Lue keskustelun säännöt.
Miksei ihmisiä kiinnosta käydä mielenkiintoisia keskusteluja?
26.12.2016 |
En nyt tarkoita tätä palstaa, vaikka sama täälläkin pätee, vaan tosielämää. Nyt joulunakin huomasin, että minä olisin halunnut kehitellä keskusteluja erilaisista aiheista, mutta kenelläkään ei ollut mielenkiintoa osallistua niihin. Kaikki vain pälättivät mitä sylki suuhun toi ja puheenaiheet liittyvät edessäolevaan ruoka-ateriaan, vieressä hääriviin lapsiin, käsissä olevaan kännykkään - ainoastaan asioihin, jotka olivat köden ulottuvilla.
On hyvin harvinaista päästä keskustelemaan mistään mikä vaatisi analysointia. Ovatko ihmiset tosiaan niin uppoutuneita arkeensa, etteivät kiinnostu mistään muusta? Olisi hienoa jutella vaikkapa musiikista, kirjoista, elokuvista, psykologiasta, ihan mistä tahansa! Abstraktein keskustelunaihe jouluna taisi olla lipaston vieressä pyörivät villakoirat. Niistäkin selvittiin kostealla rätillä, jonka jälkeen lapset ja kännykkäpelit veivät kaiken huomion.
Kommentit (54)
Sinänsä tätä aikaa kuvaavaa, että Ap:n asialliseen avaukseen vastasi heti monikin sellainen, joille keskustelu merkitsee jotain kilpailua siitä kuka tietää enemmän ja on oikeassa. Keskustelisin mielelläni Ap:n kaltaisten ihmisten kanssa, siis sellaisten jotka kaipaavat syvällistä keskustelua. Mielellään tietenkin niin että molemmat saavat keskustelusta jotain, eikä niin että yhtenä keskustelijana on kirjoista pilkulleen ulkoaopetellut, toisia nöyryyttämään pyrkivä besserwisser, joka saa nautintoa pystyessään osoittamaan toisen olevan väärässä ja todellakin tuo esille sen, kuinka tyhmä ja tietämätön tämä keskustellusta asiasta vähemmän tietävä on (rakentaa vielä vissiinkin mielessään itselleen All-time-knowledge-besserwisser-maximum-muistopatsasta siitä, kuinka tiesi jonkun asian toista paremmin).
Keskustelua kilpailuna pitäviä ei todellakaan jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin, minä ainakin yleensä kärsin jos koko ajan puhutaan muista ihmisistä, ruuasta ja kännyköistä sekä siit mitä kukakin on laittanut jonnekin facebookiin, jauhetaan ja päivitellään arkisia asioita loputtomiin. Poikkeuksena on kuitenkin muutama ihminen, joilla on kyky ilmaista nuo tappavan tylsät asiat niin herkullisella tavalla että heitä seuraa kuin talk showta... sitä on vaikeaa selittää miksi joillain on tuo kyky.
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä tätä aikaa kuvaavaa, että Ap:n asialliseen avaukseen vastasi heti monikin sellainen, joille keskustelu merkitsee jotain kilpailua siitä kuka tietää enemmän ja on oikeassa. Keskustelisin mielelläni Ap:n kaltaisten ihmisten kanssa, siis sellaisten jotka kaipaavat syvällistä keskustelua. Mielellään tietenkin niin että molemmat saavat keskustelusta jotain, eikä niin että yhtenä keskustelijana on kirjoista pilkulleen ulkoaopetellut, toisia nöyryyttämään pyrkivä besserwisser, joka saa nautintoa pystyessään osoittamaan toisen olevan väärässä ja todellakin tuo esille sen, kuinka tyhmä ja tietämätön tämä keskustellusta asiasta vähemmän tietävä on (rakentaa vielä vissiinkin mielessään itselleen All-time-knowledge-besserwisser-maximum-muistopatsasta siitä, kuinka tiesi jonkun asian toista paremmin).
Keskustelua kilpailuna pitäviä ei todellakaan jaksa.
