Miten ihmeessä arki voi olla niin rankkaa niin monelle terveelle ja työssäkäyvälle kolmi- tai nelikymppiselle? :O

Aloittaja taitaa olla lapseton.

Kokeilepa hankkia pari lasta parin vuoden ikäerolla, niin selviää, miksi elämä on niin rankkaa.

Minä olen lapseton sinkku, käyn töissä n. 8 tuntia päivässä jne. Silti väsyn helposti ja tuntuu etten jaksa/ehdi oikein mitään tehdä.

Minulla on adhd, se voi vaikuttaa asiaan, töissäkäyminen on minulle todella uuvuttavaa ja kun tulen kotiin täytyy päästää aivot narikkaan ja vain olla, hiljaisuudessa ja rauhassa, omiin ajatuksiin vaipuneena. Jos tohotan liikaa, niin en saa yölläkään nukuttua ja unentarve on 9 tuntia/yö, tulee helposti univelkaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lapseton sinkku, käyn töissä n. 8 tuntia päivässä jne. Silti väsyn helposti ja tuntuu etten jaksa/ehdi oikein mitään tehdä.

Minulla on adhd, se voi vaikuttaa asiaan, töissäkäyminen on minulle todella uuvuttavaa ja kun tulen kotiin täytyy päästää aivot narikkaan ja vain olla, hiljaisuudessa ja rauhassa, omiin ajatuksiin vaipuneena. Jos tohotan liikaa, niin en saa yölläkään nukuttua ja unentarve on 9 tuntia/yö, tulee helposti univelkaa.

Tässä oli kyse TERVEISTÄ työssäkäyvistä.

Akateeminen työ on vaativaa, työpäivät ja -matkat pitkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lapseton sinkku, käyn töissä n. 8 tuntia päivässä jne. Silti väsyn helposti ja tuntuu etten jaksa/ehdi oikein mitään tehdä.

Minulla on adhd, se voi vaikuttaa asiaan, töissäkäyminen on minulle todella uuvuttavaa ja kun tulen kotiin täytyy päästää aivot narikkaan ja vain olla, hiljaisuudessa ja rauhassa, omiin ajatuksiin vaipuneena. Jos tohotan liikaa, niin en saa yölläkään nukuttua ja unentarve on 9 tuntia/yö, tulee helposti univelkaa.

Tässä oli kyse TERVEISTÄ työssäkäyvistä.

Mistä sinä tiedät, mitä sairauksia tai muita huolenaiheita muilla ihmisillä on?

Miten ihmeessä joku voi olla tietämätön siitä millaiset työelämän vaatimukset nykyään ovat, ja mitenkä monet esim. kärsivät työuupumuksesta. Toki sairaus se on sekin. 

Mutta lievempänä se aiheuttaa juuri sitä, että kotona ei oikein jaksa yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lapseton sinkku, käyn töissä n. 8 tuntia päivässä jne. Silti väsyn helposti ja tuntuu etten jaksa/ehdi oikein mitään tehdä.

Minulla on adhd, se voi vaikuttaa asiaan, töissäkäyminen on minulle todella uuvuttavaa ja kun tulen kotiin täytyy päästää aivot narikkaan ja vain olla, hiljaisuudessa ja rauhassa, omiin ajatuksiin vaipuneena. Jos tohotan liikaa, niin en saa yölläkään nukuttua ja unentarve on 9 tuntia/yö, tulee helposti univelkaa.

Tässä oli kyse TERVEISTÄ työssäkäyvistä.

No minä olen terve työssäkäyvä? T: numero 2

Mies on työmatkoilla usein parikin viikkoa putkeen, turvaverkkoja ei ole. En oikein viitsi yksin keskustella yksinäni tai järjestää illallisia. Seksikin täytyy harrastaa soolona silloin. Kokopäivätyön jälkeen pitkä työmatka kotiin, kauppa-asiat, ruuanlaittoa ja muita kotitöitä. Sen jälkeen kuskaan lapsia harrastuksiin 5 kertaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen työ on vaativaa, työpäivät ja -matkat pitkiä.

Minä olen akateemisessa työssä ja asun työni lähellä ihan tarkoituksella. Työmatkat voivat hyvin kuormittaa yhtä paljon kuin koko muu päivä yhteensä. -ap

Eri työajat puolison kanssa. Ei ikinä ilta, vkonloppu- ja pyhävapaita. Työviikot 9 päiväisiä ja 70-tuntisia. Siinä hoidat sitten lapsia ja heidän kouluasioita ja parisuhteen hoitoa!!!! Vittu!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen työ on vaativaa, työpäivät ja -matkat pitkiä.

Minä olen akateemisessa työssä ja asun työni lähellä ihan tarkoituksella. Työmatkat voivat hyvin kuormittaa yhtä paljon kuin koko muu päivä yhteensä. -ap

No mun miehellä se työmatka oli yhdessä vaiheessa 160 kilsaa suuntaansa ja päälle työmatkat Aasiaan.

