Mitä ihmettä ovat ne "sinkkuuden hyvät puolet", joista aina puhutaan?

Sinkkuna ei tarvitse tehdä kompromisseja eikä välittää toisen mielipiteestä. Esimerkiksi itse ottaisin luultavasti koiran, jos olisin sinkku, mutta katson kuitenkin parisuhteeni tärkeämmäksi ja koska toinen osapuoli ei ole valmis sitoutumaan uuteen koiraan niin minäkin olen ilman. Myös esimerkiksi juhlapyhien vietossa pitää pystyä kompromisseihin. Sinkkuna saisin olla pyhät yksin kotona kirjojen ja käsitöiden kanssa, mutta parisuhteessa pitää huomioida myös toisen tarpeet. Siinäkin asiassa olen kuitenkin itse kokenut paremmaksi olla suhteessa ja myöntyä niihin kompromisseihin, kyllähän toinenkin niitä joutuu tekemään.

Miten niin se ei ole sinkkuuden hyvä puoli että ei tarvitse olla huonossa suhteessa. Ei se hyvä suhde taivaalta tipu silloin kuin sitä haluaa. Sinkkuna ollessa voi tutustua itseensä paremmin (mikä yleensä helpottaa hyvän suhteen löytymistä) ja siihen mitä haluaa. Voi myös ottaa enemmän taloudellisia ym. riskejä.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna ei tarvitse tehdä kompromisseja eikä välittää toisen mielipiteestä. Esimerkiksi itse ottaisin luultavasti koiran, jos olisin sinkku, mutta katson kuitenkin parisuhteeni tärkeämmäksi ja koska toinen osapuoli ei ole valmis sitoutumaan uuteen koiraan niin minäkin olen ilman. Myös esimerkiksi juhlapyhien vietossa pitää pystyä kompromisseihin. Sinkkuna saisin olla pyhät yksin kotona kirjojen ja käsitöiden kanssa, mutta parisuhteessa pitää huomioida myös toisen tarpeet. Siinäkin asiassa olen kuitenkin itse kokenut paremmaksi olla suhteessa ja myöntyä niihin kompromisseihin, kyllähän toinenkin niitä joutuu tekemään.

Voi olla, että minulla on käynyt tosi tuuri kumppanivalintojen kanssa, mutta en muista kyllä joutuneeni tekemään mitään isoja kompromisseja. Esimerkiksi joulut on aina vietetty siellä, missä haluaa. Minä en ole jouluihminen, joten olen ollut kotona. Yhdessä suhteessa kumppanini oli samanlainen, toisessa taas kumppani kävi itse sukulaisillaan. Kaikki saivat, mitä halusivat.

Ei ärsytä toisen hujan hajan jätetyt vaatteet tai keittiönpöydällä tyhjät maitotölkit jne.. ei tartte kuunnella kun toinen pelaa pleikkaa/ koneella ja kiroaa. Voi kattoo mitä kanavaa tahtoo. Saa nukkuu hiljaisuudessa ilman et toinen kuorsaa. Saa syö mitä tahtoo tai olla syömättä... ja parasta on se et voit tehdä niitä asoita joista olet mäkättänyt toiselle ilman että kukaan mäkättää niistä sulle :)

Hyviä suhteita ei ole. Ne on vain väliaikaisia kunnes erotaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin se ei ole sinkkuuden hyvä puoli että ei tarvitse olla huonossa suhteessa. Ei se hyvä suhde taivaalta tipu silloin kuin sitä haluaa. Sinkkuna ollessa voi tutustua itseensä paremmin (mikä yleensä helpottaa hyvän suhteen löytymistä) ja siihen mitä haluaa. Voi myös ottaa enemmän taloudellisia ym. riskejä.

Minun taloudellinen riskinottokykyni oli ainakin parisuhteessa paljon parempi jo ihan siksi, että oli enemmän pelimerkkejä. Sinkkuna suurempi osuus tuloista menee välttämättömään elämiseen. Olen myös oppinut itsestäni valtavasti parisuhteissa. Sehän on eräs läheisten ihmissuhteiden hienoista puolista.

Olen ihmetellyt samaa. Kaipaan seksiä ja eroottista yhdessäoloa. Kaipaan kumppanuutta. Kaipaan perheen päätä. Olisi ihanaa olla tiimi jonkun kanssa, rakastaa, helliä, rakastella, elää arkea jne.

