Miksei ihmisiä kiinnosta käydä mielenkiintoisia keskusteluja?

Täällä palstalla en viitsi vaivautua koska ketjut katoavat sattumanvaraisesti, moden oikkujen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla en viitsi vaivautua koska ketjut katoavat sattumanvaraisesti, moden oikkujen mukaan.

Se on kyllä totta. Eritehuumoria saa viljellä loputtomiin, mutta asioihin ei saa ottaa kantaa. Ellei sitten omaa oikeita mielipiteitä.

Pidän itsekin sellaisista keskusteluista arkisen juttelun lisäksi. Löysin työväenopiston sivulta jonkun filosofisen keskustelupiirin, mutta ajankohta ei ollut kalenteriini sopiva.

Keskustelu on parempi pitää pinnallisena jos ei halua mukaan syviä tunteita ja riitelyä.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu on parempi pitää pinnallisena jos ei halua mukaan syviä tunteita ja riitelyä.

Miksi pitäisi vierastaa syviä tunteita ja riitelyä? Mikäs sen viihdyttävämpää kuin kunnon sukuriita. Eiköhän sitä harmoniaa ole arjessa tarpeeksi. Ja voihan sitä keskustella vaikka mistä ilma, että syntyy riitoja. Täytyy aikuisen nyt sen verran olla kehittynyt.

En ole ikinä ymmärtänyt ns.syvällisten keskusteluiden pointtia. Mitä niistä pitäisi saada irti?! Keskustelen siis paljon mieluummin käytännön asioista.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt ns.syvällisten keskusteluiden pointtia. Mitä niistä pitäisi saada irti?! Keskustelen siis paljon mieluummin käytännön asioista.

Kiinnostaahan sinua nytkin miksi jotkut nauttivat syvällisistä keskusteluista. Tuota kun alkaisi pohtimaan, niin siinähän olisi jo syvälliselle keskustelulle ainekset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu on parempi pitää pinnallisena jos ei halua mukaan syviä tunteita ja riitelyä.

Miksi pitäisi vierastaa syviä tunteita ja riitelyä? Mikäs sen viihdyttävämpää kuin kunnon sukuriita. Eiköhän sitä harmoniaa ole arjessa tarpeeksi. Ja voihan sitä keskustella vaikka mistä ilma, että syntyy riitoja. Täytyy aikuisen nyt sen verran olla kehittynyt.

Kunnon sukuriita. Jouluna. Jippii.

Arki lienee todellakin monelle niin vaativaa ajattelullisesti ettei sitten enempää jaksa. Lisäksi eikö nuo syvällisyydet kuulu sinne nuoruuteen lukio- ja yliopistovuosiin? Tai sitten liikut kannaltasi liian tyhmässä seurassa. Tai sitten et vain ole heidän kannaltaan niin tärkeä että kenenkään heistä tarvitsisi keskustella kanssasi kuten tahtoisit.

Mun koulu ja työ vaatii niin paljon analyyttista ajattelua, että haluan lomalla vain ryytyä älyllisesti

Mielipiteet pulppuavat kuin ajatusten tonava, on pakko päästää ne valloilleen ja ilmaista itseään keskstelufoorumeilla. Virtaa ei saa patouttaa, sen on annettava solista vapaana.

Olen saanut tarpeekseni wannabe-syvällisistä keskustelijoista. Sitä asioista tietämätöntä pinnallista klishee-lätinää ei jaksa pirukaan kuunnella.

Väkisin väännetyt keskustelut jonkun syvällisinä pitämistä aiheista ovat kiusallisia. Varsinkin kun selviää, että sillä keskustelua haluavalla onkin aiheesta vain kirjatietoa ja mukaan sattuu joku, jolla on asiasta käytännön kokemusta. Tämä kirjatietoa lukenut jopa suuttuu, jos käytännön ihmisille on kirjoista poikkeavaa kokemusta. Esimerkki: Yksi halusi keskustella lasten neurologista häiriöistä. Seassa olikin tyyppi, jolla oli itsellään epätyypillinen aspergerlapsi. Eihän kirjoista asioita ulkoa opetelleelle sopinut, että joku on epätyypillinen. Ei ne keskustelunaiheet syty väkisin vääntämällä, vaan jokaisella osapuolella pitää olla kiinnostus asiaan, mieluiten muutakin kiinnostusta kuin kirjoista ulkoaopeteltua tietoa. Monesti se on kuitenkin tätä, vaikka ko. henkilö väittää keskustelun olevan syvällistä. Paras keskustelu lähtee spontaanisti, kun samassa porukassa on samoista asioista kiinnostuneita henkilöitä.

Miksi kenenkään pitäisi ap:n kanssa keskustella asioista, joista ei ole kiinnostunut? Vaikka kirjoista, on vaikea keskustella kirjoista, joita ei ole lukenut tai tyylilajista, mistä ei pidä. Itse luen paljon ja kirjoista on kiva puhua. Saisinko ap:sta saisin vähän tuntemattomiempien omaelämäkerrallisista kirjoista keskusteluun? Minä nyt näiden kaikkien tuntemien klassikoiden sijaan kaivelen kirjastosta paljon niitä kirjoja, missä on vähän pölyä päällä. Mitä haluaisit sanoa, jos jutellaan kirjoista? Entä psykologinen keskustelu, mitäpä haluat aiheesta puhua? Nuo luettelemasi aiheet ovat jotenkin kliseisiä. Kerran yhdessä tapahtumassa huomasimme toisen osallistujan kanssa tekevämme lähes samanlaista työtä. Siitä tuli itsestään jutun juuri, kun analysoimme alamme käytössä ammttiolevien ohjelmien hyvät ja huonot puolet. Eli se juttu tulee spontaanisti, kun ihmisillä on jotain yhteistä. Ei sitä tarvitse erikseen ajatella, että keskustellaan nyt väkisin jotain kultturellia. Sitä paitsi on paljon muutakin fiksua keskusteltavaa kuin kulttuuri. 