Vierailija kirjoitti:

Tältä palstalta olen oppinut, että arki on liian kiireistä ja rankkaa syvällisten keskustelujen käymiselle, seksille, kokonaisen kirjan lukemiselle, elokuvan katsomiselle, uusien ystävien hankkimiselle tai kahdenkeskiselle illalliselle kumppanin kanssa. Miten ihmeessä tämä on mahdollista? Kun on rahaa ja terveyttä, aikuisenahan on oikeasti tosi helppoa ja hauskaa elää verrattuna vaikka opiskeluvuosien jatkuviin paineisiin ja stressiin.

Miksi sinun arkesi on liian rankkaa?

Eiköhän tuo ole myös aika paljon työstä kiinni. Jos joutuu paljon matkustamaan ja tekemään töitä myös iltaisin, niin kyllähän se välillä väsytää. Samoin vastuu painaa, koska koko ajan rahat ovat yhä tiukemmalla ja tulosta pitäisi tehdä. Toki Prisman kassan tai lähihoitajan voi olla vähän vaikea sitä ymmärtää..

Jutun juju on siinä, että perheellisen, kokopäivätyössä olevan ihmisen täytyy päättää, mitä ehtii.

Itse haluan olla pienten lasteni kanssa sen ajan, kun en ole töissä. Näin ollen en "ehdi" kuntoilla, mikä alkaa tässä hiljalleen kostautua kremppoina ja yleisen jaksamisen heikentymisenä.

Sen sijaan kylläkin "ehdin" käydä syvällisiä keskusteluja, lukea kirjoja ja katsoa elokuvia. Ilman näitä kuihtuisin henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen työ on vaativaa, työpäivät ja -matkat pitkiä.

Minä olen akateemisessa työssä ja asun työni lähellä ihan tarkoituksella. Työmatkat voivat hyvin kuormittaa yhtä paljon kuin koko muu päivä yhteensä. -ap

Se sun työpaikka voi muuttaa muualle tai joudut itse etsimään uuden työpaikan. Jos työ on pätkätyötä, ei jokaisen työpätkän takia voi etsiä uutta asuntoa työpaikan läheltä.

Mulle työelämä on helvetin rankkaa. Tai ainakin tuntuu siltä. Herätys 6.30, duunissa noin 8.30-16.30, kotona puol kuuden maissa ja nukkumassa taas viimeistään 22.30. Ruoanlaittoa, siivousta ja koiran ulkoilutusta siinä välissä... Tarvitsen enemmän hiljaisuutta ja rauhaa että jaksan :/ Ihmisten ilmoilla oleminen uuvuttaa mua ihan kauheasti.

Terve työssäkäyvä voi väsyä ja uupua työtaakkansa alle. Moni työantaja vaatii nykyään työntekijöiltään paljon. Esim. jatkuva tavoitettavissaolo on rasittavaa. Tähän päälle lapsiperheen haasteet, eli käytännössä kaksi tai useampi lapsi lyhyellä ikäerolla saatuna.

Vapaa-aikaa nielee todella paljon netti. Sen huomaa heti, jos päättää sulkea koneen ja jättää puhelimella surffaamisen vähäksi aikaa pois niin avot, lisääntyy heti tunnit vuorokaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen työ on vaativaa, työpäivät ja -matkat pitkiä.

Minä olen akateemisessa työssä ja asun työni lähellä ihan tarkoituksella. Työmatkat voivat hyvin kuormittaa yhtä paljon kuin koko muu päivä yhteensä. -ap

Se sun työpaikka voi muuttaa muualle tai joudut itse etsimään uuden työpaikan. Jos työ on pätkätyötä, ei jokaisen työpätkän takia voi etsiä uutta asuntoa työpaikan läheltä.

Aivan. Ja lasten koulua ei viitsi vaihtaa joka tuöpaikan mukaan

Minulla pitkä työmatka, koska en ole saanut töitä lähempää kotia ja miestäkin on kiva joskus nähdä. Sitten on huoli vanhemmista, joita pitäisi jaksaa käydä katsomassa ja auttamassa. Ainakin itse olen suvussa pelkästään antavana osapuolena vähän joka suuntaan. Eikä se työ ole itsestäänselvää tyypille, joka on kokenut kaksi kertaa firman alta menon. Ei siis pistetty pihalle vain joita kuitan yt:n tuloksena, vaan kaikki. Ensimmäisellä kerralla ei mitään varoituksia vaan se oli kaikki lähtee tänään. 

Opiskeluaika nimenomaan oli helpointa aikaa elämässä, vaikka rahaa ei ollutkaan paljon käytössä. 

10,no huh,miksi noin?

Kyllä mäkin ihmetten miten kolmikymppisillä on rankkaa.Yks työ nyt menee vaikka päällään seisten,mullakin asiantuntijatyö.Niin kiirettä pitää,että esim.ruokatauko ei kuulu koskaan työpäivääni.Silti jaksan,urheilen ja elän elämää.

Mies tekee perustyötä,mutta ei jaksa mitään.En tajua,mikä järki siinä on elää?

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja taitaa olla lapseton.

Kokeilepa hankkia pari lasta parin vuoden ikäerolla, niin selviää, miksi elämä on niin rankkaa.

Miksi olet hankkinut, jos lasten kanssa on niin kurjaa mielestäsi?

T. Kahden äiti,  ei ole kohtuuttoman rankkaa