Miksei ihmisiä kiinnosta käydä mielenkiintoisia keskusteluja?

Vierailija kirjoitti:

Mun koulu ja työ vaatii niin paljon analyyttista ajattelua, että haluan lomalla vain ryytyä älyllisesti

Niin minunkin työ mutta mulle nuo keskustelut ovat yksi huvitus.

Meillä kärjistyi jouluaatto mehevään riitaan juuri tällaisen keskustelun loppuhuipentumana. Mielipide-erot syynä ja keskustelu meni henkilökohtaisuuksiin. Tämä johti siihen että välit ovat toistaiseksi poikki miehen vanhempiin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kärjistyi jouluaatto mehevään riitaan juuri tällaisen keskustelun loppuhuipentumana. Mielipide-erot syynä ja keskustelu meni henkilökohtaisuuksiin. Tämä johti siihen että välit ovat toistaiseksi poikki miehen vanhempiin.

Tällaista se on usein Tiede-palstallakin. Meinasin kopioida tähän muutaman, mutta kun niitä löytyy sieltä joka paikasta, niin löydätte itsekin. 

Juttelen politiikasta, kuoleman jälkeisestä elämästä, historiasta, ilmiöistä ja sosiaalisista havainnoista jne jne läheisteni kanssa. Tällaisia keskustelunaiheita vältän tyyliin anoppilassa kuin ruttoa. Siellä keskustelen mieluummin vaikka glögien makueroista. Pinnallisuus pitää hyvän mielen ja sovinnon paremmin yllä.

Vierailija kirjoitti:

En nyt tarkoita tätä palstaa, vaikka sama täälläkin pätee, vaan tosielämää. Nyt joulunakin huomasin, että minä olisin halunnut kehitellä keskusteluja erilaisista aiheista, mutta kenelläkään ei ollut mielenkiintoa osallistua niihin. Kaikki vain pälättivät mitä sylki suuhun toi ja puheenaiheet liittyvät edessäolevaan ruoka-ateriaan, vieressä hääriviin lapsiin, käsissä olevaan kännykkään - ainoastaan asioihin, jotka olivat köden ulottuvilla.

On hyvin harvinaista päästä keskustelemaan mistään mikä vaatisi analysointia. Ovatko ihmiset tosiaan niin uppoutuneita arkeensa, etteivät kiinnostu mistään muusta? Olisi hienoa jutella vaikkapa musiikista, kirjoista, elokuvista, psykologiasta, ihan mistä tahansa! Abstraktein keskustelunaihe jouluna taisi olla lipaston vieressä pyörivät villakoirat. Niistäkin selvittiin kostealla rätillä, jonka jälkeen lapset ja kännykkäpelit veivät kaiken huomion.

Meillä on yksi nainen töissä, joka silloin tällöin tuppaa seuraan ja yllätys yllätys aloittaa jonkun keskustelun työasioista. Meillä on sanaton sopimus, että työasioista ei puhuta ruoka- eikä kahvitauoilla...oikeasti onko tämmöinen tilannetajuttomuus enää normaalia? Toki jotka puhuvat työasioista syövät keskenään.

Mä olen aika introvertti luonteeltani ja en paljasta syvempiä ajatuksiani kuin ihan parille ihmiselle, aina en kaikkea heillekään. Vihaan sitä, jos jossain sukulaisissa tai kyläpaikassa ruvetaan puhumaan vaikka politiikasta. En halua kertoa poliittista kantaani kovin tarkasti muille. Enkä montaa muutakaan asiaa. Itsekseni mietiskelen kyllä vaikka minkälaisia asioita ja paljon mutta en halua sanoa ajatuksiani ääneen.

Hyvänen aika. Eihän se aihe ole se, mikä tekee keskustelusta syvällisen, vaan se, miten aiheesta keskustellaan. Oopperasta tai kirjoista voi keskustella todella pintapuolisesti ja glögien makueroista voi saada hyvinkin syvällisen keskustelun aikaiseksi. Aika moni syvällistä keskustelua kaipaava ei näytä ainakaan viestien perusteella ymmärtävän edes tällaista perusasiaa. Miten heidän kanssaan voi sitten keskustella syvällisesti mistään, jos he määrittelevät syvällisen keskustelun aiheen perusteella?  Jotkut saavat syvällisen keskustelun aikaan vaikka aidanseipäästä. Itse en näihin tyyppeihin kuulu, mutta ihailen niitä, jotka osaavat esittää asioita niin, että niistä kiinnostuu tyhmempikin sekä tuovat esiin useita eri ulottuvuuksia asioihin. Mielestäni tämäkin keskustelu keskustelunaiheista on paikoin ihan mielenkiintoinen. 

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti puheenaiheista voi usein päätellä porukan koulutustason. Puolisoni suvussa on paljon lähihoitajia, keittäjiä, siivoojia ym perinteisiä amiksia ja tämän puolen suvun joulupöytäkeskustelut olivat lähinnä juoruilua muista ihmisistä: työkavereista, tutun tutuista, naapureista, sukulaisista...

Sitten oman isäni puolella taas on usean eri alan tohtoreita ja maisterikoulutus on kaikista yleisin. Heidän seurassaan voidaan puhua vaikka mistä. Voidaan oikeasti analysoida sitä miksi joku asia on kuin on, politiikasta voidaan puhua syvemmällä tasolla kuin iltalehtien otsikoita sivuten ja muuta mukavaa vaikka kenenkään varsinainen koulutus ei juuri näitä aiheita sivuaisikaan.