Juuri tuommoiset besserwisserit ovat niitä suurimpia typeryksiä. Keskustelu viedään omalle osaamisalueelle ja sitten se päteminen alkaakin. Tuo on hyvin helppo ja halpa temppu. Keskustelutaito edellyttää kykyä kuunnella ja tunnustella ilmapiiriä. Se kyky on yleensä suurelta osin luontainen, mutta sitä voi myös kehittää paljon.
Jos pöydässä on paljon eri-ikäisiä ja eritasoisia ihmisiä, kuuluu yleissivistykseen pitää keskustelun taso sellaisena, että kaikki voivat osallistua tai että ainakin kaikki ymmärtävät. Miksi haluta tehdä jonkun 9-vuotiaan tai vaihtoehtoisesti pelkän kansakoulun käyneen 90-vuotiaan papan jouluateriasta tylsä syvällisillä keskustelun aiheilla? Ehtii sitä muulloinkin. Isoon heterogeeniseen porukkaan ei oikein sovellu kuin yleiset pinnalliset keskustelunaiheet, joita kaikki läsnäolevat voivat ymmärtää.
Kaipaisin itsekin järkeviä keskusteluja. Omassa perheessä isäni ehkä myös mutta koska äiti on sitä tyyppiä joka 90% ajasta haluaa touhottaa keittiössä, räplätä puhelinta tai puhua tutuista niin harvemmin näitä keskusteluja syntyy. Onneksi kaverit ja mies on pitkälti kiinnostuneita puhumaan muutakin kuin juoruja ja päivän touhuja.
En ymmärrä yhtään tuota asennetta että jostain aiheesta ei voisi puhua jos ei molemmat tiedä siitä tarpeeksi. Mielestäni melkein mistä tahansa aiheesta olisi kiva kuulla ja kysellä asiantuntijalta jos tyyppi on vaan hyvä keskustelija ja puhuja. :)
Toivon itse että aallonpohja tässä älyttömyyden ihannoinnissa olisi pikkuhiljaa saavutettu ja edelläkävijöiden johdolla ihmiset kiinnostuisivat kertakäyttökulttuurin ja jutunaiheiden sijaan pikkuhiljaa jostain syvällisemmästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
.
En ymmärrä yhtään tuota asennetta että jostain aiheesta ei voisi puhua jos ei molemmat tiedä siitä tarpeeksi. Mielestäni melkein mistä tahansa aiheesta olisi kiva kuulla ja kysellä asiantuntijalta jos tyyppi on vaan hyvä keskustelija ja puhuja. :)
.
Kyse ei ole siitä etteikö voisi, mutta monet ilmaisevat ettei kiinnosta. Eikä kyse ole asperger-tyyppisestä paasaamisesta, vaan ihan selkeästi ilmaistaan, ettei asia kiinnosta. Ilmaisu saattaa olla joko suoraan sellainen, että ei osaa sanoa kun ei ole perehtynyt aiheeseen tai pahimmat teilaavat koko keskustelun aiheen typeränä. Olen kokenut sen, että keskustelun aihe dissataan kokonaan huonona, jos se ei ole keskustelijan mielestä hyvä ja siihen suhtaudutaan jopa ylimielisesti, annetaan ymmärtää sen olevan samantasoinen aihe juorujen kanssa.
Jouluna, kun yhdessä on hyvinkin eri-ikäisiä, eri taustaisia ihmisiä, niin puheeaiheet ovat meillä yleensä kepeitä ja nauretaan paljon. Onhan se kiusallista, jos joku yrittää koko ajan kaivautua syvällisesti johokin aiheeseen, mikä ei toisia kiinnosta tai ei ole toisille tuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.
En ymmärrä yhtään tuota asennetta että jostain aiheesta ei voisi puhua jos ei molemmat tiedä siitä tarpeeksi. Mielestäni melkein mistä tahansa aiheesta olisi kiva kuulla ja kysellä asiantuntijalta jos tyyppi on vaan hyvä keskustelija ja puhuja. :)
.