Minua sinkkuudessa viehättää eniten se vapaus. Se on pitkälle omasta läheisriippuvaisuuden tunteesta kiinni, kuinka sietää sinkkuutta. Palatakseni omaan napaan, niin saan tehdä asioita, ilman, että kukaan siinä vierellä tuomitsee minut. Tämäkin asenne varmaan kumpuaa ex-miehestäni, jonka mielestä en tehnyt mitään oikein ja moitti valintojani huonoiksi. Se 15v. haukkuminen jätti arpensa ja on kestänyt pitkään, että olen päässyt sen yli. Edelleenkin olen herkkä negatiivisille kommenteille, mutta oppinut elämään sen kanssa. En saanut kannustusta lapsena, en teininä, enkä avioliitossanikaan. Olen oppinut viihtymään ihmisten joukossa, jolta saa kannustusta. Jokainen näkee sinkkuudessaan varmaan jotain hyvää. Itsellä se on toistaiseksi ollut oma valinta.

Riippuu ihmisestä. Joku ei yhtään viihdy sinkkuna ja toinen viihtyy. Kaikki nauttivat erilaisista asioista.

Minä ja mieheni emme yhtään viihtyneet sinkkuina. Elämänhalu oli matala, opiskelu ei kiinnostanut, arki tuntui tyhjältä jne.

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä toisen hujan hajan jätetyt vaatteet tai keittiönpöydällä tyhjät maitotölkit jne.. ei tartte kuunnella kun toinen pelaa pleikkaa/ koneella ja kiroaa. Voi kattoo mitä kanavaa tahtoo. Saa nukkuu hiljaisuudessa ilman et toinen kuorsaa. Saa syö mitä tahtoo tai olla syömättä... ja parasta on se et voit tehdä niitä asoita joista olet mäkättänyt toiselle ilman että kukaan mäkättää niistä sulle :)

Nämä ovat juuri niitä huonon suhteen piirteitä. Ei minulla ole koskaan ollut mitään tuollaista. Minkälaisessa suhteessa toinen kontrolloi sinun syömisiäsi?

Sinkkuna saa tehdä ajallaan ja rahoillaan mitä itse haluaa eikä tarvitse ottaa muita huomioon. Voi vaikka syödä pelkkää kaurapuuroa, lähteä joka ilta baariin ja yllätyslomalle Ibizalle jos huvittaa. Parisuhteessa pitää ottaa toisen tunteet ja mielipiteet huomioon, vaikeampaa tehdä ex-tempore mitään ja aina joutuu tekemään kompromisseja.

Ei tarvitse kuunnella akan jäkätystä. Kaupassa käynti on nopeaa kun ei nyplätä joka tavaraa. Matkakohteet ovat itse valittavissa. Voi naida ketä haluaa. Telkkarista ei tarvitse katsella paskoja ohjelmia.

Onhan noita syitä.

Myös mulle kyse on vapaudesta. Voin tehdä mitä haluan ja milloin haluan. Jos työt tökkii, voin lähteä opiskelemaan. Jos työpaikka tökkii, voin hankkia uuden vaikka toiselta puolelta maapalloa. Voin matkustella minne ja milloin huvittaa. Kotona saan olla ihan miten haluan. Voin siivota milloin huvittaa, syödä milloin huvittaa, valvoa ja nukkua milloin huvittaa, kutsua kavereita ja sukulaisia kylään milloin huvittaa ja olla kotona yksin ihan milloin huvittaa. Myös taloudellisia riskejä voin ottaa toisella tavalla, koska voin perustaa vaikka yrityksen tai tehdä maailmanympärysmatka ja ottaa asuntoa vastaan pankista lainaa kysymättä keneltäkään toiselta mitään. Tämä ei onnistuisi, jos asunnosta puolet olisi jonkun muun kuin minun. Parisuhteessa joutuu tekemään kompromisseja ja ottamaan huomioon myös toisen tarpeet, toiveet ja tunteet. 

En ole tähän mennessä keksinyt sinkkuudessani mitään haittapuolia. Olen miettinyt parisuhteita, mutta tullut siihen lopputulokseen että en koe tarvetta kumppanille/keksinyt mitään syitä miksi haluaisin olla muuta kuin sinkku.

Oon ollut kolmessa suhteessa ja ne kaikki olivat selvästi parempia kuin sinkkuus

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihmisestä. Joku ei yhtään viihdy sinkkuna ja toinen viihtyy. Kaikki nauttivat erilaisista asioista.