Oma perheeni on taas koulutustaustaltaan näiden välistä. Sivistystä löytyy koska kotona on luettu, mutta viralliset ammatit on yrittäjää ja maatalousyrittäjää. Ei pääse yhtä hyviin keskusteluihin kuin tuon isän puolen suvun kanssa, mutta ei onneksi tarvitse kovin paljoa kuunnella juorujakaan.

Koulutetut puhuu asioista, kouluttamattomat ihmisistä.

Olen sitä mieltä että kyse ei ole koulutaustasta vaan enemmänkin älykkyydestä ja luonteesta. Olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja mm. ulkomaalaisten kanssa jotka eivät ole korkeasti koulutettuja, mutta ovat älykkäitä, uteliaita ja kiinnostuneita siitä mitä maailmassa tapahtuu.

AP:n kanssa samaa mieltä, että mielenkiintoiset analyyttiset keskustelut ovat harvinaista herkkua. Valitettavasti omaan tuttavapiiriinkaan ei kuulu "mietiskelijöitä", joten keskustelut ovat pääosin sitä itsestäänselvyyksistä jauhamista.  

Up

Ongelma ei välttämättä ole keskusteluje syvällisyys, vaan se ettei keskusteluja synny lainkaan. Se, että suuri äänekäs joukko suoltaa tajunnanvirtaa ei ole keskustelua. Monille ekstroverteille (en väitä että kaikille) tuommoinen tosin tuntuu kelpaavan. En ymmärrä mitä ihmiset saavat siitä, että sanovat ääneen jokaisen ajatuksen. Vielä vähemmän ymmärrän ihmisiä, jotka kiinnostuvat jokaisesta ääneen lausutusta ajatuksesta. Tosin jos se ääneen sanottu sisältää oikeaa sisältöä, vaatii se liikaa pohdiskelua näille samoille kaakattajille. Oma lukunsa on sitten ne jotka eivät sano mitään, eivätkä kuuntele mitään. Mikseivät jää kotiin?

Cannabis auttaa tähänkin vaivaan. Kaikista tulee syvällisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei välttämättä ole keskusteluje syvällisyys, vaan se ettei keskusteluja synny lainkaan. Se, että suuri äänekäs joukko suoltaa tajunnanvirtaa ei ole keskustelua. Monille ekstroverteille (en väitä että kaikille) tuommoinen tosin tuntuu kelpaavan. En ymmärrä mitä ihmiset saavat siitä, että sanovat ääneen jokaisen ajatuksen. Vielä vähemmän ymmärrän ihmisiä, jotka kiinnostuvat jokaisesta ääneen lausutusta ajatuksesta. Tosin jos se ääneen sanottu sisältää oikeaa sisältöä, vaatii se liikaa pohdiskelua näille samoille kaakattajille. Oma lukunsa on sitten ne jotka eivät sano mitään, eivätkä kuuntele mitään. Mikseivät jää kotiin?

Minä olen kuskina. Mutta kuuntelen kyllä. 

Ei voi keskustelujen aiheesta päätellä koulutustasoa, ei todellakaan. Minä olen korkeasti koulutettu juntti, kun taas erään harrastukseni parissa on jopa peruskoulu+valtion oma lyhyt koulutus käyneitä tyyppejä. Näillä on joistakin asioista äärimmäisen paljon tietoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei välttämättä ole keskusteluje syvällisyys, vaan se ettei keskusteluja synny lainkaan. Se, että suuri äänekäs joukko suoltaa tajunnanvirtaa ei ole keskustelua. Monille ekstroverteille (en väitä että kaikille) tuommoinen tosin tuntuu kelpaavan. En ymmärrä mitä ihmiset saavat siitä, että sanovat ääneen jokaisen ajatuksen. Vielä vähemmän ymmärrän ihmisiä, jotka kiinnostuvat jokaisesta ääneen lausutusta ajatuksesta. Tosin jos se ääneen sanottu sisältää oikeaa sisältöä, vaatii se liikaa pohdiskelua näille samoille kaakattajille. Oma lukunsa on sitten ne jotka eivät sano mitään, eivätkä kuuntele mitään. Mikseivät jää kotiin?

Minä olen kuskina. Mutta kuuntelen kyllä. 

Ensimmäinen kommentti tässä on juuri hyvä pointti. Jos keskustelun syvällisyyden tasoa ajattelee janana tasosta "ainiin minun pitää käydä tänään kaupassa koska kylmäsavulohi on loppu" "kohta on taas uudelleen nälkä vaikka nyt syön paljon heheh" "pitäisiköhän sitä tuohon kuuseen ripustaa vielä pari koristetta lisää" versus keskustelu esimerkiksi ihmisten arvomaailmasta ja poliittisista keinoista pyrkiä kohti noita arvoja, niin väliin mahtuu todella paljon!

Ymmärrän että joulupöydässä ei ole kivaa mennä poliittiseen keskusteluun joka voi kuumentaa tunteita tai pahoittaa jonkun mielen taikka keskustella kvanttifysiikasta josta korkeintaan joku yksi tyyppi tietää jotain mutta voi kai sitä jotain keksiä  kinkun paistolämpötilan ääneen seuraamisen ja moraalifilosofian väliltä.

Omasta kokemuksestani esim. matkojen kokemukset ja kulttuurierot ovat mukava keskustelunaihe (ei toki toimi jos porukka ei käy missään tai ei havannoi matkoillaan mitään). :)