Kyse ei ole siitä etteikö voisi, mutta monet ilmaisevat ettei kiinnosta. Eikä kyse ole asperger-tyyppisestä paasaamisesta, vaan ihan selkeästi ilmaistaan, ettei asia kiinnosta. Ilmaisu saattaa olla joko suoraan sellainen, että ei osaa sanoa kun ei ole perehtynyt aiheeseen tai pahimmat teilaavat koko keskustelun aiheen typeränä. Olen kokenut sen, että keskustelun aihe dissataan kokonaan huonona, jos se ei ole keskustelijan mielestä hyvä ja siihen suhtaudutaan jopa ylimielisesti, annetaan ymmärtää sen olevan samantasoinen aihe juorujen kanssa.
Itse ainakin muutun uteliaaksi kun joku kertoo jostain aiheesta josta tietää tai on puhujalle tärkeä. Se on totta että tietämättömöt yleensö sivuuttavat tylysti jos jokin aihe on vieras. Huonoa käytöstä mielestäni.
T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.
En ymmärrä yhtään tuota asennetta että jostain aiheesta ei voisi puhua jos ei molemmat tiedä siitä tarpeeksi. Mielestäni melkein mistä tahansa aiheesta olisi kiva kuulla ja kysellä asiantuntijalta jos tyyppi on vaan hyvä keskustelija ja puhuja. :)
.
Kyse ei ole siitä etteikö voisi, mutta monet ilmaisevat ettei kiinnosta. Eikä kyse ole asperger-tyyppisestä paasaamisesta, vaan ihan selkeästi ilmaistaan, ettei asia kiinnosta. Ilmaisu saattaa olla joko suoraan sellainen, että ei osaa sanoa kun ei ole perehtynyt aiheeseen tai pahimmat teilaavat koko keskustelun aiheen typeränä. Olen kokenut sen, että keskustelun aihe dissataan kokonaan huonona, jos se ei ole keskustelijan mielestä hyvä ja siihen suhtaudutaan jopa ylimielisesti, annetaan ymmärtää sen olevan samantasoinen aihe juorujen kanssa.
Itse ainakin muutun uteliaaksi kun joku kertoo jostain aiheesta josta tietää tai on puhujalle tärkeä. Se on totta että tietämättömöt yleensö sivuuttavat tylysti jos jokin aihe on vieras. Huonoa käytöstä mielestäni.
T. Eri
Neurologisten häiriöiden luento joulupöydässä *haukotus* ja lisää viiniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suvussa on, niinkuin meillä, paljon erilaisia poliittisia, uskonnollisia tms mielipiteitä tai erilaisia koulutustaustoja tai elämäntilanteita on minusta järkevää puhua vähän neutraalimmista aiheista, kun harvoin kaikki kokoontuvat. En minä ainakaan halua silloin mitään syvällistä keskustelua vaan kuulla kuulumisia ym. Pienessä ystäväporukassa tai muuten samanmielisten seurassa mennään sitten syvemmälle. Lisäksi töissä saan ihan tarpeeksi puhua vaativista, elämänfilosofisistakin asioista. T. Arjen asioita arvostava psykoterapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti puheenaiheista voi usein päätellä porukan koulutustason. Puolisoni suvussa on paljon lähihoitajia, keittäjiä, siivoojia ym perinteisiä amiksia ja tämän puolen suvun joulupöytäkeskustelut olivat lähinnä juoruilua muista ihmisistä: työkavereista, tutun tutuista, naapureista, sukulaisista...
Sitten oman isäni puolella taas on usean eri alan tohtoreita ja maisterikoulutus on kaikista yleisin. Heidän seurassaan voidaan puhua vaikka mistä. Voidaan oikeasti analysoida sitä miksi joku asia on kuin on, politiikasta voidaan puhua syvemmällä tasolla kuin iltalehtien otsikoita sivuten ja muuta mukavaa vaikka kenenkään varsinainen koulutus ei juuri näitä aiheita sivuaisikaan.
Oma perheeni on taas koulutustaustaltaan näiden välistä. Sivistystä löytyy koska kotona on luettu, mutta viralliset ammatit on yrittäjää ja maatalousyrittäjää. Ei pääse yhtä hyviin keskusteluihin kuin tuon isän puolen suvun kanssa, mutta ei onneksi tarvitse kovin paljoa kuunnella juorujakaan.