Meillä ainakin oli ihan laidasta laitaan keskustelunaiheita jouluna. Kaikilla riitti mielenkiintoisia aiheita ja keskusteluja. Tämän tosin mahdollisti se, että ihmisiä oli paljon ja aikaa oli tarpeeksi. Tilaa oli myös enemmän, kuin se ruokapöytä, joten itseään tylsistyttäviä aiheita pääsi helposti pakoon. 

Ehkä, jos tapaaminen on kerran vuodessa se 3h ruokapöydän äärellä, ei uskalla kovin intoutua syvällisiin keskusteluihin?

Valitettavasti puheenaiheista voi usein päätellä porukan koulutustason. Puolisoni suvussa on paljon lähihoitajia, keittäjiä, siivoojia ym perinteisiä amiksia ja tämän puolen suvun joulupöytäkeskustelut olivat lähinnä juoruilua muista ihmisistä: työkavereista, tutun tutuista, naapureista, sukulaisista...

Sitten oman isäni puolella taas on usean eri alan tohtoreita ja maisterikoulutus on kaikista yleisin. Heidän seurassaan voidaan puhua vaikka mistä. Voidaan oikeasti analysoida sitä miksi joku asia on kuin on, politiikasta voidaan puhua syvemmällä tasolla kuin iltalehtien otsikoita sivuten ja muuta mukavaa vaikka kenenkään varsinainen koulutus ei juuri näitä aiheita sivuaisikaan.

Oma perheeni on taas koulutustaustaltaan näiden välistä. Sivistystä löytyy koska kotona on luettu, mutta viralliset ammatit on yrittäjää ja maatalousyrittäjää. Ei pääse yhtä hyviin keskusteluihin kuin tuon isän puolen suvun kanssa, mutta ei onneksi tarvitse kovin paljoa kuunnella juorujakaan.

Koulutetut puhuu asioista, kouluttamattomat ihmisistä.

Sulla on vaan typeriä seuralaisia. Meillä ainakin joulupöydässä keskustelunaiheet vaihteli Rooman valtakunnasta Suomen juhlavuoden konjakkiin ja runonlausunnasta uuteen Star Wars -leffaan. Paljon muitakin mielenkiintoisia keskustelunaiheita kuulin ympäriltäni.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti puheenaiheista voi usein päätellä porukan koulutustason. Puolisoni suvussa on paljon lähihoitajia, keittäjiä, siivoojia ym perinteisiä amiksia ja tämän puolen suvun joulupöytäkeskustelut olivat lähinnä juoruilua muista ihmisistä: työkavereista, tutun tutuista, naapureista, sukulaisista...

Sitten oman isäni puolella taas on usean eri alan tohtoreita ja maisterikoulutus on kaikista yleisin. Heidän seurassaan voidaan puhua vaikka mistä. Voidaan oikeasti analysoida sitä miksi joku asia on kuin on, politiikasta voidaan puhua syvemmällä tasolla kuin iltalehtien otsikoita sivuten ja muuta mukavaa vaikka kenenkään varsinainen koulutus ei juuri näitä aiheita sivuaisikaan.

Oma perheeni on taas koulutustaustaltaan näiden välistä. Sivistystä löytyy koska kotona on luettu, mutta viralliset ammatit on yrittäjää ja maatalousyrittäjää. Ei pääse yhtä hyviin keskusteluihin kuin tuon isän puolen suvun kanssa, mutta ei onneksi tarvitse kovin paljoa Muunnella juorujakaan.

Koulutetut puhuu asioista, kouluttamattomat ihmisistä.

Mites äitis puolelta?

Ihmisiä ei kiinnosta, koska järki ei riitä.

Mitä muuten kuvittelit.

Tiedän tuon tunteen, kun turhauttaa puhua tokmannin tarjouksista ja perttihelenan parisuhdekoukeroista.

Se on kidutusta.

On tuskallista jos keksit hauskan ja nerokkaan läpän, mutta möllöpää junteilta se menee kovaa ja korkealta ohitse.

Masentavaa.

Oikeassa seurassa (riitävän yleistiedollisia, äo 115-160) on nautinnollista ja energisoivaa keskustella, tai vain kuunnella toisia.

Jos paikalla ei ole pieniä lapsia tai dementoituneita vanhuksia keskeyttämässä ja vaihtamassa puheenaihetta viisi kertaa minuutissa, pitäisi olla mahdollista keskustella sivistyneesti ja syvällisesti. Aika moni ei vain tänä päivänä jaksa keskittyä. Tuntuu, että 50% aikuisistakin on joku adhd, kun ei jaksa kiinnostaa kuin omat jutut ja oma kännykkä. Elämme kummallisia aikoja.

Lisäksi päivän politiikka on niin arkaluontoista, ettei siitä uskalla sanoa juuta eikä jaata.

Mä oon miettinyt tuota samaa, todella harvan ihmisen kanssa voi ns.keskustella.Itse rakastan mm.tv-ohjelmia, joissa puidaan jotain asiaa monelta kantilta.(esim.3 haastateltavaa puhumassa samasta aiheesta).

Mielestäni keskustelukyky ei ole välttämättä riippuvainen koulutustasosta, vaan ihan tavisihminenkin voi tämän osata.(Itselläni lukio/amistausta)

Tärkeintä on halu keskustella laajassa mittakaavassa, eikä pelkästään omia mielipiteitä tyrkyttäen.