Minä ja mieheni emme yhtään viihtyneet sinkkuina. Elämänhalu oli matala, opiskelu ei kiinnostanut, arki tuntui tyhjältä jne.

Joo, minä olen ehdottomasti parisuhdeihminen, mutta ei minulle mikä tahansa parisuhde kelpaa. Kyllä minä olen ainakin suhteissani tehnyt juuri niitä asioita kuin olen halunnutkin. Ja kun joku mainitsi spontaanit reissut, niin niistä olen ollut erittäin ilahtunut itse, kun olen vähän arka reissaaja. Kumppani, joka tykkää reissata, on vain hyvä juttu, koska se tuo itsestänikin uusia puolia esiin ja tällä lailla lisää omaa vapauttani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä toisen hujan hajan jätetyt vaatteet tai keittiönpöydällä tyhjät maitotölkit jne.. ei tartte kuunnella kun toinen pelaa pleikkaa/ koneella ja kiroaa. Voi kattoo mitä kanavaa tahtoo. Saa nukkuu hiljaisuudessa ilman et toinen kuorsaa. Saa syö mitä tahtoo tai olla syömättä... ja parasta on se et voit tehdä niitä asoita joista olet mäkättänyt toiselle ilman että kukaan mäkättää niistä sulle :)

Nämä ovat juuri niitä huonon suhteen piirteitä. Ei minulla ole koskaan ollut mitään tuollaista. Minkälaisessa suhteessa toinen kontrolloi sinun syömisiäsi?

Ei kukaan mitään kontrolloikaan. Mutta usein suhteessa kysytään myös toisen toiveita syömisen suhteen (ei toki aina). Sinkkuna niin ei tarvitse tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Aina mainitaan vain, että sitten ei tarvitse sietää X, Y ja Z, mutta ne ovat aina sellaisia asioita, joita esiintyy vain huonossa parisuhteessa. Se, ettei tarvitse olla huonossa suhteessa, ei ole vielä mikään sinkkuuden hyvä puoli verrattuna hyvään suhteeseen. Minä olen ollut kohta vuoden verran sinkkuna, eikä tässä ole minusta mitään hyvää verrattuna siihen, että seurustelee.

Parisuhteen ainoa hyvä puoli on seksi joka ei sekään aikaa myöten kiinnosta.Ilman suhdetta saa päättää kaiken vapaasti.Ihmettelen muuten miehiä jotka syövät mitä eteen tuodaan,mieluummin päätän itse mitä syön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä toisen hujan hajan jätetyt vaatteet tai keittiönpöydällä tyhjät maitotölkit jne.. ei tartte kuunnella kun toinen pelaa pleikkaa/ koneella ja kiroaa. Voi kattoo mitä kanavaa tahtoo. Saa nukkuu hiljaisuudessa ilman et toinen kuorsaa. Saa syö mitä tahtoo tai olla syömättä... ja parasta on se et voit tehdä niitä asoita joista olet mäkättänyt toiselle ilman että kukaan mäkättää niistä sulle :)

Nämä ovat juuri niitä huonon suhteen piirteitä. Ei minulla ole koskaan ollut mitään tuollaista. Minkälaisessa suhteessa toinen kontrolloi sinun syömisiäsi?

Ei kukaan mitään kontrolloikaan. Mutta usein suhteessa kysytään myös toisen toiveita syömisen suhteen (ei toki aina). Sinkkuna niin ei tarvitse tehdä.

Olen seurustellut ei-vegaanina vegaanin kanssa, joten minusta on ihan normaalia syödä osittain samoja ruokia, osittain eri ruokia. Koskaan en ole syöttänyt toiselle ruokaa, jota tämä ei ole halunnut syödä, enkä itse syönyt sellaista, mistä en tykkää.

Olen ollut koko ikäni sinkku, koska siinä on (minun kannaltani) pelkästään hyviä puolia.

Tärkeintä on saada asua ja elää yksin. Kun tulen kotiin, siellä on aina hiljaista ja rauhallista. Ei tarvitse puhua kenenkään kanssa. Saan nukkua yksin, syödä yksin, uppoutua kirjoihin, katsoa telkkaria, kuunnella musiikkia tai kuunnella hiljaisuutta.

Ihanaa, rentouttavaa, onnellista. Työelämä on aika kuormittavaa nykyisin. Jos en saisi olla yksin edes kotona, en varmaan kykenisi palautumaan lainkaan.