Koulutetut puhuu asioista, kouluttamattomat ihmisistä.
Lankesit sitten kaikkein alkeellisimpaan virheeseen; yleistit asioita pelkästään oman kokemuksesi ja oman käsityskykysi perusteella. Niin tyypillistä liian monelle palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla en viitsi vaivautua koska ketjut katoavat sattumanvaraisesti, moden oikkujen mukaan.
Minä olen tullut siihen tulokseen että jos mode ei ymmärrä, mitä keskustelun aihe on, niin poistaa varmuuden vuoksi. Aivan niin kuin toimittajatkin jutunaiheet, koska työpaikka on kallis. Kaikkien pitää olla mielinkielin työnantajalle.
Jos olen tekemisissä itseäni älykkäämpien ja sivistyneempien kanssa, niin keskustelu mistä tahansa järkevästä ei ole mieleskästä, koska älykkäät ihmiset kykenevät aina perustelemaan kantansa niin hyvin, että siihen on vaikea sanoa mitään vastaa. Voivat vaikka selittää punaisen siniseksi jos niin haluavat ja mitäpä siihen sitten sanomaan? Selvä, olkoon sitten punainen sinistä, mistäs muusta puhuttaisiin?
T: Juntti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olen tekemisissä itseäni älykkäämpien ja sivistyneempien kanssa, niin keskustelu mistä tahansa järkevästä ei ole mieleskästä, koska älykkäät ihmiset kykenevät aina perustelemaan kantansa niin hyvin, että siihen on vaikea sanoa mitään vastaa. Voivat vaikka selittää punaisen siniseksi jos niin haluavat ja mitäpä siihen sitten sanomaan? Selvä, olkoon sitten punainen sinistä, mistäs muusta puhuttaisiin?
T: Juntti.
Sinunko mielestäsi keskustelu on ainoastaan sitä, että sanotaan koko ajan vastaan ja todistellaan toisen olevan väärässä?
Itse nautin mahdollisuudesta oppia uusia asioita ihmisltä, jotka tietävät niistä. Ja kun kyseiset ihmiset ovat yleensä itse kiinnostuneita ja innoissaan niistä asioista, heitä kiinnostavat myös tietämättömän näkökulma ja oletukset. Jos minulla on väärää tietoa tai ennakkoluuloja, mielelläni otan vastaan tietoa jonka perusteella voin muuttaa mielipidettäni. Ja sille tietoniekalle on hyvä huomata, miten maallikot ehkä hahmotatvat asiaa.
Olipa kerran Näkökulmma niminen keskusterluforumi, jossa PITI olla kultivoitunutta porukkaa, mutta täyttä sosiaalidarwinismiahan se oli.
Nyt vielä, kun Suomi on täydessä taloudellisessa kriisissä ja ihmisten pinna tosi kireällä, niin ei toivoakaan sivistyneestä keskustelusta. Puhumattakaan siitä että poliitikot valehtelevat täysillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen tekemisissä itseäni älykkäämpien ja sivistyneempien kanssa, niin keskustelu mistä tahansa järkevästä ei ole mieleskästä, koska älykkäät ihmiset kykenevät aina perustelemaan kantansa niin hyvin, että siihen on vaikea sanoa mitään vastaa. Voivat vaikka selittää punaisen siniseksi jos niin haluavat ja mitäpä siihen sitten sanomaan? Selvä, olkoon sitten punainen sinistä, mistäs muusta puhuttaisiin?
T: Juntti.
Sinunko mielestäsi keskustelu on ainoastaan sitä, että sanotaan koko ajan vastaan ja todistellaan toisen olevan väärässä?
Itse nautin mahdollisuudesta oppia uusia asioita ihmisltä, jotka tietävät niistä. Ja kun kyseiset ihmiset ovat yleensä itse kiinnostuneita ja innoissaan niistä asioista, heitä kiinnostavat myös tietämättömän näkökulma ja oletukset. Jos minulla on väärää tietoa tai ennakkoluuloja, mielelläni otan vastaan tietoa jonka perusteella voin muuttaa mielipidettäni. Ja sille tietoniekalle on hyvä huomata, miten maallikot ehkä hahmotatvat asiaa.
