle syyn, ehkä en.

Vierailija kirjoitti:

Olen parhaillaan. Nyt reilun puolen vuoden ihastelun jälkeen kyllästyin tilanteeseen ja nyt suunnittelen täydellistä irtautumista. Tulen menettämään ihanan ystävän ja loukkaamaan häntä, mutten kestä tätä tilannetta enää. Ehkä kerron hänelle syyn, ehkä en.

Olen päätymässä samaan lopputulokseen, että minunkin on katkaistava ystävyytemme, koska kidutan itseäni turhaan. Se on vaan todella hankalaa, kun joudumme väkisin näkemään päivittäin töissä..

Ap

Olin samassa tilanteessa. Päätin ottaa asiasta selvää ja ehdotin tapaamista. Siitä alkoi seurustelumme, jonka aluksi salasimme työpaikalla. Mieheni vaihtoi työpaikkaa muista syistä muutaman kuukauden päästä, jolloin julkaisimme suhteemme. Nyt meillä on seitsemän vuotta takana onnellista yhteiseloa!

Vierailija kirjoitti:

Olin ihastunut. Yritin olla näyttämättä sitä, koska miehellä oli perhe ja itse olin myös hyvässä parisuhteessa, jota en halunnut vaarantaa. Uskon, että voi ihastua, vaikka kaikki olisi tosi hyvin omassa suhteessa, mutta siitä oman suhteen kestävyydestä riippuu se, haluaako asialle tehdä jotain. 

Olin ajoittain varmaan turhankin penseä työkaveria kohtaan, koska pelkäsin että ihastuminen näkyy muillekin ja sitä en halunnut. Nautin kuitenkin tosi paljon hänen seurastaan ja esimerkiksi hänen lähettämiään sähköposteja luin uudestaan ja uudestaan (vaikka koskivat siis ihan työasioita! :D )

Ehdin olla puolisen vuotta tämän miehen kanssa samalla osastolla töissä, kunnes hän vaihtoi kokonaan työpaikkaa. Sen jälkeen ihastuminen tietysti unohtui vähitellen, koska en enää nähnyt häntä. Toki se tunne on palannut mieleeni jos joskus olen kuullut miehestä tai hän on tullut käymään vanhalla työpaikalla. Vaikea sanoa mitä olisi käynyt jos mies ei olisi vaihtanut työpaikkaa, varmaan olisin aina ja ikuisesti ollut häneen ihastunut, tai sitten se olisi jossain vaiheessa haalistunut. Olen aiemminkin pitkän suhteeni aikana ollut ihastunut, mutta yleensä ihastukset ovat kestäneet muutamasta päivästä korkeintaan viikkoon tai pariin, koskaan muulloin ei ole ollut näin pitkää ihastusta.

Minustakin tuntuu, että tämä ihastuminen jatkuu ikuisesti, jos tilanne jatkuu nykyisellään.. Pitäisi varmaan itse yrittää vaihtaa työpaikkaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen parhaillaan. Nyt reilun puolen vuoden ihastelun jälkeen kyllästyin tilanteeseen ja nyt suunnittelen täydellistä irtautumista. Tulen menettämään ihanan ystävän ja loukkaamaan häntä, mutten kestä tätä tilannetta enää. Ehkä kerron hänelle syyn, ehkä en.

Olen päätymässä samaan lopputulokseen, että minunkin on katkaistava ystävyytemme, koska kidutan itseäni turhaan. Se on vaan todella hankalaa, kun joudumme väkisin näkemään päivittäin töissä..

Ap

Täsmälleen.

Tulihan tuota joskus oltua ja päättyi. Ihastuksia tulee ja menee.

Ei se välttämättä jatku ihastuksena. Olet luontevasti oma itsesi ja lopetat sellaiset kihelmöinnit. Puhut kuin ihmiselle.

Salailin ihastumistani pitkään, sillä kuvittelin sen olevan yksipuolista. Lopulta mies teki aloitteen ja päädyimme yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Salailin ihastumistani pitkään, sillä kuvittelin sen olevan yksipuolista. Lopulta mies teki aloitteen ja päädyimme yhteen.

Kerro lisää! :)

Suhteeni työkaverini kanssa kesti noin 3 vuotta. Alkuhullaantumisen kautta mentiin aluksi kiihkeinä, sitten mustasukkaisuuden ja pettymyksen kautta tunne lopulta loppui minulta. Hän oli naimisissa ja yhden lapsen isä, mutta välit vaimon kanssa olivat viileät. Hän ei kuitenkaan aikonut erota perheestään eikä luvannut koskaan minulle mitään. Koin rajuja mustasukkaisuusoireita ja välillä vihasin häntä. Sitten tunne vain sammui ja kuoli toivottomuuteensa. Muutin toiselle paikkakunnalle ja lähdin opiskelemaan lisää, mutta senkin jälkeen olimme ystäviä ja pidimme yhteyttä monta vuotta. Tavanneet emme enää...

Olun 3 vuotta ihastunut varattuun työkaveriin, itsekkin olen varattu. Oli flirttiä ja näin.. En vaan antanut tunteille liikaa valtaa, vaihteli tunnekkin kausittain. Usein työkiireiden takia ei kerennyt aina miettimään. Noh pikkujouluissa humalassa tuli tunnustettua tunteita, mieskin sanoi ajatelleensa asiaa..Vaihtanut nyt työpaikkaa, enkä tiedä näenkö enää, edes kaverina. Riippuu pitkälti hänestä. Harmillinen paikka oli kun hän lähti.Hän on hieno ihminen ja kyllä pystyisin laittamaan tunteet sivuun ja olemaan kaveri..En vaan kehtaa ottaa yhteyttä enää...

Omalle miehelleni olen ollut aina rehellinen, puhutaan hänen kanssaan kaikesta, hän on ok asian kanssa.

Ap:lle neuvo: Tuumasta toimeen, varsinkin jos olette sinkkuja. Ei ole hävittävää ja ihastuminen normaalia :) Saattaa kaduttaa myöhemmin.

Itsekkin olen onnellinen, että sain tunnustettua tunteeni..Ei jää sitten häiritsemään jälkeenpäin. :)

Vierailija kirjoitti:

Olun 3 vuotta ihastunut varattuun työkaveriin, itsekkin olen varattu. Oli flirttiä ja näin.. En vaan antanut tunteille liikaa valtaa, vaihteli tunnekkin kausittain. Usein työkiireiden takia ei kerennyt aina miettimään. Noh pikkujouluissa humalassa tuli tunnustettua tunteita, mieskin sanoi ajatelleensa asiaa..Vaihtanut nyt työpaikkaa, enkä tiedä näenkö enää, edes kaverina. Riippuu pitkälti hänestä. Harmillinen paikka oli kun hän lähti.Hän on hieno ihminen ja kyllä pystyisin laittamaan tunteet sivuun ja olemaan kaveri..En vaan kehtaa ottaa yhteyttä enää...

Omalle miehelleni olen ollut aina rehellinen, puhutaan hänen kanssaan kaikesta, hän on ok asian kanssa.

Ap:lle neuvo: Tuumasta toimeen, varsinkin jos olette sinkkuja. Ei ole hävittävää ja ihastuminen normaalia :) Saattaa kaduttaa myöhemmin.

Itsekkin olen onnellinen, että sain tunnustettua tunteeni..Ei jää sitten häiritsemään jälkeenpäin. :)

Tulimme tosiaan rämän työkaverin kanssa aina hyvin juttuun, kuulimme kuittailuita jopa muilta työkavereilta. Puheet,flirtti ja kosketukset... Aina laitoin tämän kaveruusen piikkiin ja ihmettelin miehellekkin epäilyjä..Todellisuudessa olin kauhean ihastunut. Halusin suojella meitä totuudelta.

Kotona omalle miehelleni puhuin asiasta..

Saas nähdä, ristiriitaiset tunteet, ajatukset sekaisin.Ehkä nähdään vielä..On vaan vaikeata tuon tunteista puhumisen jälkeen nähdä edes kavereina,sekotti pakkaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Salailin ihastumistani pitkään, sillä kuvittelin sen olevan yksipuolista. Lopulta mies teki aloitteen ja päädyimme yhteen.

Kerro lisää! :)

Olin hyvin ujo, ja itsetunto ei ollut silloin kovin korkealla. En uskonut, että niin ihanalla miehellä voisi olla tunteita minua kohtaan. Niitä kuitenkin oli, ja olemme olleet jo vuosia naimisissa. Aloitteen hän teki juhlissa. Jos olette vapaita, niin rohkaisen kokeilemaan kepillä jäätä.

15 vuotta ihastuneena työkaveriin.

Varmaan  molemminpuolista, "naimisissa" paperilla puolin ja toisin.

Varmasti jotain tapahtuisi, jos joskus päätyisisimme kaksin jonnekin.

Sitä odotellessa, ehkä seuraavat 15 vuotta....

Täällä haukutaan omia puolisoita, kuinka huonosti  he kohtelevat, toihuavat selantakana ym. Itse puukotatte selkään ja touhuatte selän takana. Tekopyhää ja tyhmää. Täällä on käsitetty feminismi nyt ihan väärin, voivoi.

Voihan olla, että projisoit omia tunteitasi miehen käytökseen eli hän ei edes itse tiedosta omaa käytöstään, koska olet hänelle vain kuka tahansa työkaveri. Tai sitten huomannut ihastuksesi ja nauttii "vallastaan" sinuun. Tai on myös ihastunut. Sinun täytyy nyt miettiä, uskallatko paljastaa tunteesi ja joko kärsiä tai iloita seurauksista. Jos varattu, niin anna olla.

Itse en ole niin jyrkkä ihastumisien suhteen, niitä tulee ja menee. Itse pitkässä parisuhteessa (16 vuotta takana) olen ollut ihastunut esim.työkaveriin, välillä työkaveri minuun ja joskus jokin flingi ollut molemminpuolistakin. Mihinkään en ole koskaan ryhtynyt ajatustasoa pidemmälle. Enkä ryhdy. En myöskään ole kertonut puolisolle, mitäpä hänen mieltään pahoittamaan minun pääni sisällä olevalla asialla.

Tsemppiä, teet sitten niin tai näin!

Minä seurustelen nyt neljättä vuotta työkaverin kanssa. Eihän siinä autanut muu kuin lähestyä miestä ja kertoa tunteista. Hän oli vapaa, minä varattu, joten alku ei ollut mitään satua.