No, eihän siitä keskustelua synny, jos ei ole eri näkökulmia joista keskustella. Ja kyllä se on juntille vaikea mennä mitään sanomaan, jos toinen on pitänyt vartin monologin vaikka mustista aukoista, ilman että itse saa suunvuoroa ja sitten kun saa, niin voi vain sanoa että "joo, onhan ne aika jänniä" :D Toisinsanoen, aiheen pitää olla sellainen josta kaikilla keskusteluun osallistuvilla on vähintään edes alkeellista tietoa ja ennenkaikkea aiheesta joka kiinnostaa kaikkia keskustelijoita.
Tottakai mielelläni kuuntelen itseäni älykkäämpien luentoja eri asioista ja toivon, että edes osa siitä tiedosta pysyisi päässäni.
Minua ei kiinnosta arkikeskustelut juurikaan. Onneksi on joitain kavereita jotka tykkäävät jutella kaikenlaisista analysointiakin vaativista aiheista. Näen en koe elämää ihan toivottoman tylsäksi.
täällä olen joskus surffailut.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä ei kiinnosta, koska järki ei riitä.
Mitä muuten kuvittelit.
Tiedän tuon tunteen, kun turhauttaa puhua tokmannin tarjouksista ja perttihelenan parisuhdekoukeroista.
Se on kidutusta.
On tuskallista jos keksit hauskan ja nerokkaan läpän, mutta möllöpää junteilta se menee kovaa ja korkealta ohitse.
Masentavaa.
Oikeassa seurassa (riitävän yleistiedollisia, äo 115-160) on nautinnollista ja energisoivaa keskustella, tai vain kuunnella toisia.
Jos seurassa on pieniä lapsia, niin kyllä niitä filosofisia keskusteluita ei juuri pysty käymään. Käytännön asiat täyttävät tilan ja siihen on vain tyytyminen.
Korkea älykkyysosamäärä ei millään tavoin tee ihmisestä hyvää keskustelijaa. Hän joko on tai ei ole. Osa heistä ei ole valmis lainkaan muiden mielipiteisiin, osa taas yrittää liikaa aiheista, joista ei oikeasti tiedä mutta haluaa keskustella keskustelun vuoksi, osa taas paasaa niin tylsästi että nukahtaa ja osa on taas as-piirteisiä, jotka jauhavat samasta asiasta yksityiskohtaisesti tuntikausia edes välittämättä, kiinnostaako toisia.
Kuten sanoin, parhaat keskustelut tulevat spontaanisti, eikä samat aiheet kiinnosta toisia. En voi keskustella oopperasta, kun kokemukseni rajoittuvat muutamaan televisioesitykseen. Sen sijaan voisin keskustella tähtitieteestä aika paljonkin, mutta kokemukseni mukaan se kiinnostaa vain harvoja, joten jätän sen aiheen alan harrastajien pariin. En voi keskustella Tolstoin kirjoista, koska nukahdan aina viimeistään kolmannen sivun kohdalla. Niistä kirjoista, mitä minä taas paljon luen, harva on ikinä edes kuullut. Linnuista olisi myös kiva jutella enemmänkin, mutta yllättävää, että aika moni "älykkökään" ei tunne suurin piirtein kuin variksen, harakan ja talitintin ja ehkä yleisnimityksenä tikan ja haukan, mutta ei alalajeja. Mutta minulla ei ole huolta, kun lähipiirissä on teini-ikäinen lintuharrastaja ja hänen kanssaan niistä voidaan puhua pitkäänkin. Itselläni on myös luonto lähellä sydäntä, mutta kulttuuri-ihmiset ja luonto tuntuvat olevan aika lailla eri ihmiset, muutamaan poikkeusta lukuunottamatta. Tai mitä jos ap juteltaisiin ammattikalastuksen haitoista lohikannalle? Kiinnostaako?